tarvehuone

[Evelyn Clément]

// Ei mitään hätää Rosaliné! Järjestys on vapaa ja voit ihan hyvin vielä laittaa viestiä, tai olla laittamatta. Viitsitkö viedä hahmosi pois paikalta, ettei hän vain katoa yht'äkkiä? Jos aika siis riittää. Voit toki vielä jatkaakin.
Tästä saattoi tulla muutama yksärikin...//

[Benjamin Blanchard]

Kysyttyäni oliko kaikki hyvin, sain kieltävän vastauksen. Olin jotenkin osannut odottaa sitä. Kuuntelin neiti Clémentiä. "Kaksi muuta oppilasta, joiden nimeä en ikäväkseni tiedä, juoksivat juuri äsken tuota seinää päin ja katosivat, professori", hän kertoi ja kohotin kulmiani. Käänsin katseeni seinään. Mahtoikose olla jonkin tapainen teleportti? Katsoin riimuja tarkemmin. Siinä kerrottin jotain ajasta ja pahuudesta. Hymähdin hiljaa. Miten onnistuinkaan saamaan itseni tälläisiin ongelmiin aina silloin tällöin..

"Mietimme juuri, pitäisikö lähteä kertomaan, vai vartioimaan, että jos he palaavat", Evelyn jatkoi ja käänsin katseeni häneen. Nyökkäilin hieman. "Kertominen olisi ollut järkevintä, mutta sillä ei enää ole väliä. Ongelmana on nimittäin se kuinka saamme nämä oppilaat takaisin", kerroin ja laskin kirjani maahan käytävälle. Otin taikasauvan taskustani ja osoitin seinää. Mutisin loitsun, heilautin sauvaa ja odotin. Mitään ei tapahtunut. Kurtistin kulmiani hieman.

En tiennyt mitä tehdä. Olin melkoisen neuvoton. Pitäisikö itse juosta seinän läpi ja toivoa parasta? Toivoa että sieltä minne seinä ikinä veikin löytyisi myöskin ulospääsy? Takaisin tänne, minne kuuluin ja minne ne kaksi oppilasta kuuluivat. "Okei, pelataanpa uhkapeliä. Jäädäänkö odottamaan vai lähdenkö itsekin... jonnekin tuonne?" kysyin oppilailta melko rennosti, mutta sanoistani saattoi erottaa sen että olin vakavissani. Tuo käytävän seinä toimi samoin kuin tie laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä, Lontoossa. Tuo edessäni oleva seinä vei vain jonnekin kauas ja tuntemattomaan.. Jonnekin epämukavaan paikkaan. Niin nuo riimut ainakin väittivät. Toivottavasti seinästä läpi menneillä oppilailla oli kaikki hyvin, ajattelin.

//Anteeksi vaaaaaltava viivästys, kesto, mikälie. 8(//

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Lily Lion: 7 p
Rose Hill: 3 p
Evelyn Clément: 9 p
Benny Blanchard: 4 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte kaikki 5 lisäpistettä!

[Evelyn Clément]

// Noh, jatketaankos? Ainaskin voisin tänne jonkinlaisen vastaukset rustailla...//

Professori Blanchard näytti mietteliäältä. En ollut varma näyttikö hän aina siltä, vai oliko se vain kummallinen päähänpistokseni. Professori käänsi katseensa ovesta minuun ja jokin noissa sinisissä silmissä toi minulle kiusaantuneen olon.

"Kertominen olisi ollut järkevintä, mutta sillä ei enää ole väliä. Ongelmana on nimittäin se kuinka saamme nämä oppilaat takaisin", professori totesi laskien kirjansa maahan. Vilkaisin vaivihkaa sen nimeä, mutta huomasin kirjan olevan ikävästi nurin päin.

Minusta tuntui siltä, kuin olisin tehnyt jotain väärin, vaikka tällä hetkellä suurin virheeni taisi olla sattua väärään aikaan väärään paikkaan. Professori kaivoi sauvansa esille ja heilautti sitä. Tuijotin sanatonta loitsua tarkasti, epävarmana sen tarkoitusperästä, mutta epäilin ettei se toisi niitä kahta tyttöä (olin varma, että ne oli tyttöjä) takaisin.

Professori näytti entistäkin mietteliäämmältä, joten aloin epäillä, että loitsu oli antanut hänelle jotain selittämättömän harmillisia tietoja.

Professorin seuraavat sanat kuitenkin löivät minut ällikällä. "Okei, pelataanpa uhkapeliä. Jäädäänkö odottamaan vai lähdenkö itsekin... jonnekin tuonne?" Olin melko varma, että se oli vitsi, mutta äänensävy paljasti totuuden. Räpytin silmiäni muutaman kerran. Oliko professori juuri kysynyt meiltä jotain?

Jos kyseessä ei olisi ollut Blanchard, voisin jopa väittää, että professori teki tästäkin opetustuokion. Esitti kysymyksen, johon kaipasi tulkintaa. Ehkä hän halusi teoreettisia arvauksia? Hetkinen, miksi ihmeessä? Blanchardhan oli niitä, jotka ajattelivat muiden parasta.

Mutta jos professori kerran epäili, että seinää päin meneminen oli ihan turvallista, niin minun ei tarvitsisi olla näin huolissaan. Miksi kukaan ei sitten tehnyt mitään? Miksei kukaan vastannut? Oletettiinko, että minä vastaisin? Eikös minulla pitänyt olla 'vastaus valmiina kaikkeen' ? Ainakin joku oli siitä vihjaillut joskus, että olisin pikkuvanha ja aina tyrkyttämässä mielipiteitäni. Pitäisi kai sitten sulkea suunsa? Mutta se tosin oli vain kateellisten valitusta. Minun ei pitäisi välittää. En edes välittänyt. Unohtaisin.

No niin. Evelyn. Ajattele selkeästi. Jäädäänkö odottelemaan, vai lähdenkö itsekin... jonnekin tuonne? Blanchard sanoi. Hän kutsui sitä uhkapeliksi. Se ei kuulosta kovin varmalta. Mutta mitä minä tekisin? Jäisin tähän? Vai jotain muuta? Minun pitäisi sanoa jotain. Tämä hiljaisuus oli kiusallista. Minun pitäisi tehdä jotain. Pitäisi, pitäisi, pitäisi...

Huokasin. "Eivät kai he sieltä itsestäänkään ole tulossa", totesin. "Tai ainakin luulisi, että he olisivat jo tulleet", sanoin ja yritin kuulostaa varmemmalta, kuin olinkaan. Miksi teinkään asiat niin ristiriitaisiksi? Luulisi, että on helpompikin tapa. Tai ainakin parempi.

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen tämän, koska peliviestejä ei ole tullut lainkaan tämän vuoden aikana.

EC: 3 p