// Heather Roverille ja Heather Roselle :D Muita ei valitettavasti oteta mukaan

Älä vaan herätä huomiota. Kulje hiljaa. Varo muita oppilaita. Et voi tietää, missä vaara vaanii. Päästin pienen kissani, Dinan vapaaksi. Tuo kulki hiljaa vierelläni, kun kuulin kolahduksen vieressä olevasta haarniskasta. Hypähdin ainakin metrin ilmaan ja lähdin saman tien juosten pois käytävästä. Tarkkailin uuden, ikuisuudelta tuntuvan käytävän muotokuvia. Tämä taisi olla kolmas kerros, jos oikein muistan. En tiedä mitään tämän linnan käytävistä, miksi edes lähdin... no, oma vikani. Olen tyhmä... TODELLA tyhmä. Taas kolahdus.. ei. En juokse. Kuulin toiseen kertaan kolahduksen, ja lähdin äänen suuntaan.

//Voisiko pelin ajankohta olla 22.9.2015, iltapäivä?

Laukkasin käytävällä flirttailevien poikien, supisevien tyttöjen ja nenä kiinni kirjassa kulkevien hikkejen muodostamaa rataa pitkin kuin villi varsa. Hopeinen tinakattilani kolahteli seinään päästäen klonk-klonk-klonk ääntä. Päivän oppitunnit oli suoritettu ja viimeiset loitsut lausuttu ja nyt penkit puhki istuneet oppilaat vierivät vapaa-aikaa viettämään.
"Nallukka, mitä tehdään nyt?" kysyin tinakattilassani istuvalta pehmonallelta.
"Mau!" kissani, Vincy, maukui ja katseli kateellisena Nallukkaa, joka löhöili kattilaan lastaamieni kirjojen päällä. Se ei voinut käsittää miksi annoin paikan elottomalle nallelle.
"Voi Vincy!" nauroin. Saat nukkua sängylläni tämän yön. "Lupaan sen."

Niin kuin jo sanoin päivän oppitunnit oli suoritettu. Kävin juuri vaihtamassa koulukaapuni liehuvaan tummansiniseen pitsimekkoon, sekä mustat solkikenkäni sinisiin tennareihin. Isoveljieni ansiosta en joutunut perimään vaatteitani niin kuin pikkusiskoni joutuivat. Kokemuksesta nimittäin tiesin että kulutan jokaisen kengän ja lapasen puhki.

Hiukseni olivat auki, mutta tosin hieman takussa. Olin nimittäin vahingossa räjäyttänyt kookospapu liemen liemitunnilla ja neste kuivui hiuksiini ja saivat ne takkuuntumaan.

Kaarsin käytävän kääntyessä autoradan lailla oikealle. Saman tien törmäsin johonkin ja kuulin pienen älähdyksen punatukkaisen pojan kaatuessa kumoon. Ekaluokkalainen nousi ylös ja ravisteli housun lahkeitaan. Sen jälkeen hän tarjosi minulle pieniä punaisia rakeita ja sanoi niitä mansikanmakuisiksi.
"Kiitos", otin muutaman. "Ei, en maksa niistä kaljuunaa enempää. Ei en edes kahta. Maksan korkeinta kaksi sirppiä."
Kävin keskustelua pojan kanssa ja lopulta sain ojennettua hänelle muutaman sirpin.
Mitäköhän Châteaussa sanotaan luvattomasta karkin myynnistä?

Poika jatkoi matkaansa seuraavan luokse ja minä jatkoin omaani eteenpäin. Vilkuilin hyppiessäni puhuvia tauluja.
"Minnes on likalla matka?" yksi taulu esitti kolmea miestä, jotka pelasivat uhkapelejä pienen pöydän ääressä. "Hemmetti, kuinka hiuksesi ovat takussa!"
"Ei kuulu teille!" näytin kieltä.
Yksi miehistä kaatui tuolilla hohottaen äänekkäästi: "Likka, likka!"
Muut miehet ryhtyivät nauruun ja hohotus kuului vielä kauas jatkaessa matkaani.
"Aina kännissä."

"Auh", kompastuin kumibanaanin kuoreen. Häntäluuni kolahti maahan. Tinakattilani kaatui kumoon kirjoineen ja itse kattila vieri vähän matkan päähän. Räpiköin itseni pystyyn ja kumarruin nostamaan kattilaa.
Kop. Kuulin pienen vaimean äänen viereisestä haarniskasta. kop, kop.
Saman tien Vincyn häntä pörhistyi ja kissa päästi oudon mouruavan äänen.
"Mitä nyt?" kysyin kuullessani lähestyvät askeleet.

Huomasin edessäni jonkun. "Ai moi" sanoin hymyillen tytölle. Tuo oli juuri nostelemassa tavaroitaan, kun oli kaatunut. "Kuka olet? Olen Heather Rover, Pouffsoufflesta", sanoin hymyillen.

"Vincy, älä pidä tuollaista ääntä!" toruin kissaani osoittamalla sitä taikasauvallani. Olin tottunut pitämään sille kuria, sillä se tuli joskus hyvinkin tarpeen. Vincy on ollut aina huonotapainen ja joskus jopa epäilen että koko hiivatin katti on kirottu. Isoäiti tapasikin huutaa: "Kirottu maanvaiva! Se mies saa katua että kuuna päivänä toi sinut tähän huusholliin!" Sain kissan siis kirkonherralta, joka kävi meillä aamuteellä.

Kissaa toruessani en kuullut kuinka joku käveli käytävällä kohti ja pysähtyi eteeni. Jos olisin kuullut en varmasti olisi huutanut Vincylle niin kovaan ääneen ja antanut agressiivista vaikutelmaa itsestäni.

