Lounas kahdelle, kiitos

[Zahra Diouri]

Neiti Rousseau ehdotti, että voisi etsiä hänelle jotain tehokkaampaa lääkettä. “Ei teidän tarvitse. Ei minun takiani mitään tarvitse… Teillä on varmaan muutenkin paljon työtä…” Zahra yritti kieltäytyä kohteliaasti. Hän oli tyytyväinen saamiinsa lääkkeisiin sillä hetkellä, eikä häntä erityisemmin huvittanut jälleen lähteä testailemaan kaiken maailman lääkkeitä, jotka saattaisivat aiheuttaa enemmän ikävää kuin hyötyä.

“Kyllä minä aina välillä täällä käyn”, Zahra vastasi, kun toinen kysyi kävikö hän siellä useinkin. “Pidän iranilaisesta ruoasta”, hän selitteli hieman, hiljentyen sitten laitettuaan jälleen ruokaa suuhunsa. Olisihan se ollut epäkohteliasta ruoka suussa toiselle puhua.

[Ruth Rousseau]

Neiti Diouri väitti ettei hänen takiaan tarvinnut nähdä vaivaa. Ruth tökki haarukalla ruokaansa eikä sanonut mitään. "Teillä on varmaan muutenkin paljon työtä", Zahra arveli. Rousseau hymähti ja joi vettä vesilasistaan.

"Käytkö täällä useinkin?" Ruth vaihtoi puheenaihetta. “Kyllä minä aina välillä täällä käyn”, Diouri totesi ja kertoi pitävänsä iranilaisesta ruoasta. "Aivan", Rousseau vastasi lyhyesti ja hymyili. Hän olisi mielellään kysynyt vaikka mitä vielä, mutta päätti hiljetä hetkeksi ja syödä.


//ihanaa (ei todellakaan ihanaa xd), kun nämä minun viestini vain lyhenevät ja vastaamisessakin kestää niin kauan. Anteeksi. :/ Kohta nämä off-game höpötyksenikin ovat pidempiä kuin ropetukset.. xd

[Zahra Diouri]

Zahra katseli neiti Rousseauta, ja hymyili saatuaan idean. Idean, jota luultavasti tulisi hyvin pian katumaan, mutta sillä ei oikeastaan ollut sillä hetkellä väliä. Hän pudotti haarukkansa lattialle ja kävi itse perässä pöydän alle. Mutta haarukan etsimisen sijaan hän konttasi tuon lyhyen matkan pöydän alla ja nousi pöydän toiselta puolen neiti Rousseaun syliin ja painoi huulensa tuon huulille.

[Ruth Rousseau]

Diouri pudotti haarukkansa lattialle ja katosi nopeasti pöydän alle hakemaan sitä. Ruth ei kiinnittänyt haarukan putoamiseen tai sen hakemiseen kovinkaan paljon huomiota. Hän katsoi lautastaan ja odotti, että Zahra palaisi istumaan tuolilleen.

Valitettavasti neiti Diouri taisi kadottaa suuntavaistonsa pöydän alla, sillä hän nousi ylös aivan väärältä puolelta pöytää. Rousseau olisi halunnut käskeä toista menemään takaisin pöydän toiselle puolelle ja vähän äkkiä. Ruthin oli kuitenkin kovin vaikeaa yrittää puhua, kun Zahra oli painanut huulensa hänen huulilleen.

Ruth työnsi Diourin pois. "Ei täällä", hän selitti ja katsoi hermostuneena ympärilleen. Hän toivoi hartaasti, että kukaan ei ollut nähnyt äskeistä. "Voisitko istua takaisin paikallesi?"

[Mila Molina]

Zahra Diouri: 8 p
Ruth Rousseau: 10 p

Peli lukittu keskeneräisenä, kiitos!