Nuoret dragonologit

[Elyon Deepforest]

// Elyon Deepforestille (minulle) ja Renée Masonille//

[Renée Mason]

Suljin kirjaston oven hiljaa perässäni ja astelin suoraa päätä lempinurkkaani, joka sijaitsi kirjaston ovista vasemmalle ihan vastapäiseellä seinällä. Siellä oli neliskulmainen pöytä, jonka ympärillä oli kahdeksan tuolia. Kaksi jokaisella sivulla. Istuuduin yhteen tuoleista ja asetin repun syliini. Katselin hetken ärtyneenä repussa olevia kirjoja. Vaikka en olisi halunnut, oli läksyt joskus tehtävä. Ja olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni tänä aamuna. Huokasin raskaasti ja kaivoin muodonmuutosten, taikaolentojen hoidon, loitsujen ja muinaisten riimujen kirjat pöydälle.

Asetin reppuni tuolin selkänojalle ja kastoin sulkakynän musteeseen. Päätin aloittaa taikaolentojen hoidon läksyillä, koska ne olivat kaikkein helpoin aine. Kirjoitin pari ensimmäistä lausetta kimeeroista ja laskin sitten sulkakynäni pöydälle. Tänään en olisi jaksanut ollenkaan keskittyä koulunkäyntiin. Vilkuilin muita ihmisiä kirjastossa. He eivät olleet mitenkään erityisiä. Tai eivät näyttäneet erityisiltä. Mistä minä olisin tiennyt, minkälaisia ihmisiä he olivatkaan.

Katsoin taas kimeeraesitelmääni. Se oli tuskallisen lyhyt ja täynnä kirjoitusvirheitä. Painoin huokaisten otsani puista pöytää vasten ja nipistin silmäni tiukasti kiinni. Miksi koulunkäynti oli niin vaikeaa?

[Elyon Deepforest]

Marssin kirjahyllyn viertä. Oli ärsyttävää, kun kirjastossa oli niin vähän kirjoja dragonologiasta, olin kuitenkin löytänyt yhden. Tajusin, että lempinurkassa istui joku muu. Päätin siis istua pöytään tämän viereen. Otin kirjan ja aloin selailla sitä.

Kirja ei sanonut minulle juuri mitään, tarvitsisin jonkun auttamaan, mutta, noh. Ei kukaan uskoisi lohikäärmeiden olevan pohjimmiltaan hyväntahtoisia olentoja, joista älykkäimmät osasivat puhua ja kirjoittaa.

Huokaisin. Eihän se toki kirjan syytä ollut, että se oli vaikeaselkoinen. Kaikkien mielestä olin tyhmä, halusin heidän ymmärtävän, että he olivat väärässä. Luin tekstiä hitaasti, ja yritin ymmärtää niitä.

[Renée Mason]

Tunsin, kuinka viereistä tuolia siirrettiin ja nostin pääni pöydältä. Viereeni oli istunut tyttö, joka oli syventynyt lukemaan jotain ilmeisen mielenkiintoista kirjaa. Kokosin papereitani pöydältä, että tyttökin saisi tilaa. Suljin esseentyngän taikaolentojen hoidon kirjan väliin ja paiskasin kirjan kiinni. Tänään läksyjenteosta ei todellakaan tullut mitään, enkä aikonut enempää yrittääkään. Ehkä huomenna, tai ylihuomenna. Asioiden lykkääminen myöhemmäksi ei ollut todellakaan hyvä tapa, mutta paineen alla olin harvinaisen tehokas työskentelijä. Nämäkin läksyt tulisin siis tekemään viimeisenä yönä ennen palautuspäivää. Huokasin hiljaa ja avasin repun pudottaen kirjat sen pohjalle.

Vilkaisin viereeni istunutta tyttöä. Hän näytti suunnilleen ikäiseltäni, vaikka olinkin surkea arvioimaan ihmisten ikiä. Hänen kirjansa kiinnosti minua. Itse en lainannut kovinkaan paljon kirjoja, koska olin todella ennakkoluuloinen monista teoksista. Ehkä voisin kokeilla tytön lukemaa kirjaa, jos se näyttäisi kivalta. Yritin kurkkia vaivihkaa, mistä tuo kirja kertoisi. Katseeni osui kirjan kanteen, jossa oli kuva. Lohikäärmeen kuva.

