Kuminaa pääkopassa, pitäisikö hakea apua?

[Heather Rose]

//Heather Roselta Ruth Rousseaulle.

Aamu valkeni Pouffsoufflen oleskeluhuoneessa. Auringon ensi säteet pilkistivät valkoisen pellavaverhon takaa. Kuka tahansa oppilas olisi voinut olla iloinen tuona aamuna, mutta Heather Rose istui pylvässänkynsä reunalla pidellen kaksin käsin päätänsä. Maailma pyöri neidin ympärillä.
"Voi Nallukka, mitä minä teen?" Heather voihkaisi ja rutisti pehmonalleaan.
Pouffsouffletyttö oli kärsinyt ankarasta päänsärystä eilisillasta asti, kun hän oli pudonnut kahdenmetrin korkuudesta ja lyönyt päänsä. Niin hän oli vastannut jokaiseen "Olet kalpea! Mikä sinun on?" kommenttiin.
Heather ei kuitenkaan kertonut koko totuutta. Hän oli löytänyt ystävänsä Katrinen kanssa salakäytävän jäädessään lukkojen taakse luokkahuoneeseen. Siellä hän oli sitten kiivennyt lahoja tikapuita syvään kuiluun ja otteen livetessä saanut joka lievän- tai joko vakavan aivovamman.
Päässä virtaava kipu sai hänet kuvittelemaan tavallista oudompia asioita ja Nallukan puhekin lasketaan niihin:
"Sinun täytyy lähteä sairaalasiipeen."
Nyökäten voimaton tyttö nousi seisomaan. Lämmin tuuli puhalsi avoimesta ikkunasta niihin kohtiin, jossa Heatherin vaaleanpunainen pitsiyöpaita ei ollut suojana.
Hän hoippui pienille kierreportaille ja hinasi itsensä alas varoen ettei menettäisi tasapainoaan.

Heather vaappui käytävällä kuin ensiaskeleita ottava ankka. Kipua oli kärtynyt jo runsaasti. Monet muut käytävällä kulkevat oppilaat katselivat häntä huolestuneena mutta Heather jatkoi matkaansa pelkkä pyjama yllään.
"Auh", neiti voihkaisi pudotessaan polvilleen. Kipu kertyi yhä suuremmaksi ja Heatheria alkoi vähitellen huimata yhä enemmän ja enemmän. Jos hän vain saisi pinnisteltyä vielä muutaman mutkan ja käänteen niin hän olisi perillä.
Tiukasti pinnansa pitäen Heather ponnisti itsensä ylös. Huono olikin alkoi myllertämään neidin vatsassa.
Tyttö pyyhkäisi ruskeat hiuksensa pois silmiensä edestä ja huilasi hetken.
"Jos jollain ihme konstilla sairaanhoitaja saa tämän päänsäryn unholaan", Heather puuskahti. "Niin hämmästyn suuresti."

Viimein Heather saavutti kahtena näkyvän tumman tammipuu oven. Tyttö haparoi oven kahvaa tuskanhikisillä käsillään ja työnsi oven auki.
Neiti ei enää erottanut huoneen hahmoja vain epämääräisiä värilänttejä. Tasapainon alkaessa peittää hän huojui sängyn luokse. Heather vaipui sängylle puoliksi pökertyneenä kuunnellen loittonevaa sairaalasiiven aamuhälinää.

// Otsikko ei ole mitä parhain :D

[Ruth Rousseau]

Sairaalasiiven aamu tuoksui sitruunateeltä ja uudelta hajuvedeltä. Desinfiointiaineen tuoksuakin leijui ilmassa, mutta haju ei ollut pistävä. Valoisan salin sängyt olivat tyhjiä ja kauniisti pedattuja. Ne oikein kutsuivat potilaita luokseen. Minä en kuitenkaan halunnut juuri nyt potilaita hoidettavakseni. Halusin nauttia tästä rauhallisesta, aurinkoisesta aamusta ja gramofonista jonka olin toissapäivänä saanut toimimaan (taikuudella tietenkin).

Soittimen ansiosta sairaalassa kaikui Édith Piafin ääni. En osannut sanoja, enkä siksi laulanut mukana. Hyräilin hyväntuulisena kuitenkin ja selailin eilistä päivän profeettaa. Jouduin kuitenkin pian keskeyttämään lehden lukemisen, kun sairaalan tamminen ovi työnnettiin auki. Otin sauvan taskustani ja heilautin sitä. La foule pysähtyi ja minä kipitin potilaani luokse.

