//Peli on varattu Sirena Roverille ja Adirenne Enderille. Mikä ajankohta??//
Työmsin makuusalin oven varovasti auki ja kuulostelin tarkkaan. Pientä rapistelua kuului viereisestä huoneesta, mutta muuten oliaivan hiljaista. Korjasin piponi ja lähdin kipittämään portaita alas vetäen samalla karvasaappaitani jalkoihini.
Oleskeluhuone oli tyhjä ja hiljainen. Ainut ääni oli peräisin seinällä tikittävästä kellosta. Suunnistin tottuneesti takan lähistöllä sijaitsevalle lempinojatuolilleni. Nappasin unohtamani lapaset käsinojalta ja lähdin oleskeluhuoneen ovea päin.
Tulin eteisaulaan vievien suurien portaiden alapäähän. Laskin askeleeni, jotta tietäisin varmasti milloin ovet tulisivat vastaan. Ennen kuin pääsin seitsemääntoista, törmäsin päisitikkaa johonkin kovaan. Nousin ylös ja tunnustelin sitä mihin olin törmännyt. Liu´utin kättäni jykevällä puuovella ja harmistuin: Miksi linnan piti koko ajan olla erilainen?! Viimeksi olin saanut mitaksi 17 askelta ja sitä edellisellä 22. Nyt olin päässyt noin neljääntoista ja puoleen. Närkästyneenä työnsin toisen oven raolleen ja luikahdin ulos.
Hengitin raikasta pakkasilmaa. Ulkona oli kirpaisevan kylmä, joten nostin talvikaapuni kaulusta ylöspäin. Astuin varovasti portaan almmas. Porras ei ollut liukas, mutta sen päällä oli aivan ohut kerros lunta. Laskeuduin toiselle portaalle ja jalkani pettivät alta. Mätkähdin portaille ja siinä samassa liu´uin ne kaikki alas. Tussahdin maahan lumisena ja haukoin henkeä.
Tunsin kuinka pienet lumihiutaleet satoivat letitetyille hiuksilleni. Tunnustelin ympärilleni, löysin piponi ja työnsin sen päähän korvieni suojaksi. Nousin ylös pudistellen lunta kaavustani. Lähdin järven suuntaan, koska halusin tietää oliko se jäässä. Ohut lumikerros narskui hassusti saappaiteni alla. Hetkinen. Missäs se järvi taas olikaan? Käännähdin ympäri, vaikkei se mitään auttanutkaan. Olin lähtenyt portailta etelään, mutta eikös järvi ollutkin pohjoisessa? Vai oliko... Mietiskelin hetken ennen kuin annoin olla ja arvoin vain jonkin suunnan minne lähdin kulkemaan.
Kyllä se järvi joskus pitäisi sattua eteen.