Yskäisin hieman avatakseni ääntäni ja pyytääkseni huomiota. "Anteeksi", sanoin hymyillen, "mutta mikä kirja tuo on?" Nyökkäsin kohti tytön käsissä olevaa lohikäärmekantista kirjaa. Toivoin kovasti, että tämä noita olisi ystävällinen tapaus, eikä suuttuisi uteluistani. Laskin molemmat käteni kämmenpuolet alaspäin pöydälle ja hymyilin pienesti odottaen vastausta.

[Elyon Deepforest]

Kuulin vaimean yskäisyn vierestäni. Nostin katseeni, ja tunnistin yhden mukavan tytön oleskeluhuoneesta. Hymyilin.
"Anteeksi, mutta mikä kirja tuo on?" Tyttö kysyi hymyillen.
"Ai tämä? Joku vanha - siis wanha - kirja joka kertoo dregonologiasta, eli lohikäärmetieteestä. Vanhempani ovat dragonologeja... haluaisitko auttaa minua? En lue paljon kirjoja, ja tämä on hankala ymmärtää." Sanoin hymyillen, ja siirsin kirjaa lähemmäs tyttöä. Aukeamalla oli kuvia lännenlohikäärmeistä, niistä jotka asuivat täällä lännessä meidän lähellämme.

"Voit tutkia kirjaa hetken jos tahdot, menen etsimään lisää kirjoja aiheesta", sanoin hymyillen. Jos asia ei kiinnostanut niin ei olisi pakko tutkia sitä. Menin toisen hyllyn taakse, löysin kaksi uutta kirjaa ja suuntasin askeleeni takaisinpäin.

[Renée Mason]

"Ai tämä? Joku vanha - siis wanha - kirja joka kertoo dragonologiasta, eli lohikäärmetieteestä. Vanhempani ovat dragonologeja... haluaisitko auttaa minua? En lue paljon kirjoja, ja tämä on hankala ymmärtää", tyttö vastasi kysymykseeni kirjasta ja hymyili. "Voi, kyllä, totta kai haluan. Rakastan lohikäärmeitä", huudahdin, mutta hiljaisella äänellä. Olimmehan kirjastossa. Hymyilin innoissani, kun tyttö siirsi kirjaa minun suuntaani ja otin sen käteeni. Siinä oli kohokuvioiset kannet, jotka yrittivät luultavasti esittää lohikäärmeiden suomuja. Käänsin esiin kannen, jossa luki kultakirjaimin: "Dragonologia".

"Voit tutkia kirjaa hetken, jos tahdot, menen etsimään lisää kirjoja aiheesta", noita sanoi hymyillen. Vastasin hymyyn. "Kiitos", sanoin ja käänsin takaisin sivulle, jota noita oli ollut katsomassa. Siinä oli kuvia lohikäärmeistä, jotka sivun ylälaidassa oleva teksti ilmoitti "Lännenlohikäärmeiksi." Tunnistin lajeista suurimman osan. Kääntelin sivuja, kunnes tulin Eurooppalaisten lohikäärmeiden aukeamalle. Ja siinä, keskellä sivua, tulta puhalsi minun oma vauvani. Tavallinen Walesinvihreä. Eihän lohikäärme tietenkään sama yksilö ollut, mutta laji oli sama. Katsoin tultasyöksevää lohikäärmettä hellä ilme kasvoillani. Walesinvihreä heilautti pyrstöään ja yskäisi tulta.

Kohotin katseeni, kun kuulin askelia. Noita tuli takaisin hyllyn takaa kantaen kahta uutta dragonologiasta kertovaa kirjaa. Hymyilin hänelle ja laskin käsissäni olevan kirjan pöydälle. Odotin, että tyttö istuutuisi, ja kysyin sitten hymyillen: "Kuka sinä olet?" Minulla oli tunne, että olin nähnyt tytön aikaisemmin, mutta nimi ei ainakaan pälkähtänyt päähäni. "Oletko kiinnostunut paljonkin lohikäärmeistä? Sanoit, että vanhempasi ovat dragonologeja. Mitä se käytännössä tarkoittaa?" kyselin hymyillen ja katsoin taas Walesinvihreän kuvaa. Se oli käynyt maate ja tuijotteli minua nyt isoilla silmillään. Silmillä, jotka toivat mieleeni oman lohikäärmeeni.

