Lentelemistä

[Mila Molina]

Neiti Wood nousi hitaanlaisesti makuuasennosta istumaan ja näytti huonovointiselta. Tuo näytti todella murheelliselta, ja vaikutti, että tuon käsi oli todella kipeä.

"Me lentelimme ja yhtäkkiä järveltä kuului kiljaisu, joten pelästyin... ei sen pahempaa... paitsi ranteeni on todella kipeä... varmaan mursin sen."

Tyttö vastasi hiljaisesti. Vaikutti, että tuo alkaisi kohta itkeä. Neiti Wiestkin oli asettunut istumaan, muttei vastannut naisen esittämään kysymykseen. Tuo tyytyi vain pyörittämään päätään ja irvistämään. Professori Molina kohotti kulmiaan. Hänestä vaikutti aivan kuin tytöt olisivat valehdelleet hänelle. Tai sitten he olivat muuten vain pyörällä päästään tapahtuneen jälkeen.

"Luojan kiitos selvisitte vain käden murtumalla, olisitte voineet vaikka kuolla, kumpikin!", professori Molina huudahti ja vähätteli hieman neiti Woodin murtunutta kättä, "Mutta miksi te molemmat menetitte tajuntanne? Tuliko teille kuitenkin riitaa jostain ja päätitte tiputtaa toisenne luudilta?", nainen ehdotti erilaisia teorioita. Hän oli tottunut siihen, että oppilaat yrittivät peittää riitansa ja keksiä valheita.

[Melody Wood]

"Luojan kiitos selvisitte vain käden murtumalla, olisitte voineet vaikka kuolla, kumpikin!", professori huudahti. Oikeasti luuleeko hän että valehtelemme? Just. Vihlova kipu, ranteeseen, uudelleen. "Mutta miksi te molemmat menetitte tajuntanne? Tuliko teille kuitenkin riitaa jostain ja päätitte tiputtaa toisenne luudilta?" Varmaan luulee... "Ei..." sanoin hiljaa, ja lauseeni jäi kesken, kun silmäni sumenivat taas.

/ Joo vähän pitkitystä :D

[Fanny Wiest]

"Luojan kiitos selvisitte vain käden murtumalla, olisitte voineet vaikka kuolla, kumpikin!", professori Molina huudahti.
"Mutta miksi te molemmat menetitte tajuntanne? Tuliko teille kuitenkin riitaa jostain ja päätitte tiputtaa toisenne luudilta?", nainen jatkoi. En muistanut mitään. En yhtään mitään. Vain sen, että olin tullut huispauskentälle lentämään Melodyn kanssa.

"Ei..." Melody vastasi hiljaa. Tytön lause jäi kuitenkin kesken, kun tuo jo pyörtyi uudelleen. Hätäännyin. Molina ei uskonut meitä, Melody pyörtyi ja minä en muista tapahtuneesta yhtään mitään. Katsoin Molinaan hieman pelokkaasti, mutta käänsin katseeni melkein heti.

Yritin muistella ensiapuohjeita; Pyörtyneellä piti nostaa jalat ylös, kun taas tajuton piti kääntää kylkiasentoon. "Pitäisikö meidän viedä hänet sairaalasiipeen?" kysyin hieman pelokkaasti, unohtaen samalla ensiapuohjeet. Katsoin taas Molinaan.

[Mila Molina]

"Ei..."

Neiti Wood vastasi hiljaa professorin kysymykseen. Tyttö vaikutti erittäin huonovointiselta, ja tuntui, ettei hän oikein ollut mukana tässä keskustelussa. Myöskään neiti Wiest ei antanut sen kattavampaa vastausta kysymykseen. Päinvastoin, hänellä oli oma kysymys esitettävänään.

"Pitäisikö meidän viedä hänet sairaalasiipeen?"

Neiti Wiest kysyi katsoen professoria. Nainen katsahti tyttöä kohden ja mietti hetken. Olisi erittäin tärkeää saada selville, oliko kyseessä tapaturma, niin kuin tytöt olivat väittäneet vai jotain muuta. Tällähetkellä kuitenkin vaikutti, ettei tytöiltä saisi vastauksia, vaikka kuinka yrittäisi. Niinpä naisen oli pakko jättää tenttaaminen myöhemmäksi. Hän loitsi neiti Woodin viereen paarit.

