// Tähän peliin voivat osallistua kaikkia Serdaigleen kuuluvat. Tarkoituksena olisi roolipelata normaalisti, mutta jos haluat, voi osallistua peliin myös vain yhdellä viestillä. Peliin voi hypätä missä kohtaa tahansa, ja hahmonsa saa myös poistaa pelistä koska tahansa :) Peli sijoittuu huhtikuun lopulle, lauantaihin 30.4. //

SERDAIGLEN KEVÄTPIKNIK

Tervetuloa juhlistamaan kevättä (ja rentoutumaan viimeisen kerran ennen koekautta) yhdessä muiden serdaiglien kanssa järven rantaan 30.4. kello 14 alkaen. Luvassa on rentoa yhdessäoloa syömisen, juomisen, rupattelun, pelailun, lueskelun ja auringon ottamisen parissa. Rajuimmat hurjapäät voivat myös uskaltautua uimaan!

Piknik järjestetään nyyttäriperiaatteella, joten tuothan mukanasi jotain pientä syötävää yhteisesti kaikille.

- Serdaiglen valvojaoppilaat

Päivä vaikutti olevan kaikin puolin mitä mainioin piknikin järjestämiseen. Lämpötila oli kavunnut jo 20 asteeseen ja taivas oli selkeä lukuunottamatta muutamaa harmaata pilveä jotka häälyivät horisontissa. Inés oli kuitenkin varma, että ne jättäisivät heidät tänään rauhaan ja antaisivat nauttia auringonpaisteesta ja lähestyvän kesän tunnusta.

Hän oli saapunut paikalle jo hyvissä ajoin muutaman muun vanhemman serdaiglen kanssa valmistelemaan paikkoja. Yhdessä he olivatkin saaneet järven rantaan varsin mukavan näköisen piknik keitaan; maahan oli levitetty muutamia vilttejä sinne tänne, heidän tuomansa syömiset ja juomiset oli aseteltu yhdelle vilteistä, siellä täällä oli muutamia lehtiä luettavaksi mukaanlukien uusin Siavartelija sekä useita MeNoitien painoksia. Paikalla oli tuotu myös muutama torahammasfrisbee ja Räjähtävä näpäys. Inés oli tuonut mukanaan rasiallisen viuhpiiporeita sekä tavallisen pussillisen sipsejä. Lisäksi hän oli raahannut makuusalistaan radionsa, joka nyt soitti kaikenlaista musiikkia aina Rumahisten vanhasta tuotannosta joihinkin jästimaailman listahitteihin.

Kun kaikki näytti olevan valmista, istui Inés yhdelle vilteistä riisuen kenkänsä ja jättäen ne lojumaan maahan ja heilutellen varpaitaan raikkaassa ilmassa. Koska oli melko lämmintä ja kesäisen tuntuista, oli tyttö uskaltautunut jo pukeutumaan polvipituiseen kesämekkoon. Ihan vain varmuuden vuoksi hän oli ottanut mukaansa myös paksun neuletakin, mutta se oli sullottuna hänen olkalaukkuunsa, ja toivon mukaan se saisi pysyäkin siellä. Inéksen hiuksensa olivat rennolla ja muhkealla nutturalla ja päässään hänellä oli pyöreät aurinkolasit.

Valvojaoppilaan ominaisuudessaan Inés tiesi ainakin ulkonäöltä suurimman osa Serdaiglen tuvan oppilaista, mutta olisi kiva jutella nuoremmillekin tupalaisille muutenkin kuin vain patistaessa heitä nukkumaan tai takavarikoidessaan kiellettyjä esineitä. Odotellessaan porukan saapumista Inés nappasi yhden Saivartelijoista ja ryhtyi täyttelemään siinä olevaa ristisanatehtävää. Pian kuitenkin serdaigleja alkoi jo ilmaantua järven rantaan kukin tuoden mukanaan jos minkäkinlaista syömistä ja juomista.

