Jatko-opiskelua ja kirjavuoria

[Ronja Blomroos]

// Peli Ronja Blomroosin ja Maurice Poulinin välillä. Joku kolmas saa vielä tulla mukaan puolestani, jos haluaa. :) //

Elettiin tammikuun puoltaväliä. Ulkona oli vain pari astetta lämmintä, ja oppilaista tuntui, kuin sinne jäätyisi. Siksi suurin osa oppilaista viettikin tätä lauantainpäivää sisätiloissa omissa tuvissaan, yhteisessä oleskeluhuoneessa tai muualla suuressa koulurakennuksessa. Myös kirjastossa oli paljon väkeä tekemässä koulutehtäviään tai jutustelemassa kovaäänisesti kavereittensa kanssa kirjaston sääntöjen vastaisesti.

Ronja Blomroos oli hänkin etsiytynyt kirjaston uumeniin. Tyttö seisoi taikaolentojenhoidon oppikirjoja sisältävien hyllyjen välissä, ja veteli opuksia yksi kerrallaan lattialle. Ennen kuin tyttö huomasikaan, hän oli kasannut lattialle noin kahdenkymmenen kirjan sotkuisen kasan kyseiseen oppiaineeseen keskittyviä kirjoja. Kasa sisälsi kaikkea Ihmeotukset ja niiden olinpaikkojen sekä Taikaolentojenhoitoa erittäin edistyneille väliltä. ”Nuo saa luvan riittää”, Ronja tokaisi itselleen tuskastuneesti, ja heittäytyi maahan istumaan kirjapinon viereen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tytön kirjastokäyttäytyminen oli tällaista. Hänellä oli usein tapana levitellä kirjoja pitkin kirjastoa ja kohdella niitä muutenkin kaltoin. Hän ei osannut arvostaa puuduttavia koulukirjoja eivätkä pitkät koulutehtävät olleet hänen mieleensä. Jatko-opiskelijana hänen piti kuitenkin nähdä paljon vaivaa, jotta pärjäisi kursseilla. Tällä kertaa taikaolentojenhoidon professori oli antanut laajan esseetehtävän, jossa tuli käsitellä harvinaisimpia taikaolentoja pohtivasta näkökulmasta. Onneksi kurssi muuten painottui käytäntöön.

Ronja selaili keräämiään opuksiaan ja koetti löytää yksittäistä, hyvää kirjaa, josta löytyisi suoraan vastaus tehtävään, mutta turhaan. Kirjat käsittelivät joko yksittäistä taikaolentoryhmää tai ne olivat tekstiltään niin puuduttavia, ettei Ronja jaksanut selata sivua pidemmälle. Tyttö huokaisi. Hän olisi sata kertaa mieluummin kavereidensa kanssa viettämässä aikaa muualla.

[Maurice Poulin]

Châteaussa ensimmäistä vuotta opiskeleva Maurice oli mahdollisimman pitkään vältellyt koulun kirjastoa. Hän oli jo Beauxbatonsin ajoiltaan oppinut, että kirjastoon menevät vain opettajia mielistelevät lukutoukat. Nyt jatko-opiskelijana hän kuitenkin oli huomannut, että opettajat olettivat hänenkin osaavan etsiä tietoa ja tehdä laajoja tehtäviä aiheesta kuin aiheesta.

Pitkään vetkuteltuaan ja verukkeita keksittyään Maurice oli tullut siihen lopputulokseen, että taikaolentojen hoidon kurssiin tarvitsisi hakea tietoa jostain kirjallisesta lähteestäkin. Niitä ei käytäviltä tai ruokasalista löytynyt, joten kirjastoon oli pakko mennä. Tämä ärsytti jo valmiiksi, sillä poika oli tottunut tekemään tehtävät ryhmätöinä tai kavereita haastattelemalla. Ihan vaan kaverin miettietä kysymällä oli jo kuuden vuoden ajan saanut aikaiseksi oikein hienoja esseetehtäviä ja pienellä lisämaksulla oli saattanut jopa saada kaverin ajatukset kirjallisena...

