Oih, eikö se ollutkaan myytävänä?

[Heather Rose]

"Todennäköisesti."

Serdaigletyttö nosti hintalapun lattialta ja kiinnitti sen korun kääntö puolelle.
Heather korun valoa vasten, jota tulvi viereisestä ikkunasta. Valo huokui läpi sinisen medaljongin ja sai sen läpikuultamaan. Tyttö pystyi siristäen silmiään näkemään ne koverretut kirjaimet jotka muodostivat sanat: Elisabethille, vuonna 1989. Kuinka myytävänä olleessa korussa voi olla tekstiä? Sitä pohtieessaan tyttö tajusi että koru oli keräilyesine, joka kuului aikoinaan jollekin henkilölle.

Valo oli jatkautunyt läpikuultavasta riipuksesta ympäri huonetta ja sai muut antiikkiesineet loistamaan taianoimaisesti. Hetkessä Heather kuvitteli olevansa Ihmemaan Liisa joka seikkailee lumotussa korukaupassa.
"Alice in Wonderland."

Heather oli niin ajatuksissaan ettei ensin kuullut Katrinen pyyntöä. Mutta vähän ajan kuluttua hän hyppäsi todellisuuteen. Jotain syystä tyttö arvasikin mitä hänen ystävänsä aikoi kysyä ja nyökkäsi.

Lampsiessaan oven suuntaan Heather vilkaisee vielä viimeisen kerran kauppaa ja kysyy: "Pitäisikö mennä kermakalja kupposelle?"

[Katrine Isabell Wall]

Heather nyökkäsi, ja lähti kävelemään ovelle Katrine vanavedessään. Katrine oli ilahtunut Heatherin suostuttua lähtemään.

"Pitäisikö mennä kermakaljakupposelle?" Heather kysyi heittäessään kauppaan vielä viimeisen silmäyksen. Katrine nyökkäsi, ja he kävelivät ulos kaupasta.

Kadulla Katrine veti ensimmäisenä syvään henkeä. Raitis ilma teki hyvää tunkkaisen puodin jälkeen. Katrine yskäisi hieman pölyä ja katsoi sitten taas ympärilleen etsien katseellaan lupaava näköistä kuppilaa. Koululaisia ja muita noitia ja velhoja näkyi kadulla entistä enemmän, ja kaikki rupattelivat iloisesti. Katrine äkkäsi kotoisan näköisen kahvilan, joka oli puolillaan väkeä, eikä näyttänyt hylätyltä ja rähjäiseltä. Selkeään ja mukavan siistiin mainoskylttiin oli kirjoitettu Kiran kuppila, ja suurista puhtaista ikkunoista näkyi viitisentoista vaaleasta puusta tehtyä pöytää ja samanlaisesta puusta tehty tiski, jonka takana seisoi iloinen kolmikymppinen nainen, joka ojensi parhaillaan värikkäitä tuoppeja muutamalle shoppailemassa olevalle oppilaalle. Asiakaskuntakin näytti vaarattomalta. Se koostui melko nuorista ihmisistä, iloisesti ystävilleen rupattelevista shoppailijoista, jotka pitivät taukoa juoden kermakaljaa.

"Mennäänkö tuonne?" Katrine kysyi osoittaen paikkaa. Vastausta odottamatta hän lähti jo kävelemään kahvilaan. Ovi avautui itsestään hänen edessään ja pieni hopeakello kilahti hänen astuessaan sisään.

[Heather Rose]

Heatherin mielestä hänen kysymyksensä kermakaljakupposesta vaikutti jotenkin vastenmieliseltä. Hän ei liiemmin välittänyt juomasta ja oli vähällä oksentaa kun hänelle tyrkytettiin sitä ensimmäistä kertaa. Mutta minkä tahansa velhokylän kauppakadun pubissa oli kuitenkin sen verran hyvät juomavalikoimat ettei kuohuava litku voinut olla ainoa vaihtoehto.

