Yumiko ei tarttunut tähän Servanin tarjoamaan keskusteluaiheeseen kovinkaan kärkkäästi ja monipuolisesti kuten komistus olisi halunnut. Ehkä toinen vain pelkäsi kuulostavansa ilkeältä tai ei oikeasti tiennyt kuinka huonosti muut pukeutuivat. Olipa asia miten hyvänsä Servan antoi sen olla omassa arvossaan, vaikka asia ehkä jäytisikin häntä hieman jatkossa (, jos hän siis joskus jatkossa vielä törmäisi tyttöön ja muistaisi ensikohtaamisen, vaikka hän mielessäänsä muistelisi sen ruusuisemmaksi kuin se oikeasti oli ollut). Tyttö vain vastasi ystävällisesti hänen hymyyn ja Servan kätki kummastuneisuutensa asiallisen hymynsä kanssa, joka ei ollut luotu tällaisia tilanteita varten.
”No, onko sinulla muita mielenkiinnon kohteita?” aasialaistyttö kysyi aivan yllättäen. Poika olisi mielellään itse johdatellut keskustelun johonkin muuhun aiheeseen, kun vaatekeskustelu ei tainnut olla se ihan osuvin. Tällaista aihetta Servan ei kyllä ollut ikimaailmassa kuvitellut. Nuorukaisen pääkopassa risteili ajatuksia ajatuksien perään, mutta kasvoilla oli asiallinen hymy ja katse kiinnittynyt portaikkoin kaiteeseen. Mitä tyttö oikeasti ajatteli? Luuliko tämä, että Servan vain päivät pitkät arvostelisi muiden asuja? Näin nuorukainen ei halunnut ajatella Yumikosta. Tyttöhän vaikutti muutenkin ihan kunnolliselta - joskin hieman epätietoiselta.
”On minulla myös muita mielenkiinnon kohteita”, Servan päätyi vastaamaan ja haroi hiuksiaan taaksepäin säilyttääkseen edes jonkinlaisen arvokkuuden asteen - eikä tietenkään minkään alimman ja huonoimman - tytön silmissä. Hänhän teki oikeasti vaikka mitä, sillä aikaa kun ei arvostellut muiden asuja ja jakelut vinkkejään ja autellut väärällä polulla kulkevia raukkoja.
”Mutta kerropa sinä ensin omista mielenkiinnon kohteista”, nuorivelho usutti tietoisesti ja hymyili ystävällisesti. Jos Yumiko pitäisi jazzista, niin Servan olisi trumpetisti. Jos tämä pitäisi rockista, niin Servan olisi se tyylikkäin rokkari. Jos tyttö lukisi kirjoja, niin Servan olisi jo aika päiviä sitten lukenut kirjailijan parhaimmat teokset vähintään kahteen kertaan. Miksi olla vaatimaton, jos kerran voisi olla loistelias?
