Tahaton säikäyttäjä ja viaton uhri

[Katrine Isabell Wall]

Tyttö katsoi virnistäen kun särjin ruukun. “Kokeilepa korjata”, hän kehotti. Vilkaisin häntä silmät suurina. Olin juuri ja juuri saanut ruukun rikki, kuinka ihmeessä minä nyt sen korjata voisin? En minä mitenkään voinut osata! Juuri, kun meinasin huomauttaa sen ääneen, tyttö jatkoikin: “Tai siis, odota.” Katselin kun hän siivosi jälleen rikkinäisen ruukun palaset pois ja nosti tilalle sulkakynäni.

“Kuvittele etten ole täällä”, hän ehdotti. “Olet yksin. Muista keskittyä.”

Tähtäsin jälleen kerran sauvallani sulkakynää ja huokaisin. “Entistus!” Yhtä tyhjän kanssa. Ei hajottamisen opettelusta ainakaan mitään apua voinut korjaamisessa olla… Olin tuhlannut aikaani ja nyt olin jälleen lähtöpisteessä. En minä osannut.

Mitä jos juuri tuo olikin se ongelma? Ajattelin, etten osannut? Kuka osasi jos koko ajan hoki, ettei osannut? Kyllä minä osasin. Minä osasin, ja minä halusin oppia, halusin korjata tuon pahuksen sulkakynän.

“Entistus!” Huudahdin jälleen ja kynä rasahti ehjäksi. Kiljaisin innostuksesta. “Näitkö? Näitkö? Minä tein sen!” Intoilin ja tutkin kynää lähempää. Liitoskohta ei näyttänyt kovin kestävältä, mutta nyt tarvitsin enää harjoitusta.

[Mila Molina]

Lukitaan keskeneräisenä.

Katrine Wall, Serdaigle: 12 p
Melody Wood, Serpentard: 8 p