Joulukorttien taikaa

[Sylviane Gren]

//Peli sijoittunee joulukuulle, ennen joululomaa ja Liina Lehtinen olisi enemmänkin kuin tervetullut tähän!

Sylviane piti joulusta, sillä se oli kaikin puolin erittäin kiva juhla. Muutenkin jouluna oli useinkin lunta pihalla ja ihanan kylmä, jotta voisi oikein antaumuksella pukeutua kaikkiin ihaniin, pörröisiin vaatteisiin joista hän niin piti. Syksyllä hän oli ajoittain kehdannut pukeutua niihin vähän vähemmän pörröisiin vaatekappaleisiin, mutta nyt kun oli talvi ja vielä pian joulukin sai oikein luvan kanssa käyttää lämpimiä vaatteita.

Koulun askartelukerho oli varmaan jo aikoja sitten pitänyt joulukortti askartelutuokion tai niin Sylvianen pari tuttavaa oli vakuutellut tämän kysyessä heitä seurakseen. Molemmat pojat siis kieltäytyivät kohteliaasti, mutta antoivat tytölle omia askartelutarvikkeiden jämiänsä. Eivät ne kyllä Sylvianen mielestä yhtään sen huonommilta, ylimääräisiltä tai muuten vahingossa taiteilluilta näyttäneet.

Se oli tytön mielestä todella mukava teko ja piristi häntä niin paljon, että hän päättikin tehdä niin monta korttia kuin vain taitaisi. Suurella varmuudella Sylviane tekisi myös hänelle askartelutarvikkeita lahjoittaneille pojillekin kortin. Siitä tulisi yhtä hieno kortti kuin se, jonka hän oli päättänyt tehdä Sebastianille!

Suurten salissa kävi pienoinen tohina kuten muutenkin näin joulun ja loman lähestyttäessä. Vaikka kello olikin jo kaksi ja oli vieläpä lauantai Sylviane rantautui askartelutavaroidensa kanssa oman tuvansa pöydän ääreen. Joitakin pari vuotta vanhempia tyttöjä oli lähistöllä pelaamassa räjähtävää näpäystä, muttei se haitannut Sylviane yhtään. Oli vain niin ihanaa, kun muutkin pitivät hauskaa!

Hän vielä asetteli askartelutarvikkeet hieman paremmin eteensä valikoiden sitten yhden ruskehtavan sävyisen kartongin, jota oli juuri sopivan kokoinen eikä sitä siten tarvinnut leikata pienemmäksi. Sylviane sipaisi hiuksensa korviensa taakse ja kääri pörröisen paitansa hihoja ylöspäin, sillä olisi aika kurjaa jos se likaantuisi.

[Liina Lehtinen]

Liina kulki käytävällä kohti Suurta salia.
Ympärillä pyöri koululaisia askartelutarvikkeita toisilleen lainaten, harppoen saliin päin, tai etsien omia
askartelutarvikkeitaan.
Suurten salista kuului puhetta, olisiko muita puffsouffleja paikalla. Liina muisti puhuneensa vain yhden pouffsoufflen kanssa, mutta tuota ei näkynyt. Liina jatkoi matkaansa yksin. Askartelutavarat hän oli tuonut kotoa, kuin aavistaen että niile tulisi käyttöä. Siinä oli Suurten sali.
Liina astui reippaasti sisään, olo ei tuntunut enää niin epävarmalta kuin ensimmäisellä luokalla.
Liina istahti vbapaalle tuolille asettaen tarvikkeet eteensä pöydälle.
Sakset, liima, punaiset korttipohjat, vihreää pahvia ja kullanvärinen kynä ja koristekimalletta.
Taskusta löytyi vanha kynänpätkä, jolla Liina alkoi luonnostella korttiin joulukuusen hahmoa.

Samalla hän katseli uteliaasti ympärilleen. Hänellä oli outo tunne, että salissa oli ainakin yksi pouffsouffle. Joulukuusi hahmottui hitaasti paperille, mutta hahmottui kuitenkin. Liina ahersi, ja huomasi vasta nyt jonkun, jonka hän luuli hetken näyttävän tutulta. Missä hän oli nähnyt tuon oppilaan, vai oliko hän sittenkään koskaan aikaisemmin nähnyt tuota. Ehkä hän vain kuvitteli.
Liina kohautti harteitaan ja jatkoi askarteluaan pöydän ääressä.

[Sylviane Gren]

Kun hihat olivat käärittyinä, Sylviane pystyi tyytyväisenä vilkaisemaan korttipohjaansa tietäen mitä se tarvitsisi – jotain valkoista, jotain piristävää, jotain lämmintä sekä jotain ihanaa. Kaikkein mieluiten tyttö olisi voinut uhrata jonkun pörröisen vaatekappaleensa joulukorteille, mutta se oli jo liian liioiteltua hänen omasta mielestäänkin. Eikä varmaan hänen vanhemmatkaan arvostaisi sitä, jos hän nyt noin vain silppuaa yhden hyvistä paidoistaan.

