//Peliin odotetaan Sébastien Nondroittia. Nothing gay here!//
"Ja siksi haiskut pitävät kiiltävistä esineistä." Viimeinen lause. Se oli kirjoitettu. Pitkä iltapäivä tunkkaisessa kirjastossa haiskuista kertovien opusten keskellä oli ohi. Damian oli ylpeä katsoessaan nipullista pergamenttia täynnä yksityiskohtaista kuvausta haiskujen sielunelämästä.
Hän tunki liuskat kansion väliin. Ne eivät saisi vahingoittua ennen päätymistään professorille. Damian keräsi musteen ja sulkakynän laukkuunsa ja alkoi valmistella poistumistaan.
Ensin hän sulki jokaisen kirjan ja keräsi ne kahteen pinoon pöydälle. Damian nosti toisen pinon oikealle käsivarrelleen nojaamaan kylkeen ja liu'utti toisen vasemmalle käsivarrelleen. Oikean hyllyn metsästäminen alkakoon.
"Haihduttaminen, haikarat, haima", kirjojen meri ympäröi pojan. Oikea osio alkoi lähestyä: "Haisunäädät, hait, haituvat, haituvapeitteiset linnut, haa haiskut!" Hyllyssä oli tyhjä aukko, johon Damian alkoi vaivalloisesti tunkemaan opuksia takaisin. Hikipisaran ja muutaman hiljaisen kirosanan jälkeen hylly oli taas pingottunut teoksista. Damian hipsi pois vähin äänin toivoen, että ehtii ulos kirjastosta ennen kuin kirjastonhoitaja huomaa opusten olevan täysin väärässä aakkosjärjestyksessä.
Pöydälleen palattuaan hän varmisti vielä, että kaikki oli kansiossa tallessa ja alkoi sovittaa mustaa takkiaan ylleen. Sormikkaat sujautettuaan käsiinsä Damian nosti laukkunsa olalleen ja kansion rintaansa vasten. Pehmeä vuode odotti häntä jo serdaigletornissa. Mustien farkkujen nahkainen vyö oli jo alkanut hiertää eikä poika malttanut odottaa, että sai heittää kenkänsä jalastaan.
Kirjahyllyjen välistä kuului hiljaista, mutta äkäistä kiroamista. Damian keräsi tyhjät pergamenttikääröt pikaisesti pöydältä ja alkoi suunnistaa ulos kirjastosta. Hän katsoi vielä taakseen kirjastonhoitajan varalta ennen kuin alkoi kääntyä viimeisen kirjahyllyn ohi.