Nenänpää musteessa

Lukuvuoden 2017-18 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 09 Huhti 2018, 23:14

//Peliin odotetaan Sébastien Nondroittia. Nothing gay here!//

"Ja siksi haiskut pitävät kiiltävistä esineistä." Viimeinen lause. Se oli kirjoitettu. Pitkä iltapäivä tunkkaisessa kirjastossa haiskuista kertovien opusten keskellä oli ohi. Damian oli ylpeä katsoessaan nipullista pergamenttia täynnä yksityiskohtaista kuvausta haiskujen sielunelämästä.

Hän tunki liuskat kansion väliin. Ne eivät saisi vahingoittua ennen päätymistään professorille. Damian keräsi musteen ja sulkakynän laukkuunsa ja alkoi valmistella poistumistaan.

Ensin hän sulki jokaisen kirjan ja keräsi ne kahteen pinoon pöydälle. Damian nosti toisen pinon oikealle käsivarrelleen nojaamaan kylkeen ja liu'utti toisen vasemmalle käsivarrelleen. Oikean hyllyn metsästäminen alkakoon.

"Haihduttaminen, haikarat, haima", kirjojen meri ympäröi pojan. Oikea osio alkoi lähestyä: "Haisunäädät, hait, haituvat, haituvapeitteiset linnut, haa haiskut!" Hyllyssä oli tyhjä aukko, johon Damian alkoi vaivalloisesti tunkemaan opuksia takaisin. Hikipisaran ja muutaman hiljaisen kirosanan jälkeen hylly oli taas pingottunut teoksista. Damian hipsi pois vähin äänin toivoen, että ehtii ulos kirjastosta ennen kuin kirjastonhoitaja huomaa opusten olevan täysin väärässä aakkosjärjestyksessä.

Pöydälleen palattuaan hän varmisti vielä, että kaikki oli kansiossa tallessa ja alkoi sovittaa mustaa takkiaan ylleen. Sormikkaat sujautettuaan käsiinsä Damian nosti laukkunsa olalleen ja kansion rintaansa vasten. Pehmeä vuode odotti häntä jo serdaigletornissa. Mustien farkkujen nahkainen vyö oli jo alkanut hiertää eikä poika malttanut odottaa, että sai heittää kenkänsä jalastaan.

Kirjahyllyjen välistä kuului hiljaista, mutta äkäistä kiroamista. Damian keräsi tyhjät pergamenttikääröt pikaisesti pöydältä ja alkoi suunnistaa ulos kirjastosta. Hän katsoi vielä taakseen kirjastonhoitajan varalta ennen kuin alkoi kääntyä viimeisen kirjahyllyn ohi.
Damian Moon
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Sébastien Nondroit » 12 Huhti 2018, 21:15

//yes, no homo//

Kuljeskelin kirjahyllyjen välissä kuljettaeni sormenpäitäni kirjojen selkämyksiä pitkin. Pyyhkäisin vaaleat hiukset pois kutittamasta kulmakarvojani ja kävelin toisen hyllyn luokse. Huomasin jonkun kumartuneena kirjoittamaan jotain ja vieressä olevista kirjoista päättelin pojan kirjoittavan sitä haiskuesseetä. Hymähdin hyväksyvästi. Itse olin jo kirjoittanut tuon esseen vähän aikaa sitten ja muistelin sen tällä hetkellä makaavan joko sänkyni alla tai päällä. Veikkasin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Toisella hyllyllä oli H.kirjaimella alkavia kirjoja. Yritin vetää haihdutamisesta kertovan paksuhkon kirjan hyllystä, mutta koska ne olivat niin täynnä kirjoja se oli lähes mahdotonta. Toki olisin voinut siirtää kaikki H-kirjaimella alkavat kirjat kohti haiskujen kohdalla ammottavaa aukkoa, mutta en uskonut kirjastonhoitajan kauheasti arvostavan sitä. Siispä jätin kirjan hyllyyn reuna hiukan hyllyn reunan ulkopuolella.

