// Tämä peli ottaa osaa Turnajaisten lisäaktiviteetti B:en, ja on Katie Changin ja Marceau Forestin välinen. Peli pelataan eri murteilla. Katie kirjoittaa Pohjois-Pohjanmaan murteella ja Marceau Savon murteella eteläsavolaisella vivahteella. //

Olj kaanis ja lämpöne kevätpäevä. Aarinko paesto eekä veestä olna tietookaa. Oes ollunna iha mahottoman mukava päevä olla ulukona, mut läksyt olj pakko tehä. Oespas Marceau olna fiksu poeka ja tehnä ne aekasemmi, mutta ku ei. Tiällä hän vua niitä väkers, ku kaekki muut naatti mahottoman hyvästä ilimasta.

"Voeha fletkumatonen", Marceau manas itekseen ja kiäntelj yrttitievon kirijan sivuloita, "Emmiä ossoo"

Miks opettajan pit antaa näe mahottoman vaakeita tehtäviä? Mistä poeka ois voinunna tietöö, mite pirunnuoran sua aloilleen? Hän olj kuitenki vasta ekalla luokalla. Marceau huokas ja tähhyil ympärillee. Oesko tiäl kettää, joka voes aattaa?

Katiella oli yryttitiedon läksyt vielä tekemmättä. Oli ihana ilima mutta hänen täyty jäädä sissään. Katie päätti mennä yhyteiseen oleskeluhuoneeseen. Tyttö rojahti lähimpään nojatuoliin. "Mikä voittaa pirunnuoran?" Katie luki enesimmäisen kysymyksen ääneen. "Hah, heleppoa, valo tietenkin", Katie sannoi ja huomasi viereisessä tuolissa isituvan luokkalaisensa pojan joka näytti olevän hieman tietoja vailla. "Mitä läkäsyä sää teet?" Katie kysyi pojalta. "Jos sulla on jottain ongelmia voin koettaa auttaa niissä jotenki", Katie tarajosi apuaan.

Marceau kuulj, et aaka lähelle istahti joku toonen oppilas. Tuoki oppilas alko tekemään läksyjä ja näätti siltä, et tuolla ne luonnistu pikkuse paremmi kui Marceaulla.Tuo kysy Marceaulta kysymyksen ja tarjos apuaan. Olipaha ystävälline tyttö.

"Yrttitietooha miä. Sanoitkos siä, et pirunnuora pelköö valoa? Ootkos iha varama? Eikös se ollunnii vettä?"

Marceau kyselj ja katsahti tyttöä. Tytöl olj mustat hiukset ja poeka tunnisti sen pouffsouffleks. Marceau kiäntelj kirijan sivuja ja koetti ehtiä pirunnuoroo käsittelevää kappaletta, mut eihä sitä löytynynnä. Olikoha joku syönynnä puolet kirijan sivuloista vai oliko poeka tullu sokkeeks? Ehkä tyttö kertois hänellennii vastaukset, jos oikeen nätisti pyytäs. Pojalla ei olna tapana kysyä apua läksylöihin, mut kai sitä sais vähä apua pyytöö.

Se poikakin teki yryttitietoa. Se oli kuullut kun Katie oli itekseen höpöttänyt. Muisteli että pirunnuora pelkäsi veyyä. Katie nauro. "Ei tietenkään! Tuluta mitä tuluta! Niin sen voittaa!" Katie kereto. "Olethan sinäkin poiffsoufflesta?" varamisti Katie. "Minä oon".


//Anteeaksi, kauhean lyhyt! //

Uus tyttö vastas naaraen, ettei oekee vastaus todellakaan olna vesj vuan tulj. Marceau ol hitusen häpeissään ja viivas viärän vastauksensa yl. Oeshan hänen pitänä tuo tietöö, viimetunnilha opettaja taes siitä viimeeks maenita.

"Miäki uon Pouffsoufflesta", Marceau vastas, "Ollaan taiettu joskus olla samoilla oppitunneillaki. Eekös siun nimi olna Kata... tae Kati?"

Marceaulla ol ihan hyvä nimmuisti, mut ee hän kuitenkaa kaekkien koolun oppilaitten nimiä muistana. Hän hymyili tytölle ja kiäns silimänsä tuas läksyjen puoleen. Seoraava kysymys käsittelj alruunoita.

Poika korjasi sen väärin menneen kohdan. Kertoi olevan myös pouffsoufflesta Katienkin tuvasta. Katie jäi kuuntelemaan kun poika muisteli hänen nimekseen Kattaa tai Katia.
"Kati on lempinimeni mutta oikea Katie Chang", Katie korjasi nauraen.
"Entäs sinä? Marcus?" tyttö aravasi vaikka tiesi ettei hänkkään heti oikeaan osuisi.

Tyttö korjas, ettei hänen nimj ollunna Kata tae Kati, vuan Katie. Kuulemma hänen lempinimensä olj Kati, eli olj poeka olna melkeen oekeessa. Seoraavaks tyttö kysy Marceaun nimmee ja arvas sen olevan Marcus.

Marceau ei voinunna sille mittää, et hää puhkes mahottomaan naaruun. Oli niin huluvatonta, et häntä olj just kutsuttu Marcukseks. Oliha se olna tosi hyvä arvaus, mut ei se männy ihan oekeen.

"Anteeks", poeka pyys anteeks äsköstä, "Miä oon Marceau", hää vastas ja kiäns sitte katseensa takas läksylöihi. Hän häpes vähän äsköstä naaruaan, sillä semmone ei olna lainkaan hänen tapastaan. Poeka yritti peitellä punasia kasvojaan. Aeka noloa.

Poika nauroi Katielle tovin ja Katie katasoi poikaa hämmästyneenä.
"Anteeks", poika pyysi ja kertoi olevanasa Marceau.
"Ei, se mitään! Niin sinähän olit Maraceau! Mikä sun sukunimi oli? Mää oon Chang", Katie höpötti Marceaulle. Uusia tuttavia oli niin kiva saada. Katien mielestä ainaki.


//Aika lyhyt//

Marceau ee voenu olla huomoomatta, että Katie olj vähäse hämmentyny pojan reaktiosta. Tuo onneks sano, ettei se haetanna mittää ja kysy het perään pojan sukunimmee. Ite tyttö maenihti olevansa Chang.

"Miä oon Forest", poeka vastas lyhkäsesti. Hän ee olna mikkää muailman paras keskustelija, joten olj työn ja tuskan takana keksiä seoraava puheenaehe tae kysymys. Onneks hän keksi sen kuitenni piakkoin. "Ootko siä kiinalainen?" Marceau kysy ja levitti kasvoilleen jottae hymyn tapasta.

Het' samalla sekunnilla hän häpes kysymystään ja olj vajota muan alle häpeestä. Miks hän män kysymään jottae noe tyhmää? Olis vaekka puhunu mieluummi säästä. Marceau kääns naamansa takas läksykirjoloihi ihan ku mittään ei ois ees tapahtuna.

"Miä oon Forest", Maraceau vasatas ja heti perrään "ootko siä kiinalainen".
"Olekko nää varma että kyssyit multa? En todellakkaan oo kiinasta. Mä olen ihan ranaskalainen. Entä sä?".