Shoppailureissu Poudlardinessa

[Vanessa Kingston]

//Haluisitteks jatkaa vielä tätä peliä, vaikka nää on ilmeisesti menossa pois tosta kirjakaupasta?//

"Hei! Ei saa osoitella toisia sauvoilla!" Rose huudahti ja marssi luokseni. Hätkähdin ja katsoin häntä epäluuloisesti. Mitä hän oikein luuli tekevänsä?
"Tässä muuten lukee nimi", Rose sanoi ja esitteli rahapussia Raymondelle.
Vastauksekseen hän sai samaa vanhaa tiuskintaa.
"No, sitten nuo rahat lentävät roskakoriin!" huudahdin Raymondelle ja irvistin. Riuhtaisin rahapussin Rosen kädestä ja toisella kädelläni vedin taikasauvani takkini sisätaskusta.

En ehtinyt huomatakaan, mutta yhtäkkiä Vicky olikin minun ja Rosen kanssa uhittelemassa Raymondelle. Voi ei... Mihin olinkaan heidät laittanut?
"Ehkä meidän pitäisi lähteä..." kuulin Vickyn hiljaisen äänen aivan läheltäni.
"Ehkä, ehkä ja ehkä! Mitäs, jos vaikka menisitte saman tien?" Raymonde räyhäsi. Tällä kertaa en hätkähtänyt. Jäin ihmettelemään Raymonden sanoja hetkeksi ennen kuin ymmärsin, mitä hän tarkoitti.
"Jaahas. Mielenkiintoista, että osaat sanoa jotain muutakin kuin 'Tuo ei ole minun!' " naurahdin hänelle ivallisesti.

Marssin näyttävästi nokka pystyssä ulos tuosta typerästä kirjakaupasta. Harmikseni en tajunnut tönäistä Raymondea kumoon, sillä sen tuo nainen olisi todellakin ansainnut. Ulkona käännyin vielä katselemaan kirjakauppaa laittaessani sauvaani pois. Rahapussin olin pudottanut maahan, jotta minulla olisi kädet vapaina. Halusin kaivaa laukustani nimittäin muistikirjan ja kynän, jotta voisin ruksata siihen muistiin äskeisen kirjakaupan nimen ja muistutuksen, ettei sinne kannattanut mennä missään nimessä. Harmikseni olinkin jättänyt laukkuni yhdelle pöydälle kirjakaupan sisälle. Onneksi sen takaisin saamiseen oli olemassa yksi helppo keino, joka korvaisi sen, etten kaatanut Raymondea. Vedin sauvani takaisin ulos taskusta ja osoitin sillä kirjakauppaa.
"Tulejo laukku!" huudahdin ja samassa tavarani ampaisivat suoraan kaupan näyteikkunan läpi luokseni niin, että ikkunaan tuli iso reikä. Ilokseni laukussa oli kaikki tavarani ja lisäksi vielä ne tavarat, jotka olin halunnut ostaa kaupasta. Olipas minulla tällä kertaa hyvä tuuri. Nyt vain piti odotella muita.

[Rose Hill]

Vanessa riuhtaisi pussin kädestäni ja lähti. Juoksin hänen peräänsä, nappasin pussin, kutsuin pati asiaa ja heitin pari kolikkoa-jotka löysin taskuni pohjalta-myyjälle ja rahapussin Raymondelle. Raymonde heitti pussin päähäni ja nappasin sen ja ostin vielä pari asiaa.
Juoksin kaupasta ulos ja kävin hankkimassa piryelön ennenkuin palasin Vanessan luo.

[Vicky Midford]

//Omasta puolestani voitaisiin pelata vielä jonkin aikaa, jos siis jollain on jotain ideaa mitä nää duudsit tekisivät seuraavaksi?//

"Jaahas. Mielenkiintoista, että osaat sanoa jotain muutakin kuin 'Tuo ei ole minun!' " Vanessa naurahti ilkeästi. Vickykin tirskahti vähän liian kovaa unohtaen äskeisen kohtauksen ja oli varma että jos Raymondella olisi ollut otsasuoni, se olisi varmasti alkanut tykyttää juuri sillä hetkellä.