Niinpä Sylviane etsi katseellaan valkoista tussia, mutta sitä ei näkynyt missään. Hän oli aika varma, että oli nähnyt sen tänään. Ehkä se oli vain jonkun toisen kartongin alla tai sitten vielä repussa tai sitten se oli tippunut pöydän alle. Hieman huokaisten Sylviane istahti uudestaan polviensa päälle nostaen pahvin jämiä ja muita, jotta näkisi oliko hänen etsimänsä tussi siellä.

Eipä ollut, joten tyttö otti pöydästä kiinni nojaten taaksepäin jotta näkisi tupapöydän alle. Sieltäkään ei tussia löytynyt, joten Sylviane oli aika valmis aloittamaan jollakin toisella. Vaaleaa paperia voisi yrittää rypistää siten, että se näyttäisi lumelta. Paperia rypistäessä tyttö tuli huomanneeksi, että tussi oli sittenkin pöydän päällä. Se oli varmaan jossain vaiheessa ehtinyt vierimään aivan väärään suuntaan.

Sylviane pudisti hieman päätänsä samalla kun kääntyi ja laskeutui alas penkiltä. Hieman hypähdellen hän kiersi pöydän toiselle puolelle, jossa tussi olikin. Karkulainen oli päässyt pyörimään lähemmäs yhtä pouffsouffle tyttöä, jonka Sylviane tiesi. Ei hän kyllä ollut koskaan tämän kanssa puhunut, mutta samoilla tunneilla olivat olleet. Toisella tytöllä oli myös joitakin askartelutarvikkeita pöydällä edessänsä.

”Ooh, sinäkin askartelet”, Sylviane ei voinut olla huomauttamatta iloisesti. Hänestä oli aika mukavaa, että muutkin olivat tässä vaiheessa innostuneita tekemään joulukortteja ja muutenkin askartelemaan. Kaikkein innokkaimmat olivat varmaan jo saaneet kaikki kortit tehtyä ja lähetettyä, mutta Sylviane ei stressannut sitä. ”Kynä karkasi”, Sylviane yritti selittää yllättävää ilmaantumistaan toiselle tytölle ottaen sitten pöydältä tussin käteensä nostaen sen vielä selvemmin näkyville.

[Liina Lehtinen]

Liinan kuusenluonnos oli jo saanut halutunlaisen hahmonsa, joten tyttö etsi sakset pahvien seasta, ja alkoi tarkastella luonnosta ennen, kuin lekkaisi kuusen irti ja kiinnittäii taustapahviin.. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ottaa saksia kunnolla käteensä, kun hän tajusi jonkun ilmestyneen paikalle täysin yllättäen. Liina laski sakset pöydälle, ja kääntyi kohteliaasti katsomaan.
Pouffsouffle. Liina oli nähnyt tytön joskus samoilla tunneilla, mutta ei ollut puhunut tuon kanssa koskaan.

"Ooh, sinäkin askartelet", tyttö huomautti iloisesti nähtyään Liinan askartelutavarat pöydällä.
"Kynä karkasi", toinen yritti selvästi selittää yllättävää tuloaan Liinalle.
"Joo",Liina aloitti iloisesti, "Lähetän kotiin muutaman joulukortin". Hän nyökkäsi hiukan puhuessaan.
Häntä ei itse asiassa häirinnyt ollenkaan toisen tulo, oli hauskaa puhella jonkun kanssa.
"Askarteletko sinäkin"? Liina kysyi, ja tajusi samalla, että kysymys oli kenties ollut vähän turha.
Mutta tuntui, että jotain oli kohteliasta sanoa.

[Sylviane Gren]

Sylviane hieman yllättyi, kun tyttö kertoi lähettävänsä kotiinsa muutaman joulukortin. Tarkoittiko se, ettei toinen ollut menossa jouluksi kotiin vaan jäisi koululle? Voisihan sitä myös mennä isovanhempiensa tai joidenkin muiden luokse ja voisihan sitä myös lähettää joulukortteja kotiin vaikka itse menisikin kotiin.

Sylviane kuitenkin tyytyi vain hymyilemään ystävällisesti sukien vapaan käden kämmenselällä auki olevat hiuksensa korvansa taakse paremmin. Ei hän halunnut tunkeilla eikä häntä niin paljon kiinnostanut toisten ihmisten perhesuhteet, sillä hän ei missään nimessä halunnut että joku tulisi kysymään häneltä itseltään omasta perheestään. Se olisi aika kamalaa tai vähintäänkin epämiellyttävää! Kohteliasta ei ainakaan.

Sylviane nyökkäsi paljon toisen tytön kysymykselle. ”Joo. Askarteleminen aika kivaa”, tyttö lisäsi hymyillen ja pyöritteli hieman tussia kädessäänsä. ”Teen joulukortteja kavereille ja ystäville”, hän jatkoi vielä ja nyökkäsi pöydän toisella puolella olevien tavaroidensa luokse, jotka olivat siellä hieman levällään.