Tyttö näytti uupuneelta ja kalpealta. Olin nähnyt tämän saman useat kerrat. "Saanen arvata?" kysyin heilauttaessani taikasauvaani. "Olet lyönyt pääsi", ehdotin painaessani äsken taikomani kostean rätin hänen otsalleen. "Tai sinulla on vain migreeni?", ehdotin uudestaan ja näpäytin sauvaani jolloin pöydälle ilmestyi kylmää vettä täynnä oleva vesilasi. Katsoin nyt tarkemmin potilastani. Hän näytti olevan aivan toisissa maailmoissa. Jäin odottamaan tytön vastausta.

[Heather Rose]

Heather makoili siinä silmät ummessa. Hän ei ollut tajuissaan - itse asiassa ei tajutonkaan, mutta näytti pyörtyneeltä. Kipu ja huimaus olivat vieneet hänet jonnekin muualle, kuin Sairaalasiiven potilasvuoteelle. Tyttö oli aivan liikkumaton, eikä tuntenut upottavaa pehmeää vuodetta, eikä Nallukkaa, joka riippui yhä hänen oikeassa kädessään, saati haistanut sairaalan desinfiointiaineen ja sitruunateen sekaista tuoksua, mutta hän kuuli kaikki häntä ympäröivät äänet jostain kaukaa. Hän kuuli kuinka joku käveli hänen luokseen ja tuo naisääni sanoi; "Saanen arvata? Olet lyönyt pääsi." Jos Heather olisi ollut tajuissaan hän olisi tuntenut, kuinka hänen otsalleen laskettiin märkä pyyhe. "Tai sitten sinulla on vain migreeni."

Mielellään Heather olisi vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin, mutta kun ei kykene, niin ei kykene. Hetken kuluttua tyttö avasi hitaasti silmänsä nähdäkseen häntä puhutelleen naisen siniharmaisiin silmiin. Naisen hiukset olivat lyhyet ja harmaat ja kasvoilla näkyi hieman ryppyjä. Kuitenkin tuo näytti hyvin ystävälliseltä. Naisen huulet olivat kapeahkot. Hän oli pukeutunut viininpunaiseen mekkoon ja valkeaan essuun. Kuka tahansa olisi voinut päätellä tuon olevan sairaanhoitaja.

Heather nousi hitaasti ja varovasti istumaan, sillä hänen päähänsä kertynyt kipu oli hyvin tuskaisa. Neiti jäi nojaamaan käsiensä varaan. Tyttö tunsi olonsa voimattomaksi ja heikoksi. Jos hän nyt nousisi jalkeille ei hän luultavasti pysyisi pystyssä. Nytkin Heatherista tuntui, että hän voisi vajota takaisin horrokseen minä hetkenä hyvänsä.

"Minä - putosin", sanoi Heather muistettuaan naisen esittämän kysymyksen. "Ja löin pääni ki - kiveen." Hän ei voisi kertoa totuutta. Hän ei voisi tehdä sitä itsensä, eikä Katrinen tähden. Kuitenkaan hän ei ollut kummoinen valehtelija. Voi hyvin olla että sairaanhoitaja epäilisi jotain. Itse asiassa oli aika hölmöä kun Heather pelkäsi totuuden kertomista, mutta minkäs sille mahtoi.

[Ruth Rousseau]

Tytön katse viipyi minussa hetken. Kasvoista vaatteisiini ja niistä takaisin silmiini. Odotin vastausta kysymykseeni yhä, sanomatta sanaakaan. Punapää nousi hitaasti istumaan ja kertoi pudonneensa. "Ja löin pääni ki - kiveen", hän jatkoi ja mutristin huuliani. Vaikkei tyttö ollutkaan täysin tolkuissaan jatkoin kyselemistä.

"Onko sinulla ollut muistikatkoksia tai muita ongelmia muistiin liittyen?" kysyin ja katsoin hänen päätään. Ulkoisia vammoja ei ainakaan näkynyt. Ehkä hiukset peittivät ne, ajattelin. Laitoin taikasauvan essuni taskuun ja siirryin hieman lähemmäksi sänkyä. Käänsin hellästi kädelläni tytön päätä ja tarkistin oliko hänen korvissaan verta. "Tarkistan vielä mahdolliset kallonmurtumat, älä siis ihmettele", selitin ja kun tyttö ei estellyt(?) painelin hänen päätään hellästi käsilläni ja sormillani. En löytänyt mitään mistä olisi syytä huolestua.

