// Fanny Wiestin, Melody Woodin ja Mila Molinan roolipelille
/ En rooli vielä, tein silti keskustelun.

Kävelin luuta kainalossani Huispauskentälle. Olin luvannut mennä lentelemään Fannyn kanssa, ja oma luutani oli sinne täydellinen. Tai siis - tulisalama, oma ihana luutani, jonka olin saanut Evelinalta joululahjaksi, aarteeni ja yksi tärkeimmistä esineistäni. Hyppäsin luudanvarrelle ja nousin ilmaan - lentäminen oli ihanaa. Kiertelin maalisalkoja odotellen Fannyä, joka oli luvannut tulla.

Kävelin ripeästi käytävällä. Olin menossa huispauskentälle lentämään Melodyn kanssa. Oma Nimbus 2000- keikkui kainalossani kun kiiruhdin kohti ulko - ovia. Kipitin marmoriportaat alas ja työnsin oven vaivatta auki.

Seisoin portaiden alapäässä. Aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi. Lähdin kentällepäin ja nautin iltapäivän auringosta. Näin jo kaukaa Melodyn lentävän kentällä. Pinkaisin juoksuun ja pelmahdin huispauskentälle. Nousin luudan selkään kömpelösti ja potkaisin itseni ilmaan.

Kaarsin Melodyn viereen. "Heippa!" Huusin tytölle. Tuulenviri pörrötti punaisia hiuksiani ja hymyilin leveästi. "Minulla on sieppi" hihkaisin. En aikonut kertoa Melodylle mistä sen olin saanut. Pitäisin sen tiedon aivan omanani.

Melody Wood

Lentelin maalisalkojen ympärillä, kun huomasin Fannyn, joka tuli Nimbus kahdellatuhannellaan viereeni. "Heippa!" Tuo sanoi. "Terve" vastasin hymyillen. "Minulla on sieppi" tuo sanoi. Outoa, tuo olis sanonut ettei tykkää huispauksesta, lajina. "Okei", sanoin hymyillen. "Katsotaanko vaikka kumpi nappaa sen ensin?" Kysyin tuolta.

"Okei" Melody vastasi hymyillen. "Katsotaanko vaikka kumpi nappaa se ensin" tuo jatkoi. Hymyni hyytyi hieman. En pitänyt huispauksesta ja olin vain katsellut orpokodissa kun sieppi lentelee huoneessani. Ikinä en ollut päästänyt sitä irti ulkona. Olin vain napannut sen mukaan ajatuksissani, kun lähdin kentälle.

"Mmm... Okei. Mutta olen sitten umpisurkea", varoitin ja päästin siepin irti.

"Mmm... Okei. Mutta olen sitten umpisurkea", tuo sanoi ja päästi siepin irti. "Ei ole pakko jos et halua" sanoin hymyiilen. Huomasin sieppin lähellä maalisalkoja ja lensin nappaamaan sen kiinni, sain sen ensimmäisellä kokeilulla ja sitten lensin takaisin Fannyn luo.

Kun olin antanut siepin karata kädestäni Melody sanoi edelleen hymyillen: Ei ole pakko jos et halua." Naurahdin pienesti. Yhtäkkiä Melody syöksyi kohti maalisalkoja ja näin kultaisen vilahduksen kun tuo nappasi siepin. Tyttö lensi takaisin luokseni ja minä hymyilin ystävällisesti. Itse en ikinä olisi ikinä osannut tuota.

"Entä jos vain lennetään?" kysyin nauraen. "Minun on turha yrittääkkään napata sieppiä ennen sinua!" Kaarsin pystysuoraan ylöspäin ja tein pari surmansilmukkaa. Se oli kai ainut kuvio minkä osasin täydellisesti.

"Entä jos vain lennetään?" Fanny kysyi. "Minun on turha yrittääkkään napata sieppiä ennen sinua!" Hymyilin. Olin todellakin hyvä lentäjä, vaikka itse sanoinkin. "Mistä olet saanut siepin? Jos et tykkää huispauksestakaan?" kysyin naurahtaen.

/ seuraavalla viestillä varmaan alan toteuttamaan juonta

"Mistä olet saanut siepin? Jos et tykkää huispauksestakaan?" Melody kysyi naurahtaen. "No tuota..." aloitin takellellen. En ollut varma haluisinko kertoa Melodylle menneisyydestäni. Sitten ryhdistäysyin. "Kävin pari päivää sitten hakemassa vielä viimeisiä tavaroita "kotoa", kun äiti ja isä joutuivat Azkabaniin. Näpistin vähän rahaa sieltä sun täältä -he piilottivat rahojaan ympäri taloa- ja löysin siepin yhdestä lipaston laatikosta" selostin ääni hiukan väristen. En ollut ikinä puhunut kenenkään kanssa vanhemmistani tai mistään muusta siihen liittyvästä, mutta sanat olivat vain pudonnut suustani, kun yritin kertoa sen paljastamatta liikaa. Punastuin ja katselin pilviä.

//Sopii//

"No tuota..." Fanny takerteli. "Kävin pari päivää sitten hakemassa vielä viimeisiä tavaroita "kotoa", kun äiti ja isä joutuivat Atskabaniin. Näpistin vähän rahaa sieltä sun täältä -he piilottivat rahojaan ympäri taloa- ja löysin siepin yhdestä lipaston laatikosta" Oliko Fannyn vanhemmat Azkabanissa... outoa, itse tyttö oli ainakin kiva. Tuo näytti vähän empivältä. Tein laiskiaispyörähdyksen, ja jäin luudanvarteen roikkumaan. "Tää on kivaa" sanoin Fannylle pääalaspäin hymyillen. Yhtäkkiä kuulin kirkaisun järveltä, irrotin jalkani ja käteni luudanvarresta, vahingossa. TÖMPS! Silmissäni sumeni, ja näin vain mustaa, ja kuvia kirkkaasta taivaasta.