Sitten Vickyn olikin jo aika lähteä pois. Ties mitä olisi voinut tapahtua, jos hän olisi jäänyt sinne tirskumaan toisten raivolle. Laukkukin näkyi ampaisevan ulos ja se oli varmasti ihan ymmärrettävää. Tuskin sekään halusi jäädä kahden oudon olennon kanssa arvuuttelemaan kenen rahat olivat. Vicky oli varma että jos hän olisi ollut laukku, hän olisi varmasti heittänyt itsensä aivan samalla tavoin ulos aiheuttaen mahdollisimman paljon harmia.

"Huh.. Melkoinen raivopallo se Raymonde", Vicky naurahti tepsuteltuaan Vanessan ja Rosen luo.

[Vanessa Kingston]

//Ömm... Vastaan pian, mut miten se rahapussi voi olla nyt Rosella, kun juurihan Ness oli tiputtanut sen maahan? :)//

[Rose Hill]

//Rose nappasi sen maasta ja palasi kauppaan :)//

[Vanessa Kingston]

//Jaa. :)//

Rose oli hakenut jossain vaiheessa sen tyhmän rahapussin luotani ja palannut takaisin kauppaan. Nyt kuitenkin molemmat tytöt, Vicky Midford ja Rose Hill, olivat kanssani tuolla syrjäisemmällä mukulakivillä päällystetyllä sivukujalla.

"Huh... Melkoinen raivopallo se Raymonde", Vicky naurahti.
"No niinpä! Nyt kyllä jäi koulutarvikkeet hankkimatta, mutta eiköhän vanhempani suostu viemään minua Lontoon Viistokujalle ostoksille. Vielähän seuraavan lukuvuoden alkuun on vaikka kuinka paljon aikaa", selitin iloisena saatuani tungettua kaikki tavarani laukkuuni.

"Minä en haluaisi olla täällä. Voitaisiinko mennä vaikka Kolmeen luudanvarteen tai johonkin puistoon tai muuhun järkevään paikkaan?" kysyin hetken kuluttua painottaen toiseksi viimeistä sanaa. Katsoin paheksuvasti äskeistä kirjakauppaa. Se näytti yhä yhtä normaalilta kuin silloin, kun sinne astuin ensimmäisen kerran.

[Rose Hill]

"Jep. Ja okei. Minä sain kamat hankittua. Koska kuulin keskustelunne sain hankittua Vanessallekkin. Mutta en tiennyt mitä kirjoja Vickyllä on." Sanoin ja annoin Vanesssalle kirjapinon.

[Evelyn Clément]

// Tämä on väliaikainen pisteytys. Jos haluatte, niin saatte silti jatkaa peliä. Lopetetusta pelistä saa vielä ylimääräiset 5 pistettä mukanaolleille.

Shoppailureissu Poudlardinessa

• Vanessa Kingston = 26p.
• Vicky Midford= 19p.
• Rose Hill = 10p.

(Jahas, jahas, tämä olikin hieman pidempi stoori :D ) //

[Vicky Midford]

//Anterksi viivästys, on ollut melkoista inspiskatoa pidemmän aikaa, eikä sitä tietenkään auta, että jostain syystä foorumi heittää meitsin ulos aina kun olen saanut viimein koko jupakan valmiiksi.//


Joo, ties vaikka Ray muuttaa meidät lumiukoiksi", Vicky vastasi. Raymonde kun vaikutti hirvittävän arvaamattomalta kaverilta, vähintäänkin. Mikäköhän peiteprojekti koko kirjakauppakin oli? Ei siellä ainakaan kirjoja myytäisi. Epäilyttävä se oli, ehdottomasti! Mutta kukapa pimeyden velho/noita ei olisi arvaamaton ja työskentelisi epäilyttävien paikkojen keskuudessa? Ihme, kun taikaministeriö ei tuppaa saamaan niitä kiinni, niitähän löytää joka puolelta ja Vicky uskoikin erottavansa pahat hyvistä sangen helposti, uskoihan?

