//Peli varattu Renéelle ja Rebecca Hopelle. Tervetuloa! :) Ajankohta varmaan joskus Tammi-Helmikuussa?//

Pam! Paukautin suuret ulko-ovet kiinni takanani ja katsahdin valkoista maisemaa, joka avautui edessäni. Se oli niin kirkas. Ja kaunis! Lunta oli satanut paaaljon ja pakkaslumi kimalteli kauniisti ja houkuttelevasti. Kuin pieniä timanttimurusia olisi ripoteltu maahan. Hymyilin autuaasti näylle. Lumisade oli tauonnut, mutta oli vielä purevan kylmä. Onneksi olin tajunnut pukeutua lämpimästi. Vedin syvänsinistä villapipoani syvemmälle päähäni ja siirryin pois ovien edestä. En halunnut löytää itseäni seuraavaksi nenä lytyssä maasta, kun joku olisi päättänyt läväyttää ovet auki. En olisi ihmetellyt, jos niin olisi käynyt.

Kiiruhdin järvelle, joka oli tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä. Olin ottanut mukaani luistimet, jotka olin löytänyt Poudlardinen käytettyjen tavaroiden kaupasta. Myyjä oli höpöttänyt jotain kokkareista ja kauniista luistimista, ja minun ostamani olivat kuulemma ne kokkareet. Kaupassa olin nähnyt kaupassa myös valkoiset luistimet. Ne varmaan olivat ne kauniit. Mutta olin luistellut muutamia kertoja tekojäällä ja lainannut luistimet jostain kivasta pikkukaupasta panttia vastaan. Ne olivat olleet aina tällaiset mustat, mitkä nytkin omistin. Istahdin maahan ja sidoin luistimet aika tiukalle.

En ollut oikeastaan mikään hyvä luistelija, mutta luisteleminen oli mukavaa. Varsinkin isossa porukassa pelata jotain. Vaikka sitä jästien... tuotaah... jääjoku... jääkiekko varmaankin. Se oli näyttänyt tosi kivalta. Harmi vain, että siihen tarvittiin joukkue, ja tämä oli nyt ollut tällainen spontaani päätös lähteä järven jäälle. Jää mielestäni oli ollut jo kauan jäässä, joten sen ei pitäisi pettää. Vilkuilin vielä toiveikkaana ympärilleni seuraa etsien. "Haluaako joku tulla jäälle?" huikkasin vielä. Jos joku ulkoilijoista kuulisi...

//Anteeksi kun on kestänyt ja ajankohta on hyvä//


Taapertelin lumikinoksessa luistimien naruista kiinni pitäen. Ohitin pari poikaa jotka olivat lumisotaa. Väistin paria lumipalloa jotka olivat lentäneet melkein päin. Kun saavuin järven rannalle, joku huusi: "Haluaako joku tulla jäälle?". Huutaja oli ruskeatukkainen, ehkä noin vuoden minua vanhempi tyttö. "Mä tuun!" huusin vastaukseksi ja aloin sitoa luistimia jalkaan. Kun sain luistimet sidottua, lähdin etenemään jäälle. Luistelin tytön luokse ja puhkesin puhumaan. "Moi, mikä sun nimi on mä oon Rebecca Hope mut kaverit kutsuu Backyksi ja säki voít jos tahot", pälätin ja ojensin käteni tytölle

//Tuli vähän lyhyt mut eikai se haittaa :)//

//Pitäiskö meidän vetäytyä aiemmasta hiihtolomapelisuunnitelmasta? Hiihtoloma kun on jo kaukana takana päin... että jos pidettäis tää peli vaan sellasena jutteluna ja unohetaan koko lasketteluhommeli? :)//

"Mä tuun!" kuulin vastauksen. Käänsin pääni huudon lähteen suuntaan ja hymyilin nähdessäni tytön, joka alkoi sitoa luistimiaan. Tytön ikää oli vaikea arvioida, mutta tuumin hänen mahdollisesti olevan suunnilleen saman ikäinen kuin itse olin.

Tytön vielä sitoessa luistimiaan nousin ylös ja siirryin jäälle. Jää kimmelsi hieman auringonsäteiden osuessa siihen. Talvi oli kaunista aikaa ja eniten pidin ehkä valkoisesta lumesta tai jäästä, johon aurinko paistoi. Se, miten timantit tanssahtelivat lumen pinnalla, sai minut huokaamaan ihastuksesta.

"Moi, mikä sun nimi on mä oon Rebecca Hope mut kaverit kutsuu Backyksi ja säki voit jos tahot", tyttö, jonka nimi oli siis Rebecca, puhui. Puhe tuli yhtenä tulvana antamatta mahdollisuutta sanoa mitään väliin. Odotin hetken, että tyttö olisi varmasti lopettanut ja sanoin sitten: "Olen Renée. Moi vaan." Tunsin sen olevan todella tönkkö vastaus puheliaan ihmisen esittäytymiseen. Tartuin tuon ojennettuun käteen ja puristin sitä hetken hymyillen. "Missä tuvassa olet?" jatkoin, jotta saisin jotain sanottavaa. Vaikka esittelyn perusteella kylläkin minun ei tarvitsisi huolehtia siitä, sillä Becky hoitaisi ilmeisesti puhumisen mielellään. "Olen gryffondorista", kerroin itse.

Renée Mason, Gryffondor: 4 p
Rebecca Hope, Serdaigle: 1 p

Kiitos pelistä!