// Tämä pelialue on varattu Park Eun Jille ja Sandra Madnisonille, eikä muita tällä kertaa oteta mukaan.

Eun Ji oli yksi niistä tytöistä, joiden iltaiset kauneudenhoitorutiinit veivät paljon aikaa. Hän pesi kasvonsa meikinpoistoaineella, puhdistusvaahdolla, puhdistusvedellä, laittoi raikastavan naamion, levitti silmien alle tummia silmänalusia ehkäisevää rasvaa, rasvasi muunkin naaman ja lisäksi kerran viikossa kuori kasvojensa ihon. Tämä rutiini oli aikaavievä ja hirveää tehdä raskaan koulupäivän jälkeen, mutta se kuului nykyään yhtä tiiviisti tytön rutiineihin kuin vaikkapa hampaiden pesu.

Kello oli vähän yli kahdeksan illalla, ja Eun Ji oli juuri levittänyt kasvoilleen korealaisen, paperisen maskin jossa oli pandakuviointi(clickclick), jonka oli tarkoitus kirkastaa kasvoja. Naamio oli ehkä lievästi koomisen näköinen, mutta toisaalta pandakuviointi oli myös suloinen. Makuusalissa ei ollut juuri nyt ketään, sillä kaikki muut muutamaa ihmistä lukuun ottamatta olivat oleskeluhuoneessa suunnittelemassa jästitiedon projektia joka heille oli annettu. Eun Ji ei ollut valinnut jästitietoa valinnaisaineekseen, joten tyttö otti omasta ajastaan kaiken hyödyn ja meni makailemaan omalle sängylleen, mahalleen, ja tarttui kirjaan joka oli ollut lojumassa yöpöydällä.

Se oli englannin kirja, sillä Serdaigletyttö todella halusi oppia tätäkin kieltä, olihan niin moni oppilaista Châteaussakin kotoisin Iso-Britanniasta. Kieli oli muutenkin maailman puhutuin kieli, ja siitä todellakin olisi hyötyä jos hänestä koskaan tulisi näyttelijää.
"You really like ice cream, don't you?" tyttö toisti vaimeasti. Koska ääntämys ei kuulostanut oikealta, hän toisti lauseen vielä muutaman kerran, ennen kuin pystyi olemaan tyytyväinen omaan suoritukseensa ja siirtymään eteenpäin.
"It wasn't you, was it?" ja näin jatkui vielä hetken. Maskia kuului käyttää kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin, ja Eun Ji piti sitä yleensä maksimiajan koska sen viilentävä vaikutus oli niin mukava.

Noin kymmenen minuutin päästä Eun Ji kuuli askelien lähestyvän makuusalia. Se olisi luultavasti joku projektin parissa puuhailevista tytöistä, tulossa hakemaan jotakin kirjaa minkä oli aiemmin unohtanut, joten siksi Eun Ji ei reagoinut mitenkään kun ovi avautui. Vasta siinä vaiheessa kun kukaan ei lähtenytkään huoneesta, tyttö kääntyi uteliaana katsomaan, kuka paikalla oleva oli. Hän ei oikeastaan tuntenut makuusalin tovereitaan kovin hyvin, sillä vietti suurimman osan ajastaan Marinan ja muiden Pouffsoufflelaisten kanssa. Ehkä nyt olisi korkea aika tutustua?

Sandra asteli makuusaliin korpinmusta tukka pörrössä, tummansininen kaapu lattiaa viistäen.
Olo oli kurja, sillä hän oli edellisenä yönä nähnyt täysin oudon unen.
Unessa oli ollut juhlat, mutta sitten oli tapahtunut jotain kauheaa. Oppilaita oli alkanut katoilla.
Kaikki oli ollut pimeää ja pelottavaa.
Sandra oli juonut kupin vahvaa teetä ruokasalissa, ja silti hänestä tuntui, että päässä pyöri ja hän
oli halkeamaisillaan halusta puhua.

