Gümianin vyöselkkaus

Lukuvuoden 2017-18 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 18 Helmi 2018, 15:26

//peli varattu Damian Moonille ja Günther Schwillingerille. Sijoittuu aamuun ystävänpäiväjuhlien jälkeen.//

Damian heräsi unestaan Serdaiglen makuukamarissa. Hän hieroi silmiään ja nousi istumaan sängyn laidalle. Viimeiset serdaiglepojat olivat jo lähdössä aamiaiselle. Damian nousi ja alkoi pukeutua. Samalla tämä mietti merkillistä unta, jonka oli nähnyt viimeyönä. Hän ei ollut varma oliko se sittenkään vain unta vai todellisia tapahtumia.

Unessa Damian oli suudellut koulun nuorempaa koululääkäriä Güntheria tulisesti Suurten salissa. Uni ei toisaalta ollut kovin erikoinen. Olihan poika nähnyt samankaltaisia unia koulun pojistakin. Mutta jokin siinä, että kyseessä oli koulun henkilökunnan jäsen sai Damianin olon hermostuneeksi.

Hän pujotti mustan bändi t-paidan päänsä läpi. Jalkoihinsa hän pisti mustat farkut, joista roikkui kettinkejä. Vyöttäessään housuja, muistot iskivät hänen mieleensä tuoden viime illan tapahtumat takaisin. Kylmä hiki valui hänen selkäänsä pitkin, kun hän kääntyi katsomaan sänkyään.

Siinä se oli. Koululääkärin vyö, jonka Damian oli ottanut mukaansa paetessaan paikalta lemmenjuoman vaikutuksen lakatessa. Hän hengitti syvään ja rukoili joltakin, että juhlissa ei ollut tapahtunut mitään vakavampaa. Tämä voisi olla hänen ja nuoren miehen uran loppu Châteaussa.

Epätoivo valtasi pojan mielen. Mitä hänen tulisi tehdä? Ketkä tästä tiesivät? Ja mitä hänen pitäisi tehdä vyölle? Oli selvää, että Damian ei voisi pitää sitä. Pois heittäminen tai tuhoaminen ei myöskään tuntunut oikealta. Näyttihän se melko kalliilta. Hänen olisi ehkä pakko palauttaa vyö Güntherille.

Damian laittoi kiireesti jalkaansa mustat sukat ja heitti päälleen mustan nahkatakin. Hän heitti vyön kiireesti laukkuunsa ja poistui makuukamarista sukkelasti. Jos hän olisi nopea, vyö saisi oikean omistajansa ja viimeillan tapahtumat voitaisiin unohtaa. Ehkä poika ehtisi aamiasellekin.

Mustat hiukset hulmusivat hänen kiitäessä linnan käytäviä. Mitä lähemmäs hän saapui sairaalasiipeä, sitä tiheämmäksi hänen hengityksensä kävi ja hikeä valui hänen selässään.

Saapuessaan sairaalasiipeen Damian alkoi vilkuilla pelokkaana ympärilleen muiden varalta. Hän ei halunnut jäädä kiinni ja selittää, mitä hän teki sairaalasiivessä.

Poika löysi Güntherin toimiston oven. Hän hidasti tahtiaan. Kasvoilla alkoi tuntua kuumotusta ja Damian oli varma, että hän oli punastumassa. Oven kohdalla poika pysähtyi ja hengitti syvään. "Syteen tai saveen," hän tuumasi ja koputti ovea.
Damian Moon
 

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Günther Schwillinger » 19 Helmi 2018, 22:07

Tohtori Günther Schwillinger istui työpöytänsä ääressä. Hän mietti edeltävän illan tapahtumia, joista ei kylläkään muistanut juuri mitään. Kaikki oli hiukan hämärää. Hän kuitenkin muisti Damian-nimisen ali-ihmusen, joka oli törkeästi tunkeutunut hänen yksityiselle reviirilleen ja leikkinyt sairaita homoeroottisia leikkejään. Homous oli Güntherin mielestä sairaus.