”Olen muuten Sylviane, Sylviane Gren pouffsoufflesta”, Sylviane esittäytyi ojentaen kätensä, sillä hän ei käyttänyt koulupukua vapaa-ajalla mistä muut olisivat voineet päätellä hänen tuvan. Ei hän kuitenkaan ylpeillyt tuvallansa, sillä kaikki tuvat olivat aivan varmasti yhtä hyviä. Sylviane oli tosin myös tottunut ilmoittamaan esittelyn yhteydessä tuvansa, kun useat muut niin tekivät. Tyttö vilkaisi vielä hieman käteltäväksi ojentamaa kättänsä varmistaen sen olevan puhdas.

[Liina Lehtinen]

Liina hukasi hieman haikeasti. Hän ei ehkä pääsisi jouluksi kotiin, koska vanhemmat ja Annika olivat matkalla Englannissa, eikä perheen sukua asunut Ranskassa. Hän voisi olla koululla. Toinen tyttö kertoi lähettävänsä kortteja kavereilleen ja ystävilleen, ja että askartelu oli hänestä kivaa. Hän hymyili puhuessaan, ja pyöritteli
hieman tussia.
"Joo, niin on", Liina vastasi toiselle todeten, että toisella oli tosiaan pöydällä askartelutarvikkeita.
Tyttö esittäytyi Sylviane Greniksi, ja ojensi kätensä varmistaen, että se oli varmasti puhdas.
"Minä olen Liina Lehtinen" Liina alotti tarttuen ystävällisesti ojennettuun käteen. "Pouffsoufflesta".
Tuvan lisäys tuli itsestään. Liinan kaavun väri kylläkin kieli missä tuvassa tyttö oli, mutta oli kohteliasta kertoa.

Liina siirsi esittelyn jälkeen vaistomaisesti tavaroitaan sivummalle.
"Tässä on kyllä tilaa" Liina totesi tietämättä kohdistiko sanansa suoraan Sylvianelle, vai sanoiko noin vain kohteliaisuudesta.

[Sylviane Gren]

”Hauska tutustua”, Sylviane sanoi niin kuin kuuluikin, mutta hänestä oli oikeastikin kivaa tutustua uusiin ihmisiin, joilla oli samoja mielenkiinnonkohteita. Liina vaikutti ihan mukavalta, mutta tosin hieman hiljaiselta mutta ehkä se johtui siitä että Sylviane oli noin vain tuppautunut tämän seuraan.

”Ai, sepä kiva, kiitos”, Sylviane yllättyi hiukan, kun toinen tyttö siirsi tavaroitansa hieman poispäin niin, että hän voisi tulla tämän viereen askartelemaan joulukortteja. Joulukorttien tekeminen hyvässä seurassa olisi varmaan aivan uskomatonta! Sylviane polvistui penkille ja yritti kurottamalla saada vedettyä joitain askartelutavaroitansa lähemmäs itseään pöydän toiselta puolelta. Jotkut tavarat tulivat oikein somasti hänen luokse, mutta tussit ja liimapuikko olivat niin kaukana, ettei hän ihan ylettynyt niihin.

Sylviane pudottautui alas penkiltä ja tanssahdellen kiersi pöydän uudestaan jäljelle jääneiden tavaroiden luokse. Reppuun näytti mahtuvan jäljelle jääneet tavarat ja se olisi varmaan paras mahdollinen tapa kuljettaa ne toiselle puolelle, ettei hän nyt vain oikeasti mitään hukkaisi. Olisi ikävää, jos jokin katoaisi. Sylviane asetteli varovasti tussit ja liimapuikot rypistetyn paperin ja parin pahvin kanssa reppuunsa. Hän oli onneksi oppinut käyttämään repun erikokoisia taskuja hyödyksi niin, ettei sulkakynä taittuisi kirjojen painoista tai jotain muuta yhtä kamalaa.

Reppu hennosti olalla roikkuen Sylviane tarkisti, ettei sillä kohtaa pöydällä enää ollut mitään hänen tavaroitansa. Kaiken näyttäen olevan kunnossa hän kiersi uudestaan pöydän istuutuen innostuneena Liinan vierelle omien askartelutarvikkeiden luokse. Sylviane siirsi tavaroitansa hieman nätisti sivulle ja pujotti kätensä reppuun ottaen sieltä loput tarvikkeet esille.

”Muistan sinut tunneilta”, Sylviane lisäsi hetken päästä pyöriteltyään sitä ennen tussia niin hyvin kuin osasi sormiensa välissä. Tyttö oli oppinut sen viime kuukauden aikana yhdeltä vanhemmalta oppilaalta, mutta ei vielä ollut yhtä nopea ja näppärä kuin tuo oli. Hän kuvitteli, että se auttaisi jotenkin keskittymisessä tai hänen pienoisen hermostuneisuutensa tukahduttamisessa. Ei se kuitenkaan auttanut, minkä vuoksi hän sitten laski sen takaisin pöydälle ottaen rypistetyn paperin uudestaan hyppysiinsä.

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen tämän, koska peliviestejä ei ole tullut lainkaan tämän vuoden aikana.

Sylviane Gren: 11 p
Liina Lehtinen: 6 p