Sokeasta ennustajaksi

[Mila Molina]

// Peli varattu Molinalle ja Sirena Roverille. //

Elettiin ensimmäistä kouluviikkoa, ja oli aurinkoinen alkusyksyn päivä. Ennustuksen tornissa ei taaskaan ollut kauniista ilmasta tietoakaan, sillä ikkunaverhot oli vedetty visusti ikkuinoiden eteen. Se oli professori Molinalla tapana - hän ei pitänyt liiasta auringonvalosta. Muutama kynttelikkö toi kuitenkin valoa härämään luokkatilaan.

Nainen istui työpöytänsä takana ja odotti erästä oppilasta saapuvaksi. Kyseessä oli gryffondortyttö Sirena Rover, joka oli hiemen poikkeuksellinen oppilas - hän oli sokea. Professori Molina oli lähettänyt tuolle tytölle kirjeen, sillä sokeus vaikeutti oleellisesti ennustuksen opiskelua. Monet muut aineet, kuten loitsut, tytöltä varmasti onnistuisi sokeudesta huolimatta, mutta miten hän voisi tulkita kukkia tai teenlehtiä, jos hän ei näe mitään?

Professori Molina ei ollut tavannut kyseistä tyttöä vielä kertaakaan, joten hän ei tiennyt mitä odottaa. Hän toivoi kovasti, ettei tyttö ollut täysin sokea, tai vähintäänkin, että tuon motivaatio olisi korkealla. Joka tapauksessa tuntui, että tästä lukuvuodesta olisi tulossa todella vaativa opetuksen kannalta.

Professori huokaisi syvästi ja vilkaisi oviverhoille päin. Sirena tulisi varmasti ihan pian.

[Sirena Rover]

Sirena istui tyttöjen makuusalin ikkunalaudalla. Hän nautti auringon lämmöstä kasvoillaan. Lämpö katosi, ja palasi taas. "Pöllö!" Sirena ajatteli ilahtuneena. Tyttö ei ollut saanut kirjeitä keneltäkään, sitten kun oli saapunut kouluun. Pöllö koputti napakasti lasiin. Sirena hypähti ikkunalta kovalle kivilattialle. Pöllö liisi avoimesta ikkunasta sisään ja laskeutui tytön olkapäälle. Tämä nappasi kirjeen pöllöltä ja aukaisi sen.

Mitä ihmettä kirjoittaja oli ajatellut!? Eihän Sirena pystynyt lukemaan kirjettä. Tyttö huokaisi syvään ärtyneenä. Hän ei olisi halunnut pyytää apua. Niin kumminkin oli pakko tehdä. Sirena huikkasi viereisessä sängyssä nukkuvalle Katylle ja pyysi tätä lukemaan hänelle kirjeen. Kirjeessä pyydettiin häntä saapumaan ennustustorniin professori Molinan puheille. Sirena oli arvannut, että jotain tällaista tapahtuu. Pitäisi mennä keskustelemaan siitä miten hän opiskelisi.

Tyttö hyppeli käytävää eteenpäin. Hän ei ikinä ollut käynyt ennustustornissa tai siellä päin. Kirjeessä oli ollut jonkinlaiset ohjeet, mutta ei niista ollut ollut kovinkaan paljon hyötyä. Onneksi Katy oli neuvvonut häntä ja kuvaillut miltä tornin portaat näyttivät. Lisäksi Sirena oli kysynyt vastaantulevilta ihmisiltä neuvoa. Neuvojen mukaan hänen pitäisi kääntyä vasemmalle ja sitten kaksi kertaa oikealle niin tyttö olisi portaitten luona. Sirena luotti ohjeisiin happamasti ja tupsahti portaiden alapäähän.