Günther Schwillinger oli mues, joka vihasi kaikkia alhaisempia rotuja, kuten homoja ja oikeastaan kaikkia, jotka eivät olleet puhdasta arjalaista syntyperää. Lisäksi syntyperä ei riittänyt. Täytyi myös käyttäytyä sen mukaan. Eihän käynyt laatuun, että puhdasrotuinen yli-ihminen homostelisi, ottaisi lävistyksiä tai käyttäytyisi muuten ala-arvoisesti.

Ali-ihmisille tämä toki oli sallittua. Eivät he tienneet, mitä tekivät. He olivat alempaa rotua ja käyttäytyivät sen mukaan. Ei Günther olisi halunnut kenenkään kärsivän vain siksi, että sattui olemaan häntä alempiarvoisempi. Se vain oli niin. Paremmat käskevät huonompia.

Esimerkiksi Frau Rousseau. Ei ollut Güntherin syytä, että tuo kitukasvuinen ali-ihmiskääpiö yritti olla hänen veroisensa, joskus kai kuvitteli olevansakin. Ei hoitajan äly toki riittänyt tajuamaan tätä, joten Günther suvaitsevaisena (ja PaH) miehenä yritti antaa sen anteeksi. Günther yritti tulkita muita rotuja, mutteihan ihminen koiraakaan kuunnellut...

Vielä pahempi tapaus oli uusi oppilas, neiti Hanneke Kleef. Tyttö oli toivoton tapaus. Tohtori oli yrittänyt saada lupaa lobotomialeikkauksen suorittamiseen, mutta valitettavasti se oli torjuttu "julmana". Günther vain ajatteli tyttöparan parasta.

Tyttö oli homo, käytti vääriä aineita, ja mikä pahinta, hän kannatti selvästi hiukan vasemmistolaisia aatteita. Lisäksi tytöllä oli mielenterveysongelmia ja hän satutti itseään. Hän oli siis hullu. Minne sekopäät kuuluivat? No hullujenhuoneelle toki! Heidät kuului sitoa sänkyyn odottamaan lobotomiaa, saamaan sähköshokkeja ja lopulta kuolemaanrauhallisesti.

Tietenkään Günther ei muista, tai halua muistaa, miten hän itse oli kähminyt Cedance Fleur -nimistä tyttöä lemmenjuoman vaikutuksen alaisena. Se ei toki ollut hänen oma syynsä. Lisäksi arjalaisena, puhdasrotuisena heteromiehenä hänellä oli oikeus, eikö vaan?

Silloin oveen koputettiin. Günther havahtui. "Sisään!" Schwillinger huudahti ja loihti kasvoilleen mairean hymyn. Hän odotti, että ovi avautui hymyillen ja odottaen tulijaa...

//Pakko mainita, etteivät nuo mielipiteet ole minun, vaan tohtori Schwillingerin. :,D//
Deutschland über alles!
Günther Schwillinger
 
Viestit: 42
Liittynyt: 13 Elo 2017, 11:45

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Ruth Rousseau » 19 Helmi 2018, 22:16

//KITUKASVUINEN ALI-IHMISKÄÄPIÖ DFNDBVGHJKJHGJKGFVGBJKLOIUHYGTFGHJKLMKJNHGFRTY!????!!?!! Pitäisikö itkeä vai nauraa.

P.s. NOT IN MY GOOD CHRISTIAN HOSPITAL WING.
Ruth Rousseau
 

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 19 Helmi 2018, 22:57

Damian otti vielä viimeisen syvän henkäyksen, kunnes oven takaa kuului: "Sisään!" Hän puristi laukkuaan ja huitaisi hiuksia kasvoiltaan. Sitten hän tarttui kahvaan ja veti oven auki.

Poika katsoi ovesta sisään ja näki pitkän hahmon istumassa mahonkityöpöydän takana. Hän nielaisi ja astui huoneeseen. Nurkassa oli vanha gramofoni, joka soitti hiljaa jotakin mahtipontista ja ulkomaalaista. Kirjahyllyissä oli runsaasti opuksia, mutta Damianilla ei ollut aavistusta, mistä ne kertoivat. Komeat verhot reunustivat ikkunoita luoden huoneeseen hämärää tunnelmaa. Harvoista kohdista, joista aurinko tunkeutui huoneeseen, näkyi ilmassa leijailevaa pölyä.

