Elokuvateatterin metelöitsijät

[Sylviane Gren]

Sylviane oli hieman pyörällä päästään kaikesta, sillä hänen isoveljensä tuntui käyttäytyvän tosi omituisesti. Hän ei kyllä ehtinyt siihen kauheasti reagoida mitään, kun se poika pyysi häntä olemaan varovainen. Sylvianen mielestä hän ei kyllä ollut mikään pikkuinen, mutta kyllä Frankowski oli häntä pitempi ja paljon, mutta niin oli oma isovelikin.

”Hei älä nimittele siskoani”, Darius jostain kumman syystä näpäytti aika äänekkäästi ja Sylviane ei oikein halunnut tietää mihin koko asia johtaisikaan. Se vielä puuttuisi, jos veli alkaisi haastamaan riitaa toisen pojan kanssa ja sitten kun oli vielä niin paljon muita paikalla. Pouffosuffle ei kyllä muutenkaan pitänyt kauhean paljon kovista äänistä ja riidoista. Ne olivat kerta kaikkiaan kamalia! Toivottavasti hänen uudet tuttavuudet eivät saisi tosi huonoa kuvaa hänestä, sillä se oli sääli. He olivat vaikuttaneet nimittäin Sylvianen mielestä aika ystävällisiltä ja kivoilta.

”Tämä on Darius, veljeni”, Sylviane kuitenkin esitteli isoveljensä nostaen päätänsä sen verran, että näki tämän kasvot ja parransängen alhaaltapäin. Isoveli oli niin aikuinen toisinaan, mutta nyt taas kaikkea muuta kuin aikuinen.

[Matthias Frankowski]

Jostain ihmeen syystä toinen poika ymmärsi koko asian ihan väärin. Se vain vahvisti mielikuvaani siitä, etten varmaan koskaan tulisi kunnolla toimeen jästien kanssa. Jästitiedon tunneilla ja muutenkin teoria oli minulla sentään ihan hyvin muistissa, mutta se oli vain niin outoa ihan puhua sellaisten kanssa.

”En minä sitä nyt niin tarkoittanut. En minä nimittelyt häntä”, yritin puolustella ja puhua itseni irti tilanteesta niin hyvin kun osasin, mutten oikein ollut varma kuinka vakuuttavalta kuulostin. Olin sentään ihan kiitettävän pituinen, mutta toinen poika oli minua vielä pitempi sekä luuli varmaan loukanneeni tahallaan Sylvianea, hänen siskoansa.

En oikeastaan ihmetellyt enää miksi tyttö oli aluksi pyytänyt anteeksi, sillä tuo varmaan oli aavistellut että ennen pitkään isoveli ilmaantuisi ja syyttäisi minua kaikesta. Se oli aika naurettavaa tavallaan. Toinen oli kuitenkin jästi ja en tiennyt miten jästit tällaisia tilanteita ratkaisi tai siis keskustelemalla sivistyneesti, mutta en voinut kuvitella toisen enää pystyvän keskustelemaan sivistyneesti minun kanssa täällä. Vilkaisin sivusilmällä Magentaa, joka päätti vaitiolonsa esittelemällä meidät Sylvianen veljelle Dariukselle.

[Sylviane Gren]

”No miten sitten sen tarkoitit?” Darius kysyi hieman riidanhaluisella äänellä ja Sylviane käänsi katseensa elokuvateatterin maahan ja toivoi että elokuva alkaisi pian tai jotain muuta tapahtuisi. Tämä kaikki oli niin kamalaa! Hän ei yhtään pitänyt tästä käänteestä ja kuvitteli jo miten elokuvateatterin lattia nielaisisi hänet.

Sylvianen epäonneksi joku hänelle tuntematon aikuinen, joka oli myös odotellut aulassa, tuli hänen ja veljensä luokse ja hänen tasolleen laskeutuen kysyi oliko kaikki hyvin. Tyttö kohotti hieman katsettaan vanhaan mieheen ja tavoitteli pientä hymynkaaretta huulillensa ja nyökkäsi hiukan.
”Joo”, hän sanoi hieman hiljempaa vielä vahvistaakseen nyökkäystään.

