Kirjastotapaaminen

[Katherine Westwood]

//Peli varattu Katherine Westwoodille (minulle) ja Cassia Finchille, peli sijoittuu 4.6.//

Koulu oli juuri loppunut, ja olin jo käynyt tyhjentämässä hieman laukkuani, ja jättänyt hupparini tupaan. Olin vasta muutama päivä sitten käynyt kirjastossa lainaamassa noin 400 sivuisen fantasiakirjan, mutta olin saanut sen luettua jo, joten olin menossa kirjastoon palauttamaan sitä. En yleensä lukenut juuri yhtään, koska löydän vain harvoin hyviä kirjoja, mutta silloin kun hyvä kirja löytyy, luen sen muutamassa päivässä, pituudesta viis. Kuten nyt oli käynyt.

Koulupäivä ei ollut kovin rankka tänään, kuten ei kyllä normaalistikkaan. Koulu oli minulle helppoa, ainakin suurimmaksi osaksi. Harmillisinta on ehkä vain se, että paritöissä saan aina ei pidetyn ja ärsyttävän henkilön parikseni, koska kaikilla muilla on aina joku hyvä ystävä vieressä. Mutta ainakin äitini mielestä se oli hyväksi koulun käynnilleni, siis se ettei minulla niin hirveästi ollut kavereita joiden kanssa koko vapaa-aikani menisi.
Ei sillä kai niin väliä ollut, koska kolmatta luokkaa Chateaussa jo kävin, ja hyvinhän minä pärjäsin.

Otsani oli hieman hikinen näin lämpöisellä kelillä, ja kun vielä portaikkoja oli aivan liikaa kivuttavaksi. Saavuin kuitenkin lasisille parioville lopulta, vaikkakin hengitin hieman raskaammin kuin yleensä, koska olin hyppinyt viimeiset rappuset. Kävelin ovista sisään tiskille, johon jätin lainaamani kirjan.

[Cassia Finch]

Hautasin kasvoni pöydälle nojaamiini käsivarsiin.
Oli hikinen päivä koulun jälkeen, ja olin päättänyt tulla tekemään heti läksyni, etteivät ne lykkäytyisi myöhemmäksi - vaikka tykkäsinkin useimmiten läksyistä, tällä kertaa olin aivan kuitti, ja kyyneleet olivat päässeet puskemaan silmistäni jo tovi sitten.

Pimeyden voimilta suojautumisesta oli tullut läksyksi tehdä esitelmä ihmissusista.
Tämä osa-alue oli minulle aika tuntematon, enkä tykännyt pimeyden voimilta suojautumisesta oppiaineena, se olikin lähes ainoa oppiaine, mistä en tykännyt.

Pyyhkäisin hiuksia pois kasvoiltani ja tuijotin silmät kyynelistä sumeina sivua ihmissusista, ja sen vieressä lepäävää pergamentinpalaani, joka oli typötyhjä lukuunottamatta otsikkoa.
Toisaalta voisin kopioida tekstini vain suoraan oppikirjasta, mutta halusin suorittaa kaikki läksyt hyvin ja mallikkaasti, joten tämänkin minä olisin halunnut tehdä kunniakkaasti - tykkäsin miellyttää opettajia.

Satuin vilkaisemaan juuri ovien suuntaan, kun sisälle astui sisään tummatukkainen tyttö, joka käveli palauttamaan lainaamansa kirjan tiskille.
En muistanut nähneeni tyttöä aiemmin, ainakaan hän ei siis ollut gryffondor.

[Katherine Westwood]

Tiesin että kirjasta olisi vielä jatko-osa, jonka halusin lainata. Lähdin suuntaan mistä muistin löytäneeni kirjan, nimittäin toisen pitäisi olla aivan siinä vieressä. Kulkiessani hyllyille, tajusin että kirjasto oli tyhjä lukuunottamatta minua ja vaaleahiuksista tyttöä. Toisen hiukset olivat vielä tarkennettuna platinablondit. Katselin häntä hänen selkänsä takana olevan hyllyn vierestä. Mietin hetken olinko koskaan jutellut tuolle. Päädyin vastaukseen, että en ollut jutellut. Muistin tytön silti ulkonäöltä, koska hänen hiuksensa ovat erittäin helposti erottuvat.

Käänsin katseeni pois, koska tiesin ettei toisten tuijottaminen ollut kohteliasta. Katselin hiljaa hyllyä, etsien kirjaa katseellani. Hiljaisuuden rikkoi vain käytävältä kantautuva meteli, mutta jokin muukin ääni kuului. Vasta tarkemmin kuunnellessani tajusin että tyttö itki.

Käänsin pääni tuota kohden, miettien pitäisikö mennä kysymään mikä oli ja lohduttamaan, vai jättää tyttö rauhaan. Platinablondi oli luokallani, koska muistin hänet joiltain yhteisiltä tunneiltamme. Rohkaisin itseäni mennä juttelemaan hänelle, siispä kävelin hiljaisin askelin tytön viereen, huomaten tuon silmien olevan märät ja kyyneleiset.

"Hei, mä- sä itket, nii aattelin kysyy että onko kaikki hyvin?" kysyin varovasti. Tietenkään jos toinen itki ei kaikki ollut hyvin, mutta en keksinyt sillä hetkellä muutakaan sanottavaksi.

[Cassia Finch]

Vilkuilin salaa tyttöä, joka käyskenteli hyllyjen välissä.
En halunnut olla se, kenestä puhuttiin itkupillinä, joten yritin peitellä silmiäni tytön katseelta.

Säikähdin hänen kävellessä lähemmäksi, jolloin tajusin myöskin hänen olevan ehkä samalla vuosiluokalla - muistini oli näköjään aika huono ihmisten suhteen.

"Hei, mä- sä itket, nii aattelin kysyy että onko kaikki hyvin?" Hän kysyi ystävällisesti, mutta vähän arasti.
Loin katseeni avonaiseen pimeyden voimilta suojautumisen kirjaani, jossa huomasin muutaman märän kohdan - kyyneleitäni.

"Äh, joo... on mulla kaikki hyvin", vastasin pidätellen itkua äänestäni, mutta ääneni sortui silti. "Tämä on aivan tyhmää... siis se, miksi itken... vain läksy ihmissusista, ei muuta. Kyllä minä pärjään", selittelin ja yritin hymyillä kyynelten seasta - perhanan kyyneleet!

[Katherine Westwood]

Tyttö katsoi kirjaansa, eikä suinkaan minua. "Äh, joo... on mulla kaikki hyvin", hän sanoi selvästi itkuisella äänellä. "Tämä on aivan tyhmää... siis se, miksi itken... vain läksy ihmissusista, ei muuta. Kyllä minä pärjään", hän lisäsi vielä.

"Okei, no.. hyvä", sanahdin hiukan vaivaantuneesti. "Tarviiks sä apua?" kysyin tuolta. Auttaisin mielelläni jos platinablondi vastaisi myöntävästi. Hymyilin hieman ideasta, että meistä voisi tulla kavereita, mutta vain ehkä.

Katselin ympärilleni, enkä vain katsoa tuijottanu toista, koska hän saattoi pitää sitä häiritsevänä tai kiusallisena tai melkein minä vain. Itse vihasin kun minua tuijotettiin, ja asiat joista en itse pidä, en myöskään itse tee.

[Cassia Finch]

Odottelin tytön vastausta huultani purren.

"Okei, no.. hyvä", hän sanoi vähän epävarmasti. "Tarviiks sä apua?" hän kysyi pian sen jälkeen.
Olin hieman säikähtänyt tuota kysymystä; yleensä minulle ei tarjottu apua - en sitä tarvinnutkaan kuin harvoin.

Pyyhin vaivihkaa silmäkulmiani, kun tyttö katseli muualle.
En halunnut vastata hänelle "kyllä", mutta ehkä minun täytyisi.
Olin tottunut pärjäämään aikalailla omissa oloissani, ehkä pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa sosiaalisoitumaan. Maaseudulla asuminen oli tehnyt minusta juuri tällaisen: yksin viihtyvän, ja uusien ihmisten tapaamista hiukan pelkäävän.

"No... jos sinulla on aikaa", vastasin kuitenkin kohta hiljaa, "tämä on niin noloa, anteeksi", pyrskähdin.
"Nimeni on muuten Cassia. Cassia Finch", lisäsin vielä, vaikken edes tiennyt vaikka tyttö tietäisikin nimeni, mistä sitä ikinä tiesi.
Antaa olla - olinpahan ollut ainakin kai aika ystävällinen, vai oliko tuo edes ystävällisyyttä, mietiskelin.