[Elyon Deepforest]

Huomasin heti, että tyttö oli tutkinut kirjaani. Hymyilimme toisillemme ja istuin takaisin penkilleni.
"Kuka sinä olet?" Tyttö kysyi hymyillen. "Elyon, entä sinä? Ei, odota, muistan sen kyllä... Ääm... Renée? Juu, niinhän se oli."
"Oletko kiinnostunut paljonkin lohikäärmeistä? Sanoit, että vanhempasi ovat dragonologeja. Mitä se käytännössä tarkoittaa?"

Minä pidin tästä tytöstä! Kerroin siis hänelle empimättä: "Lohikäärmeet ovat kiinnostavia! Ne on aika Väärinymmärrettyjä. Niin, ja dragonologi on niin sanotusti "Lohikäärmetiedemies". " Vedin henkeä ja sanoin huolestuneesti: "Tiedäthän, että dragonologia ja lohikäärmetiede ovat eri asia? Lohikäärmetiede kertoo julmista raakalaisista, jotka on kenties kesytettävissä. Dragonologiassa puhutaan älykkäistä - siis ei kaikki ole älykkäitä - ja ymmärtäväistä arteenmetsästäjistä, jotka opettivat ihmiset puhumaan ja kirjoittamaan." Vedin taas henkeä posket punaisina. "Mutta dragonologiassakaan ei kannata uskoa kaikkea, on kaikenmoisia oletuksia ja sellaisia. Mutta veljeni kertoi minulle - hän on myös dragonologi - että vaikka monesti ajatellaan, että lohikäärmeet ovat kuolemassa sukupuuttoon, no, ehkä se on totta, mutta lohikäärmeen evoluutio on päässyt jo pitkälle! Hän uskoo, että esimerkiksi Walesinvihreä" Osoitin kuvaa nukkumasta poikasesta "on vain yksi "tytärlajeista" jotka ovat syntyneet Euroopanlohikäärmeistä, puhtaita Euroopanlohikäärmeitä on enää hyvin vähän. Mutta Walesinvihreä on minusta kauniimpi kuin tavallinen Euroopanlohikäärme."

Lopetin puhetulvani ja silitin kuvaa nukkuvasta Walesinvihreästä.

[Renée Mason]

"Elyon, entä sinä?", Tyttö, Elyon vastasi. Olin juuri aikeissa kertoa nimeni, kun Elyon jatkoi: "Ei, odota, muistan sen kyllä... Ääm... Renée? Juu, niinhän se oli." Nyökkäsin hymyillen Elyonin veikkauksen oikeaksi. Minulla itselläni ei ollut ollut hajuakaan Elyonin nimestä, vaikka hän tiesikin minun nimeni. Ilmeisesti olin puhunut oleskeluhuoneessa hieman liian lujaa. Ainakin muistelisin, että Elyon oli Gryffondor.


"Lohikäärmeet ovat kiinnostavia! Ne on aika Väärinymmärrettyjä. Niin, ja dragonologi on niin sanotusti "Lohikäärmetiedemies". Elyon jäi vetämään henkeä ja jatkoi: "Tiedäthän, että dragonologia ja lohikäärmetiede ovat eri asia? Lohikäärmetiede kertoo julmista raakalaisista, jotka on kenties kesytettävissä. Dragonologiassa puhutaan älykkäistä - siis ei kaikki ole älykkäitä - ja ymmärtäväistä arteenmetsästäjistä, jotka opettivat ihmiset puhumaan ja kirjoittamaan."

Elyon pysähtyi taas vetämään henkeä: "Mutta dragonologiassakaan ei kannata uskoa kaikkea, on kaikenmoisia oletuksia ja sellaisia. Mutta veljeni kertoi minulle - hän on myös dragonologi - että vaikka monesti ajatellaan, että lohikäärmeet ovat kuolemassa sukupuuttoon, no, ehkä se on totta, mutta lohikäärmeen evoluutio on päässyt jo pitkälle! Hän uskoo, että esimerkiksi Walesinvihreä" ,Elyon osoitti kirjan kuvaa, "on vain yksi "tytärlajeista" jotka ovat syntyneet Euroopanlohikäärmeistä, puhtaita Euroopanlohikäärmeitä on enää hyvin vähän. Mutta Walesinvihreä on minusta kauniimpi kuin tavallinen Euroopanlohikäärme."