Maurice astui huonotuulisena ja aika eksyneen oloisena Châteaun kirjastoon ja katseli ympärilleen. "Eihän tämä mikään kirjasto ole, vaan ryhmätyötila", hän ajatteli aivan ensimmäisenä nähdessään, että paikalla oli yllättävän paljon porukkaa. Eikä siellä ollut edes hiljaista, vaan puhetta kuuli vähän joka ilmansuunnasta. Poika suoristi selkänsä ja yritti näyttää mahdollisimman varmalta kävellessään ensimmäisen hyllyrivin ohi. Hän ei halunnut näyttää muille opiskelijoille, miten epämukavalta ja oudolta kirjastossa oleminen tuntui. Niinpä hän kulki aika nopeasti hyllyltä toiselle ja luki satunnaista kirjoista niiden nimet. "Ei vielä täällä", hän mietti pysähtymättä ja jatkoi seuraavaan hyllyyn.

Kierrettyään muutaman hyllyn verran hän näki, kuinka joku jatko-opiskelijatyttö istui lattialla kirjapinon vieressä. Ensimmäisenä ajatuksena oli jättää tämä hyllyväli kävelemättä, mutta sitten Mauricen silmiin osui kirja, jonka selässä luki kulunein hopeisin kirjaimin jotain Taikaeläinten hoidosta. Hän nappasi ensitöikseen kyseisen kirjan hyllystä ja totesi sen aika nopeasti olevan jokin aloittelijan opas gäätän hoitoon. Ei siis ihan sillä tasolla, mitä hän etsi.

Maurice ei oikeasti edes tiennyt tarkkaan, mitä etsi, mutta ensimmäinen kirja ei ainakaan ollut sopiva tiedonlähde. Niinpä hän kulki hitaasti hyllyn suuntaisesti kohti lattialla istuvaa tyttöä samalla lukien kirjojen selkiä. Kaikki järkevän oloiset opukset oli kuitenkin jo vedetty lattialle tytön ympärille. "Anteeksi neiti, saanko katsoa pinossasi olevia kirjoja?", hän kysyi hiljaisella ja rauhallisella äänellä, yrittäen kuulostaa mahdollisimman kohteliaalta. Samalla hän mietti itsekseen, että tämä tyttö ehkä osaisi auttaa häntä antamalla jonkin sopivan kirjan tai vinkin tehtävää varten.

[Ronja Blomroos]

”Fletkumato on paksu, ruskea mato, joka kasvaa noin 20 senttiä pitkäksi. Tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu vähäinen liikkuminen, liman erittäminen sekä se, ettei fletkumadon päitä kykene erottamaan toisistaan. Fletkumadon pääravintoa ovat salaatinlehdet…”

Ronja läimäisi kiinni jo kymmenennen selaamansa kirjan, ja työnsi sen hylättyjen kirjojen pinoon. Jos sopivaa kirjaa ei alkaisi pian löytyä, tyttö menisi taikaolentojen hoidon professorin luokse ja nostaisi kädet pystyyn. Ei hän haluaisi kiduttaa itseään tällä tavoin yhden kurssin takia. Ura eläinkaupan myyjänä siinsi kuitenkin tytön silmien edessä, joten hän päätti jatkaa. Tämä saattaisi olla tärkein kurssi hänen loppuelämänsä kannalta. Ronja aukaisi uuden kirjan.