Oikeastaan Sylviane olisi toivonut, ettei kukaan muu sotkeentuisi tähän enää. Hän myös toivoi, ettei Darius oikeasti hermostuisi sillä se olisi tosi ikävää ja hän ei ehkä näkisi enää elokuvaa. Ei tyttö kyllä enää ollut kiinnostunut elokuvasta, sillä hän ei pystyisi siihen varmaan enää niin hyvin keskittyä. Leppoisa sisarusten välinen matka elokuvateatteriin oli jo pilalla.

[Matthias Frankowski]

En oikein ymmärtänyt Dariusta, sillä vaikutti hieman siltä kuin tuo etsisi jonkinlaista syytä minkä vuoksi ärähtää. En ollut lukenut mistään tällaisesta käyttäytymismallista jästien osalta, mutta ehkä tämä oli muutenkin vain outo. Mitäköhän kellokin oli, sillä ehkä voisi mennä jo sinne, niin ei tarvitsisi olla kenenkään provosoinnin kohteena. Etenkin kun en ymmärtänyt, miksi hän yritti saada itsensä provosoitua yhden huolimattoman lauseen takia. Eihän se ollut mitenkään ilkeätä vaan yritin ottaa hänen siskonsa huomioon. Outoa.

”Mmm… unohda koko asia”, päädyin toteamaan. Saipahan toinen sitten yksin yrittää tehdä kärpäsestä härkäsen jos niin kerran vaati. Joku jästi ilmestyi yllätyksekseni myös paikalle, mutta kävi vaihtamassa pari sanaa tytön kanssa. Sylviane vaikutti kyllä aika eksyneeltä tällaisessa tilanteessa ja pieni säälintunne nousi pintaan. Tyttö olisi varmasti nauttinut tästä päivästä enemmän ilman tällaista tilannetta. Magenta nyki minua hieman hihasta, joten käännyin takaisin tämän puoleen. Hänkin näytti siltä, että voisimme jo pian lähteä elokuvasaliin, pois tästä tilanteesta.

[Sylviane Gren]

Sylviane hymyili herttaiseen tapaansa isoveljellensä ja uusille tuttavuuksilleen, vaikkei häntä oikeasti enää kauheasti hymyilyttänyt. Isoveli ei kuitenkaan tehnyt elettäkään siirtyäkseen salin puoleen vaan käveli sitä poikaa kohti. Sylviane seurasi tilannetta hieman epämieluisasti ja kumartuikin pian solmiakseen kengännauhojansa, jotka kyllä olivat jo hienosti vielä solmittuina eikä auki.

Ei hänen tarvitsisi seurata tuollaista, jos hän ei halunnut. Isoveli oli toisinaan tosi tyhmä ja outo, mutta Sylviane piti sellaiset ajatukset vain ajatuksina, vaikka ne olivatkin tosi pahoja. Darius osasi olla paha, jos halusi. Ja vaikutti siltä kuin tämä halusi nyt olla ja pikkusisko olisi mielellään ollut jossain aivan muualla.

Kun kengät olivat laitettu uudelleen kiinni, hän vielä suki hieman hiuksiansa ennen kuin nosti taas sen verran päätänsä, että näkisi minkälaista toiset olivat nyt taas saaneet aikaan. Sylviane kyllä havaitsi vasta päänsä nostettuaan, että oli varmaan mielessään sulkenut kaiken hälinän pois mielestään, sillä nyt koko paikka oli tosi meluinen ja ihmisiä kiirehti ja säntäsi ympäriinsä. Miksi heidän oli edes pitänyt tänään mennä elokuviin? Miksei vaikka ensi viikolla? Koko tilanteelta olisi voinut välttyä.

[Matthias Frankowski]

Olin juuri kääntynyt ja suunnistamassa siihen lipuissa osoitettuun saliin, kun joku tarttui olkapäästäni ja pyöräytti minut ympäri. Näin miten jokin vilahti kasvojeni ohitse ja sitten mieleni valtasi tosi hassu ja kumma tunne. Tuntui vähän siltä kuin olisin ollut karusellissa ja mennyt vähän liian monta kierosta sen kyydissä. En kyllä ollut karusellissa vaan elokuvateatterissa. Vähän huimasikin ja yritin ottaa Magentasta edes jotenkin tukea tai Magenta piti minut pystyssä.

