Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

Lukuvuoden 2017-18 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 03 Marras 2017, 21:33

//Pelissä olisi siis mukana Noah, Natrix Goldenrod, Alain Astier ja Aurora Smith. Peli sijoittuu noin keskiyön paikkeille Halloweenjuhlien jälkeen :D (ja Hui kun tulikin taas dramaattinen otsikko. Ja viestin alku xD)

Se tuntui ihanalta. Kaiken stressin, pelon ja ahdistuksen keskellä. Päästää irti kontrollista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Joku voisi sanoa, että hukkasin ongelmani pullon pohjalle, mutta kuka minua voisi syyttää? Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta kuin edes maistoin alkoholia. Vaikka litku oli pahaa ja kirveli kurkkua, tuntui se kuitenkin ihanalta. Sai huomaamaan kaikkea pientä ja kaunista, kehumaan ympärillä olevia ihmisiä ja rentoutumaan. Tai sitten olin vain umpihumalassa. Ja se tuntui ihanalta.

Koulun halloweenjuhlien jälkeen, en ensimmäistä kertaa elämässäni ollut epäröinyt kun minua pyydettiin mukaan jatkoille. Jatkot olivat aina täynnä humalaisia, joita harvat selvin päin olevat kaitsivat, eikä minulla ollut mitään mielenkiintoa tuohon. Olin tosin makuusaleihin päästyäni epäröinyt hieman. En halunnut enää sen hikarin mainetta, joka ei koskaan tehnyt mitään hauskaa eikä irrotellut. Olin heittänyt päälleni täysin tapojeni vastaisesti haalean keltaisen napapaidan, fishnetit ja revityt boyfriend-farkut ja painellut jatkoille.

Saapuessani paikalle bileet olivat jo hyvässä vauhdissa. Koulun yleinen oleskeluhuone oli täynnä porukkaa. Noin parikymmentä ihmistä jotka istuivat sohvilla ja suuntasivat huomionsa piirin keskellä pyörivään pulloon. Reilusti yli puolet porukasta oli juonut ainakin vähän, ja tunnelma oli erittäin... juhlava. Siinä missä oma asuni oli omalla mittakaavallani uskallettu, oli monilla päällä vielä vähemmän. Tosin löytyi tilasta myös paljon säädyllisesti pukeutuneita ihmisiä.

Havahduin mietteistäni kun lasisen pullon kilinä raikui taas ympäri tilaa. Pullon kaula kääntyi osoittamaan minua. ”Hei blondi, totuus vai tehtävä?” Joku piirissä olijoista huusi. Virnistin ja ajattelin hetken. ”Tehtävä.”, vastaisin hymyillen.
Noah Andersson
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 03 Marras 2017, 22:03

//Sopisiko et jossain vaiheessa peliä kaikki muut lähtisi nukkumaan ja loppu tulos, olisi et meidän hahmot olisi keskenään siellä//

Minua oli pyydetty Halloween juhlien jatkoille, vaikken edes käynyt itse juhlissa. OLin valinnut päälleni mustan mekon. (Kuva lopussa) Hiukseni olivat kiharoilla, jaloissani olivat mustat korkokengät ja naamallani oli paljon meikkiä. Olin saapunut juhliin samaan aikaan kun kaikki muutkin. Ensin olin hetken juonut ja nauranut minulle tuntemattomien henkilöiden kanssa.

Suurin piirtein viiden minuutin juttelun jälkeen pari pojista kysyi vapaaehtoisia toteen ja olin heti mukana suunnitelmassa, istuin jonkun minulle tuntemattoman pojan sylissä ja hän halasi minua. Pojalla oli vaaleat kiharat hiukset, hän oli luultavasti seiskalla tai jatko-opiskelija, pojalla ei ollut paitaa vaan jaloissaan vain shortsit. En ymmärtänyt mitään, sillä olin jo juonut jo monta drinkkiä ja lasillista viiniä. Kaiken lisäksi poika oli komea, pitkä ja hänellä oli sixback.

