//Peli varattu Heather Roselle ja Jasmin Blackbirdille. Päivä on 15.11 vielä viime vuodelle.//

Kävelin iloisena huispauskenttää kohti. Olimme Heatherin kanssa sopineet tapaavamme siellä lentämisen merkeissä. Päivä oli mielestäni täydellinen. Tervehdin muutamaa vastaan tulevaa oppilasta.

Tullessani kentälle, aloin etsiä luutia. "Taidan olla ajoissa", ajattelin katsellesani ympärilleni. Kentältä poistui juuri muutama ihminen, joita en tunnistanut. Hieman tarkemmin etsittyäni löysin luutia, joita voisin käyttää. Valitsin yhden ja siirryin katsomaan näkyisikö Heatheria. Pian näikin tutun hahmon tulevan tänne päin. Hänen päästyään lähemmäs, lähdin häntä vastaan.

//Päätin kuitenkin että ehkei tehdä tästä pelistä mitenkään erittäin dramaattista :'D//

Heather kirmasi Châteaun pihamaan poikki kohti huispauskenttää. Hän hyppelehti kuin villivarsa marraskuisena päivänä ja ihaili lumihiutaleita, jotka hitaasti laskeutuivat hankeen. Hän kikatti kun hiutaleet kutittivat tämän nenän päätään ja pakkaspoika puri poskea. Tytön puuterin värinen toppatakki lämmitti mukavasti ja talvikengät eivät antaneet armoa pakkaselle. Päässään neidillä oli kinuskinruskea tupsupipo ja ruskeat kutrit laineina laskeutuivat sen alta kuin vesiputous. Ruskeiden suortuvien seasta löytyi jo huurteesta valkoisiakin hiuksia, joka kimaltelivat auringon valossa.

Heatherin hengitys huurusi kun hän pomppelehti luuta toisessa ja Nallukka toisessa kädessä eteenpäin. Tyttö näki jo Jasminen, joka asteli häntä kohti.
"Heij!" Heather heilautti kättään ja kirmasi tämän luokse innosta hyppien. "Et uskokaan kuinka innoissani olen. En ole päässyt vielä kertaakaan kunnolla lentämään. Oletko sinä? Minä haluan jo kovasti päästä lentoon. Mitähän linnuista tuntuu kun ne lentävät päivät pitkät? Iih, en jaksa enää odottaa!"

Heather nauroi ja lähti rientämään huispauskenttää kohden. Hän teki siinä juostessaan puruetteja innoissaan ja päästyään kentän reunalle hyppäsi polvilleen pehmeään hankeen hymyillen aurinkoisesti.

Heather juoksi luokseni ja sanoi: "Heij! Et uskokaan kuinka innoissani olen. En ole päässyt vielä kertaakaan kunnolla lentämään. Oletko sinä? Minä haluan jo kovasti päästä lentoon. Mitähän linnuista tuntuu kun ne lentävät päivät pitkät? Iih, en jaksa enää odottaa!"

Oletin innostuksen näkyvän minustakin kun vastasin lyhyesti: "En minäkään. Mennään!" Kiirehdin huispauskentälle Heatherin kanssa. Hän nauroi ja teki piruetteja. Aloin itsekin nauraa. Tullessamme kentälle Heather hyppäsi lumeen ja hymyili. Korjasin ensin pipoani ja sitten hyppäsin perässä. Olin hetken siinä katsellessani lumista kenttää, kunnes hain luudan.Vedin syvään henkeä ja nousin ilmaan.

Jasmine kuittasi Heatherin innostuksen myöskin ja kun tytöt hypähtivät nauraen lumeen, Heather oli jo suunniltaan innostuksesta. Kun Jasmine nousi ylös teki tyttö samoin pudistellen toppatakkiaan. Elettäkään hän sen jälkeen ei tehnyt ennen kuin toinen kohosi jo luudallaan ilmaan.

Heather nousi luudalleen myöskin ja kohosi ilmaan katsellen loittonevaa maankamaraa. Hän nauroi, mutta päätti pysytellä muutaman vain metrin maan yläpuolella, sillä hän ei ihan vielä luottanut tasapainoonsa. Tyttö teki monenmoisia silmukoita ja vänkyröitä syöksähdellen sinne tänne. Yht'äkkiä hän kuitenkin menetti luutansa hallinnan ja se syöksähteli sinne tänne holtittomasti. Sitten se syöksyi kohti Jasminea ja Heather kiljahti toivoen että tyttö ehtisi väistämään, vaikka luudan vauhti olikin ennennäkemätön.

