Game on

[Jack Falconhawk]

//Tarkoitettu Jack Falconhawkin, Lee Yumikon ja Adelheid Morganin pelille

[Adelheid Morgan]

//Missä järjestyksessä pelataan? :)//

[Jack Falconhawk]

//Käykö jos ei olisi järjestystä vaan sitä mukaa kun ehtii roolattaisiin? En tiedä paljoa Pourdlinesta mutta toivottavasti toi pätkä kelpaa, kumpi vaan voi jatkaa (x

Töllötän kulmat kurtussa ravintoloiden ja kauppojen nimiä. Kaikki on kirjattu ranskan kielellä (=en ymmärrä sanaakaan). Kaivan mustan OBEY-hupparini taskusta rahapussin esiin, ja lasken ne. 5 kaljuunaa. Mahtavaa sillä saisi varmasti jotain safkaa, kuolen nälkään. Vaikka Pourdline on velhokylä, kävelen jästivaatteissa (osittain koska se pikku pirulais kissa raateli kaapuni). Sääli että oli talvi, muuten tää kylä olisi huippu skeittaamis paikka kaikkine kaiteineen ja penkkeineen. En kysy apua vaan heiluttelen kädelläni entten tentten lorun ja suuntaan sitten siihen ravintolaan johon silmät kiinni osoitin. Ravintola on sävytetty tummanpunaiseen, ja sen oven päällä roikkuvassa kyltissä lukee kultaisella värillä jotakin ranskaksi. Repäisen oven auki ja marssin sisälle. Vaikka kaikkialta löytyy vapaita penkkejä suuntaan suoraan vähän baaritiskin tapaiselle pöydälle. Kaivan hupparini taskusta kaljuunat ja itse suklaasammakko korteista jästien pelikortit-tai no kuvakortit on itse leikelty suklaasammakko korteista-puiselle pöydälle venaamaan.
”Oletko jo päättänyt nuori herra?”, baarimikko huikkaa ja tulee luokseni. Nyökkään ja alan vilkuilla listoja.
”Joo mä otan...neilivettä ja mustikka-suklaa muffinin”,ilmoitan noidalle ja hän nyökkää. Takaa kuuluu ovenavaaminen. Käännyn pyörivällä, korkealla tuolilla katsomaan. Joku velho menee istumaan yhden noidan pöytään. Käännyn ympäri ja katseeni osuu yhden tuolin päässä istuvaan tyttöön.
”Hei baarimikko jäikö siitä 5 kaljuunasta mitää?”,huikkaan neilivettä korkeaan lasiin kaatavalle noidalle.
”2 kaljuunaa 9 sirppiä”,noita kertoo.
”No sitten laita neidille samanlainen, mun piikkiin!” Ilmoitan hetken mielijohteesta ja osoitan peukalollani yhden tuolin päässä istuvaa tyttöä. Baarimikko vilkaisee tyttöön ja nyökkää.

[Lee Yumiko]

Yumiko käveli lumisella kujalla Poudlardinessa. Tyttö hengitti raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Hän kerrassaan rakasti talvea. Talvella kaikki oli niin kaunista. Lumi peitti kaiken alleen. Lisäksi talvella oli paljon tekemistä. Talvella pystyi luistelemaan, tekemään lumiukkoja ja lumienkeleitä, leikkiä lumisotaa, hiihtää, lasketella ja paljon muuta. Ja tietenkin oli ihanaa vain nauttia kauniista ja viileästä säästä.

Yumiko saapui erään ravintolan eteen. Tyttö oli päättänyt mennä syömään jotain. Shoppailemisesta tuli todella kova nälkä. Yumiko avasi ravintolan oven ja astui sisään. Ravintola oli todella kodikas. Tyttö katseli hetken ympärilleen ennen kuin päätti mennä istumaan baaritiskin tapaisen pöydän ääreen. Hän laski ruskean olkalaukkunsa ja ostoskassinsa lattialle ja otti takkinsa pois. Yumiko asetti takin penkin selkänojalle ja istahti penkille. Tyttö tilasi itselleen lasillisen kurpitsamehua ja otti sen jälkeen olkalaukustaan kirjan. Kirjan kannessa luki ranskaksi: "Syteen tai saveen". Yumiko oli ostanut kirjan La Rochellesta viime kesänä. Tyttö luki kirjaa jo toista kertaa.

Yumiko uppoutui kirjaan täysin eikä huomannut ajan kulua. Tyttö oli ehtinyt jouda jo kaksi lasia kurpitsamehua. Hän ei myöskään huomannut, että ravintolaan tuli poika, joka meni istumaan yhden penkin päähän hänestä.

Yumiko havahtui kuitenkin hetken päästä, kun baarimikko laski mustikka-suklaa muffinin ja lasin neilivettä hänen eteensä. Tyttä katsahtaa baarimikkoa hieman ihmeissään.
"Mutta enhän minä tilannut mitään", Yumiko sanoi baarimikolle. Baarimikko viittasi poikaa kohti, joka istui yhden tuolin päässä Yumikosta. Yumiko käänsi katseensa poikaan. Tytön huulille levisi lämmin hymy.
"Kiitos", Yumiko sanoi pojalle baarimikon lähdettyä.

[Heather Rose]

//Anteeksi lyhyehkö viesti. (Olen siis Adelheidin pelaaja)//

Adelheid kuljeksi pitkin Poudlardinen jo tutuksi tulleita katuja. Tyttö oli sonnustautunut oranssiin takkiin ja pitkävartisiin tummanruskeisiin kenkiin. Hänen hiuksensa liehuivat auki vienossa tuulessa, kuin liesituuletin Hän astui eteenpäin määrätiedottomasti kädet työnnettyinä syvälle jakkunsa taskuihin. Hän hytisi. Lunta ei satanut, mutta pakkaspoika puri hänen nenänsä päätä. Adelheid valui hiljalleen. Muuta tyttö ei kaivannut kuin seuraa - seuraa jonka kanssa voisi teekupposen ääressä jutustella läheisessä pubissa tai seikkailla persoonallisen rokkarin kanssa pitkin kylää.

Adelheid pujahti sisään läheiseen rakennukseen. Lämpö otti hänet saman tien hyväilyynsä. Siellä täällä oli pieniä pöytäryhmiä ja tiskin ääressä istui muutama heppu. Adelheid vilkuili ympärilleen havaitakseen tuttuja kasvoja, mutta ei kyennyt tunnustamaan yksiäkään. Epäilemättä osa kuului Châteauhun, muutama luultavasti jopa toisesta koulusta. Ehkä hän voisi solmia muutaman uuden ystävyyssuhteen.

Tyttö käveli tiskille ja hymyili baarimikolle arasti istuessaan alas; "Yksi vihreätee, kiitos." Baarimikko tiskin takana nyökkäsi ja hävisi näkyvistä. Adelheid odotti ja aikaakaan kun mies(?) saapui mukanaan pieni höyryävä kupponen teetä. Kiittäen ojensi Adelheid kaljuunat tälle ja hörppäsi juomaansa. Hän oli aina ollut teen ystävä.

[Lýdia Laxness]

//Olen siis Adelheidin pelaaja. Erosin Adelheidillä, mutta voin pelata tämän pelin kuitenkin loppuun jos haluatte.//

[Mila Molina]

Lee Yumiko, Serpentard: 2 p
Adelheid Morgan, Pouffsouffle: 2 p

Kiitos pelistä!