”Anteeksi neiti, saanko katsoa pinossasi olevia kirjoja?”, kuului hiljainen ääni sivulta, ja Ronja säpsähti. Hän katsahti ylös puhujaan päin, ja näki edessään pitkän nuoren miehen, jolla oli soikeat kasvot ja tummat hiukset. Ronja tunnisti pojan jatko-opiskelijaksi, muttei muistanut tuon nimeä. Tytön kasvoille levisi hymynkare. ”Vai että neiti”, tyttö tokaisi ja naurahti. Hän ei ollut tottunut, että nuoret miehet neitittelevät häntä. Yleensä Ronja oli vai Ronja. ”Katso toki kirjoja, jos kiinnostaa. Ja ilmoita minullekin, jos näet jotain, mistä on apua kurssitehtävässä”, tyttö ilmoitti ja jatkoi, ”etkös sinä ole kanssani samalla taikaolentojenhoidon kurssilla?”, Ronja vielä varmisti. ”Joka tapauksessa näistä kirjoista ei ole mitään hyötyä, olen selannut ne jo läpi”, tyttö osoitti kasaamaansa hylättyjen kirjojen pinoa. Hän toivoi kovasti, että pojasta olisi jotain apua.

[Maurice Poulin]

// Pahoittelut pitkästä viiveestä. Menin jotenkin tämän pelin kanssa ihan lukkoon, enkä saanut mitään tekstiä aikaiseksi. Yritän jatkossa saada vähän tasapuolisemmin vastattua Mauricen peleihin. //

Harvinaisimpia taikaolentoja pohtivasta näkökulmasta oli Mauricen mielestä aivan liian avoin tehtävä johonkin niin tieteelliseen aineeseen kuin Taikaolentojen hoito. Hän ei ollut ihan kokonaan ymmärtänyt tehtävää, mikä oli osaltaan estänyt sen etenemistä. Saisiko hän kirjoittaa mielipiteensä kirjallisuuteen viittaamatta, missä hän olisi älyttömän hyvä, vai pitikö esittää jotain faktojakin? Ainakin Maurice tiesi, ettei hänellä ollut hajuakaan siitä, mitkä olisivat näitä harvinaisimpia taikaolentoja, joista hänen olisi tarkoitus jotain mielipiteenkaltaista (tai mieluummin täyttä diibadaabaa) kirjoittaa. Siksi hän ei oikein edistynyt.

Toinen hyvä perustelu työn tekemättömyydelle oli yksinkertainen laiskuus. Miksi tehdä itse, jos saisi jonkun muun tekemään. Ainakin ajatustyö olisi mukavaa saada valmiiksi pureskeltuna, vaikka siitä sitten muodostaisikin oman mielipiteen, jonka pohjalta tekstinsä kirjoittaisi. Toiveet tämänlaisesta yhteistyöstä toisen jatko-opiskelijan kanssa varisivat kuitenkin pienenä silppuna pojan mielestä, kun tyttö avasi suunsa. "Vai että neiti", hän oli tokaissut ihan ensimmäiseksi vastaukseksi ja sitten alkanut pälättää täysin kunnioittamatta kirjaston hyllyjen päissä olevia hiljaisuusmerkintöjä. Toisaalta täällä kyllä oli aika vilkas meno päällä kylteistä huolimatta. Niinpä Maurice päätti seurata muiden rentoa esimerkkiä ja istahti käytävälle tyttöä vastapäätä.

”Joka tapauksessa näistä kirjoista ei ole mitään hyötyä, olen selannut ne jo läpi”, tyttö sitten kertoi ja osoitti kirjapinoa Mauricen vieressä. "Selvä", Maurice vastasi lyhyesti ja työnsi hylättyjen kirjojen pinon hieman kauemmaksi. "Olen muuten Maurice Poulin, ja kyllä samalta taikaolentojen hoidon kurssilta", hän esittäytyi ja vastasi tytön vähän aiemmin esittämään kysymykseen taikaolentojen kurssista. Sitten hän kurottautui ottamaan yhden kirjan toisesta pinosta, toivoen, että siitä olisi jotain apua tehtävään, sillä vastapäisestä tytöstä ei saanut kovinkaan tehokkaan opiskelijan kuvaa.