Vapaasti lentely oli ihanaa. Ei oppituntien määräyksiä.. Ja hyvä seura teki iloiseksi. En noussut hirveän ylös, kuten ei Heatherikaan. Aloin tehdä kaikenlaisia kiemuroita ja muita. Naurahdin pari kertaa katsellesani Heatherin menoa.

Hätkähdin, kun huomasin hänen menettäneen hallinnan. Yritin pysyä poissa tieltä, mutta sitten Heatherin luuta tuli vauhdilla minua kohti. Heather ja minä kiljahdimme samalla kun yritin väistää. Onneksi olimme vain muutama metri maasta, ajattelin. Viimeisillä hetkillä suljin silmäni.

Kuului pieni kolahdus kun Heather törmäsi päistikkaa Jasminiin ja tämän luutaan. Sulkien silmänsä tyttö tömähti maahan. Hän makoili siinä hetken ja avasi sitten varovasti silmänsä, pahaksi onnekseen, sillä silloin Heather sai luudan päin näköä.

Parkaisten Heather peitti kasvonsa ja odotti hetken. Sitten hän uskaltautui jälleen kerran silmänsä avaamaan ja nousi käsiensä varaan. Pahemmin ei sattunut ja pudotuskin oli pehmeä kinoksien ansiosta. Hiukan kyllä vihlaisi.

"Oletko kunnossa", Heather tähyili näkisikö Jasminea missään.

Kolahduksen säestämänä törmäsimme ja tipuin luudalta. Nopeasti olinkin jo maassa makaamassa. Avasin silmäni ja yritin nousta istumaan, mikä oli aluksi vaikeaa. Ylös päästyäni katselin ympärilleni. Luuta oli ihan vieressäni.

Kuulin parkaisun ja säikähdin. "Heather?" huhuilin ja aloin nousta pystyyn. Valitin hiljaa, koska pudotus oli sattunut vaikka lumi olikin pehmentänyt. Lähdin ääntä kohti ja kuulin Heatherin kysyvän: "Oletko kunnossa?"

"Varmaankin. Oletko sinä?" vastasin samalla kun huomasin hänet.

"Varmaankin. Oletko sinä?"

"Luultavasti", Heather kompuroi ylös horjahtaen hieman. Hän pudisteli jälleen toppatakkiaan, joka oli aivan lumen peitossa. Kuinka näin voi olla? Lentotuntien opinnot eivät ilmeisesti olleet käyneet selviksi hänen kaaliinsa ja heti ensimmäisellä kerralla hän oli menettänyt luudan hallinnan. Tosin heidän postipoikansa Timothy, on kertonut että jästit eivät opi pyöräilemäänkään noin vain.

Neiti tunsi hieman kipua oikeassa polvessaan. Sitä vihloi jonkin verran, mutta ei sen pahempaa. Silti se oli sen verran arka, että hän konkkasi ja käveli puoliksi ystävänsä luokse ojentaen kätensä.

Heather nousi horjahdellen ylös "Luultavasti", hän vastasi kysymykseeni. Näin olisi voinut käydä minullekkin, ajattelin. Olimme kuitenkin ykkösluokalla eli emme hirveän kokeneita. Toivoin, että tämä ei toistuisi.

Menin lähemmäs Heatheria hänen ojentaessaan kättään ja kävellessään luokseni. Tartuin kiinni ja valmistauduin tukemaan, jos toinen jaloista olisi kipeä. "Sattuko siihen?" kysyin, "Siis kun kinkkaat noin.." Yritin peittää huolta ystävästäni. Älä hermoille liikaa Jasmin, sanoin itselleni mielessäni.

Jasmin tarttui kiinni Heatherin kädestä ja tyttö veti hänet ylös, kun tuo kysyi; "Sattuko siihen? Siis kun konkkaat noin.."

"Ehkä vähän, mutta ei se mitään, sillä eihän lentämisessä jalkoja liiemmin käytetä", Heather kompuroi luutansa luokse ja jatkoi, "Sattuko sinua mihinkään? Tuo ei ollut todellakaan ensimmäinen kerta kun luudalta putoan."

Heather nousi luudalle ja ponkaisi ilmaan kivuttomalla jalalla. Nyt hän kohosi vähän korkeammalle, mutta päätti kuitenkin ottaa varman päälle ja lennellä varovasti. Hän kaarteli ympäriinsä ja jäi sitten katsomaan kuinka Jasmin pärjäsi.