Ilmoitus-taululla oli ollut ilmoitus piknikistä. Olin heti innostunut voisinhan vaikka saada ystäviä! Siis Adelheidin ja Katrinen lisäksi. Otin mukaani noidankattila kakkuja. Kävelin järven rantaan. Valvoja-oppilaat ja muutama muukin oli jo tullut paikalle. "Hei, mihin vien nämä?" kysyin vslvoja oppilaalta näyttäen leivoksia.

Olin menossa Serdaiglen piknikille. Minulla oli mukana korillinen suklaasammakoita ja muita makeisia. Lisäksi olin ottanut mukaan suloisia kuppikakkuja, jotka olin tunkenut pieneen peltirasiaan. En oikein ollut varma olinko liioitellut kun olisi pitänyt ottaa "jotain pientä syötävää".
Minulla oli päällä pitkä kukikas tunika ja shotsit. Olin letittänyt vaaleat hiukseni ja minulla oli jalassa vaaleanpunaiset ballerinat. Kaulassani roikkui simpukkakaulakoruni niin kuin aina.
Sipsutin portaita alas ja menin eteishalliin. Avasin ulko oven ja huokaisin. Lämmin ilma tuntui niin mukavalta ja olinkin kaivannut sitä kauan. Riensin pihalle ja juoksin järven rantaan missä piknik viltit olivat. Tervehdin Inèstä ja laitoin korin ja peltirasian viltille. Istahdin maahan ja otin uusimman MeNoidat lehden jota jäin sitten lukemaan.

Köyhä ja ystävällinen tyttönen eleli rauhassa mökissään. Eräänä päivänä hän lähti metsään, missä ilkeä noita yritti myrkyttää hänet. Paikalle saapui prinssi, joka pelasti tytön ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.

Pamautin kirjani tylsistyneenä kiinni. Tarinassa ei ollut ollut tarpeeksi juonta edes tiivistettynä muutamaan lauseeseen, ja kirjassa oli sentään parisataa sivua. No, kaikesta ei voi tykätä, mutta olipas harvinaisen huono tarina. Mitäs sitä nyt?

Istuskelin sänkyni laidalla Serdaiglen oleskeluhuoneessa ja tuijottelin tylsän kirjani kantta. Menisikö sitä lentämään? Vai hakemaan uuden kirjan? Katsahdin ikkunasta ulos, ulkona oli aurinkoinen ja lämpimän näköinen ilma, sininen taivas...

Ai niin! Tänään oli se Serdaiglejen piknik! Kuinka ihmeessä olin saattanut unohtaa? Sinne menisin. Olin huomannut julisteen jo aikoja sitten ilmoitustaululla, ja hommannut naposteltaviakin. Jos en olisi muistanut, olisin löytänyt herkkuni parin päivän päästä ja katunut loppukevään, että olin unohtanut.

Kumarruin kiskaisemaan matka-arkkuani esiin sängyn alta ja raotin sen kantta. Siellä se olikin, nätti eväsrasia, joka oli täynnä eilen keittiössä kotitonttujen avustuksella leipomiani kaurakeksejä. Nappasin sen ja heitin arkkuun tilalle huonon kirjani. Palauttaisin sen joskus toisten.

Pitiköhän ottaa jotain muuta mukaan? Oma viltti kenties? Tuskin, ilmoituksessa ei oltu sanottu mitään sellaista. Harjasin pikaisesti ruskeat kutrini ja tarkistin peilistä ulkonäköni: vaaleanlila toppi, valkoinen pitkä neuletakki ja tummaa farkkua olevat shortsit. Asu sopi säähän, joten ei kun menoksi. Otin rasiani mukaan ja lähdin viilettämään koulun läpi. En halunnut olla myöhässä.

Kun saavuin lähemmäs piknikpaikkaa, hidastin tahtia ja pysähdyin hetkeksi empimään. Paikalla oli aika paljon porukkaa ja kaikenlaista ruokaa. Olinkohan tuonut liian vähän syömistä? Vai oliko piknikille sittenkin ikäraja? Ei, huolehdin nyt turhaan.