Poudlardinen katu oli yhä täynnä tungosta ja Heather vilkuili muita ihmisiä aivan kuin olisi viettänyt miltein hylätyssä puodissa ikuisuuden erakkona. Katrine etsi katsellaan selvästikin jotain, kun taas poufsoufletyttö tiiraili makeiskaupan näyteikkunaa. Oli paukkukaramelleja ja pippuripiiskoja. Sekä jotain rakeita jotka saivat maistajansa kasvot vääristymään mitä omituisempiin muotoihin.

"Mennäänkö tuonne?" ääni kuului ja käsi osoitti kahvilaa vähän matkan päässä. Pubi oli selvästi Katrinen mieleen, sillä tyttö lampsi jo kohti ovea. Heather seurasi ystäväänsä ja pohti mitä mahtaisi tilata kermakaljatuopin tilalle. Ehkä pirtelön... vaniljajäätelön kera... se voisi olla hyvää!

Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee... tuttu joulu laulu soi neidin mielessä kulkusen kilahtaessa ovenkarmissa. Heather antoi 'elävän pölyhuiskan' puhdistaa kulahtaneiden tennareidensa pohjat ja pudisteli hamettaan. Pubi oli varsin kotoisa; tammipuupöydät ja värikäs LENTÄVÄ astiasto. Tyttö väisti ohi kiitävän posliinikannun.

"Kaunista", Heather myötäili.

[Katrine Isabell Wall]

Katrine vilkaisi Heatheria astuttuaan kahvilaan. Tyttö oli seurannut häntä ja katseli nyt ympärilleen pölyhuiskan puhdistaessa hänen kenkiään. Heather pudisteli hieman hamettaan, joten Katrinekin katsahti housujaan ja kauhistui huomatessaan, kuinka rapaiset housunpolvet olivat. Hän oli kaatunut juostessaan Poudlardineen, mutta ei ollut muistanut siistiytyä. Hän pyyhki hätäisesti kuraa housuista ennen kuin astui peremmälle.

”Kaunista”, Heather sanoi ihaillessaan lenteleviä astioita, jotka kuljettivat tilaukset kätevästi ihmisten yli tilaajansa pöytään.

Katrine käveli yhdessä nurkassa olevalle lavuaarille, ja pesi kätensä mudasta. ”Missähän täällä on käsipyyhkeitä?” Katrine ihmetteli ja katseli ympärilleen. Siinä samassa valkoinen pyyhe lennähti Katrinen eteen. Hän naurahti huvittuneesti ja kuivasi kätensä siihen. Pyyhe lennähti tiskin takana olevats avonaisesta keittiön ovesta pois. Leijuva astiasto oli todellakin kätevä, Katrine mietti. Tarjoilijoitakaan ei tarvittu.

Katrine käveli tiskille ja odotteli että pari neljäsluokkalaista tyttöä poistui pirtelöineen, ja meni sitten tilaamaan.

”Hei, mitä saisi olla?” kysyi nainen tiskin takana. Katrine silmäili lasin takana odottelevia herkullisia leivoksia ja seinällä roikkuvia liikkuvia mainoksia, joissa noidat ja velhot joivat herkullisia juomia, niin kylmiä kuin lämpimiäkin.

”Minä haluaisin kermakaljaa...” Katrine pyysi ensin. Hän ei ollut ikinä maistanut sitä, joten hän valitsi sen, vaikka muutkin mainosten juomat houkuttelivat. Leivoksenkin hän halusi, se oli vaikeampi päättää. ”Ja vaikka tuo punainen leivos, jonka päällä on suklaakiehkura”, Katrine pyysi ja katsahti Heatheriin odottaen tämänkin tilaavan.

[Heather Rose]

Kaunis kahvila kertakaikkiaan olikin; Koko paikka oli taikuuden ja pastellisävyjen ympäröimä. Valtavan suuresta ikkunasta loisti auringon valo, joka heijastui vitivalkoisesta leijuvasta astiastosta ja levisi sitä kautta säleiksi tammipuulaittialle. Seinillä oli pieniä mainosjulisteita jotka mainostivat jotakin leivonnaista. Kahvilan nurkkapuolella oli muutama valkoiseksi maalattua pyöreää pöytää, joiden pitsipäällysteisillä tuoleilla istuivat vanhat hienot rouvat päivänvarjoineen ja nuoria kesämekkoihin pukeutuneita tyttöjä mutustelemassa leivoksia. Ken tietää- ehkä Heather kuuli myös undulaatin sirkutusta?