Kun Sirena oli kiivennyt portaita jonkun aikaa hänestä tuntui, etteivät ne ikinä lopu. Parin minuutin päästä tyttö astui tasanteelle huohattaen. Sirena tepasteli oven luo ja tunnusteli kahvaa. Tytön käsi kosketti verhoa. "Onkohan tämä oikea paikka", hän tuhahti. Tuo ei ollut seissyt siinnä vielä kauaakaan, kun sisältä kuului syvä huokaus. Sirena keräsi rohkeutensa, raotti verhoa ja astui huoneeseen.

Huoneessa oli pimeää. Se ei ollut tavallista pimeyttä mitä hän joutui kestämään koko ajan. Yleensä hän tunsi auringon ja soihtujen lämmön ihollaan. Tässä huoneessa ei tuntunut lämpöä. Huone oli tunkkainen ja kylmä.
"Onko tämä ennustusluokka?" Sirena kysyi vaivaantuneena.

[Mila Molina]

Professori Molinan ei tarvinnut odottaa enää montaa minuuttia, kun luokan oviverhot raottuivat, ja sisälle astui hoikka, kapeakasvoinen nuori tyttö. Tytön ei olisi uskonut olevan sokea, sillä tuolla ei ollut mukanaan keppiä, jota sokeat ihmiset usein kantoivat, saati opaskoiraa tai -pöllöä. Tytön silmät olivat aavistuksen verran sumeammat kuin yleensä, mikä johtui luultavasti sokeudesta.

"Onko tämä ennustusluokka?"

Kuului kysymys, ja kysymyksen esittäjä kuulosti hieman vaivaantuneelta. Professori Molina kohotti kulmiaan. Tuo olisi ollut typerä kysymys näkevältä ihmiseltä, sillä luokka oli pullollaan erilaisia ennustusvälineitä, kuten kristallipalloja, teekuppejä sekä erilaisia kasveja ja kirjoja. Sokeana Sirena ei tietenkään voinut sitä tietää.

"Kyllä, saavuit oikeaan paikkaan."

Professori Molina vastasi äkäisellä äänellään. Rehtoriuden myötä häntä oli pyydetty muuttamaan asennettaan hieman positiiviseksi, mutta minkäs hän omalle äänelleen voi. Ei sitä pystynyt muuttamaan noin vain äkäisestä iloiseksi, vaikka olisi halunnutkin.

"Sinä voit tulla tänne luokan etuosaan istumaan minua vastapäätä. Varo ettet törmää pöytiin ja istuintyynyihin.

Professori kertoi ja viittasi tyttöä istumaan häntä vastapäätä, vaikkei tyttö ymmärrettävistä syistä viittausta nähnytkään. Nainen oli asettanu matalan opettajanpöydän toiselle puolelle istuintyynyn, johon ajatteli Sirenan istuutuvan.

"Ymmärräthä, että sokeutesi vaikuttaa olellisesti ennustuksen opiskeluun. En ole varma, voitko edes ottaa ennustusta valinnaisaineeksesi."

Professori Molina aloitti jämäkkään tapaansa. Hänellä oli aina tapana esittää ensiksi asian huonoimmat puolet. Hän kuitenkin toivoi, että pienellä keskustelulla saataisiin jokin kompromissi aikaiseksi.

// Onpas hauska pelata sokean hahmon kanssa! Unohdin tosiaan kokonaan, ettei Sirena pysty sokeuden vuoksi lukemaan kirjeitä. :D //

[Sirena Rover]

"Kyllä, saavuit oikeaan paikkaan", kuului äkäinen ääni. Sirena kavahti taakseppäin. Tuosta naisesta pursui äkäisyys. "Sinä voit tulla tänne luokan etuosaan istumaan minua vastapäätä. Varo ettet törmää pöytiin ja istuintyynyihin", Molina jatkoi. Tyttö kuuli, että professori teki jonkinlaisen eleen kädellään, koska tämä kuuli kankaan kahahtavan. Sirena närkästyi. Miksi kaikkien piti luulla, ettei hän pärjännyt ihan itse. Olihan hän sokea, muttei mikään avuton. Hän oli aivan tavallinen ja samallainen kuin muut, vaikkei nähnytkään mitään.

