Lumiukkoja ja uusia tuttavuuksia

[Lee Yumiko]

((Peli on varattu Lee Yumikolle ja Renée Masonille. Sopiiko tammikuun alkupuoli ajankohdaksi?))

Yumiko käveli lumisella pihamaalla. Tuuli puhalsi hellästi tytön kalpealle iholle. Talvi oli yksi Yumikon lempi vuodenajoista. Talvella oli paljon kaikenlasita tekemistä, luistelimista, hiihtoa, lumiukkojen rakentamista, lumienkeleiden tekemistä ja lumisotaa. Talvella maa peittyi valkoiseen lumi vaippaan. Talvella oli joskus todella kylmä, mutta silloin pystyi käpertymään nojatuoliin takan äärelle ja uppoutua jännittävään kirjaan tai piirtää vaikkapa kissanpennun, joka leikkii lankakerällä. Talvi oli rauhallista aikaa. Lisäki joulu oli talvella. Yumiko rakasti joulua. Hänestä oli mukavaa saada ja antaa lahjoja. Ja jouluna sai viettää aikaa perheensä kanssa.

Ruskeahiuksinen tyttö pysähtyi. Hän otti maasta hieman lunta. Hän muotoili lumesta pienen sydämmen. Sen jälkeen Yumiko asetteli sydämen lumihankeen. Hän huokaisi syvään ja nousi sen jälkeen ylös. Yumiko jäi seisomaan paikoilleen ja katsomaan lumi syndäntä.

[Renée Mason]

//Sopii mainiosti.//

Hyppelin iloisesti ulkona. Siellä oli pienesti pakkasta, ehkä kymmenen astetta miinuksella, eikä lunta satanut ollenkaan. Matalalta paistava aurinko valaisi metsän puiden latvat kultaisiksi. Taivas oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sininen ja pilvet erimuotoisia hahtuvia. Wau, miten nätti sininen taivas olikaan. Se oli kauan peittynyt vaaleanharmaalla pilvimassalla. Puiden oksia koristivat kimaltavat lumikerrokset. Ne tekivät kielletystä metsästä valkean. Miten kaunista aikaa talvi olikaan! Tammikuinen talvimaisema oli oikea taideteos.

Laskin katseeni maisemasta linnan pihalla kulkevaan polkuun, jossa jalkani olivat juuri päättäneet töksähtää johonkin. Kompuroin hetken etsien tasapainoa. Pitikin olla näin kömpelö. Nyt, kun jalkani olivat riistäneet katseeni pois kauneudesta, huomasin lähelläni ruskeahiuksisen tytön, johon olisin törmännyt, jos olisin kävellyt vielä hetken ajatuksissani. Huomasin tytön tekevään käsillään jotain ja sitten hän laski jotain maahan. Kuljin hiljaa lähemmäs katsomaan, mitä tyttö oli lumeen laskenut. Vaikka tuntui hieman haljulta kurkkia olan takaa, uteliaisuus vei siitä voiton. Olin jo niin lähellä, että näin lumessa lumisydämen. "Kaunis", kehuin ja hymyilin tytölle. "Olen Renée", esittelin itseni ja odotin vastausta.

[Lee Yumiko]

Yumiko kuuli jonkun kehuvan hänen lumisydäntään. Hän kääntyi ja näki ruskeahiuksisen tytön seisovan takanaan. Tyttö oli suurinpiirtein saman pituinen kuin Yumiko.
"Kiitos", Yumiko sanoi ja kääntyi tyttöä kohti. Hänellä ei ollut hajuakaan milloin tyttö oli tullut paikalle.
"Kaunis nimi. Minun nimeni on Yumiko", Yumiko esittäytyi takaisin ja puisteli hieman lumisia lapasiaan.

"Eikö talvella olekin kaunista?" Yumiko kysyi ja huokaisi syvään. Hän katsahti taivaalle, mutta käänsi pian katseensa takaisin Renéeseen.

((Jäi hieman lyhyeksi :| ))

[Renée Mason]

Tyttö kääntyi, kun kuuli kehuni. "Kiitos", hän sanoi. Kun esittäydyin, tyttö sanoi: "Kaunis nimi. Minun nimeni on Yumiko." Hymyilin ja laskin katseeni nopeasti maahan. Jo toisen kerran tänä lukuvuonna saan kehuja nimestäni, mikä oli tottakai mukavaa. Olin vain hämmentynyt. En ollut useinkaan saanut siitä kehuja. "Kiitos", sanoin nopeasti ja kohtasin taas tytön silmät. Hymyilin iloisesti ja esitin vastakehun: "Niin sinullakin." En ollut koskaan kuullut Yumiko-nimeä. Toisaalta Yumiko ei näyttänyt ihan ranskalaiselta. Pikemminkin hän näytti omaavan aasialaista verta kuin eurooppalaista.