Katrine pudisteli kuraa housuistaan. Heatheria puhdistanut pölyhuiska lehahti kohti tätä, mutta tyttö lähtikin jo lampsimaan nurkan lavuaarille ja pölyhuiska siirtyi seuraavien sisääntulijoiden luokse vienosti helisten.

Heather astui peremmälle kahvilaan ja katseli sen menoa lumoutuneena. Tiskin takana hääräsi kauniiseen pitsiasuun pukeutunut pyylevä nainen pitsimyssysään. Alice in wonderland.
Heather nappasi ohi viuhahtavan pienen teekupin. Tyttö katseli sen posliiniselta pinnalta Katrinea joka pesi käsiään lavuaarilla. ”Missähän täällä on käsipyyhkeitä?”
Pieni käsipyyhe lennähti hänen luoksensa ja Katrine kuivasi kätensä naurahtaen.

Poufsoufletyttö päästi teekupin rientämään taas ilmojen halki ja käveli tiskille Katrinen perässä. Pari- varmaan neljäsluokkalaista tyttöä tilasi juuri suuria vaaleanpunaisia pirteilöitä vaaleanpunavalkoisella pinnillä ja tytöt jäivät odottamaan. Odotellessa Heather antoi silmiensä kiertää lasin takana nököttävien herkkujen maailmassa. Oli kakkua, piirakkaa, kuppikakkua ja lettuja. Osa niistä oli koristeltu koristeellisein kuorruttein ja maustettu marjoin, sekä hedelmin.

Neljäsluokkalaiset lähtevät hörppien pirtelöään. Tiskin nainen hymyilee ja kysyy: "Mitä saisi olla?"
Heather pohti. Mitä hän ottaisi? Vesi nousi kielelle kun hän katseli esitteillä olevia herkkuja. ”Minä haluaisin kermakaljaa...” Katrine ilmoitti ja jatkoi sitten: ”Ja vaikka tuo punainen leivos, jonka päällä on suklaakiehkura."

"Minä haluaisin kanervateetä ja tuon turkoosin leivoksen tuolta", Heather osoitti näytelasia. "Se näyttää suussasulavalta."

[Katrine Isabell Wall]

Heather oli seurannut Katrinea tiskille, ja Katrine odotti tytön tilaavan. Heather katseli leivoksia vitriineissä ja tokaisi: ”Minä haluaisin kanervateetä ja tuon turkoosin leivoksen tuolta. Se näyttää suussasulavalta.”

Katrine vilkaisi tytön osoittamaan suuntaan, ja huomasi hänkin soman sinivihreän leivoksen. Sitäkin voisi maistaa joskus mikäli Heather pitäisi siitä. Noita tiskin takana hymyili lämpimästi, nyökkäsi ja meni virtiinin taakse. Hän otti tiskin alta kaksi lautasta ja pihdit ja nappasi pihdeillä Heatherin toivoman turkoosin leivoksen toiselle ja Katrinen pyytämän punaisen toiselle lautaselle ja ojensi ne tytöille.

”Olkaa hyvä, juomat tudaan pöytään, tuleeko maksu yhteen vai erikseen?” Nainen kysyi Katrinen tarttuessa lautaseensa.

”Erikseen.” Katrine laski lautasensa hetkeksi tiskin reunalle ja kaivoi kukkaronsa taskustaan.

”Se tekisi neljä sirppiä ja kolme sulmua sinulle”, myyjä sanoi Katrinelle ja kääntyi Heatherin puoleen. ”Ja kolme sirppiä ja neljätoista sulmua sinulle.” Katrine napsautti kukkaronsa auki ja ravisti kourallisen kolikoita käteensä. Sirppi, kaksi, neljä, kolme sulmua... Hän ojensi kilisevät kolikot myyjälle ja kaatoi loput takaisin kukkaroonsa. Sitten hän otti lautasen tiskin reunalta, (”Kiitos”, myyjä sanoi) ja kääntyi Heatheriin päin.