Sirna pujotteli pöytien ja tyynyjen välistä omasta mielestään aika taitavasti, ottaen huomioon, ettei hän ollut käynyt huoneessa kertaakaan. Tämä pysähtyi opettajanpöydän eteen ja liikautti oikeaa kättään, ikäänkuin ohimennen, kokeillakseen kuuluiko hänen istua tuolille vai tyynylle. Kun tyttö ei tuntenut tuolin selkänojaa, tämä kokeili kuika korkealla pöytä oli. Sirena vain käänsi rannettaan hitusen, mutta hämmentyi kun ei tuntenutkaan pöydän reunaa, kunnes tajusi, että pöytä oli niin matalalla, että hän istuisi istuintyynylle. Tuo kyykistyi kömpelösti ja tunnusteli missä tyyny oli.

"Ymmäräthän, että sokeus vaikuttaa oleellisesti ennustuksen opiskeluun. En ole varma, voitko edes ottaa ennustusta valinnaisaineeksi", Molina aloitti jämäkästi. Se oli juuri sitä mitä Sirena oli odottanutkin.
"Ymmärrän", tyttö vastasi rauhallisella äänellä. Molina oli tyystin unohtanut, että hän oli edes päässyt paikalle, joten ei hän nyt niin avuton ollut, ettei pystyisi opiskelemaan. Sinäänsä hän oli kyllä saanut apua, mutta osasihan hän tunteakkin ja kuuli vallan hyvin. Tyttö ei uskonut, että näön puuttuminen pilaisi hänen opiskelunsa.

Sirena käänsi sokean jäänsinisen tuijotuksen pöydästä professoriin.
"Saanko edes yrittää?!" hän kysyi tuohtuneena.

//:D//

[Mila Molina]

Sirenan pujottelu pöytien ja istuintyynyjen välitse sujui yllättävän hyvin. Professori Molina seurasi, kuinka tuo pääsi ketterästi opettajanpöydän luokse, löysi haparoiden hänelle tarjotun istuintyynyn ja istahti alas. Sitten tuo kuunteli professori Molinan esittämän asian.

"Ymmärrän", tyttö vastasi rauhallisesti ja käänsi sitten katseensa naiseen, "Saanko edes yrittää!?"

Tytön äänensävy oli muuttunut jälkimmäisen lauseen kohdalla tuohtuneemmaksi, ja professori tuijotti hetken tytön silmiä. Nainen pystyi tuijottaa, sillä tyttö tuskin itse tuijotusta huomasi. Tuon katse oli jäänsininen, eikä olisi heti uskonut tuon olevan sokea. Sokeathan yleensä eivät osanneet kohdistaa katsettaan oikeaan paikkaan.

"Totta kai saat yrittää", professori Molina yritti vastata mahdollisimman rauhoittelevasti, äänensävyn kuitenkin ollessa edelleen melko äkäinen, "Mutta mitä luulet, onnistuuko esimerkiksi kukkien terälehtien nyppiminen tai teenlehtien tulkitseminen sinulta? Niitä käsittelemme nyt kolmannella luokalla. Entä kasvon muotojen tarkkailu tai kristallipallon tulkitseminen? Niitä käsittelemme ylemmillä luokilla."

Nainen lateli kysymyksiä. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin opettanut sokeaa, joten hänellä ei ollut aavistustakaan, miten Sirenan opiskelut etenisivät. Varmasti jotkut ennustusmenetelmät onnistuisivat, mutta nainen ei ollut varma, miten tyttö suoriutuisi etenkään teenlehtien tai kristallipallon tulkitsemisesta. Niissä nimittäin tarvittiin tarkkaa silmää.

[Sirena Rover]

Sirena tunsi Molinan katseen kun hän oli puhunut. Tyttö kurkisti kulmiaan. Vaikka hän oli sokea, ja "ei muka" tiennyt, että häntä tuijotetaan niin olihan silti tuijottaminen epäkohteliasta.