"Neiti Wood, siirtyisitkö paareille niin pääsisimme lähtemään?", nainen kysyi ja siirsi sitten katseensa taas neiti Wiestiin, "Neiti Wiest, tarvitsetko sinä myös paarit?"

[Melody Wood]

En nähnyt mitään. En kuullut mitään. Silmäni olivat sumenneet, ja tuntui että koko maailma olisi hylännyt minut. Muistin vain tippumisen ja tömähdyksen. Kuulin vaimeata puheensorinaa, mutta en kuullut sitä kokonaan.

/ Aiotaanko me pelata vielä sairaalapeli? :)

[Fanny Wiest]

Professori Molina mietti hetken kysymystäni. Minä taas katsoin Melodya. Tuo makasi tajuttomana nurmella. Alkoi tihuttaa ja oranssit hiukseni kastuivat nopeasti. Minulle tuli kylmä.

Molina loitsi Melodyn viereen paarit. "Neiti Wood, siirtyisitkö paareille niin pääsisimme lähtemään?", nainen kysyi ja katsoi sitten minua. Katsoin hämmentyneenä Molinaa. Melodyhan oli tajuton. Ennen kuin ehdin sanoa mitään professori kysyi: "Neiti Wiest, tarvitsetko sinä myös paarit?" Rypistin kulmiani. "En kiitos, mutta tuota professori, Melody taitaa olla tajuton. Ei hän pysty nousemaan paareille", sanon epävarmasti. En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, joten nousin ylös ja päätin auttaa Melodya. Nostin tajuttoman tytön (hieman epävarmasti) märältä ruohikolta paareille. Asettelin Melodyn jonkinlaiseen kylkiasentoon. Se ei varmasti ollut mikään oikeaoppinen, mutta toivoin sen auttavan. Tarkistin vielä, että Melody pystyi hengittämään.

Katsoin jälleen professori Molinaa. "Pitäisikö mennä", kysyin mielestäni ehkä hiukan tyhmästi.

//Minä olisin ainakin kiinostusta sairaalapelistä. Mites Molina?//

[Mila Molina]

// Voidaan minunkin puolestani pelata sairaalapeli. Vai haluatteko sairaanhoitajan mukaan? //

Neiti Wood ei reagoinut eleelläkään professori Molinan kehotuksiin. Nainen huomasi, että tyttö hengitti, mutta muuten tuo vaikutti olevan tajuttomana. Pitkä tajuttomuus ei tehnyt hyvää ihmiselle, sen Molinakin tiesi, ja sen verran sydäntä hänellä kuitenkin oli, että tyttö tuli saada välittömästi sairaalasiipeen. Myös neiti Wiest kertoi, että tyttö tuskin itse pääsisi paareille asti.

Professori Molina katsoi, kuinka neiti Wiest nosti tajuttoman tytön paareille ja laittoi tuon makaamaan kylkiasentoon. Sitten tuo kysyi, pitäisikö heidän jo siirtyä sairaalasiipeä kohti.

Professori Molina otti taikasauvansa esille ja napsautti sitä kerran. Paarit kohosivat noin metrin päähän maanpinnasta. Nainen napautti sauvaansa toisen kerran ja paarit lähtivät viilettämään hitaasti kohti koulurakennusta. Hän lähti kävelemään rivakasti paarien perään ja piti taikasauvaansa koko ajan koholla.

"Tämä ei jää tähän"

Olivat professorin viimeiset sanat neiti Wiestille. Heti, kun neiti Wood heräisi, hän pitäisi taatusti molemmille tytöille kunnon puhuttelut. Nainen ei osannut arvostaa sitä, kuinka hienosti neiti Wiest oli toiminut tajuttoman henkilön kanssa, eikä sitä, kuinka tuo oli osannut toimia rauhallisesti, vaikka toinen oli tiedottomana. Päinvastoin, nainen näki tytöissä vain epäonnistumista ja syyllisyyttä.

// Tämä voisi olla viimeinen peliviestini tähän peliin. Kiitos peliseurasta! :) //

[Mila Molina]

Pisteytän oman pelini mahdollisimman puolueettomasti. Kiitokset vielä pelistä!

Melody Wood: 10 + 5 = 15 p
Fanny Wiest: 13 + 5 = 18 p
Mila Molina: 10 + 5 = 15 p