Olin vihdoin saanut tyrehdytettyä kyyneleeni. Henkäisin tärisevästi ja syvään, päätin rauhoittua.

[Katherine Westwood]

"No... jos sinulla on aikaa", tyttö vastasi, hän siis hyväksyi läksyjen auttamispyyntöni! "Tämä on niin noloa, anteeksi", hän pahoitteli, esittäytyen lopulta. "Nimeni on muuten Cassia. Cassia Finch."

Kun kerran Cassia oli nimensä kertonut, miksen minäkin olisi voinut. "Mä oon Katherine Westwood, kolmoselta", esittäydyin. Muistin kyllä toisenkin olevan myös kolmannella, mutta en maininnut sitä. Vedin tuolin pöydän alta ja istuin sille, vastapäätä Cassiaa.

En tiennyt yhtään muistaisiko platinablondi minua edes ulkonäöltä, tuskin. En tiedä, mutta minussa ei kai ollut mitään silmäänpistävää, minkä takia minuun kiinnitettäisiin myöskään huomiota. En kylläkään pitänyt erityisemmin huomiosta. Sitä ansaitseekin omasta mielestäni vain harva ja valittu.

Käänsin pääni ja katseeni Cassian kirjaan, Pimeyden voimilta suojautumisen oppikirja, samanlainen kuin minullakin oli, tällä hetkellä kylläkin tuvassa.

[Cassia Finch]

Tyttö esitteli itsensä Katherine Westwoodiksi, kolmosluokkalaiseksi.
"Minäkin olen kolmannelta", sanoin varovasti hymyillen, kun Katherine alkoi tutkimaan katseellaan kirjaani.

Otin pergamentinpalan käteeni hajamielisenä ja kastoin sulkakynää musteessa.
Kirjoitin nimeni pergamentin alareunaan pehmein kirjaimin: Cassia Finch.
En osannut sanoa oikein mitään järkevää, vaikka kuinka yritin keksiä jotakin.

"Olemme eri tuvissa, eikö totta?" Päädyin lopulta arvelemaan ja kerroin sitten oman tupani: "Minä olen gryffondor."

[Katherine Westwood]

Kuten olin arvannut, Cassia esitteli myös olevansa kolmannella: "Minäkin olen kolmannelta." Vaikka samalla luokalla olimmekin, ei meillä silti kovin paljoa yhteisiä tunteja ollut.

"Olemme eri tuvissa, eikö totta? Minä olen gryffondor", platinablondi kysyy. "Joo, mä oon Serpentardissa", kerron. Olin mielestäni ommellut kaikkiin paitoihini ja huppareihini tupani 'logon', mutta juuri tähän mustaan huppariin en ollut.

Cassia otti eteensä pergamentin, jossa oli vain otsikko, eikä mitään muuta. "Okei, aiheena on siis ihmissudet... Aloitetaan tärkeimmästä, eli mikä se on, 'Ihmissudet ovat taikojia tai ihmisiä, jotka täydenkuun aikana muuttuvat susiksi, tai susimaisiksi olennoiksi'", ehdotin.

[Cassia Finch]

Katherine kertoi olevansa Serpentard.
Nyökkäsin hymyillen ja pyörittelin sormissani sulkakynää tietämättä mistä aloittaa kirjoittaminen.
Katherine päätti ottaa ohjat käsiinsä ja neuvoa, mistä aloittaa: "Okei, aiheena on siis ihmissudet... Aloitetaan tärkeimmästä, eli mikä se on, 'Ihmissudet ovat taikojia tai ihmisiä, jotka täydenkuun aikana muuttuvat susiksi, tai susimaisiksi olennoiksi'", hän ehdotti.

"Hienoa!" Sanoin hymyillen ja kastoin sulkakynää musteessa. "Ihmissudet... taikojia tai... ihmisiä", mutisin sanoja kirjoittaessani niitä,"täydenkuun aikana... susiksi... susimaisiksi olennoiksi."
Sain tekstinpätkän kirjoitettua ja nostin katseeni pergamentista hymyillen.
"Tuo kirjoitettu."