Ajatukset matelivat, mutta kaikki muu tuntui palautuvan hetki hetkeltä tavalliseen uomaansa ja pian pääsin jotenkin kärryille siitä, että mitä oli tapahtunut ja mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan. Joku keski-ikäinen jästi näytti katselevan minua pitkään, joten käänsin katseeni takaisin maahan ja huomasin miten marmorilattialle oli tullut pari punaista tippaa. Magenta kuiskutteli jotain korvaani, mistä en saanut selvää sillä oli vähän outoa miksi lattialla oli verta. Miksi minun paidallakin oli verta? Huomasin sen vasta, kun Magenta yritti pyyhkiä sitä nenäliinallaan pois ja työnsi sitten paperin nyrkkiini osoittaen sitten omaa nenäänsä. Jonkinlainen ahaa –elämys valtasi mieleni samalla kun painoin paperilla varovasti nenääni ja vilkuilin hieman Sylvianen isoveljen suuntaan.

[Sylviane Gren]

Sylviane hieman vilkuili Frankowskia ja tämän ystävätärtä. Tyttö ei oikeastaan tiennyt mitä tehdä, joten hän päätyikin ottamaan veljensä kädestä kiinni ja puristamaan sitä hellästi. Isoveli kääntyikin sitten pikkusiskonsa puoleen ja Sylviane nyökkäsi elokuvateatterin salia kohti. He voisivat jo varmaan mennä sinne odottamaan näytöksen alkua, vaikka tyttö olisikin voinut jo mennä kotiin, sänkyyn nukkumaan ja unohtamaan tämän päivän.

Parivaljakko lähtikin sitten ihmismassan läpi tavaroidensa kanssa kohti salia 3. Salin edessä seistessään tuli joku Sylvianelle tuntematon aikuinen paikalle ja puhui tosi nopeasti jotain, mitä tyttö ei ymmärtänyt ja osoitti sitten elokuvateatterin ulko-ovea.
Darius sitten hieman käsiään yhteen hieroen harppoi ulos rakennuksesta Sylvianen yrittäessä pysyä tämän kintereillään. Tyttö ei ihan voinut kiinnittää huomiotansa kenkiinsä ja siihen, että olivatko niiden nauhat nyt hyvin vai huonosti, sillä hän saattaisi muuten kadottaa veljensä näkyvistä. Aivan yksin Darius ei varmaan edes kehtaisi mennä kotiin tai niin Sylviane ainakin toivoi. Olisi kuitenkin tosi ikävää, jos tytön pitäisi etsiä pitkään isoveljeänsä tai olla aivan yksin. Sylviane työnsi ulko-oven auki, hyppelehti ulos ja vilkuili sitten molempiin suuntiin paikantaaksensa isoveljensä.

[Matthias Frankowski]

Magenta sitten ehdotti, että kävisin vielä miesten huoneessa tarkastamassa nenäni ja vaikutti tosissaan siltä kuin tämä olisi mielellään myös tullut mukaan, niin huolissaan hän tuntui olevan. No ei se mikään ihme ollutkaan, sen jälkeen mitä olimme silloin koulussa kokeneet.
”Ei ole mitään hätää, älä ole huolissasi”, yritin tyynnytellä ystävääni, mutta havaitsin itsekin miten suustani tuli ulos epäselvää puhetta. Hymyilin sitten parhaani mukaan Magentalle niin rauhallisesti ja vilpittömästi kuin osasin ennen kuin tajusin, että oma käteni ja nenäliina peittivät koko hymyn. Laskin kättäni sen verran, että ystäväni huomaisi hymyn, ennen kuin sitten toisella kädellä avasin miesten huoneeseen johtavan oven. Peilin huomattuani astelin suoraan sen luo, jotta näkisin millaista jälkeä se yksi oli oikein saanut aikaan.

//Loppu!

[Mila Molina]

Kiitos mukavasta pelistä!

Pelin pisteytys
Sylviane Gren: 18 p
Lloyd Frankowski: 16 p

Lukitsen pelin.