//tämä alue on varattu Rose hillille, Lily Lionille, Liina Lehtiselle, Rosaliné Clearwaterille ja Mila Molinalle//

Rose juoksi Neiti Molinan perässä hänellä oli tärkeää asiaa. "neiti Molina!" Rose huusi.

Lily makasi velttona ja piteli palleansa oikeaa puolta. Se vuosi verta ja tämän vuoksi Lily jäykistyi välillä kivusta.

Liina makaa vuoteessa. Joku oli siirtänyt hänet tänne.
Miten olen yhä hengissä, Liina miettii. Joka paikka painaa
tonnin, eikä hän voi inahtaakkaan.

Miten muiden kävi ja missä professori Molina on, Liina miettii.

Juoksin ylös portaita ja tempaisin sairaalasiiven oven auki.
- Toin besoaarin, sanoin nopeasti ja menin Lilyn viereen pohtimaan, miten sitä oli tarkoitus käyttää.

Professori Molina harppoi suurin askelin kohti koulun ylimmissä kerroksissa sijaitsevaa sairaalasiipeä. Hän oli saanut hiuksensa, kaapunsa ja muut vaatteensa kuivaksi äskeisen järviepisodin jälkeen, mutta naisen kasvoilta pystyi lukemaan aikaisempien tapahtumien järkytyksen - neiti Lehtinen oli kangistunut, neiti Lion oli myrkytetty, ja kaiken kukkuraksi basiliski oli koululla. Pahinta tässä oli, että kaikki tämä oli totisinta totta.

"Neiti Molina!", kuului huuto professorin takaa, mutta nainen vain kiristi tahtiaan. Hän tunnisti äänen - se kuului gryffondoroppilas Rose Hillille. Nainen ei ollut aivan varma, halusiko kuulla, mitä tytöllä oli sanottavaa. Hän ei nimittäin ollut aivan varma, uskoiko kaikkia tytön juttuja.

Professori tyrkkäsi sairaalasiiven pääoven auki ja astui kaapu liehuen sairaalatilaan. Ensimmäisenä hänen katseensa osui sairaalavuoteella elottomana makaavaan Liina Lehtiseen. Sitten hän etsi katseellaan Lily Lionin ja asteli tuon luokse. Tyttö näytti hirveältä - hänen vatsansa, vaateensa, ja nyt myös sairaalavuode oli yltäpäältä veressä. Lisäksi tyttö itse näytti hyvin huonovointiselta.

Myös muita oli saapunut sairaalaan huolestuneena seuraamaan tytön tilaa. Rosaliné oli hakenut besoaarin ja hän pähkäili, miten sitä käytettäisiin. Professori Molina vilkuili ympärilleen. Missä sairaanhoitaja oli juuri nyt, kun häntä olisi eniten tarvittu?

"Aseta se besoaari haavakohtaan", nainen vastasi ja käänsi katseensa pois haavasta. Häntä alkoi yököttää.

Rose seurasi professori Molinaa sairaalasiipeen ja sinne päästyään juoksi hänen luokseen ja alkoi puhua "basiliskin huooh loi Chelsea Crein" Rose läähäti äskeisestä juoksusta hänestä tuntui että Molina ei uskoisi niin outoa tarinaa ja selvensi "kuulin sen basiliskilta" Sitten Rose meni Lilyn luokse ja katseli kun Rosaliné puuhaili besoaarin kanssa. "Chelsea Crein loi basiliskin minä kuulin sen Basiliskilta" Rose kuiskasi niin hiljaa että vain Rosaliné ja Lily kuulivat.

Mitähän tapahtuu, Liina miettii. Hän ei voi inahtaakkaan, ei edes kuule mitä muut puhuvat.
Selvisivätkö Lily ja Rose? Liina ei tiedä. Tai ei muista. Silmät. Näin silmät, Liina jatkaa miettimistään.
Miten se liittyy siihen ,että Liina on kangistunut, hän ei tiedä.
Mitä ihmettä minulle tapahtuu nyt ja pystynkö enää ikinä liikkumaan, Liina miettii.

// Liina, kirjoitit Lilyn vuorolla. Annan hänen kirjoittaa ennen kuin kirjoitan itse.//

Lily puristi hampaansa yhteen. Kipu vihloi ja kuumotti samanaikaisesti. Se viilteli ja käväisi välillä haavan päällä. Välillä kipu helpotti, ja silloin Lily pystyi levähtää.