Sylviane rauhoittui, kun hän jatkoi alruunoista lukemista ja niistä muistiinpanojen tekemistä. Alruunat olivat todella kivoja! Pouffsoufflen luonteeseen ei onneksi kuulunut menneiden muistelu eikä itkukohtausten muistelu, minkä vuoksi koko juttu päätyikin jonnekin aivan taka-allalle.
Sylviane otti kirjan, luki siitä kaikki alruunakohdat, kirjoitti tärkeimmät asiat ylös ja vaihtoi taas kirjaa. Ivan varmaan teki myös samalla tavalla, mutta tyttö yritti olla kauheasti katsomatta tämän suuntaan. Vielä koskematta jääneiden pino hupeni hupenistaan, ellei Ivan sitten vielä käynyt läpi niitä kirjoja, joita Sylviane oli selaillut. Tyttö itse ainakin luotti, että Ivan oli hienosti ottanut kaikki tärkeät kohdat ylös omista kirjoistaan.
Kun Sylviane oli saanut viimeisen alruunatietopakettikirjan luettua, hän sulki sen ja asetteli sen siihen isompaan pinoon, jossa kaikki muut hänen lukemansa kirjat olivat. Huh! Se oli ollut aikamoinen urakka, mutta nyt tyttö tunsi itsensä jo vähintäänkin alruuna-asiantuntijaksi ja tämä olo oli aika hauska. Hieman outo, mutta hauska.
Sylviane suki hiuksensa korviensa taakse paremmin ja vilkaisi sitten poikaa. Heillä oli varmaan jo nyt ihan tarpeeksi tietoa kasassa ja heidän pitäisi enää vain yhdistää voimansa. Tyttö ei kyllä ihan tiennyt, miten he esittelisivät parityönsä. Lukisivatko he vuorotellen omista muistiinpanoistaan vai kirjoittaisivatko he yhdessä - molempien tietoja käyttäen - siitä hienon esseen. Sylviane oli kyllä aika varma siitä, että Ivan tietäisi miten olisi parasta, joten hän hymyili tälle säteillen.
