Kaakao kera ystävän

[Heather Rose]

//Peli varattu Katie Changille ja Heather Roselle, sekä Rebecca Hopelle. Ajankohta on 27.2//

Heather istui sairaalasiiven pehmeällä vuoteella. Hän hörppi kaakaota punaisesta mukista täristen kylmissään. Tämän hiukset olivat märät, kuten myös vaatteetkin, mutta hänen ympärilleen oli kääritty pyyhe, joka lämmitti häntä edes jonkin verran. Heather oli herännyt hetki sitten sairaalasiivessä. Ensin hän ei ollut muistanut ollenkaan missä oli, mutta sitten hänen päähänsä palasi muistikuvat hänestä vajoamassa järven pohjalle. Joku oli tuonut hänen takaisin Châteauhon. Kuinka kauan siitä mahtoi olla? Ehkä puolisen tuntia, mutta hänen oli joka tapauksessa määrä pysytellä täällä, kunnes sairaanhoitaja tulisi tarkistamaan hänen voitinsa. Kun niin oli tapahtunut Heather sai määräyksen olla sairaalasiivessä yön yli. Tyttö tiesi että jotkut olivat kuulleet jo hänen onnettomuudestaan. Ensimmäisen haasteen aikana joku oli loukannut itsensä ja huhut kiirivät saman tien kaikkien korviin. Heather kuitenkin toivoi ettei joutuisi olemaan sen suuremman huomion keskipisteenä.

//Anteeksi, lyhyt viesti :'(//

[Katie Chang]

Katie oli kuullut Heatherin loukkaantuneen jotenkin turnajaisten ensimmäisessä haasteessa. Tyttö oli vain vaivoin saanut estettyä halun rynnätä sairaalasiipeen. Nyt Katie ei enää voinut vastustaa halua mennä ystävänsä luokse. Ystävän, joka ymmärsi häntä. Katie halusi antaa edes tuhannes-osan vasta lahjaa:iloa. Vaikka Katie tahtoikin nähdä Heathrin mahdollisimman pian, hän osin juoksi, osin käveli kohti sairaalasiipeä. Tyttö avasi oven hiljaa. Sairaanhoitaja ei ollut paikalla. Mutta Heather oli. Katien ystävä oli kääritty pyyhkeeseen mutta tytön hiukset että vaatteet olivat litimärät. "Heather!" Katie kiljahti riemuissaan. "Mitä sinulle on sattunut?" tyttö kysyi märältä ystävältään. "Olen ollut kauhean huolissani mutta- Voi Heather!" Katie huudahti ja halasi ystäväänsä. "Olet märkä", Katie totesi Heatherille ja piti tyttöä kädestä.

//Ei minullakaan kovin pitkä.//

[Heather Rose]

Heather kuuli kuinka joku avasi sairaalasiiven oven hiljaa. Hän ei edes vaivautunut vilkaisemaan ovelle, mutta hätkähti kuullessaan tutun kiljahduksen; "Heather!" Heather kääntyi kiljahtaneen oppilaan puoleen. Katie oli saapunut. Normaalisti Heather oli hymyillyt, mutta nyt häntä ei liiemmin hymyilyttänyt. Kuitenkin hän oli onnellinen kun Katie oli tullut tapaamaan häntä. "Mitä sinulle on sattunut?" Heather ei ehtinyt vastaamaan kun Katie jo jatkoi halaten häntä; "Olen ollut kauhean huolissani mutta- Voi Heather! Olet märkä." Tämän ystävä piti tätä kädestä. Märkä tyttö nielaisi. Hän ei heti kyennyt sanomaan mitään, mutta sitten hän aloitti; "Minä sukelsin sinne järveen. Ja-ja sitten ne olennot ne-ne pitivät minusta kiinni, enkä päässyt enää ylös. Muistan vain kun mi-minulta lähti taju ja u-upposin järven pohjalle -" Heatherin ääni oli itkuisaa. Hän oli järkyttynyt tapahtuneesta. "Sen jälkeen heräsin täällä", hän nyyhkytti pitäen Katien kädestä yhä kiinni. Tämän käsi oli lämmin, yhtä lämmin kuin Nallukan turkki. Nallukan - missä Nallukka oli? Heather hätäntyi. "Missä Nallukka on? Jätin sen sinne. Kukaan ei luultavasti löytänyt sitä koska piilotin sen varta vasten kannon koloon."