"Kuka kannattaa puistoa?", Vicky kysyi ja katsahti oikealle, jossa tuo varsin miellyttävä viheralue jo häämöttikin.
"Siellä näkyy olevan ainakin tekemistä", hän jatkoi.


//Voitaisiinko pelata tällä kertaa enemmän tekemispainotteinen peli? Olen itse vähän jo kyllästynyt Luudanvarsiin. :D//

[Vanessa Kingston]

"Oho! Kiitos, Rose. Paljonko nämä oikein makaoivat? Voin maksaa takaisin..." selitin ja tungin saamani kirjat laukkuuni. Samalla aloin etsimään mokannahasta valmistettua rahapussiani. Ensiksi käteeni osui taikasauvani, seuraavaksi muistiinpanovälineeni, kolmanneksi pieni peili... Laukku tuntui pohjattomalta!

"Kuka kannattaa puistoa" tyttö, jonka nimen ehdin jo unohtaa, kysyi. "Siellä näkyy olevan ainakin tekemistä."
"Puisto sopii minulle", vastasin, mutta pian jatkoin "Mikä muuten nimesi olikaan? Ehdin jo unohtaa sen tuossa jupakassa."
Katselin serpentardtyttöä päästä varpaisiin. Hän vaikutti ihan fiksulta kaverilta ja voisin ihan hyvin tavata hänet uudestaan joskus. Ehkä saisinkin hänestä ihan mukavan ystävän. Ken tietää?

Seuraavaksi katsoin Rose Hilliä, sitä gryffindortyttöä. Hänkin vaikutti ihan mukavalta. Ehkä vähän turhan innokkaalta, mutta luotettavalta. Hänestäkin voisin saada kivan ystävän, jos jaksaisin tutustua häneen. Mutta sehän on turha luulo. Minähän olen vain tällainen tylsä ja tavallinen serdaigle. Tuskinpa kukaan minusta ystävää huolisi, totesin mielessäni ja jatkoin taas rahapussukan etsimistä ihan kunnolla.

Löysin mokannahkapussukkani. Se oli ehkä kämmeneni kokoinen ja väriltään kylmänruskea eli juuri täydellinen minulle. Se mahtui kaikkialle ja oli yllättävän tilava. Sinne mahtui täsmälleen sen verran rahaa kuin mitä yleensä tarvitsen ostosreissuillani. Kun viimeksi laskin, siellä oli ainakin 18 kaljuunaa, 13 sirppiä ja 26 sulmua. Ja oikeastaan niin siellä pitäisi olla edelleen. Mokannahkaahan se pussi oli.

Mietin, että paljonko kello on. Yritin tähyillä kelloa, mutta turhaan. Tällä kujalla ei ollut yhtään kelloa ja olin unohtanut rannekelloni Saukkonummelle. Heti, kun olin lähtenyt pois kotoa Châteauhon seuraavaa lukuvuotta varten ja unohtanut sen rannekellon, elämäni muuttui hankalaksi. Tarvitsin nimittäin kelloa pystyäkseni organisoimaan päiväni paremmin. Onneksi olen opetellut näppärän pikku taian, joka sentään herättää minut ajoissa oppitunneille.

Koska kelloa ei ollut, tähyilin puistoa. Se oli ehkä liiankin kutsuva ja olisin halunnut lähteä kirmaamaan sinne saman tien kuin viisivuotias, mutta hei järki hoi! Olet teini-ikäinen puhdasverinen noita, et mikään holtiton peikko. Sinun kuuluu käyttäytyä kunnolla siten, etteivät muut ajattele sinua kummajaisena. Voit hullutella ystäviesi kanssa, muttet nolata itseäsi yksin. Niin mummini oli sanonut minulle viime kesänä.