[Ronja Blomroos]

Poika vastasi olevansa samalla taikaolentojen hoidon kurssilla Ronjan kanssa. Samalla hän esitteli itsensä Maurice Pouliniksi. Ronja nyökkäsi. "Minä olen Ronja Blomroos", tyttö vastasi, muttei tehnyt elettäkään kätelläkseen, kuten yleensä oli ollut tapana. Hänellä oli toisessa kädessään Lohikäärmeiden kiehtova maailma ja toisessa Taikaolentoja sieltä sun täältä. Niistäkään kirjoista ei ollut tytön mielestä apua ja hän siirsi ne syrjemmälle. Ronja katsoi, kuinka Maurice otti käsiinsä yhden pinossa olevan kirjan. Tyttö tuhahti. Hän melkein tiesi jo valmiiksi, ettei tuostakaan kirjasta löytyisi mitään. Selaamattomien kirjojen pinossa oli vielä muutama kirja.

"Mitähän opettaja sanoisi, jos palauttaisin vain tyhjän pergamentin...", Ronja sanoi tuskaisesti. Kyseinen vaihtoehto alkoi tuntua tytön mielestä jo ihan kelvolliselta, "Tai sitten voisin lahjoa jonkun tekemään työn puolestani". Tyttö arpoi vaihtoehtoja. Ronja oli kerran aikaisemmin lahjonut erään tupakaverinsa kirjoittamaan hänelle taikuuden historian esseen. Tuo lahjonta oli maksanut vain yhden kaljuunan. Harmi, ettei kaveri ollut enää Châteaussa.

[Maurice Poulin]

Ronjaksi esittäytynyt tyttö tuhahti Mauricen valitsemalle kirjalle, mutta poika ei antanut sen vaivata. Hän päätti lukea kirjasta ainakin sisällysluettelon, vaikkei uskonutkaan saavansa siitä mitään irti. Jotenkin hänestä kuitenkin tuntui siltä, että sisällysluettelosta pitäisi löytyä apua ja siksi niitä kannattaisi yrittää lukea läpi useita.

"Mitähän opettaja sanoisi, jos palauttaisin vain tyhjän pergamentin...", tyttö pohti ja Maurice nosti katseensa kirjasta. Poika oli juuri aikeissa vastata, kun Ronja jo siirtyi seuraavaan lahjuksiin liittyvään ajatukseen. Hän oli itse kokeillut esseiden ostamista useampaan otteeseen Beauxbatonsissa ja tämä todellakin kuulosti hyvältä. "Tiedätkö ketään, joka osaisi kirjoittaa esseen myös minun puolestani?" Hän kysyi ja virnisti kevennykseksi. Hän ei nimittäin ollut ihan varma siitä, oliko Ronja ollut tosissaan.

Hän nappasi seuraavan kirjan pinosta ja avasi sen satunnaisesta kohdasta, suoraan edellisen avonaisen kirjan päälle. Hän katsoi edelleen Ronjaa, eikä siksi edes tajunnut, että oli ottanut kaksi kirjaa. Katsoessaan avaamaansa sivua, hänen silmiinsä osui otus, josta hän ei koskaan ollut kuullutkaan. Se ei tietenkään laiskalle opiskelijalle ollut mikään uusi kokemus, mutta tästä otuksesta hän ei muistanut kuulleensakaan. Kirjan sivulta hän luki ääneen "Rikkokiri: näkymätön otus, jonka olemassaolosta ei ole mitään varmuutta." Hän katsahtaa jälleen Ronjaan. "Olisiko tästä hyötyä?"