[Katie Chang]

"Minä sukelsin sinne järveen. Ja-ja sitten ne olennot ne-ne pitivät minusta kiinni, enkä päässyt enää ylös. Muistan vain kun mi-minulta lähti taju ja u-upposin järven pohjalle", Heather kertoi. "Sen jälkeen heräsin täällä", tyttö sanoi. "Missä Nallukka on? Jätin sen sinne. Kukaan ei luultavasti löytänyt sitä koska piilotin sen varta vasten kanin koloon", Heather sanoi hätääntyneenä. Katie oli järkyttynyt. Hänen onnistui kuitenkin säilyttää puhekykynsä. Katie ei ollut varma mikä Nallukka oli. Hänellä oli kuitenkin muistikuva nallesta. "Haen sen, haen Nallukan", Katie kertoi täristen. Katie ryntäsi äkkiä pois sairaalasiivestä ja oli törmätä noin 6-7 luokkalaiseen tyttöön. "Juuri sinun ikäistä etsinkin", Katie kertoi. "Sano, tulejo Nallukka! "Katie käski. "Mitäh...?" tyttö kysyi mutta Katie keskeytti: "Sano." Tyttö näytti hämmentyneeltä. "Ai, joo", tyttö sanoi kohotti sauvansa ja sanoi: "Tulejo Nallukka". Pian Katie näkikin jo Heatherin nallen, Nallukan lentävän häntä kohti. Katie otti Nallukan ja sanoi tytölle pirteästi:"Kiitos". Katie asteli takaisin sairaalasiipeen ja ojensi Nallukan Heatherille. "Siinä", Katie tokaisi Heatherille.

[Heather Rose]

Katie oli järkyttynyt ja hänen äänensä tärisi kun hän sanoi; "Haen sen, haen Nallukan." Heather ei ehtinyt sanomaan mitään, kun Katie ryntäsi jo ulos. Tyttö ei kuullut mitä tapahtui, vaan odotti huolissaan. Oliko Katie juossut todella hakemaan Nallukkaa? Entä jos hän putoaisi järveen ja hukkuisi. Vain nallen takia. Heatherin poskelle vieri kyynel kun hän ajatteli asiaa. Hän pelkäsi että hänen ystävälleen tapahtuisi samalla tavalla kuin hänelle. Pouffsouffletyttö antoi kyynelten tulvia odottaessaan. Ne muutamat minuutit tuntuivat tunneilta, kun Katie saapuikin jo Nallukan kanssa takaisin. Tyttö ojensi nallen omistajalleen. "Siinä." Heather otti sen puristukseensa ja laski sitten hellästi sängylle. Sen jälkeen hän rutisti Katieta itkien, osaksi siksi että hän todella välitti tytöstä ja osaksi siitä järkytyksestä minkä hän oli kokenut.

[Katie Chang]

Heather halasi Katieta itkien. "Ei sinun pidä minua kiittää. Tämä on vain pieni osa velkaani", Katie kertoi. "En minä sitä itse asiassa hakenut. Minä vain pyysin jotain isompaa oppilasta käyttämään tulejo-loitsua", Katie kertoi. "Mutta se ei ole tärkeää. Ei ainakaan yhtä tärkeää kuin se että olet kunnossa", Katie puhui rauhallisesti, yhä Heatheriä halaten. "En kestäisi jos sinä olisit tuota noin- Katie ei voinut sanoa viimeistä sanaa. Hänen mielessään kuitenkin pyöri tuo sana: kuollut. "Sinäkö siis vain sukelsit? Ilman-ilman yhtään mitään?" Katie änkytti pitäen ystäväänsä käsistä. Katien mieleen tuli kammottava kuva Heatheristä kuolleena. Hän oli ajatuksissaan hautajaisissa Heatherin hautajaisissa. Heatherin ruumis tuotiin..... Ei! Katie ei saanut ajatella mitään tuollaista. Ei mitään noin kamalaa. "Heather, onneksi olet elossa!" Katie huudahti uudestaan ja heittäytyi halamaan taas Heatheriä, ikään kuin varmistaaksen että hän oli siinä. "Mielessäni on kamalia ajatuksia", Katie kertoi yhä vieressään olevaa, ruske-silmäistä, märkää tyttöä halaten.

