Yhteentörmääminen Poudlardinessa

[Cèlina Tourette]

"Selvä, mennäänpäs sinne!" Liliane vastasi.
"Tuota..Sirena, pääsetkö varmasti kaatumatta sisälle?" Liliane kysyi varovasti.
"Hei!! Olen sokea mutten avuton! Ja olen kolmetoista vuotta selvinnyt yksin kuolematta!" Sirena huusi ja Cèlina ymmärsi liiankin hyvin.
"No, missäspäin se pubi on?" Sirena kysyi.
"Suoraan edessä", vastasin.

[Liliane Cetra]

"Hei!! Olen sokea, mutten avuton! Ja olen kolmetoista vuotta selvinnyt yksin kuolematta!" Sirena karjui minulle.
"Hyvä on! Ei ollut tarkoitus suututtaa noin kamalasti..." Mutisin hiljaa, mutta sillä tavalla, että Sirena varmasti kuulisi.
"No, missäpäin se pubi on?" Sirena kysyi.
"Suoraan edessä", Cèlina vastasi.
"Mentiin!" Sanoin ja avasin oven, jotta kumpikin pääsi sisälle. Menin itse viimeisenä. Pubi oli melkein täynnä ihmisiä, jotka joivat, rupattelivat, kikattivat ja metelöivät. Se alkoi hetken päästä tuntumaan korvissa. Kävelin tiskille ja sanoin baarimikolle:
"Saisinko yhden lasin hehkusimaa?" Kysyin häneltä.
"Tottakai neitonen!" Baarimikko sanoi ja otti lasin pöydän alta. Hän kaatoi siihen suuresta kannusta hehkusimaa ja tipautti lusikan lasiin. "Tämä olisi yhden kaljuunan" baarimikko totesi ja annoin rahan. Sain juomiseni ja odotin hetken toisia tyttöjä.

[Sirena Rover]

"Hyvä on! Ei ollut tarkoitus suututtaa noin kamalasti..." Liliane mutisi hiljaa. Kasvoni vääristyivät. Omatunto soimasi ja vatsaa väänsi. Aina piti sanoa kaikki mitä sylki suuhun toi, eikä ikinä voinut miettiä miltä toisesta tuntuisi!!!! Teki mieli hakata päätä seinään.

"Anteeksi", sanoin hiljaa. Hapuilin Lilianen käden omaani ja puristin sitä tiukasti vahvistaakseni tarkoitukseni. Teki mieli halata tyttöä anteeksipyynnöksi, mutta uskoin, ettei se olisi ilahduttanut häntä.

"Suoraan edessä", Cèlina vastasi kysymykseeni pubin sijainnista.
"Mentiin!" Liliane sanoi. Kävelin pubiin Cèlinan perässä, Lilianen pidellessä ovea auki meille. Pubissa oli lämmin ja mukava tunnelma. Lasien kilinä ja ihmisten rupattelu toivat mieleen tumman lämpimän tilan täynnä pöydissä istuvia iloisia ihmisiä. Liliane meni ensimmäisenä tilaamaan ja minä hänen jälkeensä.

Maksettuani kermakaljani, odotimme Cèlinan. "Saanko", kysyin Cèlinalta kohottaen kulmiani kysyvästi ja otin kiinni hänen pyörätuolistaan, "saat varmasti tilaa ja osaisin seurata teitä törmäämättä kehenkään."

[Cèlina Tourette]

//Sori en osaa kirjoittaa ekasta persoonasta!//

"Hyvä on! Ei ollut tarkoitus suututtaa noin kamalasti..." mutisi Liliane.
"Anteeksi", Sirena vastasi.


"Mentiin!" Lilane sanoi.
Cèlina rullasi vaisuna pubiin muiden perässä ja odotti hetken että he saisivat tilata.
"Saanko?" Sirena kysyi. "saat varmasti tilaa ja osaisin seurata teitä törmäämättä keneenkään."
Yht'äkkiä Cèlina purskahti nauruun ja sai muutaman ihmisen tuijottamaan entistäkin enemmän.
"A-anteeksi Sirena!" Cèlina puhui naurunsa välistä. "toki voit, käyn ensin tilaamassa".
Cèlina lopetti sitten naurunsa väkinäisesti ja meni nyt jo jokaisen pubin asukkaan katseet selässään tilaamaan kermakaljan ja rullasi takaisin Sirenan viereen.

