"Tavataan sitten!", Rose huudahti ja häipyi Kolmesta Luudanvarresta. Yllätyin ja hämmennyin Rosen äkillisestä lähdöstä. Olinko loukannut tyttöä jotenkin? Etten halunnut olla hänen seurassaan? Nyt hän ei varmaankaan haluaisi enää perustaa kerhoa kanssani... Hetkinen! Ei Chelsea Crèin mieti onko loukannut jotakuta vai ei! Muidenkaan ei tarvinnut miettiä olivatko he loukanneet Chelsea Crèiniä vaiko eivät, sillä sen sai kyllä tuntea nahoissaan välittömästi hävyttömyyksien laukomisen jälkeen. Heh.
Jäin istumaan pöytään vielä hetkeksi ja katselin uneksuvasti ikkunasta ulos kaatosateeseen. Ei tehnyt oikein mieli lähteä Hunajaherttuaan Miaa tapaamaan, kun baarissa oli niin lämmin, takkatuli hohkasi suloista lämpöä ja pöydissä oli purkit, joissa oli sinisiä liekkejä, liekkejä joita voi kuljettaa mukanaan ilman, että ne sammuvat. Chelsea painoi kämmenesä lasipurkin lämpimään pintaan ja huomasi sen olevam juuri ihanan lämmin kohmeisille sormille.
Hetken sormia lämmiteltyäni kiinnitin mustan paksun viittani soljet ja vedin hupun päätäni suojaamaan. Huppu oli niin suuri, että se varjosti kasvoni ja minua ei hevillä tunnistettaisi, mikä oli hyvä, sillä epäilin basiliski-juorujen levinneen jo kaikkien oppilaiden tietoisuuteen. Heilautin koululaukun olalleni ja nousin seisomaan. Kiitin tarjoilijaa välinpitämättömällä, kylmäkiskoisella äänellä ja kävelin ripeästi baarin ovelle. Avasin sen ja astuin kaatosateeseen, joka piiskasi kasvojani lähes poikittain. Huokaisin raskaasti ja lähdin tarpomaan vesilättäköjen halki kohti valoisan ja lämpimän näköistä Hunajaherttuan makeiskauppaa.
// Kiitos peliseurasta, oli ilo pelata kanssasi! (: //
