Epätavallinen ystävyydenalku

[Johnn Prost]

//Peli on Johnnille ja Claire Dawsonille. Muita ei nyt oteta mukaan. Sijoittuu 7.4.//

Johnn istui kirjastossa sohvalla ja luki kirjaa aaveista. Hän vähät välitti ohi menneiden aaveiden paheksuvista katseista. Johnn ei ollut erityisen kiinnostunut aaveista vaan kirjoista. Johnn vilkaisi ikkunasta ulos. Aurinko paistoi.

[Claire Dawson]

//taidan kirjoittaa tämän ropen kolmannessa persoonassa//

Claire käveli käytävää pitkin. Hän oli juuri tulossa loitsutunnilta, joka oli mennyt hyvin. Hän oli ajatellut pistäytyä kirjastossa etsimässä kirjaa vaikeista loitsuista. Hän käveli kirjaston kirjahyllyjen välistä etsimään hyvää kirjaa. Kirjastossa oli todella hiljaista, kuten aina. Toisin kuin loitsutunnilla oli ollut. Siellä tietyt pojat olivat taas riehuneet oikein olan takaa. Ja yksi tyttö oli lunttinut Clairelta koko tunnin. Clairen etsiskellessä oikeaa kirjaa hän näki ruskeatukkaisen pojan lukevan kirjaa aaveista.
"Apua!"Claire kiljaisi kun muuan aave työntyi kirjahyllystä läpi. Kaksi tyttöä vilkaisivat Clairea paheksuvasti, mutta Claire mulkoili takaisin. Claire käveli ruskeatukkaisen pojan luo, sillä hän oli kyllästynyt etsimään kirjaa loitsuista. Hän istuutui pöydän ääreen ja kysyi pojalta:
"Kukas sinä olet?" Claire katsoi poikaa inhoten. Minusta tuntuu että hänen vaatteensa ovat menneet muodista sata vuotta sitten, hän ajatteli.

[Johnn Prost]

Tummanruskeatukkainen tyttö tuli kirjastoon. Yksi aave meni kirjahyllyn läpi, ja Johnn huomasi senkin katselevan häntä paheksuvasti.

"Apua!" tyttö huusi. Johnn huomasi kahden muun tytön katsovan paheksuvasti juuri tullutta tyttöä, mutta tyttö vain mulkaisi takaisin.

"Kuka sinä olet?" tyttö kysyi inhoavan näköisenä ja tuli lähemmäs Johnnia.
"Johnn Prost. Kuka sinä olet? Näimmän joku joka ei ole ennen aavetta nähnyt", Johnn näpäytti takaisin.

[Claire Dawson]

"Kuka sinä olet? Näimmän joku joka ei ole ennen aavetta nähnyt", Johnn näpäytti takaisin.
Siristin silmiäni ja vastasin:
"Claire Dawson. Ja olet väärässä. Kyllä minä olen aaveita nähnyt, ainakin enemmän kuin sinä"Claire kivahti ja mulkoili kiukkuisesti Johnnia. Mitä tuokin kuvittelee olevansa, Claire ajatteli. Ainakin hän osaa olla raivostuttava.
"Ja miksi sinä luet aaveista kertovaa kirjaa?"Claire kysyi omahyväisesti. Jos hän kerta tietää niistä kaiken, hän lisäsi mielessään.

[Johnn Prost]

"Claire Dawson. Ja olet väärässä. Kyllä minä olen aaveita nähnyt, ainakin enemmän kuin sinä", tyttö vastasi.
"Ahaa!" Johnn sanoi yllättynyttä esittäen. "olet siis sellainen " aaveiden keskellä asunut""
"Ja miksi sinä luet aaveista kertovaa kirjaa?" Claire kysyi.
"Se taas ei ole sinun asiasi, etkö ole oppinut ettei muiden asiat kuulu sinulle?" Johnn kysyi.

[Claire Dawson]

"Se taas ei ole sinun asiasi, etkö ole oppinut ettei muiden asiat kuulu sinulle?" Johnn kysyi.
Claire mulkoili häntä ja mietti mitävhän voisi nyt sanoa. Lopulta hän katsoi taas Johnniin ja kysyi oikein tuttavallisesti:
"Keitä sinun perheessäsi on?" Varmaan tuhat koiraa eikä mitään muuta, hän ajatteli.
"Minun perheessäni on minä, äiti ja isä. He ovat ihan kivoja, varsinkin se minä, Claire sanoi.

[Johnn Prost]

"Keitä sinun perheessäsi on?" Claire kysyi. Johnn mietti, oisiko sekin vain pilkkakysymys, mutta Clairen vastatessa:
"Minun perheessäni on minä, äiti ja isä. He ovat ihan kivoja, varsinkin se minä". Johnn ajatteli Clairen olevan hieman itserakas mutta päätti vastata.

"Minä, isä ja äiti, ja se typerä kohta tuleva pikkusisko", Johnn mutisi.

[Claire Dawson]

"Minä, isä ja äiti, ja se typerä kohta tuleva pikkusisko", Johnn mutisi.
Claire siristi silmiään ja kysyi:
"Etkö sinä sitten haluaisi siskoa? Minä ainakin ottaisin mielelläni, koska sitä voisi tarpeen tullen ärsyttää, Claire selitti ihan vakavissaan.
"Ja sinun kuuluisi olla iloinen, sillä kaikki eivät ole saamassa sisaruksia.", Claire muistutti tahallaan. Jos minä ärsytän häntä, mitähän hän tekee? Claire mietti mielessään. Mutta ehkä en kuitenkaan ärsytä häntä enää, sillä minun pitäisi ehtiä vielä tänään tehdä läksyjä, ja ärsyttämisessä kestää kauan, Claire päätti mielessään. Hän nappasi ruskean koululaukkunsa lattialta ja alkoi etsiä sieltä kelloaan.

[Mila Molina]

Lukitaan keskeneräisenä.

Johnn Prost, Serpentard: 4 p
Claire Dawson, Serdaigle: 4 p