Karakatus käveli järven rannalla. Hän silitti hopeista käärmesormustaan, joka oli saanut seurakseen kultasormuksen. Karakatuksen olalla oli Kolhokallo.
"Saastaiset kuraveriset!" Karakatus sihahti kärmeskielellä.
"Me saamme ne vielä. Me onnistumme vielä. Muista unelmasi ja se että onnistumme", Jolhokalllo vastasi.
"Aivan lyödäänkö vetoa että osun tappokirouksella tuohon pöllöön?"
"Et onnistu."
Karakatus kohotti sauvansa. Vihreä valo välähti ja pöllö tipahti maahan.

Rose istui järven rannalla ja kuuli ääntä hän erotti muutaman sanan ja yksi niistä oli "Kuraveri" Rose ajatteli. Hän nousi, lähti kävelemään puhujaa päin ja hänen päähänsä tipahti pöllö. "Voi raukkaa" Rose ajatteli ja jatkoi matkaa. Hän saapui itseään pidemmän pojan luo jolla oli käärme olalla ja kaksi sormusta sormissa. "Terve!" Rose huudahti pojalle. Poika oli enemmän käärmeen kuin ihmisen näköinen mutta ei se Rosea haitannut. Hänet oli opetettu hyväksymään kaikki sellaisena kuin he olivat. "Kuka olet? Tai oota! Mä arvaan." Rose jatkoi. "Sä oot Karakatus Kärmes! Isäsi on Sylvester Kärmes!" Rose sanoi hymyillen. "Kuka hän on?" Rose kysyi vahingossa Kärmeskielellä ja vilkaisi kolhokalloa. "Tule! Mennään tuonne." Rose huudahti ja osoitti järven rantaa. Hän lähti kävelemään sinne ajatellen " Hänellä ei varmaan ole paljoa ystäviä. No minusta hän saa sellaisen."

"Tulen mielelläni mukaasi, kun kerran puhut kärmeskieltä", Karakatus sanoi tyrmistyneenä kuullessaan tytön puhuneen kärmeskieltä. "Olet selvästi puhdasverinen. Et ole ainakaan kuraverinen. Oletko Rose Hill? Char selitti sinustakin raportissaan. Tämä on Kolhokallo"
Karakatus osoitti käärmettä olallaan.

"Kiva!" Rose huudahti. Kun hän kuuli Karakatuksen sanat puhdasverisyydestä hän säikähti hieman mutta ei näyttänyt sitä. "Joo olen Rose Hill. Mitä hän selitti? En tiennytkään koko jutusta. Kiva nimi!" Rose sanoi tarkoittaen viimeisen lauseen Kolhokallolle. Hän istahti järven rantaan ja alkoi taas puhua. "Et taida oikein pitää jästisyntyisistä. Entä jos joku jästisyntyinen olisi ihan samanlainen kuin sinä mutta paljastaisi sen myöhemmin. Mitä ajattelisit hänestä?" Rose sanoi. Hän jatkoi. "Sanoit että puhun käärmeskieltä. Tiedätkö sinä että voiko jästisyntyinen olla käärmessuu?" Rose kysyi mietteissään. Hän otti laukkunsa olaltaan ja laski sen maahan. Sitten hän kaivoi medaliongin joka riippui hänen kaulassaan. Pienen sydänmedaliongin terävässä kulmassa oli yhä hieman verta. "Onko sinulla ystäviä?" Rose kysyi. Hän puhui aika paljon ja toivoi että se ei haittaisi.

"En ole varma. Varmasti olisin hyvin vihainen. Varmasti kiroaisin kyseisen hepun. Ystäviäkö? Char ja Kolhokallo ovat käytännössä ainoat ystäväni. Mutta mn?" Karakatus totesi.ihin ystäviä tarvitaa

Rose hätkähti kun kuuli Karakatuksen sanat."No. Ystäville voi kertoa salaisuuksia ja he kuuntelevat jos on jotain hätänä. Kuka on Char?" Rose sanoi Hän jatkoi. "Niin tuota... Olisi hieman kerrottavaa." Rose nousi ylös ja sanoi.. "Minä olen kuraverinen!" Rose oli surullinen koska olisi halunnut Karakatuksesta ystävän. "Olen pahoillani kun en kertonut sitä." Rosen poskelle vierähti kyynel ja häntä pelotti mitä Karakatus tekisi hänelle kun sai kuulla Rosen verisäädystä.

//Päätin sit paljastaa verisäätyni xD//

"Char? Hän on myös neljännellä luokalla. Serdaiglessa. Charlotte von Bouvier on hänen oikea nimensä. Tunnetko häntä? Itseppähän en kysynyt verisäätyä. En siis ole vihainen sinulle. En voi olla vihainen", Karakatus vastasi.

"Hyvä." Rose huokaisi ja istahti uudelleen. "Joo. Tiedän hänet. En ole kyllä koskaan nähnyt häntä." Rose jatkoi Charlottesta. "Olen hieman ihmetellyt sitä että osaan kommunikoida käärmeiden kanssa. Ekana ajattelin että minut olisi adoptoitu. Enkä edelleenkään ole varma siitä." Rose naurahti hieman. "Mitä aiot tehdä lomalla?"Rose kysyi ja katsahti Karakatukseen. "Minä en oikein tiedä. Varmaan löhöilen sängyssäni ja teen jotain ihan hullua kuten roikun parvisänkyni sivusta tai jotain." Rose naurahti iloisemmin. "Mitä toivot elämältäsi? Minä en oikein tiedä. Olen pahoilleni jos loukkaannut kun kysyn, mutta miksi olet tuon näköinen?" Rose kysyi epäröiden. "Ei se tietenkään minua haittaa. Ystävikseni käy kaikki olennot minkä näköisiä he sitten olivatkaan!" Rose sanoi vielä.

"Aa. Odotinkin sinun kysyvän lomasta. Käynnistän Operaatio Neljännen valtakunnan. Vahvistan linnan puolustusasemia. Värvään jäseniä UAKS.RY:hyn sitä tavallista lomailua. En ymmärrä mitä tarkoitat. Enkö näytä aivan normaalilta? Tulevaisuuteni on johtaa maailmaa. Kuvittele maailma jossa on vain yksi johtaja. Ei sotia. Eikö se olisi hienoa?" Karakatus sanoi mahtipontisesti.

"No et ihan Esimerkiksi en ole huomannut silmiesi väriä ja niin edelleen. Olisihan se että sodat loppuisivat mukavaa, mutta en oikein tiedä hallitsijoista. En oikein pidä johtajista. Tai kyllä jotkut ovat mukavia mutta... Äh en osaa selittää sitä. Ja mitä tarkoitat johtamisella? Mitä aiot tehdä silloin?" Rose vastaili Karakatuksen kysymyksiin ja kysyi itsekkin jotain hieman apeana. Rosen mieliala alkoi taas muuttua pikkuhiljaa apeammaksi. "Missä asut? Minkälainen huoneesi on? Entä perheesi?" Rose kyseli.

//tästä tulee tämmönen lyhyiden viestien Rope xD//