"Tottakai saat yrittää", Molina vastasi tavoitellen rauhallista äänensävyä (aika huonosti Sirenan mielestä). "Mutta mitä luulet, onnistuuko esimerkiksi kukkien terälehtien nyppiminen tai teenlehtien tulkitseminen sinulta? Niitä käsittelemme nyt kolmannella luokalla. Entä kasvojen muotojen tarkkailu tai kristallipallon tulkitseminen? Niitä käsittelemme ylemmillä luokilla", Nainen kyseli.

"Hmm... kukkien terälehtien nyppiminen on helppo homma. Teenlehdet saattavat olla vaikeampia, mutta jos niitä saa tunnustella luulen osaavani", Sirena pohti.
"Kasvojen muotojen tarkkailu ei onnistu, jos en saa tunnustella. Kristallipallo on sitten vaikeampi juttu..." tyttö jatkoi. Sirenasta oli ärsyttävää kertoa mitä hän pystyi tekemään tai mitä ei. Kaikesta raivostuttavinta oli, että Molina ei ollut halukas opettamaan häntä. Tai sellaisen kuvan hänestä sai.

[Mila Molina]

Sirena vaikutti olevan itse vakuuttunut siitä, että ennustuksen opiskelu olisi hänelle mahdollista. Tyttö kertoi, että terälehtien nyppinen olisi helppoa, teenlehdistä ennustaminen ja kasvojen muotojen tarkkailu onnistuisi jos saisi tunnustella, mutta kristallipallosta ennustaminen oli selvästi vaikeinta.

Professori Molina nyökkäsi tytölle lyhyesti. Hän ei huomannut tytössä esiintyvää ärtymystä, eikä sitä, millaisen kuvan itsestään hän oli mahdollisesti tytölle antanut. Nainen mietti hetken. Koska Sirenan asenne näytti olevan erittäin hyvä, sillä pääsisi varmasti pitkälle. Eihän nainen voinut päästää käsistään tuollaista oppilasta, jonka asenne oli noin positiivinen.

"En ole koskaan kuullut, että teenlehtiä olisi tulkittu tunnustelemalla niitä - saati kristallipalloa", professori Molina töksäytti. "Enkä tiedä, mitä mieltä muut oppilaat olisivat, jos tarkastelisit heidän kasvojen muotoja tunnustelemalla", nainen kertoi. Tuntui siltä. että hän olisi tyrmäämässä täysin tytön opiskelut, mutta sitten hän jatkoi.

"En kuitenkaan usko, että sokeutesi olisi ennustamiselle este. Jos sinun muut aistisi ovat selvästi paremmat, voisit onnistua hyvin niitä käyttämällä", professori Molina kertoi. Monesti sokeilla muut aistit kuten tuntoaisti olivat herkemmät kuin muilla ihmisillä, joten Sirena voisi hyvinkin käyttää kyseistä aistia ennustettaessaan. Kukista ennustaminen onnistuisi varmasti tunnustelemalla, miksei myös teenlehdistä ennustaminen. Eläimistä ennustaminen olisi varmasti vaikeampaa, mutta jos tyttö opettelisi teorian hyvin, käytännön osuudessa hän tarvitsisi vain pientä tulkkia. Kasvonpiirteiden ja kallonmuotojen tulkitseminen onnistuisi myös varmasti. Käsistä ennustamisessa sen sijaan ei edes tarvitsisi näköaistia, sillä tunnusteleminen oli koko ennustusmenetelmän ydin. Unista ennustaminen onnistuisi varmasti myös, mutta kristallipallosta ennustaminen olisi vaikeaa. Mutta eihän kenenkään tarvinnut täydellisesti osata jokaista menetelmää.

"Mitä luulet, tuoko sokeutesi vaikeuksia muiden oppiaineiden opiskeluun?", professori kysyi ja katsahti Sirenaa. Koska nainen oli nyt koulun rehtori, tuli hänen huolehtia, että myös muut oppiaineet soveltuisivat sokealle oppilaalle.