Palasin pöydästä varaamalleni paikalle. Siinä oli pieni pino joitain sekalaisia kirjoja, joiden palauttamisessa menisi ikuisuus. Huokaisin ja nappasin kirjapinon syliini. Yhden kirjan jätin kuitenkin pöydälle jotta voisin lainata sen palautusoperaation jälkeen. Pälyilin ympärilleni etsien kirjastonhoitajaa, ja kun en nähnyt häntä, lähdin kiikuttamaan kirjapinoa kohti oikeita hyllyjä.

Hahaa, vihdoin valmista. Kyllä siinä ainakin pari minuuttia kesti oikeiden hyllyjen etsinnässä ja lisää kirjojen tunkemisessa aivan täpötäyteen hyllyyn. Paikalleni palattua laitoin nopeasti takin päälleni ja lähdin kävelemään kohti kirjaston suurta ovea.

Tyypillistä, unohdin sen kirjan mikä minun piti lainata. Kävelin uudelleen kohti noita suuria ovia, tällä kertaa itse kirjaston ulkopuolella ja matkalla sinne. Sisään saavuttuani loin nopean katseen ympärilleni ja muks, tormäsin johonkin. "Äh, anteeksi", mumisin ja katsoin törmäämääni asiaa. Se oli se haiskuesitelmää kirjoittanut poika, jonka olin nähnyt pöydän ääressä. Ojensin pojalle käteni auttaakseni hänet ylös.
Sébastien Nondroit
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 12 Huhti 2018, 22:47

// Damianin kaatuminen oli sovittu juttu. Also teksti ei välttämättä ole herkkua lukea, koska niin paljon tapahtuu samaan aikaan, että menee puuroksi //

Damian käänsi katseensa taas menosuuntaansa. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Hän ehti nähdä itseään pidemmän pojan kävelevän kohti. Muks, leveäharteinen nuori mies kumosi Damianin kirjaston lattialle.

Kansio lensi pojan kädestä, kun hän yritti pehmentää laskua käsillään. Paperit lensivät ympäri kirjaston käytävää sekaisin. Niiden järjestelyssä menisi hyvä tovi.

Yläselkä iskeytyi maahan ensimmäisenä. Sitten pää ja takamus. Se teki kipeää. Damian makasi selällään pidellen käsillään jomottavaa päätään kiroten. Hän kohotti katseensa ja huomasi huolestuneen näköisen pojan, johon oli juuri törmännyt. "Äh, anteeksi", blondi pyysi Damianilta. Hänellä oli lempeältä vaikuttavat kasvot. Damian toivoi, ettei hän virnuillut kuin mielipuoli, mutta jokin sen pojan kasvoissa sai hänet haluamaan hymyillä iloisesti.

"Ei se mitään. Näitä sattuu", hän sanoi ja tarttui tuntemattoman pojan ojentamaan käteen ja veti itsensä ylös maasta. "Kiitos", hän tokaisi ja alkoi selvitellä mitä oli juuri tapahtunut.

Kaikki kipu päässä, selässä ja pehvassa unohtui, kun Damian katsoi lattialle. Laukku oli auennut ja mustepullo lentänyt ulos ja särkynyt. Lasinsirpaleet peittivät käytävää ja muste oli valunut ja roiskunut tärvellen niin lattian kuin Damianin vaivalla väkertämän tekstin.

Kaikki hänen ympärillään tuntui pysähtyvän. Siinä tilassa oli vain hän ja musteen tuhoama raskaan työn hedelmä. Poika ei kyennyt tekemään tai sanomaan mitään shokin vallassa.

Totuus alkoi hiipiä Damianin takaraivoon ja pian kirjastossa raikui pitkä liuta kirosanoja, joista kaikista nuorimmat oppilaat eivät olleet koskaan kuulleetkaan.