Huoneen ilmapiiri tuntui painostavalta. Damianin teki mieli kääntyä takaisin ovesta käytävälle, mutta hän ei voinut. Tunnistaisiko koululäkääri hänet? Voisiko tämä erottaa Damianin koulusta? Varmasti. Mutta samalla hän myös tajusi, että myös Günther olisi aseeton, sillä hän oli ahdistellut toista oppilasta. Tämä ajatus antoi Damianille enemmän itsevarmuutta tilanteeseen.

Hän asteli jykevän pöydän luokse kaivaen samalla laukustaan Güntherin vyötä. Lähestyessään miestä, hän huomasi, että koululääkäri oli varsin komea. Hänellä oli kauniit kullanruskeat hiukset. Damian pystyi vieläkin tuntemaan niiden silkkisyyden hänen sormissaan ja miehekkään tuoksun nenässään. Poika alkoi pohtia lemmenjuoman vaikutuksia. Oliko hänellä vielä hiukan juomaa sisällään vai oliko tämä jotain muuta?

Damian laski vyön pöydälle ja katsoi Güntheria silmiin kylmästi. Sisällään hän kuitenkin oli sulana miehen lumoavan kauniista sinisistä silmistä.
Damian Moon
 

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Günther Schwillinger » 19 Helmi 2018, 23:23

Günther pudotti kynänsä kädestään. Hän kyllä tunnisti sisään tulleen pojan. Hän oli Damian Moon, tuo homoseksuaali, jonka olisi pitänyt palaa uunissa... Vaikka samassa uunissa sen Hanneke Kleefin kanssa. Günther muisti edelleen, miten tytön heittämä kirja läiskähti päin hänen kasvojaan. Se ei tulisi toistumaan. Hän saisi kostonsa.

"Herr Moon, guten Tag. Miten voin auttaa teitä?" Günther kysyi kylmästi. Hän katsoi suoraan pojan silmiin katseessaan kylmyys ja inho. Hänen mairea palveluhymynsä oli kadonnut. Hänen kasvoillaan oli vain närkästystä. Hänen kasvonsa omivat kuin nopeasti hapantunutta maitoa.

Miehen otsa kurtistui, kun hän poimi kynän takaisin käteensä ja asetti sen siististi paperin viereen. Tohtori risti kätensä ja nojasi kyynerpäillään pöytään. Koko tänä aikana hän ei ollut irroittanut katsettaan pojasta. Hän oliräpäyttänyt silmiäänkin vain muutamia kertoja.

Tohtori hengitti hitaasti ja antoi ilman täyttää keuhkorakkulansa kuin olisi hengittänyt viimeistä kertaa, kuin homous olisi saastuttanut ilman kuin jokin leviävä virus. Sitä se kenties olikin. Günther rykäisi ja suoristi nopeasti selkänsä siirtäen kätensä ristiin niskansa taa - hänen kasvonsa pysyivät edelleen järkkymättömänä graniittina.

Yhtäkkiä poika laski vyön pöydälle. Lääkäri tunnisti tuon vyön. Edeltävän illan tapahtumat olivat siis totta. Günther huokaisi syvään. Hän nuosi nopeasti pystyyn ja asteli pojan selän taa. Hän hipaisi kädellään poja selkää kuin kokeillakseen, onko tuo oikea. Hän teki nopean käännöksen ja asteli pian kehää pojan ja pöydän ympäri.

"Tästä ei puhuta mitään. Ikinä", hän mutisi ja jatkoi: "Ei ikinä. Voisin toki unhoituttaa sinut, viedä sinut jonnekin.metsään ja jättää sinne. Voisin myös tappaa sinut ja haudata metsään, eikä kukaan koslaan toetäisi... mutta siitä olisi minulle liikaa vaivaa. Toisaalta... siitä saisi lähinnä mielihyvää... kaikkein paras on, että olet hiljaa..."
Deutschland über alles!
Günther Schwillinger
 
Viestit: 42
Liittynyt: 13 Elo 2017, 11:45

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 20 Helmi 2018, 00:19

Güntherin ilme oli vähintään yhtä kylmä kuin Damianin, jopa kylmempi. Poika näki kuitenkin laskiessaan vyön pöydälle, että mies muisti viimeillan tapahtumat. Damianin todelinen uteliaisuus heräsi nyt. Hän halusi tietää kaiken, mitä tapahtui koululääkärin pään sisällä sillä hetkellä.

