//Tämä alue on varattu Liinan, Rosen ja Benjaminin pelille.//


Liina huokaisi kävellessään kohti professori Blanchardin luokkaa. Kello oli puoli kaksi, ja professori oli hiukan
sarkastisesti hymyillen käskenyt tyttöjä olemaan ajoissa jälki-istunnossa. Rosea ei näkynyt vielä, mutta Liina oletti hänen tulevan piankin paikalle.

Sisimmässä oli jokin kumma möhkäle, kuin katumuksen ja kapinan sekoitus. Hän suorittaisi rangaistuksen kiltisti loppuun, mutta silti pieni ääni huusi hänen korvassaan: En minä aikonut sääntöjä rikkoa.

"Ei tuo voi niin kamalaa olla", Liina jupisi, ja pysähtyi oven eteen odotamaan kello kahta.

Rose käveli Liinan takana ihan hiljaa. Miksi jälkiistunnon piti olla juuri silloin kun Rosen apea puoli tuli esiin. "Ihanaa." Rose mutisi hiljaa mielessään. Liina seisahtui ovelle ja Rose jäi seisoskelemaan hiljaa hänen taakseen. Liina ei ilmeisesti vielä ollut huomannut Rosea ja se oli vain hyvä. Hänellä olisi hetki aikaa vaihtaa mielentila iloiseksi mutta se ei tuntunut onnistuvan. Tyttöjen ympärillä pyöri inhottava hiljaisuus joka masensi Rosea entisestään. Hän päätti avata suunsa mutta sulki sen heti. Hän kaivoi laukustaan kirjan, istahti ja alkoi lukea sitä. Hän huomasi etä kello oli kaksi ja nousi ylös odottamaan professoria. Hän laittoi kirjan laukkuunsa ja odotti.

Benjamin hymyili itsekseen kävellessään käytävällä jonka perällä hänen luokkansa oli. Jo kauempaa hän näki luokkahuoneen edessä olevat oppilaat. "Iltapäivää.", professori sanoi noille, loihti luokkansa oven lukituksen auki ja avasi oven astuen valoisaan huoneeseen jälki-istuntolaiset perässään. Ai että kuinka kaunis se luokka olikaan. Niin suuri ja korkea, niin hieno ja siisti. Vasemmalla puolella huonetta olivat suuret ikkunat jotka toivat huoneeseen valoa ja avaruutta. Benjamin piti niistä ikkunoista. Ikkunoiden täyttämää seinää vastapäätä oli kivinen mutta sileäpintainen seinä joka oli täynnä vanhojen sanomalehtien kiinnostavia artikkeleita. Se oltiin kirjaimellisesti vuorattu -ei, pikemminkin tapetoitu- niillä ja täten seinä näytti hienolta. Korkeammalla artikkeleiden yläpuolella, oli taas tauluja kuuluisista pimeyden velhoista ja noidista. Samalla seinustalla oli myös lasikaappi monen eri tason kera. Lasisilla tasoilla oli kaikenlaista sälää. Benjamin ei pitänyt niistä turhakkeista joita kaapissa oli.

Luokkahuoneen perällä, opettajanpöydän takana oli suuri liitutaulu, mutta sitä ei käytetty juuri koskaan. Sen sijaan opettajanpöydän vierellä oleva vihreäpintainen liitutaulu oli käytössä. Taulu oli hieman takakenossa ja sillä oli neljät"jalat" joiden avulla se pysyi pystyssä. Lattiat olivat tummaa parkettia. Professorin ei tarvinnut vilkaista luokkaansa muistaakseen sen yksityiskohtia, hän tunsi kyseisen huoneen oikein hyvin ja osasi halutessaan kuvailla sitä vaikka kuinka. "Jälki-istuntonne kestää vain tunnin ja hommanne on kiilloittaa tuosta hyllystä", professori osoitti sauvallaan ikkunoiden alapuolella olevia hyllyjä jolloin ovet aukesivat. "löytyvät lasipurkit ja kupit.", mies kertoi ja heilautti sauvaansa uudelleen jolloin hyllyjen viereen ilmestyi ämpäri ja muutama rätti. Ämpärissä oli hieman sopivan kuumaa vettä ja pesuainetta. Professori hymyili oppilaille. "Ja taikuutta ei valitettavasti käytetä joten voitte jättää sauvanne tuohon pulpetille. Mutta katsokaapa kuinka aika rientää, hop hop, käykääpäs hommiin!" hän hoputti ja käveli opettajanpöytänsä luokse, jonka ääreen mies istuutuikin. Oppilailla menisi purkkeja puunatessa helposti se tunti.

Liina laittoi sauvansa pulpetille, ja vilkaisi Rosea. Tämä näytti kurjalta.
"Anteeksi Rose," Liina kuiskasi. "Saatoin sinut ongelmiin."
Professori Blanchard istui opettajanpöydän ääressä, hän oli käskenyt heidän siivota lasipurkit
sekä kupit ILMAN taikuutta.

Liina rutisti liian veden rästistä niin että saippua kuohui, ja alkoi jynssätä.
Pöly istui kuin kitti lasipurkin kyljessä.
"Taikuudella tämä olisi helpompaa Liina ajatteli hangaten purkinkylkeä tomerasti.
Ehei. Nyt oli oltava kiltisti tai professori voisi poistaa häneltä lisää tupapisteitä.
"Onneksi professori ei suuttunut pahasti," Liina tuumi upottaen rätin taas ämpäriin.