Kun akuutein tunteenpurkaus alkoi rauhoittua, hän tunsi taas kivun. "Voi ***un *****nan yksisarvisen likainen *****", hän kirosi nyt puheäänellä. Kirjasto oli vieläkin hiljaisempi kuin normaalisti. Damian alkoi kerätä pergamentteja paniikinomaisella kiireellä. Esitelmän tuhoutumisen lisäksi hän oli käyttänyt niin sopimatonta kieltä, että nyt seuraukset olivat väistämättömiä.
Damian Moon
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Sébastien Nondroit » 20 Huhti 2018, 23:54

Pojan kansio lensi tuon käsistä ja paperit levisivät ympäri kirjastoa. Hetken ajan kaikki tuntui olevan kuin jonkin elokuvan kohtauksesta kun paperit leijailivat hiljalleen alas. Sitten kuulin lasin särkymisen äänen ja huomasin musteen levinneen ja pilanneen suurimman osan papaereista. Katsahdin takaisin poikaan ja huomasin että tuo oli kai iskenyt päänsä pahasti.

"Hei, oletko kunnossa? Eikai sattunut kamalan pahasti?" kysyin. "Ei se mitään. Näitä sattuu", hän sanoi ja tarttui käteeni vetäen itsensä ylös maasta. Yhtäkkiä poika päästi liudan kirosanoja. "Voi ***un *****nan yksisarvisen likainen *****", hän kirosi ja yritin hillitä haluni naurahtaa.

Mustatukkainen poika alkoi keräillä papereitaan suurella kiireellä. Poimin pari paperia maasta ja selasin ne läpi. "Damian Moon.. Onko se nimesi?" kysäisin. Poimin lisää papereita ja huomasin että ne olivat tosiiaan tuhoutuneet melkein täysin.

"Olen aivan kamalan pahoillani, minäkin joduin tekemään tämän tehtävän. Se oli täyttä tuskaa", sanoin ja irvistin. Pyyhkäisin hiukseni pois naamaltani ja vihelsin hampaitteni välistä. "Voisinko hyvittää tämän mitenkään. Teen sinulle vaikka uuden esseen!" sanoin.

Vilkaisin ympärilleni ja huomasin kirjastonhoitajan lähestyvän nyrpeään naaman kanssa. Iik, iik, iik! Keräsin nopeasti loput paperit maasta ja nappasin kiinni Damianin ranteesta. "Kirjastonhoitaja näkyvissä, aika paeta", kuiskasin ja yritin vetää Damiania kirahyllyjen väliin pois kirjastonhoitajan näköpiiristä.

//Anteeksi kesto lollerilol :') Ja aijai kun on niin kamalan lyhyt
Sébastien Nondroit
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 21 Huhti 2018, 23:22

Tuntematon poika alkoi myös keräillä papereita. Hän katsoi niitä ja sanoi: "Damian Moon... Onko se nimesi?" Damian vastasi vain "joo" kerätessään kiireellä esitelmäänsä. Hän unohti paniikissa täysin käytöstavat eikä tajunnut kysyä pojan nimeä.

Hän pyyhki mustetta tuhoutuneilta sivuilta toivoen niiden puhdistuvan, mutta turhaan. "Olen aivan kamalan pahoillani, minäkin joduin tekemään tämän tehtävän. Se oli täyttä tuskaa", pahoitteli nuorukainen. Damian kuuli hänen äänestään, että poika todella tarkoitti sanojaan. Ei hän voisi olla vihainen niin vilpittömälle ihmiselle.

"Voisinko hyvittää tämän mitenkään. Teen sinulle vaikka uuden esseen!" lupasi nuori mies. Damian oli todella otettu. Normaalisti nuoret miehet eivät katsoneetkaan häneen eivätkä todellakaan olisi jääneet auttamaan. Perästä olisi vain tullut pesulan lasku musteen tahrimista vaatteista. Tämä poika oli kuitenkin erilainen. Hän todella halusi auttaa ja ottaa vastuun omasta osuudestaan. "Ei sinun tarvitse. Olen okei", vastasi Damian hengästyneenä.

Yhtäkkiä poika nappasi loput paperit maasta ja tarttui Damiania ranteesta. Hän ylläätyi todella tuntemattoman kosketusta, mutta lähti seuraamaan ranne edelleen pojan puristuksessa. "Kirjastonhoitaja näkyvissä, aika paeta", hän kuiskasi Damianille ja veti tämän kirjahyllyjen väliin.

