((Anteeksi kesto))
"Eikö sinulla ole yhtäkään valmista laulua - että voisit laulaa sen minulle?" Heather kysyi ja nyppi yöpaitaansa. Yumiko mietti hetken ennen kuin vastasi: " No....onhan minulla yksi laulu valmiina. Se on kyllä aika pitkä, mutta jos haluat niin voinhan laulaa ainakin osan siitä."
Yumiko hengitti syvään. Tyttöä jännitti. Hän ei ollut nimittäin ikinä laulanut kenellekkään laulujaan, lukuun ottamatta hänen isoveljeään. Eikä kukaan ikinä ollut kysynyt voisiko hän laulaa niitä. Yumiko päätti kuitenkin kerätä itsensä ja laulaa.
Tyttö avasi suunsa ja alkoi laulaa hiljaisella äänellä:" Sanat, jotka halusin kertoa sinulle suoraan. Sanat, joita en vain voinut sanoa sinulle. En voinut edes kertoa sinulle niitä, ennen kuin lähdit. Jätit minut yksin tähän paikkaan. Kaikki mitä voin tehdä on katsoa, kaikki mitä voin tehdä on pitää kiinni. Ja odottaa sinua täällä. Olet kadonnut ääneti, jättäen jälkeesi vain jäähyväiset. Kutsun sinua äänettä. Huudan muistaen sinut. Yritän kovasti unohtaa sinut. Vaikka tiedän ettei sydämeni halua sitä."
Yumiko katsoi tarkasti Heatheria lopetettuaan laulamisen. Häntä todella jännitti mitä Heather piti laulusta. "Itseasiassa laulamani laulu ei ole mikään äitini runoista vaan kirjoitin sen joskus kun tunsin itseni hyvin inspiroituneeksi", Yumiko sanoi hieman punaisena.