"Huimaako tai oksettaako sinua? Entä kuinka kauan siitä on kun löit pääsi?" kysyin ja otin taikasauvan taskustani takaisin käteeni. Katsoin toista kulmat hieman kurtussa. Koska murtumia ei ollut, ei kudosvaurioitakaan ollut. Se tarkoitti sitä ettei hänellä ollut myöskään kallonsisäistä verenvuotoa. Mietittyäni pienen tovin päädyin siihen tulokseen että kyseessä oli varmasti aivotärähdys. Syytä suurempaan huoleen ei siis ollut. Päätelmistäni huolimatta odotin vastausta hetki sitten esittämääni kysymykseen. Mikäli päänsärkyä oli kestänyt jo pidempään oli kyseessä vakavempi aivotärähdys. Toisaalta sen näki jo pelkästään tytön kasvoista. Häntä tosiaankin sattui. En kuitenkaan uskaltanut vielä tehdä loitsuja, tai antaa lääkettä. Halusin nimittäin olla täysin varma siitä oliko tytöllä muutakin kuin päänsärkyä. Jos tänne tultiin sairaana, niin täältä ei lähdetty pois puolisairaana.

//Täähän oli hyvä kun tein sairaanhoitaja hahmon. :D Tulee luettua erilaisista vammoista/sairauksista ja niiden hoitamisesta. ;D//

[Heather Rose]

"Onko sinulla ollut muistikatkoksia tai muita ongelmia muistiin liittyen?" kysyi nainen tarkastellen tytön päätä. Heather mietti. Hänellä ei ollut muistikatkoksia, eikä muitakaan ongelmia liittyen muistiin. Entä jos hän ei vain muistanut niitä? Tuskin. Muistikatkoksilta hän oli säilynyt. Seuraavaksi sairaanhoitaja laittoi taikasauvansa essunsa taskuun. Sitten tuo ryhtyi hellästi kääntelemään Heatherin päätä. "Tarkistan vielä mahdolliset kallonmurtumat, älä siis ihmettele." Ei Heather ihmetellyt. Hän odotti hartaasti, että pääsisi päänsärystä eroon.

Sairaanhoitajan tarkastellessa hänen päätänsä Heather pohti, miltä hän mahtoi näyttää. Hän oli kapea. Siitä ei ollut epäilystäkään. Tyttö palasi menneisyyteen. Neiti muisti, kuinka hän oli pudonnut. Iskeytyessään maahan - mitä silloin tapahtui? Heather muisti vain sen, että heti osuessaan maahan kaikki oli pemennyt, mutta vain hetkeksi. Sitten hän oli maannut kivisellä lattialla kuullen Katrinen huudon. Heather vavahti. Tuon näkökenttä alkoi mustenemaan ja hän taisteli pyörtymistä vastaan. Heather oli juuri kupsahtamaisillaan siihen paikkaan, mutta hän pinnisti itsensä väkisin takaisin todellisuuteen.

"Huimaako tai oksettaako sinua? Entä kuinka kauan siitä on kun löit pääsi?" hän kuuli kysyttävän ja havahtui todellisuuteen. Heather nyökkäsi hieman ja sanoi sitten; "Se tapahtui eilen. Minua huimaa aika paljon, mutta ei niinkään okseta", hän piti tauon. "En ole varma - mutta luulen että ehkä tajuni lähti sekunniksi tai kahdeksi, mutta tänä aamuna on sattunut ihan kamalasti. Välillä vain meinaan pyörtyä, mutta niin on käynyt vain pari kertaa."

Tyttö puristi Nallukkaa rintaansa vasten istuessa sängyn reunalla.

//:'D//

[Ruth Rousseau]

Tyttö kertoi pudonneensa eilen ja häntä kuulemma huimasi aika paljon. Hän kertoi myös että oli ehkä pyörtynyt sekunniksi jos toiseksikin. Nyökkäsin ja katsoin häntä yhä mietteliäänä. Kyllä se oli aivotärähdys. Korvissa ei näkynyt verta ja kallo tuntui normaalilta.

"Selvä on. Hoidetaan sinut nyt kuntoon", sanoin ja asetin käteni hänen päänsä ylle. Koska tyttö oli jo eilisestä asti kärsinyt päänsärystä en antanut hänelle lientä. Päätin hoitaa tämän säryn pois loitsulla. Taikasauva oli vasemmassa kädessäni ja se hipoi tytön hiuksia. Mutisin sanat ja tein sauvalla pienen liikkeen. Lausuin sanat uudestaan ja tein liikkeen tällä kertaa eri suuntaan, pitäen sauvaa tällä kertaa oikeassa kädessäni.