[Sirena Rover]

"En ole koskaan kuullut, että teenlehtiä olisi tulkittu tunnustelemalla niitä - saati kristallipalloja", Molina töksäytti Sirenalle päin naamaa. Tytön sisällä roihahti kiukku. "Enkä tiedä, mitä mieltä muut oppilaat olisivat, jos tarkastelisit heidän kasvojen muotoja tunnustelemalla", nainen kuulosti siltä, kuin olisi tyrmäämässä Sirenan kokonaan. Sirena oli pöllämystynyt ja kiukkuinen. Ensin Molina oli antanut hänelle luvan ja sitten nainen oli tyrmännyt tytön kokonaan.

"En kuitenkaan usko, että sokeutesi ennustukselle este. Jos sinun muut aistit ovat selvästi paremmat, voisit onnistua hyvin niitä käyttämällä", professori jatkoi. Sirena huokaisi syvään onnellisena. Hän räpäytti silmiään kiitollisena Molinalle.

"Mitä luulet, tuoko sokeutesi vaikeuksia muiden oppiaineiden opiskeluun?" Molina kysyi ja Sirena tunsi professorin katsovan häntä.
"Ööm... no kaikki missä pitää osua johonkin on aika vaikeita. Esim. pimeyden voimilta suojautuminen, loitsut ja muodonmuutokset. Mutta kaikkein vaikeimpia ovat liemet, yrttitieto ja taikaeläinten hoito", Sirena sanoi närkästyneenä siitä, että piti luetella heikkouksiaan.

[Mila Molina]

Sirena näytti olevan hyvin onnellinen siitä, että professori Molina oli kertonut ennustuksen opiskelun onnistuvan sokeudesta huolimatta. Nainen huomasi, että tyttö räpäytti silmiään kiitokseksi.

"Ööm... no kaikki missä pitää osua johonkin on aika vaikeita. Esim. pimeyden voimilta suojautuminen, loitsut ja muodonmuutokset. Mutta kaikkein vaikeimpia ovat liemet, yrttitieto ja taikaeläinten hoito."

Sirena vastasi professorin esittämään kysymykseen. Vaikutti siltä, että jokaisessa oppiaineessa oli omat vaikeutensa, mutta niistä varmasti päästäisiin yli. Kun kaikista aineista osaisi teorian hyvin, käytäntökin olisi huomattavasti helpompaa. Loitsuissa tuntoaisti oli kaikista tärkein, eikä näköaistia tarvinnut kuin tarkasti tähdättävissä loitsuisssa. Muodonmuutokset onnistuisivat varmasti myös, sillä siinäkään näköaisti ei ollut täysin välttämätön. Myös liemissä, yrttitiedossa ja taikaolentojen hoidossa pääsisi varmasti tunnustelemalla pitkälle.

"Hyvä, että tunnistat heikkoutesi. Uskon kuitenkin, että sinulla on mahdollisuudet opiskella jokaista ainetta, tarvitset vain hieman enemmän apua", nainen kertoi ja yritti hymyillä pienesti. Pieni hymy muistutti kuitenkin vain enemmän irvistystä. "Ilmoitan opettajillemme sokeudestasi, ja he ottavat sen huomioon sinua opettaessaan".

Professori Molina rykäisi ja vilkaisi kelloaan. Se oli jo aika paljon, kohta olisi jo päivällisaika. Nainen oli tyytyväinen siihen, ettei Sirena ollutkaan niin toivoton tapaus, mitä hän oli aluksi luullut.

"Onko sinulla vielä jotain kysyttävää?"

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Mila Molina: 12 p
Sirena Rover: 10 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte molemmat 5 lisäpistettä! Pelaan tässä pelissä omalla hahmollani, joten ilmoittakaa, jos pisteytys tuntuu epäreilulta.