/ Varattu Ivan Kushrinille, Adelheid Morganille, Katrine Wallille ja Sophie Brownille./
/ Peli-järjestys on Sophie, Adelheid, Katrine, Ivan./
/Ajankohta 2.5./


Olimme päättäneet lähtä Adelheidin kanssa yhdessä uimaan. Pakkasin laukkuani makuu-salissa. "Siipiirdium lentiusa", sanoin ja niin, neon-väreissä loistava pukuni pakkautui siististi kassini pohjalle. Mietin mahtaisiko Adelheid " riisua talviturkin", minä ainakin tekisin niin. Toivoin saavani muutakin seuraa ja istahdin sängylle.

Adelheid veri punaisten valkopalloisen kokovartalo uikkareidensa päälle löysän mikkihiiri teepaidan. Tyttö oli yksin makuusalissa, sillä kaikki muut olivat viettämässä vapaa-ajan puuhia. Tyttö veti jalkoihinsa leveä lahkeiset turkoosit housut, sekä jalkoihinsa helposti riisuttavat kroksit. Kyllä hän tiesi että ei ollut vielä kovinkaan lämmin, mutta nyt riisuttaisiin talviturkki muutenkin. Toivottavasti Sophiekin olisi valmis siihen. Vesi oli vielä jäätävän kylmää, mutta jos Adelheid oli päättänyt tehdä jotain niin hän myös sen teki. Hän sitoi hiuksensa korkealle poninhännälle ja veti yllensä oranssin tuulitakin. Pyyhe odotti mytyssä sängyn laidalla. Adelheid tunki sen tummanruskeaan reppuunsa. Lisäksi hän otti mukaan vielä juomapullon, jonka täytti raikkaalla vedellä. Tyttö oli valmis.

Hän hipsi portaita alas oleskeluhuoneen puolelle. Tila oli kotoisa, mutta yhtä hiljainen kuin makuusalikin. Ainut ääni joka kuului oli ritisevä ja rätisevä takkavalkea, joka roihusi levittäen tuttavallista lämpöään. Voi kumpa hän voisi ottaa sen mukaansa. Pian tulisi nimittäin kylmä, ellei Sophie osaisi jotain loitsua, jolla voisi lämmittää veden.

Adelheid pujahti käytävän puolelle. Kylmä viima puhalsi hänen lävitseen. Hän asteli käytävällä suunnistaen ulko-oville. Ne olivat suuret ja vakaat - erittäin jykevät. Tyttö työnsi toisen niistä auki ja sulki sen hitaasti silmäillen Châteaun pihaa. Adelheid tanssahteli järven rannalle, jonka pinnalle aurinko loi kullanhohtoisia säteitään. Neiti potkaisi kengät jalastaan ja testasi vettä paljain varpain. Hyi kun se oli kylmää. Tyttö veti jalkansa irvistäen takaisin. Hänen oli pakko tehdä se.

Adelheid heitti tuulitakkinsa kenkien kanssa samaan läjään samoin teepaitansa, sekä löhöhousunsa. Hän risti kätensä rinnalleen kylmyyden vuoksi ja hitaasti valui järveen. Hän kuitenkin jäi seisomaan vain nilkkojaan myöten hyytävään veteen.

Juokse, juokse, juokse, käskin. Jalkani ottivat pitkiä ja keveitä askelia eteenpäin. Maisema viuhui ohi luonnottoman nopeasti, mutta se ei riittänyt. Paljaat jalkani tapasivat sammalen uudelleen ja uudelleen. Tallasin välillä käpyjen ja oksien päälle, mutta jatkoin juoksua. Pian, pian, pian. Oli kiire. Hän ei saanut päästä pakoon. Edessä oli loittoneva hahmo. Hänet oli saavutettava. Aika alkoi loppua. Reunalle. Hän oli liian lähellä reunaa. Juoksin minkä jaloistani pääsin, aivan reunalla. Hän pysähtyi, katoi minuun yhden ohikiitävän hetken kylmillä ruskeilla silmillään, ja hyppäsi. Samaan aikaan kompastuin juureen ja kaaduin...

Alas sängystä. Makasin lattialla hiljaa ja tasasin hengitystäni. Kamala painajainen. En kyllä enää nuku päiväunia. Ne olivat aina niin pelottavia ja levottomia. Eivät sopineet minulle. Tänään olin vain jostain syystä ollut niin kamalan väsynyt. Olin nukkunut yölläkin huonosti ja koulussa oli ollut rankka päivä. Olin ajatellut päiväunten piristävän, mutta vielä mitä!