Tytön pää tuntuisi melko kuumalta nyt ja pian sen jälkeen viileältä. Särky katoaisi nopeasti ja olisi vähintään kahden minuutin kuluttua kokonaan poissa. Huimaus hälvenisi sitä mukaa kuin kipukin. Hymyilin hieman ja katsoin tytön kasvoja joille palasi hiljalleen väri. "Tuntuuko paremmalta?"

[Heather Rose]

"Selvä on. Hoidetaan sinut nyt kuntoon." Voi, kuinka noi sanat kuulostivatkaan hyvältä. 'Kuntoon'. Tuskin Heather malttoi odottaa.

Sairaanhoitaja asetti taikasauvansa Heatherin pään ylle ja mumisi jotain sanoja pyöräyttäen kättään hieman. Sitten tuo vaihtoi kättä tehden saman toimen piteen. Lämmin aalto valahti tytön pään lävitse. Henkeä pidätellen Heather odotti. Hän tunsi kuinka väri palasi hänen kasvoilleen ja päänsärky haihtui hiljalleen pois. Neidin kivut hälvenivät, samoin huimaus.

 "Tuntuuko paremmalta?"

Heather oli aivan kunnossa. Tuntuu samalta kuin ennen salakäytävä reissua, ajatteli hän. Hän oli varma että voisi kirmata pitkin koulun käytäviä taas voimallisena vaivattomana tyttönä. Heather hymyili ja nyökkäsi.

[Ruth Rousseau]

Tyttö hymyili ja nyökkäsi vastaukseksi. Hymyilin lempeästi takaisin. "Hyvä", totesin ja käännyin poistuakseni. Kävelin tkaisin pöytäni luokse ja osoitin sauvallani gramofonia. Sairaalasiipi täyttyi musiikista jälleen ja aamuni jatkui normaalisti. Katsoin sotkuista muistivihkoani mietteliäänä. Selasin sivuja läpi ja totesin pian ettei minulla ollut mitään tärkeää menoa tai erikoisempaa tehtävää pariin seuraavaan päivään. "Mikä nimesi olikaan?" huikkasin potilaalleni joka ei vielä ollut ehtinyt ovelle asti(?). Enhän minä hänen nimeään mihinkään tarvinnut, mutta halusin tietää. Oli mukavaa kun osasi nimetä edes muutaman oppilaan.

//pituus on häikäisevä. Sisältökin aikamoinen... Pahoittelen.//

[Heather Rose]

"Hyvä", sanoi sairaanhoitaja ja kääntyi. Hän käveli pöydän luokse ja osoitti gramofonia sauvallaan. Musiikki kaikui Sairaalasiivessä. Jos Hestherin päätä olisi vieläkin särkenyt hän ei olisi voinut iloita siitä, mutta nyt hänen kasvoilleen kehkeytyi leveä hymy. Päästessään oleskeluhuoneelle vaihtaisi hän vaatteet ja menisi ulos. Ihanaan raikkaaseen ulkoilmaan. Hän juoksisi pitkin Châteaun tienoita iloisena kuin villivarsa.

Heather nousi pystyyn ja kipristeli paljaita varpaitaan. Tuntui ihanalta seistä taas vakain jaloin tukevalla maanpinnalla. "Mikä nimesi olikaan?" Huikkasi nainen pöytänsä takaa.

"Heather - Heather Rose", tyttö esittäytyi kävellen ovelle. "Mikä sinun nimesi on? Oletko Ruby - tai joku sellainen?" kysyi Hesther vuorostaan.

//On tämä minunkin niin mahtava :'D//

[Ruth Rousseau]

Heather kertoi nimensä. "Sievä nimi", vastasin hänelle ja hymyilin hieman. Sopi hänelle hyvin. "Mikä sinun nimesi on? Oletko Ruby - tai joku sellainen?" Heather kysyi kohteliaasti ja naurahdin. Ruby. En ollut koskaan tavannut Ruby nimistä. Minkälöhänlaisia Rubyt olivat? Nimi oli nätti, ehkä nimen omistajatkin olivat nättejä?

"Voi, kyllä, olen joku sellainen", kerroin ja jatkoin pian: "Nimi on Ruth Rousseau."

//Tää peli alkaa varmaan olla jo tässä? :D//