Pojan jokainen lihas muuttui makarooniksi, kun Günther huokaisi syvään. Damian unohti hetkeksi huoneen painostavan ilmapiirin. Hänen teki mieli sulkea silmänsä ja hän halusi miehen huokaisevan uudestaan. Jostain syystä se rentoutti häntä. Damian jatkoi kuitenkin heidän tuijotuskilpailuaan, mutta hänen ilmeensä ei taatutusti ollut enää yhtä kylmä.

Günther nousi tuolistaan, mikä sai nuorukaisen varuilleen. Mies oli pitkä. Damian kuuli tämän hengityksen selkänsä takaa. Lihakset rentoutuivat taas. Poika sulki silmänsä hetkeksi, sillä arveli, ettei tohtori voisi nähdä sitä.

Hänen sydämensä syke tiheni ristiriitaisessa tunnelmassa. Damian ei tiennyt, mitä hän tunsi tohtoria kohtaan. Oliko se pelkoa vai ihastus. Ja mikäli se olisi viimeinen, oliko se aitoa. Vai oliko se vain lemmenjuoman rippeitä? Vaikka Günther tuntui halveksivalta, Damian tunsi olonsa kevyeksi miehen lähellä.

Tohtorin käsi hipaisi pojan selkää ja sai kylmät väreet kulkemaan läpi koko Damianin kehon. Toisenlaisessa tilanteessa nuorukainen olisi nauttinut tilanteesta kovasti.

Hän avasi silmänsä, koska kuuli Güntherin askelten vievän takaisin työpöytänsä taakse. Damian odotti jännittyneenä, mitä mies sanoisi. "Tästä ei puhuta mitään. Ikinä", mutisi tohtori. Damianin tuntemukset olivat hyvin ristiriitaisia. Osa hänen mielestään helpottui, koska hänen koulu-uransa ja maineensa oli mahdollisesti pelastunut. Toinen puoli taas kihisi kiukusta. Hän halusi hyväksyntää. Hän halusi, että tohtori olisi sanonut, että asia oli okei. Olihan hän ollut lemmenjuoman alaisena.

Günher jatkoi: "Ei ikinä. Voisin toki unhoituttaa sinut." Damian pelästyi. "Viedä sinut jonnekin metsään ja jättää sinne", tohtori jatkoi. Nuorukainen oli peloissaan. Tekisikö mies todella sen? Hän ei kuitenkaan mahtanut mitään mielelleen, joka näki heidät kaksi metsässä. Onnellisina.

"Voisin myös tappaa sinut ja haudata metsään, eikä kukaan koskaan tietäisi", mies jatkoi vieläkin. Hän oli selvä psykopaatti! Jokin siinä kuitenkin kiinnosti Damiania.

"... mutta siitä olisi liikaa vaivaa." Damian ei todellakaan enää tiennyt, kuinka tohtorin uhkauksiin pitäisi regoida. "Toisaalta... siitä saisi lähinnä mielihyvää", Günther pohti. Nyt poika ei mahtanut mielelleen enää mitään. "... Kaikkein paras on, että olet hiljaa..."

Jälkeenpäin Damian ei tiedä, mikä häneen oli mennyt. Hän koki, että ansaitsi tohtorilta parempaa kuin käskyn vaijeta. "Entä jos en!" Poika ei tiennyt, sanoiko hän sen enemmän vaatien kuin flirttaillen.
Damian Moon
 

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Günther Schwillinger » 20 Helmi 2018, 20:33

"Entä jos en!" Damian huudahti. Günther pysähtyi ja puristi kätensä nyrkkiin. Nurkassa pyörineen gramofonin neula lennähti ylös levyltä. Verhot avautuivat tuoden huoneeseen lisää valoa, jolloin myös nurkassa komeillut Adolf Hitlerin muotokuva tuli näkyviin, sillä se ei aiemmin pimeyden vuoksi näkynyt. Kuva oli varustettu aidolla nimikirjoituksella. Günther oli pyytänyt sen itse.