Kuuntelin silmät selälläni ja suu ihmetyksestä auki. Miten paljon Elyon tiesikään! Olin totta kai painanut mieleeni kaiken hänen puheestaan ja se kiehtoi minua. En ollut ennen tormännyt termiin "Dragonologia", joten en ollut kuullutkaan sellaisesta tieteenhaarasta. Hetken päästä tajusin, kuina typerältä näytin ja loksautin suuni kiinni. "Miten kiehtovaa!", huudahdin. Hymyilin leveästi, kun Elyon silitti nukkuvaa Walesinvihreää. "Itse olen pikemminkin, hmm, miten sen voisi sanoa, harrastelija. Tutkin ja opiskelen lohikäärmeitä omaksi ilokseni, ja koska ne ovat mielenkiintoisia", kerroin.

Mietin hetken lohikäärmeitä, jotka olisivat opettaneet ihmiset puhumaan ja kirjoittamaan. Se oli toisaalta uskomaton ajatus, sillä nykyajan lohikäärmeet eivät paljoa puhuneet. Toisaalta, mistä minä olisin voinut tietää, millaisia lohikäärmeet olivat olleet ennen ihmisiä. Ehkä ihmisten hulluus, ahneus ja halu tappaa lohikäärmeitä oli tehnyt liskoista vaarallisempia.

"Minä pidän Walesinvihreistä", sanoin hieman hajamielisesti ja tuijottelin lohikäärmeen kuvaa. Se yskähti nukkuessaan. Hymyilin sille onnellisena.

[Elyon Deepforest]

Renée kuunteli kertomustasi suu auki, ja vaikutti kiinnostuneelta. "Miten kiehtovaa!" Tyttö huudahti ja minä nyökkäsin pontevasti hymyillen.
"Itse olen pikemminkin, hmm, miten sen voisi sanoa, harrastaja. Tutkin ja opiskelen lohikäärmeitä omaksi ilokseni, ja koska ne ovat kiinnostavia." Renée kertoi. "Minä pidän Walesinvihreistä." Tämä lisäsi vielä.

"Tiedän vain sen verran, mitä olen kuullut veljeltäni, haluaisin yllättää hänet omilla tiedoillani... Niin, haluaisitko tutkia dragologiaa kanssani?" Kysyin hymyillen.

[Renée Mason]

"Tiedän vain sen verran, mitä olen kuullut veljeltäni. Haluaisin yllättää hänet omilla tiedoillani... Niin, haluaisitko tutkia dragonologiaa kanssani", Elyon kysyi ja hymyili. "Totta kai", sanoin, "Mistä haluat aloittaa?"

Ulkopuolinenkin olisi huomannut, että tulimme Elyonin kanssa hyvin toimeen. Minusta tyttö oli todella mukava. Toki tulimme toimeen myös,koska meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kuten lohikäärmeet. Ja hymyileminen.

"Saanko katsoa?", kysyin ja osoitin kirjoja, jotka Elyon oli tuonut mukanaan. Vastausta odottamatta nappasin päällimmäisen kirjan, jonka nimi oli "Lohikäärmeet, petojen kuninkaat vai sivistyksen salaisuus", ja pläräsin sen mahdollisimman tarkasti läpi. Edellisessä kirjassa oli ollut kuvia lohikäärmelajeista ja tiivistetyt kuvatekstit. Tämä kirja taas kertoi selvästi tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin jokaisesta lajista ja kuvia oli vähemmän.

"Minä voin kirjoittaa muistiinpanoja", sanoin hymyillen ja käännyin ottamaan repusta kirjoitustarvikkeet. Kaivoin luonnosvihkoni esiin ja käänsin Darcystä piirtämäni kuvan piiloon. Asetin luonnoslehtiön pöydälle nyt tyhjä sivu auki ja kastoin sulkakynän musteeseen. "Hyvä dragonologi", sanoin juhlallisuutta äänessäni, "Mitä kirjoittaisimme ensimmäiseksi?"