[Heather Rose]

"Ei sinun pidä minua kiittää. Tämä on vain pieni osa velkaani", sanoi Katie. Velkaa, mitä velkaa? ihmetteli Heather mielessään. Eihän ollut tehnyt ystävälleen mitään joka tarvitsisi maksaa takaisin teoilla - tai rahalla. Mitä Katie tarkoitti? Sitäkö kun Heather lohdutti häntä sillon? Kuka tahansa olisi tehnyt niin - kuka tahansa Pouffsouffle ainakin. Serpentard ei olisi kuitenkaan ehkä. "En minä sitä itse asiassa hakenut. Minä vain pyysin jotain isompaa oppilasta käyttämään tulejo-loitsua", Katie kertoi, mutta jatkoi sitten; "Mutta se ei ole tärkeää. Ei ainakaan yhtä tärkeää kuin se että olet kunnossa", puhui hänen ystävänsä hyvin rauhallisesti halaten häntä yhä. Heather olisi voinut viipyä siinä haksuksessa pitkään. Tuntui hyvältä halata jotain niin läheistä kuin Katie. "En kestäisi jos sinä olisit tuota noin-" hän sanoi, mutta ei jatkanut lausettaan. "Et kai sinä vain ajattele että minä kuolisin? Ja jättäisin sinut? En ikinä tekisi niin. En koskaan. En koskaan vain lähde ja hätä sinua", sanoi Heather nyyhkyttäen. "Sinäkö siis vain sukelsit? Ilman-ilman yhtään mitään?" änkytti Katie. Heather nyökkäsi. "Minun piti hakea rasti, mutta sitten - sitten en enää noussutkaan ylös." Heatheria puistatti kun hän ajatteli sitä. "Heather, onneksi olet elossa! Mielessäni on kamalia ajatuksia", Katie heittäytyi häntä halaamaan. "En koskaan jätä sinua - tiedäthän?" Heather vastasi halaukseen.

[Katie Chang]

"Et kai sinä vain ajattele että minä kuolisin? Ja jättäisin sinut? En ikinä tekisi niin. En koskaan. En koskaan vain lähde ja jätä sinua", Heather sanoi kun Katie oli ollut vähällä sanoa kuollut. Heather nyökkäsi Katien kysymykseen ja sanoi: "Minun piti hakea rasti, mutta sitten - sitten en enää noussutkaan ylös". Kun Katie halasi Heatheriä Heather sanoi: "En koskaan jätä sinua - tiedäthän?" Katie halasi ystäväänsä. "Ti-tiedän. Enkä minä ikinä koskaan jätä si-sinua", Katie sanoi tärisevällä äänellä ja sortui kyyneliin. "Voi Heather, voi Heather! Mihin minä joutuisinkaan ilman sinua!" Katie huudahti, ilon kyyneleet silmissään.

[Heather Rose]

"Ti-tiedän. Enkä minä ikinä koskaan jätä si-sinua", Katien ääni tärisi. Hänen silmistään alkoi valua kyyneliä. "Voi Heather, voi Heather! Mihin minä joutuisinkaan ilman sinua!" hän huudahti ja Heather vain hymyili. Hän piti Katien täriseviä käsiä omissaan. Voi, kuinka ihanan ystävän hän olikaan saanut. Heather oli ikionnellinen. Hänellä oli Katrine, Jasmin, Becky ja - Katie. Elämä ei olisi voinut paremmaksi muuttua. Tai kyllä olisi voinut jos hänellä ei olisi ollut kaupan päälle vielä niitä syrjiviä sisaruksia, mutta kyllä Heather välitti häistäkin omalla tavallaan. Katie ja muut hänen ystävänsä kuitenkin korvasivat sen puuttuvan läheisyyden, mitä hän ei ollut saanut osakseen.

"Onko täällä kaikki hyvin?" pyylevä sairaanhoitaja saapui heidän luoksensa. "Tarvitsetko jotain? Millainen on olo?" hän kääntyi Heatherin puoleen. Naisella oli ystävälliset kirkkaanvihreät silmät ja vaaleat hiukset ponnarilla. Sen lisäksi tuolla oli päällään valkoinen pitkä työtakki. "Voin ihan hyvin", Heather kohoutti olkiaan. Päätä vähän särkee ja kuumeinen olo, mutta muuten olen kunnossa." Sairaanhoitaja nyökkäsi ja kehotti sitten odottamaan pienen hetken. Pian hän palasi kahden höyryävän kaakao mukillisen kanssa. Nainen ojensi toisen Katielle ja toisen Heatherille ja sanoi sitten; "Jos olisit ollut hiukan pidemmän aikaa siellä veden alla - äh, en tiedä mitä olisi tapahtunut."

[Katie Chang]

Sisään tuli sairaanhoitaja. Hän kyseli Heatherin vointia, meni sitten jonnekin ja tuli takaisin kantaen kahta kaakao kupillista. Hän antoi toisen Heatherille, toisen Katielle. "Kiitos", Katie kiitti kaakaosta ja siemaisi lämmintä juomaa. "Mmm, herkullista", Katie mumisi ja kääntyi sitten Heatherin puoleen. "Eikö sinustakin?"