Tohtori käntyi kohti poikaa ja hymyili. Yhtäkkiä hänotti askeleen kohti pöytäänsä ja pamautti nyrkkinsä lähes paranormaalilla nopeudella pöytään niin, että huoneessa kaikui.

"Sinä", lääkäri aloitti kiihtyneenä, "et poistu tästä toimistosta levittämän kaikille juoruja ja valheita. Sellainen ei käy laatuun, du bist versaut Untermenschen! Schwule... Ich vestehe nicht..."

Günther perääntyi hiukan ja istuutui takaisin tuoliinsa. Hän huokaisi syvään ja hieroi ohimoaan. "Hyvä on. Mitä tahdot? Rahaa? Naisia? Kerro minulle. Tärkeintä on, että unohdamme eilisen, naturlicht."
Deutschland über alles!
Günther Schwillinger
 
Viestit: 42
Liittynyt: 13 Elo 2017, 11:45

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 20 Helmi 2018, 21:31

Günther todella pysähtyi Damianin huutoon. Poika oli sisimmässään ylpeä itsestään. Hän huomasi, että tohtori puristi käsiään nyrkkiin. Damian ei tiennyt, kuinka reagoida.

Gramofoni lopetti yhtäkkiä soittamisen ja verhot heilahtivat sivuun ikkunoiden edestä. Damian hätkähti tätä. Auringonvalo paljasti toimiston nurkasta kuvan itse Hitleristä. Poika oli sisällään shokissa. Minkälainen ihminen pitää toimistossaan kuvaa Hitleristä? Ehkä herra Schwillinger oli kiinnostunut toisesta maailmansodasta.

Mies kääntyi katsomaan nuorukaista ja hymyili. Vaikka Damian ei loistanutkaan ennustamisessa, hän tiesi, että se enteili pahaa. Tohtori otti askeleen kohti pöytään ja aivan yllättäen löi pöytää nyrkillään päästäen mahtavan äänen. Damianin sydän hyppäsi kurkkuun. Hän oli suututtanut koululääkärin.

"Sinä", Günther aloitti. Damian tunsi olonsa kuin saippuasarjassa. Niin dramaattiselta se vaikutti. "Et poistu tästä toimistosta levittämän kaikille juoruja ja valheita. Sellainen ei käy laatuun", lääkäri jatkoi. Poika oli korjamassa: "Totuutta, sir", mutta hänet keskeytti liuta saksankielistä karjumista. Damian alkoi pohtia Güntherin ja taulussa päälistelevän diktaattorin eroa.

Tohtori perääntyi hieman pöydästä ja kaatui tuoliinsa. Hän huokaisi (turhautumista? suuttumusta?) ja hieroi ohimoaan. Damianista siinä näyssä oli jotain kaunista. "Hyvä on. Mitä tahdot? Rahaa? Naisia?" Poika oli repeämässä nauruun. "Kerro minulle. Tärkeintä on, että unohdamme eilisen, naturlicht."

Damian alkoi pohtimaan kuumeisesti. Mitä hän voisi pyytää? Antaisiko Günther todella sen mitä hän haluaa vain siksi, että hän olisi hiljaa? Poika päätti, että hän aikoo asettaa kunnon tarjouksen, jos vaikka koululääkäri todella vaalisi mainettaan ja työpaikkaansa niin kovasi. Mitä hävittävää hänellä olisi?

Hän röyhisti rintaansa ja otti niin itsevarman olemuksen kuin pystyi ja sanoi vaativasti: "Haluan poikaystävän!" Damian selvitti kurkkuaan ja jatkoi, "Rammsteinin levyt, uuden nahkatakin", hän piti pienen tauon, "ja lemmenjuomaa!" Poika hymyili Güntherille kulmiensa alta. Hän otti askeleen lähemmäs pöytää ja laski kätensä vyölle. "Suukko vielä, danke", Damian painotti viimeistä sanaa ja iski tohtorille silmää.
Damian Moon
 

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Günther Schwillinger » 25 Helmi 2018, 02:12

"Haluan poikaystävän! Rammsteinin, uuden nahkatakin", poika selitti ja piti tauon, "ja lemmenjuomaa!" Poika hymyili, otti askeleen työpöydän luo ja laittoi kätensä vyölle. Hän piti tauon ja iski Güntherille silmää sanoessaan: "Suukko vielä, danke." Se oli virhe. Günther raivostui, mutta pyrki vielä hillitsemään halunsa tappaa poika. Saastainen homoseksuaali! Miten hän kehtasi liata Güntherin pöydän ja vyön kosketuksellaan? Ne oli desinfioitava, ja ellei se auttaisi, poltettava. Niistä olisi satava irti kaikki saastaisen ali-ihmisyyden jätteet.