"Eikö talvella olekin kaunista?" Yumiko kysyi luoden katseensa siniseen taivaaseen. Katselin tyttöä ja keinuin kantapäilläni sanoen: "Rakastan talvea. Lumi tekee kaikesta niin kaunista. Talvella on myös paljon tekemistä. Pidän paljon luistelemisesta ja lumiukkojen tekemisestä ja lumisodasta ja muusta. Minulla on nytkin luistimet mukanani." Korjasin reppua hieman harteillani.

"Haluatko luistella? kysyin Yumikolta ja hymyilin. En ollut kyllä varma, omistiko tyttö luistimet. Pyörittelin lunta kengilläni tehden lumihiutaleita lumeen.

//Ei se haittaa :) En minäkään mitään romaania tästä saanut.//

[Lee Yumiko]

Yumiko hymyili Renéelle hänen kertoessaan rakastavansa talvea. Yumiko rakasti myöskin kaikkea talvessa. Mutta tietenkin talvella kovat pakkaset eivät olleet kovin mukavia. Ja talvella tiet olivat jäässä aiheuttaen paljon auto-onnettomuuksia. Lisäksi ihmiset saattoivat liukastua jäisellä tiellä ja murtaa jalkansa tai kätensä. Yumikolla ei ollut kokemusta minkään raajan murtumisesta. Tyttö luikastui luistellessaan tai muutenkin kävellessä liukkaalla pinnalla useasti, mutta ei ollut onneksi murtanut ikinä mitään.

Yumiko havahtui ajatuksistaan kuullessaan Renéen kysyvän häneltä haluaisiko hän luistella.
"Toki! Onneksi otin luistimeni mukaan", Yumiko vastasi ja käänsi katseensa ruskeaan laukkuun, joka makasi lumihangessa. Hän otti pari askelta lähemäs laukkua ja kurkotti kätensä sitä kohti. Tyttö nosti laukun ja heitti sen olalleen. Sen jälkeen hän kääntyi Renéetä kohti ja hymyili hänelle.

[Renée Mason]

//Anteeksi kesto!//

"Toki! Onneksi otin luistimeni mukaan", Yumiko vastasi. Suupieleni kääntyivät väkisin ylöspäin ja kasvoni valaisi minulle ominainen leveä hymy. Mikä mahtava sattuma! Ei edes tarvinnut käydä noutamassa kummankaan luistimia. "Jes, mahtavaa!" intoilin samalla, kun Yumiko nappasi reppunsa selkään. "Mennään", kehotin iloisena vastaten Yumikon hymyyn ja lähdin kohti järveä ja sen kimmeltävää jäänpintaa.

Solmin mustien luistinteni narut tiukalle, etteivät ne putoaisi pois tai hölskyisi jaloissa. Liian löysät tai isot luistimet pystyivät olemaan todella hankalat muljahdellessaan inhottavasti puolelta toiselle. Sen virheen tein ensimmäisen kerran, kun luistelin. Jätin nauhat liian löysälle ja alta aikayksikön sain nauttia nyrjähtäneestä nilkasta.

Siirryin jäälle ja käänsin katseeni Yumikoon. "Kerro jotain itsestäsi", pyysin hymyillen ystävällisesti. Tyttö nimittäin vaikutti todella mukavalta. Mietin hänen tupaansa. En uskonut hänen olevan Gryffondor, sillä tiesin monet ikäiseni gryffondorit. Tai sitten Yumiko oli vasta saapunut kouluun. Jäin pohtimaan sitä ja odottamaan vastausta samalla, kun potkin hieman vauhtia liikkuakseni keskemmälle järveä. Odotin Yumikoa mukaani.

[Lee Yumiko]

(( Juu, ei mitään :)) ))

Yumiko nyökkäsi Renéelle ja lähti sen jälkeen toisen tytön perässä järvelle.

Yumiko alkoi sitoa valkoisten kaunoluistimien nauhoja. Luistimet olivat muuten täysin valkoiset, mutta niissä oli pari vaaleansinistä lumihiutaletta. Yumiko kiristi vielä nauhojaan hieman ennen kuin solmi niiden päät pienelle rusetille. Hän otti mustat lapasensa maasta ja sujautti ne käteensä. Sen jälkeen tyttö nousi ylös.

"Kerro jotain itsestäsi", Renée pyysi hymyillen. Yumiko katsahti toista tyttöä. "Hhmmm... no olen Serpentard ja olen 5. luokalla", Yumiko vastasi miettiliäänä. Tyttö lähti luistelemaan Renéen perässä. "Entä sinä?" Yumiko kysyi ja hymyili Renéelle.

[Renée Mason]

Kiinnitin huomiota Yumikon luistimiin. Ne olivat valkoiset ja täysin erimalliset kuin omani. Yumikon luistimet näyttivät paljon sirommilta. Nuo olivat sitten varmaan ne kauniit luistimet. Kieltämättä, luistimet näyttivät kauniilta. Niissä oli jopa nättejä lumihiutaleita. Mieleeni putkahtivat kaikki ne jästien ja taikaväestön prinsessatarinat, joissa prinsessat ovat kauniita ja hoikkia. Nuo olivat kuin jotkut prinsessaluistimet. Käänsin katseeni takaisin omiin luistimiini. Ne olivat ehkä enemmän poikamaisemmat. Eivät sirot, eivätkä kauniit, mutta niillä pääsi lujaa ja pysyin niillä hyvin tasapainossa.