Puikkelehdin varovasti jalkoihini tuijottaen vilttejen välistä. Jossain pauhasi radio ja kaikkialla oli levällään lehtiä ja pelejä. Laskin eväsrasiani viltille, jossa muutkin naposteltavat olivat ja avasin sen. Keksi näyttivät jotenkin kovin vaatimattomilta muiden herkkujen rinnalla. Livahdin äkkiä karkuun eväsviltiltä, ettei kukaan huomaisi minun tuoneen niin vähän. Unohdin katsoa eteeni ja meinasin kompastua yhden viltin reunaan. Sain kuitenkin pidettyä juuri ja juuri tasapainoni.

”Anteeksi”, sopersin hiljaa viltillä istuvalle oranssihiuksiselle nutturapäiselle tytölle ja väistin viltin. Olisikohan täällä vielä vapaita vilttejä, mietin, ja tähyilin vilttikeidasta.

Makuuhuone oli autio, kun astuin sinne. Kevätaurinko paistoi kirkkaasti sisään ja ikkunat oli jätetty auki aamulla. Ulkona oli lämmin. Olin käynyt kirjastossa ja nyt raahasin ison pinon kirjoja sängylleni.

Kello läheni nopeasti kahta ja yritin pitää kiirettä, kun aloin pakata koriin kaikenlaista syötävää Serdaiglen piknikkiä varten. Tungin koriin kanadalaisia juustoja, pahvirasiallisen pieniä naposteltavia pannukakkuja ja vaahterasiirappia. Nappasin vielä kaksi patonkia mukaan ja vein korin oven viereen odottamaan.

Vaihdoin päälleni valkoisen ison t-paidan, jossa oli sulkakuvioita ja yönsiniset shortsit, kengät jätin suosiolla makuusaliin. Avasin vielä hiukseni pieneltä ponkkarilta, mille ne juuri ja juuri ylsivät. Nappasin korini mukaan ja kipitin portaat alas.


Piknikpaikalla oli jo paljon Serdaigleja, kun saavuin sinne. Ruoho kutitti ihanasti paljaiden jalkojeni alla. Vilttejä oli levitelty ympäriinsä ja yhdellä niistä näytti olevan kaikki syömiset. Pujahdin vilttien välistä ja laskin oman korini muiden herkkujan sekaan. Hento kevättuuli tuntui hyvältä auringonpaisteessa. Istahdin lähimmälle viltille ja tähyilin tuttuja kasvoja.

Tunnistin lähellä istuvan valvojaoppilaan Inés Ortegan saman värisitä hiuksista. Niin tunnistin myös ohikävelevän ruskeakutrisen tytön, joka kompastui viltin reunaan, millä Inés istui. Katrine sopersi jotain valvojaoppilaalle ja alkoi tähyilemään poispäin.

"Katrine!" huikkasin tytölle ja vilkutin. Viltilläni oli vielä tilaa jos Katrine haluaisi tulla.

Istuskelin puun runkoa vasten, lukemassa kirjaa. Rannekelloni tikitti sekunttien tahtiin. Rannekelloni. Kello lähestyi kahta, ja muistin vasta nyt picnicin. Nousin ja lähdin kirja kädessä kohti picnicpaikkaa. "Tulejo keksit!", huudahdin hiljaa ja sain käteeni keksilautasen, jonka olin unohtanut oleskeluhuoneeseen. Lähdin kirja kädessä - lukien, tietysti - kohti järven rantaa, ja saavuinkin sinne hyvin ajallaan. En tuntenut Serdaigleja muuten kuin oleskeluhuoneesta, joten oli ihan hauska tutustua.

Vaaleat hiukseni liehuivat perässäni, kun vein keksit picnicviltille ja itse menin kauemmas paikasta lukemaan. En itse ollut hirveää juhlijatyyppiä, ja kirjat kiinnostivat enemmän kuin juhlat. Letitin hiukseni pääni oikealle puolelle. Napsin vähän väliä herkkuja viltiltä, mutta muuten vain istuin ja luin. Onhan tämäkin kivaa.