Professori tuli, avasi oven ja kertoi että heidän pitäisi puhdistaa kupit hyllystä ilman taikuutta. "Ei se mitään" Rose kuiskasi Liinalle kun tämä pyysi anteeksi. Rose laski taikasauvansa pöydälle ja meni hyllyn eteen. Liina ja Rose upottivat rätit veteen ja alkoivat hinkata. "Ei tämä nyt kovin vaikeaa ole kun ottaa huomioon sen että olen hinkannut kuppeja ennenkin." Rose ajatteli. Hän otti yhden erittäin likaisen purkin ja alkoi hinkata sitä. Hetken päästä harmaanruskea kuppi oli taas kirkas. Rosen rätti oli ihan likainen ja hän upotti sen uudestaan veteen. Hän nappasi toisen kupin ja hinkkasi sitä. Tätä jatkui suurinpiirtein puolituntia kunnes Rosen päähän tipahti pieni ja pölyinen kirja. "´Mm, Professori. Mikä tämä kirja on?" Rose kysyi ja piteli pientä kirjaa kädessään. Kannessa luki jotain mutta siitä ei saanut kunnolla selvää. Hän pyyhkäisi kirjan päältä pölyä ja siinä näkyi kultaista tekstiä. "Päiväkirja. Omistaja: Katherine Barker" Rose luki kannessa lukevan tekstin. Hän vei pikkukirjan Professorille ja otti kupin jota hinkkasi aiemmin. Rose laittoi purkin takaisin hyllyyn ja huomasi että oli hinkannut jo kymmenen purkkia puhtaaksi.

Jälki-istuntolaiset tottelivat, jättivät sauvansa pulpetille ja alkoivat pesemään saastaisia lasipurkkeja. Professori arveli että niitä oli hyllyissä alle sata kappaletta. Lähes kaikki olivat joko törkyisiä tai vain pölyisiä. Hiljaisuutta kesti noin puolituntia. Niiden minuuttien aikana professori oli lukenut läpi oppilaiden kirjoitelmia eri taika -ja pimeyden olennoista ja antanut niistä arvosanan (tai no oikeastaan kirjaimen). Nyt hän kirjoitti yksinkertaisen O:n erään oppilaan pergamentin ylänurkkaan.

"Mm, Professori. Mikä tämä kirja on?" Rose kysyi pian ja Benjamin kohotti katseensa häneen. "En tiedä koska en selvästikään näe sitä", professori selitti ja pian gryffondorilainen toikin kirjan ystävällisesti hänelle. "Kiitos", mies kiitti ja otti pölyisen kirjan käsiinsä. Pienikokoinen kirja oli selkeästikin päiväkirja ja se oli (ja mahdollisesti kuului yhä) Katherine Baker nimiselle henkilölle. Professori selasi kirjan sivut nopeasti läpi. Päiväkirja oli täynnä mustalla musteella kirjoitettua koukeroista tekstiä. Kuvia ei ollut. Mies valitsi satunnaisen aukeaman josta alkoi kirjaa lukemaan. Päiväkirjassaan Katherine ei juurikaan kertonut päivistään. Kirja oli pikemminkin kuin loitsujen kirja jossa oli muistissa mitä erikoisempia ja jopa professori Blanchardille täysin tuntemattomia manauksia, kirouksia ja niitä loitsuja tietenkin.

Hmh, kerrassaan erikoista. Kukakohan tämä Katherine Barker oli ollut? Benjamin ei ainakaan ollut kuullut kyseisestä noidasta koskaan, eikä niiden vähäisten "näin päiväni tänään meni" päivitysten mukaan Katherine ollut kuuluisa. Ihan normaalilta noidalta vaikutti. Pitäisiköhän professorin kysyä Cerinnalta oliko hän koskaan kuullut kyseisestä henkilöstä. Tai tunnistiaisiko professori Crèin loitsuja joista Katherine päiväkirjassaan kertoi. Varmasti tunnistaisi, olihan hän loitsujen professori. Mies sulki kirjan ja siirsi sen sivummalle. Hän vilkaisi kelloa, joka kertoi että jälki-istunnosta oli jäljellä kymmenen minuuttia. Benjamin ehtisi lukemaan vielä muutaman kirjoitelman läpi.

//Katherine Barker on muute yhestä ohjelmasta xD//

//Okei :D)//

Liinalta oli unohtunut märkä rätti ämpärin päälle hänen pysähdyttyä katsomaan kirjaa, jonka Rose oli vienyt
Benjaminin pöydälle, ja jota professori nyt katsoi. Hän näytti hyvin mietteliäältä.

Liina otti puolipuhtaan kipon käteensä. Se oli puoleksi lian peittämä. Vielä viisi minuuttia, hän ehtisi pyyhkiä esineen loppuun. Hän katsahti taas professori Blanchardia. Tämä mietti selkeästi jotain.

"Tuota, professori?" Liina aloitti laskien purkin alas. "Mietittekö ehkä, kuka kumma tuo Katherine Baker oli?"
Liina ei tajunnut, miksi kysyi, mutta hän oli tullut melkoisen uteliaaksi järvellä vietetyn päivän ja sen seurausten jälkeen, vaikka hän yritti lujasti olla se kiltti oppilas, joka hän niin mielellään olisi ollut.

Pelin pisteytys

Liina Lehtinen, Pouffsouffle: 4 p
Rose Hill, Gryffondor: 3 p
Benjamin Blanchard: 5 p

Olen jakelemassa lukuvuoden 2014-2015 viimeisiä tupapisteitä. Jatkakaa peliä vapaasti.

Professori luki päiväkirjaa ja tytöt kiillottivat purkkeja. "Onko siinä jotain kiinnostavaa?" Rose kysyi ja laittoi puhdistamansa purkin takaisin Hyllyyn. Hän yritti ottaa purkkia ylähyllyltä, mutta se tippui Rosen päähän ja hän kaatui tajuttomana lattialle.