[Ronja Blomroos]

Maurice tarttui Ronjan ajatukseen lahjonnasta. Ilmeisesti poikakin olisi kiinnostunut, jos joku tekisi työn hänen puoletaan pientä korvausta vastaan. Ronja virnisti pojalle takaisin. "Sori, mutta kyseinen henkilö ei enää opiskele Châteaussa", tyttö vastasi, "Enkä tiedä enää, kuka olisi niin tyhmä, että uhrautuisi kenenkään puolesta tällaisessa asiassa". Tuntui, että jokaisella oppilaalla oli tällä hetkellä niin kova kiire, että oli vaikea ehtiä tehdä edes omia tehtäviään. Ronja läiskäisi kirjan lattialle niin että raikui. Hän oli melkein jo menettänyt toiveensa, kunnes Maurice sanoi:

"Rikkokiri: näkymätön otus, jonka olemassaolosta ei ole mitään varmuutta. Olisiko tästä hyötyä?", poika kertoi ja katsahti Ronjaa. Ronja katsoi poikaa ja kiljahti. "Näytä!", tyttö huudahti ja yritti nykäistä kirjan pojan käsistä itselleen. Hän oli saanut vuosisadan idean: hän kirjoittaisi esseen rikkokiristä! Tytön muistin mukaan tehtävänannossa ei oltu kerrottu montaako taikaolentoa oli käsiteltävä.

"Minä kirjoitan esseeni rikkokiristä", Ronja ilmoitti ja hymyili pojalle. Tuntui siltä, että kaikki stressi oli tipotiessään. "Mistä sinä kirjoitat?"

[Maurice Poulin]

Ronjan spontaani kiljahdus yllätti Mauricen täysin. Se ei oikein sopinut hänen mielikuvaansa kirjastosta ja hän punastui hieman tajutessaan, että kaikki muutkin varmasti olivat kuulleet huudon. Poika ei kuitenkaan kauaa ehtinyt olemaan hämillään ja nolostuneena, kun Ronja jo nykäisi kirjan hänen kädestään. "Minä kirjoitan esseeni rikkokiristä", tyttö tokaisi ja Mauricen suu loksahti auki. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä.

"Hetkinen..." poika aloitti protestinsa. Hän ei luopuisi löytämästään kirjasta kokonaan. "Mistä sinä kirjoitat?" Ronja puolestaan kysyi.

"Minähän sen otuksen löysin, joten aion käyttää tuota kirjaa. Sieltä varmasti löytyy useampiakin otuksia, joten voimme varmasti tehdä yhdessä siitä muistiinpanoja" Maurice sai sanotuksi. Puna alkoi pikkuhiljaa laskea hänen kasvoiltaan. Hän oli kuitenkin päättänyt jotenkin yrittää saada tiedot tästä kirjasta. Häntä alkoi hieman ärsyttää Ronjan asenne. Eihän se nyt sopisi, että hän voisi käyttää tietojaan.

// Tästä tuli nyt vähän tönkköä. Maurice on jotenkin vähän hukassa minulta tänä iltana... //

[Ronja Blomroos]

Maurice ei pitänyt lainkaan siitä ajatuksesta, että Ronja kirjoittaisi rikkokiristä ja poika jostain muusta. Maurice ilmoitti käyttävänsä tuota kirjaa tehtävän tekemisessä, sillä oli itse löytänyt kirjan. "Niin, mutta otit kirjan minun pinostani!", Ronja huudahti vastaan ja piti kirjasta tiukasti kiinni. Maurice kuitenkin kertoi, että kyseisestä kirjasta löytyisi varmasti muitakin harvinaisia otuksia. Ronja kohotti kulmiaan, irrotti kirjan puristuksistaan ja alkoi selata sitä.

"Täällä on vaikka mitä elukoita!", tyttö ilmoitti. Hän selasi vielä pari sivua eteenpäin ja purskahti sitten nauruun. "Katso tätä!", Ronja sanoi tirskahdellen ja näytti kirjasta sivua, jossa oli pienen vaaleanpunaisen virtahevon kuva, jolla oli päässä kierteinen sarvi. "Tämä on Ruttusarvinen niistaisikki, ja minä kirjoitan tästä!"