// Ehdin melkein jo unohtaa tämän :'D Mutta vielä on aikaa kerätä viimeiset pisteet Serdaiglelle!! //

Missä on kahdeksan kirjainta ja se päättyy e-kirjaimeen? Vihjeenä pelkästään "Felix"..Inés pohti rapsuttaen kynänpäällä ohimoaan. Tytön ajatuksenjuoksu keskeytyi ruskeatukkaisen ensiluokkalaistytön kysymykseen. "Hei, mihin vien nämä?" tämä kysyi viitaten kädessään oleviin noidankattilaleivoksiin. "Oi, näyttääpä hyviltä! Voit viedä ne tuonne", Inés vastasi hymyillen leveästi ja osoittaen etusormellaan vilttiä, jonne muutikn nyyttäriherkut oli laitettu.

Sitten hän paneutui takaisin ristisanatehtäväänsä. Edelliseen kohtaankin löytyi pian vastaukseksi Summerbee. Serdaigleja valui koko ajan paikalle lisää, ja muutamat heistä moikkasivat Inéstä, jolloin Inés vastasi tervehdykseen heilauttamalla kättään. Välillä joku jäi pidemmäksi aikaa juttelemaan, ja yritippä yksi tytön kuudesluokkalainen ystävä houkutella häntä uimaankin. Inés kuitenkin kieltäytyi jyrkästi vaikka yleensä olikin altis yllytyksille. Vesi olisi nimittäin takuulla jäätävän kylmää vielä tähän aikaan vuodesta, ja hän saisi varmasti jonkin kylmähalvauksen.

Eräs ensiluokkalainen tyttö oli kompastua Inéksen viltin reunaan, mutta pysyi onneksi juuri ja juuri pystyssä. "Anteeksi", tämä sopersi kääntyen sitten tähyilemään ympärilleen. "Eipä mitään", Inés tokaisi heilauttaen huolettomasti kättään. Tyttö vaikutti olevan hieman hukassa ja Inés oli aikeissa ehdottaa tälle josko tämä haluaisi istahtaa hänen seuraansa, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään joku - luultavasti ekaluokkalaistytön ystävä - näytti kutsuvan tätä luokseen.

“Eipä mitään”, tyttö vastasi iloisesti ja hymyilin tälle varovaisesti jatkaessani matkaa. Muistaakseni hän oli yksi valvojaoppilaista.

“Katrine!” Kuului jostain tuttu ääni, joka pelasti minut viltin etsinnältä. Pyörähtelin hetken paikoillani tähyillen äänen lähdettä, kunnes huomasin iloisen punapään vilkuttavan minulle viltiltään.

Hymyilin Fannylle ja vilkutin osoittaakseni huomanneeni hänet, ennen kuin lähdin puikkelehtimaan tätä kohti katse tiiviisti maassa - en halunnut kompastua uudelleen, ties vaikka ensi kerran ei olisikaan niin hyvä onni, että viltillä lojuisi pirteä valvojaoppilas ja säilyttäisin tasapainoni. Ties vaikka rojahtaisin jonkun kärttyisen oppilaan eväille…

Saavuin kuitenkin kommelluksitta ystäväni viltille ja istuin hänen viereensä hymyillen tervehdykseksi.

“Ihanat vaatteet”, kehuin avatakseni keskustelun ja silmäilin samalla Fannyn paitaa, joka todella oli huomion arvoinen. “Odotatko jotakuta?”

Inés Ortega, Serdaigle: 5 p
Sophie Brown, Serdaigle: 1 p
Emelyn Coucou, Serdaigle: 1 p
Katrine Isabell Wall, Serdaigle: 5 p
Fanny Wiest, Serdaigle: 2 p
Rosalie Smith, Serdaigle: 1 p

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!