Mutta kuka nyt unia kuuntelisi? Ei kai unia voinut pitää totena. Nehän olivat vain mielikuvitulksen ja alitajunnan tuotoksia. Sandra haroi hiuksiaan niin että niitä saisi harjata pitkään.
Pieni puuharja löytyi laukunpohjalta.
Sandra alkoi varovasti oikoa itsepäisiä takkuja, ja tajusi vasta nyt, että huoneessa oli muitakin.
Joku, jolla oli naamio, jossa oli pandakuvioita. Suloisen näköinen kuviointi, Sandra mietti kiskoen
viimeisen takun auki rivakammn kuin oli aikonut, ja hänen hiusrajassaan tuntui terävä nykäys kun harja
selvitti takun.

Sandra oli muutenkin ylpeä hiuksistaan, ja nyt hän alkoi solmia hiuksia tiukalle, paksulle palmikolle niskaan.
Olikohan toinen tyttö osallisena projektissa. Sandralla ei ollut jästitietoa valinnaisaineena, koska hän oli tullut vasta pari viikkoa sitten Englannin velho ja noitakoulusta, ja tiesi vain oman tupansa.
Sandra jäi paikalleen miettien pitäisikö sanoa jotain vai haluaisiko tuo toinen olla rauhassa.
Tuntui hassulta vain ruveta kertomaan unistaan.

Huoneeseen oli tullut tyttö, jolla oli syvänmustat hiukset ja tummansininen, vähän liian pitkältä näyttävä kaapu. Hän näytti uupuneelta, ja Eun Ji epäili että tämä oli luultavastikin ahertanut koko illan jästitiedon projektin parissa niin kuin muutkin. Tyttö ei kuitenkaan lähtenytkään enää huoneesta, vaan jäi harjaamaan hiuksiaan ja sitten letittämään niitä. Tämän hiukset olivat kauniit, hyväkuntoiset ja pitkät, mutta toisaalta, Eun Ji ei ollut koskaan pitänyt mustista hiuksista, ei ainakaan itsellään. Ironista, sillä aasialaisena hänenkin hiuksensa olivat luonnostaan liukkaat ja mustat. Pitkän värjäysoperaation jälkeen hän oli päässyt näinkin vaaleaan lopputulokseen, eikä todellakaan halunnut päätyä luonnolliseen väriinsä enää ikinä.

Eun Ji yritti epätoivoisesti muistella tytön nimeä, mutta hänen mieleensä ei tullut mitään muuta kuin joitakin tavuja. Sa... Vai sittenkin Su... jotenkin niin hänen nimensä luultavasti alkoi. Tai sitten loppui. Oli tosiaankin noloa tajuta, että hän ei edes tuntenut makuusalinsa ihmisiä edes nimeltä.
"Hei." hymyillen Eun Ji päätti tehdä aloitteen, yrittäen näyttää mahdollisimman luonnolliselta maskinsa kanssa. "Oletko sinä mukana jästitiedon projektissa?" oli luultavasti parasta aloittaa jollakin mahdollisimman neutraalilla kysymyksellä, josta voisi jatkaa eteenpäin saipa sitten minkä vastauksen tahansa. Toisaalta, jos tyttö oli projektilainen, tällä tuskin olisi niin paljon aikaa tutustua.

"Näytät todella väsyneeltä." Eun Ji lisäsi, tarkkaillen tytön uupunutta ja kurjaa olemusta. "Haluatko kokeilla? Näillä on ihoa kirkastava ja viilentävä vaikutus joka varmasti tuntuisi mukavalta." tyttö heilautti maskipakettiaan, osoittaen samalla omilla kasvoillaan lepäävää maskia. Kauneusjutut olivat melkein kaikkien tyttöjen mieleen, joten tämä voisi olla hauskaakin. Marina kun ei oikeastaan piitannut ulkonäöstään, ja yleensä arkisin ainoastaan harjasi hiuksensa ja lisäsi huulirasvaa.

//Pahoittelen sitä että vastaamisessa kesti! Yritän aktivoitua tästä eteenpäin.