”Mihin mennään istumaan?” Katrine vilkuili vapaita pöytiä. Ikkunan vieressä olisi kiva istua, näkisi ulos ikkunasta kadun kuhinaan. Lautaselta leijaileva leivoksen tuoksu houkutteli Katrinea jo maistamaan, ja Katrine keikkui kärsimättömänä varpaillaan odottaessaan Heatheria.

[Heather Rose]

Tiskin nainen nyökkäsi ja pyyhälsi sitten vitriinin taakse ottaen pihdit vitriinin alta. Noita nappasi leivokset kahdelle lautaselle ja siinä vaiheessa turkoosi leivos suorastaan huusi Heatherin nimeä. Huuto lakkasi kumisevasta tytön pääkopassa heti kun myyjä ojensi lautaset tytöille.

”Olkaa hyvä, juomat tudaan pöytään, tuleeko maksu yhteen vai erikseen?”

Katrine otti lautasen vastaan ja Heather teki samoin. Serdaigletyttö laski lautasensa kuitenkin melkein saman tien kaivaakseen kukkaronsa esiin. "Erikseen", hän vastasi tiskin noidan esittämään kysymykseen. Myyjä saneli maksuhinnat kun Katrine kaivoikin jo kaljuunoita kukkarostaan. Heather teki samoin. Harmivaan, että hänen rahapussinsa sisältö oli levittänyt laukun pohjalle, mutta hetken penkomisella tyttö sai tongittua esiin kolme sirppiä ja neljätoista sulmua. Kiitoksien sekä lautasten kera tytöt poistuivat tiskiltä.

Lautanen toisessa ja vaihtorahat toisessa Heather asteli ystävänsä perässä. Poufsouffletyttö työnsi kolikoita laukkuunsa ja tasapainoitteli eteenpäin lautasen kera.
"Ääh", tyttö irvisti maksutavaran kilisten pudotessa lattialle. Hän poimi niitä kiukkuisena ja työnsi kaapunsa taskuun. Ylös noustessaan hän huomasi Katrinen odottavan tätä.

”Mihin mennään istumaan?” Katrine kysyi vilkuillen pöytiä.

Heather loi pikaisen silmäyksen pöytä valikoimaan ja osoitti melkein saman tien houkuttelevaa ikkunapöytää. Aurinko loi nätisti säteitään pöydälle. Heather lampsi pöydän luokse ja laski lautasensa toiselle puolelle pöytää. Sitten hän käveli toiselle puolelle ja siirsi tuolia sen verran että Katrine kykeni istumaan.

"Istukaa, olkaa hyvä", Heather tirskui.

[Katrine Isabell Wall]

Heatherin maksettua he lähtivät kävelemään pöytiä kohti. Yhtäkkiä kuului kilinää, ja Katrinen kääntyessä hän huomasi Heatherin pudottaneen kolikkonsa lattialle. Katrine oli herkkä pudottelemaan tavaroita, minkä takia hän oli laskenut lautasensa tiskille rahoilla temppuilun ajaksi. Juuri kun Katrine meni Heatherin luo auttaakseen, nousikin tyttö jo kahmittuaan kaljuunat laukkuunsa. Katrine hymyili Heatherille, joka osoitti ikkunan ääressä olevaa pöytää vastaukseksi Katrinen kysymykseen. Katrinenkin mielestä se näytti kahvilan mukavimmalta.

Niinpä tytöt sukkuloivat pöytien välistä lautasineen ikkunan luo. Heather laski lautasensa pöydänkulmalle, ja veti toista tuolia etäämmälle pöydästä.

”Istukaa, olkaa hyvä”, Heather pyysi. Katrinea nauratti Heatherin käytös, joka oli kuin suoraan jostain vanhasta satukirjasta. Hän istahti tuoliin ja taikoi naamalleen kuninkaallisen kohteliaan ilmeen.

”Kuin myös, arvon neiti”, hän sanoi viitaten kädellään toisella puolella pöytää olevaa tuolia.

