Kysymykseni meni Sirenalta ohi. "Tuvanjohtajasi nimeä kyselin vain", kerroin ja hymyilin hieman. Toinen katsoi minusta ohi suoraan seinään. Kallistin päätäni hieman. "Näetkö muuten taikasauvaani?" hän kysyi pian ja epäilykseni vahvistuivat. Sirena oli varmastikin sokea. Tai puolisokea? Hyvin hän ei ainakaan nähnyt. Katselin ympärilleni ja näin taikasauvan pian.
Kävin nostamassa sen ylös ja tarjosin sitä Sirenalle. Pistin merkille että hänen taikasauvansa oli pidempi kuin omani. Mieleeni muistuivat sanat jotka olin joskus kuullut: "Mitä enemmän tuumia sauvassa, sitä enemmän luonnetta sen omistajassa." Harmipa vain etten muistanut kuka niin oli sanonut. "Ole hyvä", sanoin hiljaa ja hymyilin vaikkei toinen sitä varmaan nähnytkään. Tarkastelin hänen silmiään siinä samalla. Niissä ei ainakaan näyttänyt olevan mitään vikaa. Ne eivät olleet utuiset tai vaaleat - pikemminkin kirkkaat.
"Onko sinulla muutes mitään tietoa siitä kuka kirosi sinut? Entä onko näin tapahtunut joskus ennen?" kyselin jälleen, mutta tällä kertaa hysteriaa huokumatta. Pyörittelin taikasauvaa käsissäni (niin kuin minulla oli tapana tehdä). Vilkaisin myös lattiaa joka alkoi jo näyttämään puhtaalta.