//Mitäpä tuosta, olen itsekin ollut hiljainen, mutta yritän nyt taasen aktivoitua


Sandra sai vihdoin letin asettumaan paikalleen, ja tajusi samalla, että toinen oli puhunut hänelle.

"Hei" Sandra aloitti laskien hiusharjan takaisin laukkuun yrittäen piristyä rahtusen. "En, tulin vasta Englannin
taikakoulusta". "Olen muuten Sandra", hän päätti lisätä, koska toinen tyttö näytti miettivän ankarasti, kuka Sandra oli. Tytön oli täytynyt nähdä, että Sandra oli todella väsynyt, päätellen seuraavasta kysymyksestä.
"Ai, kiitos", Sandra vastasi kysymykseen haluaisiko hän kokeilla maskia, jollainen toisella tytöllä oli omilla kasvoillaan. Juuri nyt hän kaikpasi edes minuutin aikaa rauhoittaa kieppuvat ajatuksensa.

Uni ei hävinnyt hän en mielestään, vaan tuntui kirkastuvan koko ajan. Oppileita oli kadonnut.
Mafia. Mafialla oli ollut jotain tekemistä unessa. Sandran sydän tuntui alkavan lyömän nopeammin, kun hän
tajusi. Unen oli täytyny t olla enneuni! Niitä juhlia ei olisi pitänyt ikinä tulla, koska niissä tapahtuisi jotain hirveää. Sandra tiesi sen vetäessään syvään henkeä ja päästäessä ilman hiljaa ulos. Mitäpä hän muka voisi.
Eivät vasta kouluun tulleet voineet rynnätä rehtorin kansliaan vaatimaan juhlien perumista.
Oliko mitään juhlia edes tulossa? Ehikä Sandra oli vain uneksinut. Tai ehkä juhlat olivat jo ohi, ja hän
näki yt vain toistumia jostain menneisyyden kauhuista. Ajatus ei tuntunut mitenkään ajateltuna mukavalta.
Oli paras olla ajattelematta, ehkä hän saisi vielä kerrottua unesta, mutta ei vielä, ei nyt kun olo oli yhtä hyvä kuin jos olisi pudonnut luudalta kesken lentoharjoitusten.
Olisinkin pudonnut luudalta, pieni ääni tiuskaisi Sandran mielessä, mutta hän kieltäytyi kuulemasta ääntä.
Hän luuli tietävän sä toisen nimen, ja rupesi nyt ankarasti muistelemaan antaakseen itselleen muuta mietiskeltävää. Korealainen, tyttö taisi olla korealainen, vai sotkiko Sandra oppilaita keskenään. Eun Ji.
Oliko tyttö Eun Ji? Sandra rohkaisi mielensä ja kääntyi toisen puoleen uudestaan.
"Anteeksi, oletko sinä Eun Ji?" Sandra kysyi teeskennellen pirteämpää kuin oli. Eihän hän voinut näyttää
aivan kummitukselta. Ei, vaikka väsymys jyskytti korvissa tasaisena massana, ja oloa ei helpottanut Lisa-serkun liian iso kaapu, johon hän oli kompastua koko ajan. Lisa oli vaatinut häntä ottamaan kaavun, ja Sandran mielessä tuntui hymyntapainen. He olivat niin samanlaiset luonteeltaan, vaikka olivatkin niin erilaiset kuin serkkujen oli mahdollista olla.

//Yritän lopetella vanhoja pelejä, jotka ollaan aloitettu jo viime vuoden puolella. Tämä peli oli kuitenkin niin alussa, että en oikein löydä motivaatiota oikein kunnolla pelata sitä loppuun. Niinpä taidan lopettaa pelin tähän. Kiitos ja anteeksi!

Okei ei haittaa Eun Ji.
*Saa mun puolesta laittaa lukkoon*

Park Eun Ji, Serdaigle: 5 p
Sandra Madnison, Serdaigle: 5 p

Kiitos pelistä!