Damian nojasi hyllyyn hengittäen raskaasti ja sydän sykkien rinnassa. Hän katsoi nyt tuntematonta silmiin ensimmäistä kertaa. Voi kuinka komeat kasvot hänellä oli. Damian melkein tukehtui omaan hengitykseensä. "Kiitos", hän sai lopulta sanottua. "Onko se avuntarjous vielä voimassa?"
Damian Moon
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Sébastien Nondroit » 12 Heinä 2018, 21:56

//huspis tähän vastaaminen jäi. Anteeksi rakkaani <3//

Poika myönsi nimensä olevan Damian ja sanoi hengästyneenä: "Ei sinun tarvitse. Olen okei." Damian seurasi minua kirjahyllyjen väliin. "Kyllä minun tarvitsee! Se oli totaallisesti minun vikani, olisi pitänyt katsoa eteeni paremmin", sanoin hiljaa, jottei kirjastonhoitaja kuulisi, nojaten hyllyyn paperit kädessä. "Mutta hyvä että kuitenkin olet okei", lisäsin.

Selasin papereiden läpi. Joistain niistä oli mahdollista erottaa vain joitain sanoja, mutta jotkut olivat selvinneet melkein kokonaan. Kuulin kirjastonhoitajan korkojen kopinoiden loittonevan ja sitten hän kysyi joltain oppilaalta vihaisena, että kuka pudotti mustepullon lattialle. Kuului jonkun, kai naispuolisen henkilön ääni, mutten saanut selvää sanoista. Kirjastonhoitaja lähti kai kävelemään takaisin kohti paikkaa mistä hän oli tullutkin.

"Luulen että kirjastonhoitaja lähti, joten taidamme olla turvassa", sanoin ja katsoin hiukan alaspäin minua vähän lyhyempään Damianiin. Hän vaikutti mukavalta ihmiseltä, ainakaan ei alkanut kiljua kurkku suorana minulle kun törmäsin tuohon, vaikka se olikin minun vikani.

Kohensin laukkuni hihnaa. "Tiedätkö mitä, tavataan parin päivän päästä huispauskentällä, löydät minut sieltä melkein milloin vain, yritän "restauroida" esitelmäsi ja tuon sen sitten sinne", sanoin ja hymyilin. "Voin ottaa koko esitelmän mukaani jotta voin katsoa jos onnistuisin pelastamaan sen", lisäsin.

//ja anteeksi että on niin lyhyt viestikin :))) //
Sébastien Nondroit
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 10 Joulu 2018, 22:10

//Lörölöröööööö vaihdan nyt minäkertojaan just because I can ja jos Molinaa se haittaa niin thug life 8-) //

Pojan läsnäolo sai minut rauhoittumaan. Nojasin hyllyä vasten ja tasailin hengitystäni. Ilma kiersi sisään keuhkoihini ja ulos, vieden säikähdyksen mennessään. Haistoin kirjaston tunkkaisen hajun ja nuorukaisen deodorantin ja halusin luuhistua lattialle. Olin niin uupunut tästä päivästä.

Sébastien selasi tuhoutunutta kirjoitustani ja katsoi minuun. Tunsin, kuinka poskeni alkoivat punottaa, kun hän katsoi minuun. "Tiedätkö mitä, tavataan parin päivän päästä huispauskentällä, löydät minut sieltä melkein milloin vain, yritän "restauroida" esitelmäsi ja tuon sen sitten sinne", poika sanoi ja hymyili minulle. "Voin ottaa koko esitelmän mukaani jotta voin katsoa jos onnistuisin pelastamaan sen."

Menin sanattomaksi. Hymyilin ja ja yritin kasata itseni. "Joo. Toki! Kiva. Ei sinun tarvitse. Okai :)" Nailed it. Aloin kerätä tavaroitani nopeasti ja hiukan vaivaantuneena. "No näemme kai sitten." Totesin pojalle ja ryntäsin ulos kirjastosta mukanani outo tunne.
Damian Moon
 

Re: Nenänpää musteessa

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 20 Elo 2019, 10:25

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Damian Moon, Serdaigle: 9 p
Sébastien Nondroit, Gryffondor: 7 p
Mila Molina (61): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Huispaus ja lentäminen


Paluu Lukuvuosi 2017-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron