//Pelissä mukana Sirena Rover ja Liina Lehtinen.//


Sirena liutti kättään käytävän kylmällä seinällä. Tyttö oli käynyt tutustassa koulun käytävissä parin päivän ajan. Tämän käytävän hän oli jo käynyt kolmesti kävelemässä. Sirena pysähtyi ja kuunteli sekunnin. Kukaan ei ollut käytävällä eikä kukaan kävellyt käytävällä hänen yläpuolellaan. Tyttö tunsi soihtujen lämmön kävellessään niiden ohi. Tässä oli ovi. Hän painoi korvansa siihen. Ei kuulunut mitään. Sirena raotti ovea. Kukaan ei ollut huoneessa, koska hän ei tuntenut vetoa mihinkään. Tuo kävi kiertämässä koko huoneen ja tunnusteli vielä ovenkin. Kun noita oli painanut mieleensä huoneen muodot tämä astahti ulos huoneesta.

Sirena hypähteli käytävällä. "Kahden metrin päässä käännös", hän mutisi. Tuo kääntyi kulmasta ja törmäsi päistikkaa oveen joka oli jätetty auki. Sirena nousi ylös närkästyneenä. Miksi ovet piti jättää auki ja miksi tytön piti aina törmätä niihin!? Hän tunsi askeleet kun joku käveli ovelle.

Liina tepsutteli käytävillä, kun hän kuuli heikon kaatumisen äänen, ja meni katsomaan
mistä ääni tuli.
Ovi, joka oli auki. Ja joku tyttö näytti nousevan närkästyneenä ylös lattialta.
Tarvitsikohan tuo apua, ei kai toinen ollut satuttanut itseään.
Liina astui lähemmäs, muttei uskaltanut mennä kysymään oliko toiseen sattunut.

Ehkä tuo ei halunnut, että vieras pouffsouffletyttö änkeää kyselemään, Liina mietti
päättäen sulkea tuon oven ettei siihen enää törmäiltäisi.
Olisi pakko sanoa jotain. Liina astui lähemmäs ovea, ja vilkaisi tyttöä. Mistäköhän tuvasta tuo oli.
"Öö, hei". Liina aloitti epävarmasti.
"Kuinka ajattelematonta huoneesta lähteneeltä jättää ovi auki noin".

Askelten ääni voimistui. Joku pysähtyi vähän matkan päähän ja astui sitten varovaisen askeleen lähemmäs, sekä sulki oven Sirenan edestä.

"Öö, hei", kuului epävarmasti. Sirena käänsi sokeat jäänsiniset silmänsä äänen suuntaan. Hän kuuli sen heti, oppilas, tyttö ja kai ehkä noin vuoden nuorempi kuin hän. Sirena oli osannut jo aikoja tunnistaa ihmisen äänestä.
"Kuinka ajattelematonta huoneesta lähteneeltä jättää ovi auki noin", tyttö jatkoi. "Tai kuinka ajattelematonta jonkun oli törmätä oveen", Sirena vastasi vihaisen itselleen kömmähdyksestä. Hän ei tosiaankaan olisi halunnut, että joku näkee hänet "avuttomana".
"Kuka sinä olet?", Sirena kysyi uteliaasti tytöltä. "Minä olen Sirena", tämä jatkoi.

Liina arvasi, että toinen tuttö oli kunnossa, koskapa tuo vaikutti olevan vihainen hetken, mutta Liina
arvasi, että tuo oli vihainen itselleen kaatumisesta. Tuon jäänsiniset silmät olivat kääntyneet hänen äänensä suuntaan, mutta Liina tiesi, ettei tuo nähnyt häntä. Ruokasalissa oli puhuttu uudesta oppilaasta, joka oli sokea.

"Tai kuinka ajattelematonta jonkun oli törmätä oveen", tyttö vastasi Liinan kommenttiin.
Liina kohautti harteitaan. Tyttö esittäytyi olevansa Sirena, ja kysyi kuka Liina oli.
"Minä olen Liina Lehtinen Pouffsoufflesta", Liina esittäytyi.
"Oletko sinä vasta tullut Chateauhun"?

"Minä olen Liina Lehtinen Pouffsoufflesta", tyttö esittäytyi. Tuo ei kuulostanut lainkaan yllättyneeltä, vaikka varmasti tiesi Sirenan olevan sokea. Ainakin hän arveli niin. "Oletko sinä vasta tullut Chateauuhun?" Liina kysyi. "Kolmisen päivää sitten", Sirena vastasi. Sitten tyttö tajusi, miksei Liina ollut hämmentynyt hänen törmätessään oveen. Tietenkin! Varmasti hänestä oli puhuttu suuressasalissa, eikä Sirena ollut lainkaan tästä iloinen.

"Ööm, millä luokalla olet?" Sirena kysyi vain saadakseen hiljaisuuden katkaistuksi.

Pelin väliaikainen pisteytys:

Sirena Rover: 4 p
Liina Lehtinen: 3 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte kaikki 5 lisäpistettä!

"Öm millä luokalla olet"? Sirena kysyi, selvästikin katkaistakseen hiljaisuuden
joka oli laskeutunut käytävän.
"Toisella" Liinalla oli tunne, ettei Sirena ollut ilahtunut siitä, että hänestä oltiin puhuttu Suuressa salissa, ja Liina ymmärsi tuota kyllä. Ei varmasti ollut mukavaa tajuta, että itsestä oli puhuttu ilman, että asianosainen kenties oli ollut itse paikalla.

Liina mietti. Nyt pitäisi sanoa, etteivät oppilaat olleet tarkoittaneet pahaa, tai jotain muuta vastaavaa.
Mutta se tuntui jotenkin teennäiseltä. Liina liikahti hiukan.
Jotain nyt piti sanoa.
"Sinähän olet Gryffondor?" Liina aloitti ystävällisellä äänellä, tavoitellen luontevaa keskustelunaloitusta.
Parasta, ettei hän puhuisi enää Suuresta salista.

"Toisella" Liina vastasi. Nousin vikkelästi ylös. Pudistelin pölyä kaavustani. Liina liikahti hieman.
"Sinähän olet Gryffondor?" Liina katkaisi hiljaisuuden. Nyökkäsin hitaasti. "Ja sinä olet..." kysyin.

Liina vaikutti mukavalta. Lähdin kävelemään käytävää eteenpäin. Kathsahdin Liinaa joka surasi(?) minua.
"Käydäänkö keittiössä" kysyin hilpeästi. Olin kuulut missä keittiö oli. Ensimmäisessä kerokksessa, käytävän päässä. Taulu jossa oli hedelmäkori oli keittiön ovi. Piti vain kutittaa päärynää. Ihan Helppoa!

Liina huomasi, miten Sirena nousi vikkelästi ylös pudistellen pölyjä kaavustaan. Tuo kysyi mihin tupaan Liina kuului.
"Pouffsouffle", Liina vastasi Sirenan kysymykseen iloisesti. He lähtivät kävelemään eteenpäin, Liina seurasi Sirenaa. Hän ei ollut tuntenut tyttöä kuin vähän aikaa, mutta tuo vaikutti mukavalta.
"Käydäänkö keittiössä?" Sirena kysyi hilpeästi, selvästi tietäen kuinka toimia.
"Mikäpä siinä", Liina myöntyi. Ei haitannut yhtään vaikka tutkisikin vähän linnaa kun kuitenkin oli liikkeellä.
Ja keittiössä olisi mukavaa käydä katsomassa ympärilleen.

"Pouffsouffle", Liina vastasi Sirenan kysymykseen iloisesti ja seurasi tyttöä. Liu'utin taas kättäni kylmällä seinällä.
Kun olin kysynyt Liinalta kysymyksen, tuo vastasi myöntyvästi: "Mikäpä siinä."

Tupsahdimme(?) ensimmäisenkerroksen käytävään. Hyppelin käytävän päähän ja etsin tunnustellen taulun, missä hedelmäkori oli. Kutitin päärynää ja taulu heilahti sivuun. Kömmin sisään ja ojensin käteni auttamaan Liinan sisään.