Kirjoittaja Katie Chang » 27 Huhti 2016, 14:16
Melich näytti empivän mutta lopulta hän tuli takaisin Katien viereen. Vaikka viileä kevättuuli leikitteli Katien itkuisilla kasvoilla ja liehutti hänen kauniit mustat hiuksensa taakse Katie vain istui. Kyynelten tulva oli loppunut jo. Katie katsoi pilvettömälle taivaalle.
Jollain oudolla ja erilaisella tavalla jota Katie ei ollut kokenut koskaan tyttö oli järkyttynyt. Ja kiitollinen. Hän oli sanonut toiselle rumasti ja Melich oli loukkaantunut mutta kuitenkin aave istui Katien vieressä.
Hän ei ollut ajattelut yhtään. Hän oli vain mennyt kysymään 'Voivatko noidat todella hukkua?' vaikka hänen edessään istui elävä, tai siis kuollut todistaja.
Melich mahtaa olla minulle tosi vihainen, Katie ajatteli ja puhkesi itkuun, taas kerran.
Itkussa ei ole mitään pahaa.
Ei, vaikka itku olisi surua.
Sillä sillä tavoin voi saada ystävän.
Ystävä voi opettaa sinua.
Esimerkiksi nauramaan.
Ja, vaikka nauru on itkun vastakohta
ei kumpaakaan pidä tuomita.
Ja vaikka puhunkin henkilökohtaisesta asioista,
tarkalleen ottaen elämäni tähän mennessä onnellisimmasta hetkestä,
voi näin käydä kenelle vain.
♡:llä
Katie ChangSosiaalinen mutta hieman ujo, herkkä ja äärettömän kiltti Pouffsouffle.Muut hahmoni ovat serdaiglet Sophie Brown (2), Eileen Robert (1), Ayo Moss (5), kaksi muuta pouffsoufflea, Angelette Marfan (1) ja Celina Tourette (4), ja kaksi serpentardia Isabelle Marfan (2) ja Johnn Prost (5)
Jos kiinnostaa niin löydät varmaan hahmojeni esittelyt heidän tuvistaan!