Mutta molemmat luistimet olivat mieleeni, ja olin tavallaan ylpeä omista prinssiluistimistani. Yumiko näyttikin enemmän prinsessalta, minkä takia prinsessaluistimet olivat hänelle sopivat. Minä taas olin aika tavis ja niin epäprinsessamainen kun olla ja voi.

Yumiko nousi hangesta suunnilleen samaan aikaan kuin itse nousin. Kun kysyin Yumikoa kertomaan itsestään, hän vastasi: "Hhmmm... no olen Serpentard ja olen 5. luokalla." Nyökkäsin. Siinä oli kaikki oleellinen. Tosin olisin mielelläni kuullut vaikkapa tytön kiinnostuksen kohteita ja muita. "Entä sinä?" Yumiko kysyi hymyillen. Vastasin hymyyn leveästi ja kerroin: "Olen gryffondor ja neljännellä luokalla. Pidän taikaolennoista ja pidänkin täällä koulussa taikaolentokerhoa. Olen myös tukioppilas, surkea loitsuissa ja uskomattoman kömpelö." Siinä olin minä tiivistettynä nättiin, tai vähemmän nättiin pakettiin. Virnistin Yumikolle.

"Oletko useinkin luistelut järvellä?" rupattelin samalla, kun liu'uin hiljaista vauhtia eteenpäin. Käänsin katseeni Yumikoon odottaen vastausta.

[Lee Yumiko]

"Olen gryffondor ja neljännellä luokalla. Pidän taikaolennoista ja pidänkin täällä koulussa taikaolentokerhoa. Olen myös tukioppilas, surkea loitsuissa ja uskomattoman kömpelö", Renée sanoi. Yumiko nyökkäsi ja hymyili vastaukseksi.

Renée piti siis taikaolennoista ja piti kerhoakin niistä. Yumiko itse ei ollut ikinä perehtynyt kauheasti taikaolentoihin, mutta hän oli etsinyt lisätietoa muutamasta hyvin mielenkiintoisesta taikaolennosta. Taikaolentokerhosta Yumikolle tulikin mieleen, että tytön ollessa vielä toisessa koulussa, hän oli pitänyt siellä parhaan ystävänsä kanssa kerhoa. Kerho, jota Yumiko oli pitänyt painottui tanssimiseen. Yumiko ja hänen paras ystävänsä olivat kerhossa opettaneet muita tanssimaan oman oppimansa avulla. He olivat olleet hieman surullisia joutuessaan lopettamaan kerhon, mutta he olivat myös ylpeitä, koska suurin osa kerhon jäsenistä olikin innostunut harrastuksesta ja jatkanut sitä.

"Oletko useinkin luistellut järvellä?" Renée kysyi liukuessaan hiljaista vauhtia eteenpäin. Yumiko potkaisi hieman lisää vauhtia pysyäkseen toisen perässä. "No, olen ehtinyt käydä täällä muutaman kerran tänä talvena, koska tämä on itseasiassa ensimmäinen talveni Châteaussa", Yumiko vastasi ja kääntyi Renéetä päin.

[Renée Mason]

Yumiko nyökkäsi kertomukselleni itsestäni. "Mistä sinä pidät?" kysyin kaivaten lisää tietoa Yumikosta. Hänen lempiruuistaan, siitä mitä hän teki vapaa-ajalla ja hänen kengänkokonsa. Okei, ehkä kengänkoko ei ollut niin oleellinen tieto, mutta pointti ymmärretty. Halusin tietää tytöstä jotain muutakin kuin tilastolliset tiedot.

"No, olen ehtinyt käydä täällä muutaman kerran tänä talvena, koska tämä on itseasiassa ensimmäinen talveni Châteaussa", Yumiko vastasi kysymykseeni jäällä luistelusta. "Aijaa", innostuin. "Oletko saanut jo kavereita? Mistä sinä tulet?" Kysymykset satelivat suustani jättäen tuskin ollenkaan rakoa vastaamiselle. Napsautin suuni kiinni, ennen kuin purskahtava puhetulva tulvahtaisi taas ilmoille. Odotin Yumikon vastauksen ja sanoin sitten: "Minä tulin tänne viime vuonna. Tämä on siis toinen vuoteni Châteaussa. Mitä olet tykännyt koulusta?"

Jarrutin itseni pysähdyksiin, kun huomasin kuinka kaukana ranta jo olikaan. Ei varmaan kannattanut luistella yhtään pidemmälle, ettei ranta katoaisi näkösältä. Vaikka ei siitä mitään pahaakaan seuraisi, mutten halunnut menettää ajantajua, ennen kun päivällinen olisi ohi. Horjahdin hieman luistimen terän osuessa möykkyyn jäässä, mutta sain pidettyä tasapainoni, ihme kyllä.