"Ai moi, kuka olet? Olen Heather Rover, Pouffsoufflesta."

Tulija oli tyttö äänestä ja nimestä päätellen. Onpa hassua, en ollut törmännyt vielä yhteenkään Heather nimiseen toiseen tyttöön koko koulussa.
Uteliaana nostin katseeni ja silmäilin pouffsouffletyttöä; tytöllä oli punaiset hiukset, sekä ruskeat silmät. Nuo silmät tekivät minuun heti vaikutuksen, sillä ruskeasilmäiset vaikuttavat jotenkin ystävällisiltä. Heather- sillä nimellähän hän oli esittänyt, oli ikäistänsä lyhyempi ja vaikutti enemmän yhdeksän kuin kaksitoista vuotiaalta.

Nostin loputkin tavarani ja asettelin ne tinakattilanpohjalle. Sitten nousin ylös ja hymyilin ojentaen käteni: "Olen Heather Rose, Pouffsoufflesta."
Puhuessani satuin vilkaisemaan sinisiin tennareihini ja huomasin kuinka mustepulloni hajonnut sirpaleiksi pieneksi lammikoksi. Hieroin mustetahraa kengän kärjelläni ilman tulosta.

Nostin Dinan syliin. "Heather ja Heather. Mikä yhteensattuma!", sanoin hymyillen. Rapsutin Dinan selkää. Se kiehnäsi käsissäni, ja halusi irti, mutta silitin sitä. "Tässä on kissani Dina", kerroin Heatherille.

"Heather ja Heather. Mikä yhteensattuma!" hymyili toinen tyttö. Olin samaa mieltä. Ei sitä joka päivä käytävillä kulkiessa törmää saman nimiseen tyttöön, vieläpä samasta tuvasta! So ein zufal, niin kuin Saksassa sanotaan. Kuinkahan vanha tuo mahtoi olla, mietin, mutta en esittänyt kysymystä ääneen.

"Tässä on kissani Dina", Heather kertoi ja nosti rimpuilevan kissan syliinsä. Katsoin sitä hymyillen ja katselin ympärilleni. Vincyä ei näkynyt. Ehkä se oli säikähtänyt Dinaa. Kissa kuitenkin hiippaili pian kulman takaa ja lähestyi meitä varoen vilkuillen välillä Heatherin kissan suuntaan.

"Dina on kiltti kisu. Tule tänne, Vincy", maanittelin ja Vincy hyppäsi empien syliini. Se kuitenkin vielä katseli Dinaa epäilevänä ja sähisi hieman.

"Tässä on Vincy."

"Dina on kiltti kisu. Tule tänne, Vincy", Heather maanitteli ja kutsui Vincyä syliinsä. Dina yritti rimpuilla pois sylistäni, mutta pitelin siitä kiinni. "Kiltti tyttö", kuiskasin Dinalle ja silittelin tuon selkää. Katselin toisen Heatherin kissaa, kai Vincyä. Se hyppäsi tytön syliin ja sihisi Dinalle. Dina sihisi takaisin.

Hetken päästä Dina oli taas karannut sylistäni. "Ei Dina!", huusin kissalleni. Nappasin sen Heatherin jalkojen juuresta sihisemästä. "Nyt kunnolla!", huudahdin tuolle. Kun kissa alkoi taas rauhoittua, alkoin silittää sen selkää. "Ihan rauhassa nyt, Dina", sanoin kissalleni. "Anteeksi tämä sähellys", sanoin Heatherille ja virnistin, kun olin huomannut kuinka nolo olin puhuessani kissalle. Kai.

"Kiltti tyttö", kuiskasi tuo toinen Heather kissalleen, joka yritti rimpuilla hänen otteestaan. Tyttö silitteli Dinan selkää katsellen samalla Vincyä, joka sähisi tuolle toiselle elukalle. Vincyn häntä pörhistyi ja karvat nousivat pystyyn. Tuo ei pitänyt toisista kissoista. Ei todellakaan. Sen idioottikin huomasi. Saattoi kuitenkin olettaa että Vincy tapasi toisia kaltaisiaan joka päivä, sillä olihan aika useallakin Châteaussa kissa lemmikkinä. Ainakin hyvin monella mitä Heather tiesi.

Dina sähisi takaisin ja karkasikin omistajansa sylistä. Se kipitti Heatherin jalkojen juureen jatkamaan sähinäänsä, jonka johdosta Vincy päästi mouruavan äänen ja hyppäsi lattialle. Hetken jo tyttö luuli että se hyppäsi toisen kissan kimppuun, mutta sen sijaan se lähti kiitämään poispäin käytävää pitkin. Hetken kuluttua siitä ei näkynyt jälkeäkään. "Ei Dina!", huudahti sen omistaja ja nappasi sen syliinsä. "Nyt kunnolla!" Heather silitti sitä jälleen. "Ihan rauhassa nyt, Dina. Anteeksi tämä sähellys", hän sanoi ja virnisti.

Heather hymyili uudelle ystävälleen ja kääntyi sitten siihen suuntaan minne Vincy oli hetki sitten kirmannut.

"Voi, se karkaileva karvapallero on jälleen vauhdissa."

//Vaihdoin yksikön 3. persoonaan ja päätin päästää Vincyn karkuteille, kun onhan tämän pelin otsikkokin sellainen :'D//

Heather Rover, Pouffsouffle: 4 p
Heather Rose, Pouffsouffle: 8 p

Kiitos pelistä!