Kirjoittaja Mila Molina » 05 Elo 2016, 23:33
Neiti Tourette kertoi jalassaan olevan vamman olevan iänikuinen, kuten rehtori oli aavistellutkin. Vaikutti siltä, ettei vammaa saataisi korjattua edes taikakonstein. Lisäksi tyttö pyysi, että häntä kutsuttaisiin vain Cèlinaksi.
Rehtori Molina kohotti kulmiaan pienesti, muttei reagoinut mitenkään tytön pyyntöön. Nainen kutsui aina oppilaita sukunimellä, ja etunimen käyttö oli hänelle täysin vierasta. Valitettavasti hän ei alkaisi kutsua Cèlinaa etunimellä, vaikka tuo olikin pyytänyt sitä varsin ystävällisesti.
"Hyvä on", rehtori vastasi pienten mietintöjen jälkeen, "Keskustelen asiasta vielä holhoojasi kanssa, mutta voin antaa sinulle luvan osallistua ensimmäisen luokan huispauksen ja lentämisen oppitunneille, pienellä varauksella. Sinua ei voida päästää yksin lentämään, ja muutenkin lentämisen opettelu aloitetaan hyvin rauhallisesti. Jos vähänkään tuntuu jossain vaiheessa siltä, että haluat lopettaa, ilmoita siitä minulle tai neiti Delacroixille"
Seuraavaksi rehtori käänsi katseensa pois tytöstä, avasi pöytänsä ylimmän laatikon ja otti kasan papereita esille. "Onko sinulla muuta asiaa? Jos ei ole, pyydän sinua poistumaan, sillä minulla on muita asioita hoidettavanani", nainen sanoi mahdollisimman ystävällisesti kuulostaen silti hivenen töykeältä. Asia oli ainakin hänen puolestaan loppuun käsitelty.