Äkkiä minulle tuli sellainen tunne, etten ollut ainoa makuusalissa. Avasin silmäni ja tuijotin makuusalin kattoa hetken. Sitten nousin istumaan ja katsoin ympärilleni. Sophie istui sänkynsä laidalla sen näköisenä, että oli lähdössä jonnekin. Minulle tuli äkkiä kiusaantunut olo. Eihän kukaan tämän ikäinen nyt päiväunia ottanut, ja vielä nähnyt painajaista. Sophie oli nähnyt minun tipahtavan sängystä.

”Oletko lähdössä jonnekin?” Pyyhkäisin hiestä otsalle liimaantuneet hiukset kasvoilta ja nousin seisomaan. Päälläni oli raidallinen yöpuku, sillä en käsittänyt, kuinka jotkut pystyivät nukkumaan päivävaatteet päällä, edes sitten päiväunilla. Nehän olivat niin epämukavat ja likasivat sängyn.

//Ää mun kieroutunut mieli saa ton otsikon näyttämään siltä, että noi aikoo uida siellä hiekassa :D//

Ivan oli sinäkin päivänä uimassa. Ei hän toki ollut talvella käynyt kuin muutaman kerran avannossa uimassa (ei ehtinyt talviturkkiaan kasvattamaan), mutta hän oli alkanut jälleen kunnolla uimaan jälleen huhtikuun puolenvälin aikoihin lähes päivittäin. Sinäkin toukokuisena päivänä Ivan oli siis laittanut uimahousut (ei niitä kaikkein parhaita) jalkaansa ja suunnannut järvelle. Hänen vaatteensa ja pyyhkeensä jäivät laukussa siististi rannalle odottamaan, kun hän itse hyppäsi järveen. Tai siis ensiksi kahlasi ja sitten lähti uimaan ennen kuin ehti tottua veden viileyteen. Veden alla maailma näytti niin erilaiselta ja maalliset huoletkin tuntuivat niin kaukaisilta. Uidessa ei voinut jäädä miettimään sellaisia asioita, kuin vaatteet tai läksyt. Sen sijaan vedessä päähän tulevat ajatukset olivat luokkaa elämän tarkoitus ja kuinka katoavaista kaikki on. Ensimmäistä asiaa Ivan ei ollut koskaan saanut selville, eikä elämälle tuntunut olevan tarkoitusta. Ensiksi oltiin ja sitten ei enää. Ihan sama, mitä tekee, niin silti jokainen kuolee. Edes viisasten kivi ei kestä ikuisesti. Mikä tarkoitus sillä muka saattoi olla?

Hetken uituaan Ivan nousi pintaan, sillä hänellä ei valitettavasti ollut kykyä hengittää vedessä tai muuta mahtavaa. Kai senkin olisi jollakin loitsulla voinut hoitaa - jos olisi loitsuja osannut. Pintaan noustuaan Ivan huomasi liikettä rannan suunnassa ja uimalasit otsalle nostettuaan totesi rantavedessä seisovan jonkun tytön. Hän ui lähemmäksi ja vähän matkan päässä nousi seisomaan tuon eteen. “P-päivää”, hän tervehti tuota hymyillen, vilkuillen hieman ympärilleen. Hänen olkapäänsä nyki tavanomaista vähemmän, veden vaikutusta se.

Katrine rämähti alas sängystä. Tuijotin Katrinea ihmeissäni. Katrine huomasi tuijotukseni. "Oletko lähdössä jonnekin?" Katrine kysyi. "Joo, olen menossa uimaan ystäväni Adelheid Morganin kanssa",kerroin. Yhtä-äkkiä päässäni sytytti."Haluaisitko tulla kanssani uimaan?" kysyin äkkiä."Olen jo pakannut mutta voin kyllä odottaa sinua jos tahdot tulla. Ei Adelheidilläkään varmasti mitään sitä vastaan. Mielestäni oli mahtava ajatus kutsua Katrine mukaan." Joskus saan hyviä ajatuksia", ajattelin iloisena.

Sophie Brown, Serdaigle: 2 p
Adelheid Morgan, Pouffsouffle: 2 p
Katrine Wall, Serdaigle: 2 p
Ivan Kushnir, Serpentard: 2 p

Kiitos pelistä!