[Liliane Cetra]

"Anteeksi", Sirena sanoi ja puristi kättäni. Hymyilin pienesti hänelle, vaikkei hän sitä nähnytkään.
"Suoraan edessä", Cèlina totesi Sirenan esittämään kysymykseen. Pubissa sitten tilasin ja niin tekivät Cèlina ja Sirenakin. Etsin katseella tyhjää pöytää.
"Aha! Tuolla on meille pöytä!", huudahdin ja osoitin ikkunanviereistä nurkkapöytää. "Kävisikö tuo?", jatkoin.

[Sirena Rover]

Cèlina purskahti nauruun kysymyksestäni. Loukkaannuin ja painoin pääni alas. Miksi hänen piti nauraa?
"A-anteeksi Sirena! Toki voit, käyn ensin tilaamassa", hämmennyin, oliko se, etten ollut huomannut tytön käyneen jo tilaamassa, niin hassua? Minähän olin sokea, kai jotain minulta menee ohi.

Kun Cèlina oli käynyt tilaamassa ja rullasi viereeni, Liliane huudahti: "Aha! Tuolla on meille pöytä! Kävisikö tuo?" Tyttö ilmeisesti osoitti Cèlinalle jotakin pöytää. Käännyin sinne päin minne tyttö puhui. "Mmm", mumisin ja taiteilin kasvoilleni mietteliään ilmeen. Vein vielä käteni leuan alle, aivan kuin olisin miettimässä vaikeaa pulmatehtävää, "se on hienolla ja viihtyisellä paikalla. Ei liian reunassa, eikä liian keskellä", luettelin, vaikkei minulla ollut hajuakaan missä pöytä edes sijaitisi suurinpiirtein.

"Eli siis kelpaa", jatkoin sarkastisesti ja hapuilin Cèlinan pyörätuolia.

[Cèlina Tourette]

"Aha! Tuolla on meille pöytä!" Liliane huikkasi.
"Mmm, se on hienolla ja viihtyisellä paikalla. Ei liian reunassa, eikä liian keskellä", Sirena vastasi vaikkei selvästi ymmärtänyt mitä pöytää tarkoitettiin.
"Öö, juuh", Cèlina vastasi. "mutta ensin, Sirena, nauroin koska tuo kysymys on kysytty minulta monesti ja sinä olit siihen epätodennäköisin kysyjä, anteeksi".
"Ota vain pyörästäni kiinni", hän sitten kehotti.

[Liliane Cetra]

"Mmm, se on hienolla ja viihtyisellä paikalla. Ei liian reunassa, eikä keskellä", Sirena mietti. Naurahdin mielessäni, sillä tiesin ettei Sirena näe sitä.
Kävelin pöydän luo ja laskin hehkusima lasini pöydälle. Istuin tuoliin ja äkkäsin uusimman Päivän profeetan pöydältä. Otin sen käteeni ja selasin läpi. Ei tänään tai eilen ollut tapahtunut mitään kovin erityistä.
"Onko teillä sisaruksia?", kysyin tytöiltä ja sekoitin hehkusimaa lusikallani. Otin lasin käteen ja join vähän. Laskin lusikkani taas simaan ja tuijottelin hetken aikaa tyhjyyteen kuitenkin koko ajan kuulolla.

[Sirena Rover]

"Ota vain pyörästäni kiinni", Cèlina kehitti ja lähdimme (?) Lilianen perässä pöytään. Istahdin tuolille ja laskin kermakaljan kädestäni. Siemaisin sitä ja pyyhin vaahdon suupielistäni.

"Onko teillä sisaruksia?", Liliane kysyi. Annoin Cèlinan jertoa ensin ja sanoin sen jälkeen: "Minulla on neljä isosiskoa, vanhin on 19-vuotias ja nuorin 14", selitin, "he kaikki ovat noitia."

[Cèlina Tourette]

Liliane meni pöytään, Cèlina ja Sirena seurasivat.
"Onko teillä sisaruksia?" Liliane kysyi.
"Ei", Cèlina kertoi vältellen varpailleen.
"Minulla on neljä isosiskoa, vanhin on 19-vuotias ja nuorin 14", Sirena selitti, "he kaikki ovat noitia."