"Miten luulet minun löytävän sinulle poikaystävän? Oletko tyhmä vai vain Untermenschen? Miksi hommaisin sinulle mitään, kun kerran kiristät minua? Lisäksi pääsisin helpommalla vain tapattamalla sinut", Günther huusi. Hän oli vihainen.

Minä poika häntä piti? Hän ei suutelisi poikaa, ei ikinä. Hän ei alentuisi pojan tasolle. "Minä en sinua suutele. NEIN!" Günther huusi ja katsoi tiukasti poikaa. "Näyttää siltä, ettet saa mitään, naturlich."
Deutschland über alles!
Günther Schwillinger
 
Viestit: 42
Liittynyt: 13 Elo 2017, 11:45

Re: Gümianin vyöselkkaus

ViestiKirjoittaja Damian Moon » 25 Maalis 2018, 15:25

Damian puristi nyrkkiään vyön ympärillä ja hymyili viekkaasti. Tilanne oli vielä hetki sitten saanut pojan olon vaivaantuneeksi, mutta nyt hän alkoi tuntea itsevarmuutta. Tilanne oli muuttunut niin absurdiksi, ettei hän voinut ottaa sitä täysin vakavissaan, vaikka tuo äkäinen (mutta hyvän näköinen) mies katsoikin häntä halveksuvasti.

"Miten luulet minun löytävän sinulle poikaystävän?" Günther raivostui. Apua. Koululääkärillä ei todellakaan ollut huumorintajua. Damianin leikittely oli mennyt mieheltä täysin ohi. Tilanne oli hänestä selvästi vakavampi kuin Damianista.

"Oletko tyhmä vai vain Untermenschen?" Lääkäri jatkoi huutoaan. Damian ei tiennyt, mitä viimeinen sana tarkoitti, mutta varmasti jotain, mistä hänen olisi kuulunut loukkaantua. Hän oli sanomassa jotain väliin, mutta päätti vaijeta ja katsoa Güntherin kiukunpuuskan loppuun asti.

"Miksi hommaisin sinulle mitään, kun kerran kiristät minua?" Jatkoi mies. Eikös se ollut kiristämisen idea? Damian alkoi kyllästyä koululääkärin huumorintajun puutteeseen, kunnes Günther kajautti: "Lisäksi pääsisin helpommalla vain tappamalla sinut!"

Hetki pysäytti pojan. Ensin mies huutaa hänelle, kuinka Damian kehtaa kiristää häntä. Samalla tämä uhkaa poikaa tappamisella! Hän sai tarpeekseen. Damian nosti vyön nyrkissään pöydältä ja suoristautui.

"Minä en sinua suutele. NEIN!" Damianille tuli mieleen netissä (jännä jästikapistus, johon isällä oli pääsy.) näkemiään pilailuvideoita Hitleristä, kun tämä huutaa. "Näyttää siltä, ettet sa mitään, naturlich", Günther jatkoi.

Damian päätti, että koululääkäri oli väärässä. Hän asteli pöydän toiselle puolelle Güntherin eteen. Damian toi kasvonsa aivan lähelle tämän kasvoja. Mies oli häntä pidempi, joten hän joutui katsomaan ylöspäin ja hieman kurottamaan. Poikaa ei kuitenkaan pelottanut.

Epätodellisen kiukun, naurun ja ehkä lemmenjuoman rippeiden tunteen läpi hän haistoi Güntherin miehekkään hajun. Damian ojentautui eteenpäin ja lausui miehen korvaan: "Nyt sinä kuuntelet komistus. Toimitat minulle sen levyn ja pullollisen lemmenjuomaa tai koko koulu kuulee sinun seikkalustasi viattoman Cedance-rukan helmoissa."
Damian Moon
 

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2017-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron