Kerran pihamaalla

[Rose Hill]

//Evelyn. Sanon ensiksi että olet oikeassa. Otsikoiden keksiminen on vaikeaa. Loppujen lopuksi tuli samantyyppinen kun se teidän päivällisropessa -_- Mutta joo tämä on tarkoitettu Roselle, Benjaminille, Evelynille, Rosellalle ja Rosalielle. Oliko siinä kaikki?//
-Evelyn-


Astuin ulos ovista. Olin taas käynyt kirjastossa joten reppuni painoi varmaan tonnin. Hiukseni olivat auki ja minulla oli ylläni (Yllätys yllätys) koulupuku. Aurinko häikäisi silmiäni joten päätin istua puun varjoon opiskelemaan. Istahdin ja tyhjensin reppuni nurmikolle. Varmaan kymmenen kirjaa putosi nurmikolle ja poimin niistä ensimmäisen. Aloin lukea. Ihmiset tulivat ja menivät. Luin kirjan ja suljin sen. Nappasin nurmikolta toisen ja uppouduin siihen. Kirjojen lukemista ja vaihtamista jatkui ja jatkui kunnes olin lukenut puolet lainaamistani kirjoista. Päätin harjoitella loitsuja ja kaivoin taikasauvani esiin. "Valois." Sanoin ja sauvani päähän syttyi pieni lamppu. "Pimi." Sanoin ja valo sammui. Pistin taikasauvan reppuuni ja nojasin puuhun.

[Benjamin Blanchard]

-Rose Hill-

Kävelin koulun käytävillä iloinen hymy huulillani. Heilautin vaaleanruskeat hiukset pois kasvoiltani ja tervehdin vastaan kävelevää professoria. "Päivää professori", hihkuin normaalina ikionnellisena itsenäni ja sain professorilta neutraalimmin esitetyn tervehdyksen "päivää vain". Professori ei hihkunut niin kuin minä, mutta se oli ymmärrettävää. Aikuiset olivat vakavempia ja aikuisempia. He olivat hieman tylsiä -etenkin Molina.

Mutta tiidilallilallaa, kaikki olivat mitä olivat ja saivat olla mitä olivat. Jopa Molina. Vaikka eihän sitä joka asiasta tarvinnut ärjyä. Hehheh. Jos Molina olisi animaagi hän varmaan muuttuisi Smaugiksi raivotessaan. Ajatus huvitti minua ja tirskahdin. Aijaijai. Mutta hetkinen! Entäpä jos tuvanjohtajani olikin animaagi? Olikohan hänen animaagin muotonsa lohikäärme? Tai pässi. Joo, pässi se varmasti oli. Pässit ja Molinat olivat molemmat itsepäisiä ja kamalia otuksia vihaisina.

Koska sisällä oli kuuma ja ulkona varmaan hitusen viimeämpi ilma, päätin että voisin mennä ulos. Saattaisinhan löytää sieltä juttuseuraakin? Niin. Seura kyllä kelpaisi. En ollut jutellut koko päivänä kenenkään kanssa. Ja se oli tylsää.

Saavuttuani pihalle ja käveltyäni siellä hetken huomasin jotain. Nimittäin Evelynin. Kirmasin serpentard kaverini luokse. Hänen kanssaan oli aina mukavaa. Olihan Evelyn niin fiksu ja kiva ja kaikkea. "Moi Evelyn!" sanoin iloisena ja hymyilin ystävällisesti. Evelyn nojasi puuhun ja hänen vieressään oli paljon kirjoja sekä reppu. "Miten menee?" kysyin istahtaessani nurmikolle. Aloin näpräämään nurmikkoa muuten vain.

[Rosella McDevon]

-Professori Blanchard-

Kävelin käytävällä ulko-oville päin. Kun astuin ulos huomasin heti kaksi oppilasta puun alla. Tunnistin toisen Rose Hilliksi. Hymyilin. Rose oli ilmeisesti taas puhumassa kuten tunneilla. Kävelin pihalla ja tunsin itseni välituntivalvojaksi. Ajattelin Katherine Barkerin päiväkirjaa mutta työnsin sen ajatuksen mielestäni. Nyt oli oikein mukava kesäpäivä eikä kannattanut ajatella salaperäisiä kirjoja. Seisahdin ja kummarruin sitomaan kengännauhani. Nousin pystyyn ja kaivoin kirjan esiin. Selasin sivuja ja löysin kiinnostavan näköisen luvun. Luvussa puhuttiin jotain Opale McDevonista ja Ketherinen mielestä hän oli ilmeisesti inhottava koska hän pärjäsi Katherinea paremmin koulussa. Muistin Erään tytön jonka sukunimi oli McDevon. "Pitää kysyä häneltä onko Opale joku hänen sukulaisensa. Laitoin kirjan takaisin taskuuni ja viheltelin hiukan.

[Rosalie Smith]

~~ Rosella McDevon ~~

Sipsuttelin mustilla balleriinoillani ulos, pitäen laukkua kädessäni. Pidin katseeni tummasti maassa. Huomasin puun alla Evelyn Clementin ja jonkun gryffondor tytön, jonka olin varmaan nähnyt parikin kertaa ohimennen, mutta en muistanut tuon nimeä. Istuin vähän kauemmas noista puun alle kirjoittamaan päiväkirjaani.

[Evelyn Clément]

// Totta, Rose. Ja Rosalielle kiitos pikaisesta vastauksesta yksärillä. Tiidilallilallaa, eikun mitä? :D Kiva kun kaikki on tälläisiä lukutoukkia...//

- Rosalie Smith -

Tätä päivää olisi jopa voinut kuvata aurinkoiseksi. Tai ainakin leudoksi ja yllättävän moni oppilaista olikin päätynyt pihalle, kuka mitäkin tekemään. Ja noiden joukkoon olin minäkin päätynyt, vaikka tekemiseni ei välttämättä ollutkaan kaikkien mieleen. Itse asiassa se, että pihalla oli poppoota, sai osaksi minulle tilaa enemmän, sillä harva kiinnitti yhteen oppilaaseen huomiota, kun oli niin monta muutakin kohdetta. Ja minä kun yleensä olin kiltti, mutta tänään huvitti tehdä jotain erillaista, erityisempää. Jotain muuta, kuin muut oppilaat tekivät. Noh, kohtapa noidenkin katseet kääntyisivät, ajattelin ja hymyilin ilkikurisesti itsekseni.

Kaivoin tammisen sauvani esille ja vilkaisin ympärilleni. Professori Blanchard taisi olla jonkinnäköisellä kierroksella pihalla, mutta muita professoreita ei näkynyt. Se oli hyvä, sillä Benjamin ei vaikuttanut olevan siitä äkäisemmästä päästä. Vaikka ei sillä, että jäisin kiinni. Niin typerä en ollut.

"Sytyjo", kuiskasin ja osoitin langanpätkää maassa ja tuo syttyi. Seurasin, miten tuli eteni sytytyslankaa pitkin ja jokin siinä näytti jopa huvittavalta. Kipitin hieman kauemmas ja siniset silmäni loistivat kirkkaasti ja innokkaasti.

Kohta paukkuisi ja näyttävästi. Katselin jännityneenä ja osittain innolla tulevaa. Sitten tuorein ostokseni, Weasleyn peruspaukkusarja aloitti huikaisevan toimintansa ja kipinit lentelivät. Suuni levisi virneeseen, joka oli kaikin puolin pirteä. Hieman äksöniä tähänkin päivään.

[Rose Hill]

-Evelyn-

"Hei." Sanoin ja nostin katseeni kirjasta jonka oli ottanut juuri. Vieressäni istui Rose Hill. Niin positiivinen kuin ihminen vain voi olla. Rose nypläsi ruohoa ja huomasin professorin kauempana. Laskin kirjani ja laitoin muutkin kirjat reppuun kun yhtäkkiä kuului posahdus. Nousin pystyyn ja näin palavan kohdan nurmikossa. "Aguatulio." Sanoin ja sauvani kärjestä suihkusi vettä. (En ole varma osaako Evelyn Aguatuliota. Muistaakseni kirjoissa ei mainita milloin se oåetetaan.) Tuli sammui.

[Benjamin Blanchard]

-Rose Hill-

Evelyn vastasi tervehdykseeni yhtä kohteliaasti ja hillitysti kuin aina. "Hei", hän sanoi muttei vastannut kysymykseeni jonka olin tervehdyksen jälkeen esittänyt. Enkä yhtään ihmetellytkään, sillä täällähän räjähteli. Ilotulitteitako? Ei, jotain pienempää. Käännyin katsomaan.

Hieman kauempana näkyi kipinöitä. Ne näyttivät kivoilta. Naurahdin ja nousin ylös, Evelynin pakatessa kirjojaan. Oliko hän kenties lähdössä? Vai suojasiko hän kirjansa kipinöiltä? Kirjojen suojaaminen oli järkevää sillä pian yksi kipinöistä lensi lähelle meitä. Nurmikko syttyi palamaan nopeasti, mutta tuli ei ehtinyt levitä juuri yhtään kun Evelyn jo sammutti palon.

"Tule, mennään katsomaan kuka nuo kipinät sai aikaan", kerroin Evelynille innokkuutta säihkyen. Lähdin pian etsimään tätä kipinöiden luojaa, olettaen että Eve seuraisi perässä.

[Rosella McDevon]

Huomasin McDevonin tytön puun alla kirjoittamassa kirjaa. Yhtäkkiä jokin räjähti ja käänrin katseeni McDevonista ruohikkoon joka paloi hieman. "Aguatulio." Sanoin ja sannutin tulen. Siitä kuitenkin ehti lentää kipinä jonnekkin mutta sekin sammutettiin. Katselin ympärilleni ja huomasin iloisesti virnistävän tytön. Kävelin tytön luo ja kysyin "Teitkö sinä meille tämän ilotulituksen."

[Rosalie Smith]

~~Rosella McDevon~~
Kirjotin päiväkirjaani. Sitten yhtäkkiä paukahti, ja nostin katseeni kirjasta. Taivaalle oli lentänyt värikkäitä ilotulitteita, ja nurmikkoakin oli syttynyt palamaan. Huomasin professori Blancbardin ja Rosalie Smithin, joka virnisti leveästi. Olin tavannut Rosalien yhtenä toisena päivänä pihamaalla. Tuo oli kai laukaissut ilotulitteet. Jatkoin päiväkirjan kirjoittamista, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

[Evelyn Clément]

// Rose, eipä sillä kai ole niin väliä, Eve voisi nyt vaikka osata Aquatulion, (se oli kai HP:ssä opetettu vasta kuudennella luokalla (oisko käytetty Hagridin palavan talon sammuttamiseen ja sitten toisen kerran taisi olla siellä luolassa, jossa Dumbledore joi sitä litkua ja oli vale-medaljonki-hirnyrkki) , Cerinna olis kaip laittanu sen taas luokille 5-7 opetussuunnitelman mukaan, mutta eipä sillä kai väliä)... Ja ääh, roolinvaihto on karmivan hankalaa... Kiltti, mutta rehellinen? Siinäpä seuraava pulma... toivottavasti en nyt tee mitään väärin, eipä olisi kiva hankkia Rosalielle nyt vielä jälkkäriä kiitokseksi. (Äh, koen itseni pahikseksi, muutenkin menee hiukkasen yli...)- (asiasta appelsiiniin) , nimittäin ylipitkä aloitus. TAAS //

________________________________________________________________________________________________

- Rosalie Smith -

Laskin hymyä hieman ja olin kuin en olisi ollut tietoinenkaan koko jutusta. Tein sen kuitenkin luultavasti hieman myöhässä, sillä näin Benjaminin tepastelevan minua kohti. Hienoa, ajattelin. Mistä lähtien kaikista professoreista on tullut ennustajia? Luulin, ettei sitä kykyä ollut kuin harvoilla ja valituilla.

"Teitkö sinä meille tämän ilotulituksen", professori sanoi ja jostain syystä hieman epäilin, ettei hän pitänyt siitä. Tai kukapa professori nyt olisi pitänyt. Minä tosin vain pelleilin, hieman jotain sähläystä, ei mitään sen vakavampaa, pidin hauskaa.

Varmin tapa näyttää syylliseltä, oli hymyillä leveästi. Joten vakavennuin ja näytin taas enemmän siltä vaisulta minulta, joka eleli yhäkin siellä syvemmällä. Eihän se nyt voinut mihinkään kadota, vaikka välillä peittyikin iloisuuden alle.

Harmi vain, että minun teki tänään mieli olla ärsyttävä, oikein inhottava, mutta ehkäpä en nyt kuitenkaan alkaisi professorille päätä aukomaan. Sillä oli sentään ikäviä seurauksia, vaikka olikin kesä. "Itse puhuisin paukkusarjasta, enkä ilotulitteista", totesin hieman liian innokkaasti.

Ehkäpä tämä oli huono päähänpistos. Ehkäpä noitakin paukkuja olisi voinut harkita hieman pidempään, mutta toisaalta. Koulun säännöissä ei ollut niitä kielletty käyttämästä, eihän? Ja kuten jo olinkin ajatellut, niin tarkoitus oli pitää hieman hauskaa. Pelleillä hieman. Mistä lähtien se olisi ollut kiellettyä?