Lautaselta leijaili houkutteleva tuoksu, ja Katrine nuuhkaisi leivosta. Se tuoksui herkulliselta, mansikkaiselta ja suklaiselta. Kops! Jokin osui Katrinea olkavarteen, ja hän säpsähti. Hän kääntyi katsomaan, häneen oli törmännyt lentävä hopeinen lusikka, jonka hän poimi ilmasta ja huomasi Heatherin saaneen saman lähetyksen. Hän tutki lusikkaansa, se oli kääräisty valkeaan servettiin, jossa luki: ”Lusikat unohtuivat”.

Katrine naurahti tekstille. ”Loistava palvelu täällä!” Hän sanoi ja katsahti Heatheriin huvittuneena.

[Heather Rose]

”Istukaa, olkaa hyvä”, Heather esitti pyyntönsä ja loi odottavan katsahduksen ystäväänsä. Katrine istahti kuninkaallinen ilme huvittuneilla kasvoillaan. Heather näki heti mielessään kuinka prinsessa istuutuu valtaistumelleen.

”Kuin myös, arvon neiti”, Katrine viittasi vapaata tuolia ja Heather istahti pudistaen kuvitteellista hamettaan.
Katrine säpsähtää hieman kun pienet teelusikat lehahtavat paikalle. Toinen niistä kopsahtaa tytön olkapäähän ja toinen syöksähtää Heatherin leivoslautaselle. "Lusikat unohtuivat" servetissä johon se oli kääritty luki.

”Loistava palvelu täällä!”

"Sanos muuta!" Heather naurahti ja halkaisi palan leivoksestaan. Saman tien uunituore tuoksu leijui neidin nenän päähän ja hän huokaisi ihastuneena. Kakkunen oli turkoosin värinen ja sen päälle oli tursutettu myöskin turkoosia kuorrutetta. Heather koki yllätyksen maistaessaan herkkua; ensimmäinen suupala oli suklaan makuinen, toinen kinuskia, kolmas vaniljaa, neljäs jotain sitruunan suuntaan vivahtavaa... jokainen suupala maistui erilaiselle!

Heather myhäili tyytyväisenä ja laski lusikkansa puolisyödyn leivoksen viereen lautaselle.
"Miten on koulussa mennyt, Katrine?"

[Katrine Isabell Wall]

”Sanos muuta!” Heather vastasi hänkin huvittuneen kuuloisena. Katrine katsoi, kun Heather mursi palan leivoksestaan ja laittoi suuhun. Hän näytti tyytyväiseltä valitsemaansa turkoosiin kakkuseen, joten Katrinekin uskaltautui lohkaisemaan palan lusikallaan. Leivos oli ulkoa kuorrutettu punaisella ja päällä komeili suklaakiehkura. Sisältä paljastui, että leivos koostui vaaleista ja tummista kerroksista, joiden välissä oli kermavaahtoa. Leivoksesta tuli mieleen prinsessa. Katrine vilkaisi virtiiniin, ja aivan oikein, leivoksen nimi oli prinsessan päiväuni.

Katrine nosti leivoksen palasen suuhunsa. Se maistui ihanan suklaiselta, suussasulavalta ja mansikkaiselta. Kermavaahto ei ollut tunkkaisen makeaa, vaan kirpeän pirtsakkaa ja toi mukavan vastapainon muuten makealle yhdistelmälle. Leivos kirjaimellisesti suli Katrinen suussa, niin pehmeän makuista se oli.

”Miten on koulussa mennyt, Katrine?” Heather kysyi. Katrine laittoi toisen palasen leivosta suuhunsa lykätäkseen vastaamista. Häntä ei nyt huvittanut puhua siitä.

”Ihan hyvin”, hän sanoi välttelevästi. ”Entä sinulla?”

Juuri parahiksi kermakaljatuoppi lennähti Katrinen eteen pöydälle ja hän hörppäsi siitä. Kermakalja oli tosiaan maineensa veroista. Paksu toffeemainen juoma lämmitti mukavasti sisältä. Katrine laski tuopin pöydälle, ja nuolaisi huuliaan.