Hetken päästä huoneeseen tuli blondi tyttö johon kiinnitin huomioni, hänellä oli keltainen tai valkoinen napapaita, revityt farkut. En tiedä miksi kiinnitin huomioni häneen mutta hymyilin hänelle vain aurinkoisesti. Sen jälkeen aloin seuraamaan taas peliä. Brunette poika pyöräytti pulloa ja se osoitti piirin kohtaa, jossa oli aukko. Kaikki kääntyivät ringissä katsomaan blondia tyttöä ja poika, jonka sylissä istuin nojasi olkapäähäni ja kysyi tytöltä, leikkien samalla hiuksillani ”Hei blondi, totuus vai tehtävä?”. Tyttö virnisti oli hetken hiljaa ja vastasi hymyillen "Tehtävä"

Brunette poika katsoi ystäviään voitonriemuisena ja sanoi sen jälkeen blondille tytölle "Suutele muo". Pari ringissä olevaa tyttöä kääntyy katsomaan toisiaan ja hihittämään ja pari muuta tyttöä katsovat kateellisena tuota blondia.

//Lisätty kohta//
((Aurin mekko)) Kuva
Aurora Smith
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 04 Marras 2017, 00:56

//Pitäiskö mun laittaa nyt vai laittaako joku muu...?
Noah Andersson
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 04 Marras 2017, 09:57

//Mulle on ihan sama//
Aurora Smith
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 06 Marras 2017, 10:10

//Otan nyt oikeuden laittaa tämän viestin, kestäkää se xD

”Suutele mua.” Minulle tehtävän antanut brunette virnisti voitonriemuisena. Nousin seisomaan ja kävelin hänen luokseen. Pojan ilme oli kohtalainen haltioitunut. Hän lemusi vahvasti alkoholilta, mikä sinänsä ällötti minua. Polvistuin hänen eteensä ja hymyilin suloisesti. ”Hei hun, eikö tuo ole jo vähän epätoivoista? Ymmärrän pelin idean, mutta eikö minun pitäisi suudella edes huoneen söpöintä poikaa? Ei pahalla siis.” Totesin aluksi pojalle, sitten yleisesti koko huoneen ihmisille.

”Minä olen nainen, en objekti.” Mutisin samalla kun nousin ylös ja pörrötin bruneten hiuksia. ”Se on vikana nykyisessä yhteiskunnassa. Miehet saavat tehdä mitä haluavat, mutta jos naisella ei ole ylin nappi kiinni kauluspaidasta, niin se on heti flirtti...” Mutisin palattua paikalleni parille ympärilläni olevalle ihmiselle. Tiesin tuon ylimääräisen feminismin johtuvan juomisesta, mutta juuri silloin en välittänyt. Epäoikeudenmukaista yhtä kaikki.

Suurin osa ihmisistä oli kiinnittänyt huomionsa edelleen hämmentyneen näköiseen brunetteen. Pienen hälinän rikkoi vahvarakenteisen punapään ääni. ”No jos et tee tehtävää, niin tee totuus.” Nyökkäsin. Tässä minulla olisi ainakin jonkinlaista sananvaltaa. ”Mikä on sinun tyyppisi?” Joku ringissä olevista pojista kysyi. Huokaisin. ”No pojan pitäisi mielellään olla minua pidempi. Vaaleat tai ihan tummat hiukset. Luonnonkiharat ovat goals. Silmien värillä ei sinänsä ole väliä, kunhan ne sopivat tämän kasvoihin. Luonteeltaan mukava, huumorintajuinen ja joustava. Joku sellainen ihminen, jonka kainaloon voi käpertyä lukemaan kirjoja tai päiväunille. Tyytyväisiä?” Ringistä kuului hyväksyvää mutinaa, joten pyöräytin pullon uudestaan liikkeelle.
Noah Andersson
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Alain Astier » 06 Marras 2017, 10:23

((Kuvittelin jotenkin, että täällä pelattaisiin alkuiltaa, mutta näemmä juhlat olisivat jo täydessä vauhdissa. :D Ja awws, "Tähän viestiketjuun on tullut ainakin yksi vastaus. Saatat haluta tarkistaa viestiäsi tämän varjolla." ollaan vielä aktiivisia.))

Jos sitä kysytään, kaverin nojaillessa olkaa vasten, että onko vastaantuleva Pouffsouffle halukas vähän jeesaamaan ja saamaan tupatoveri ehjänä tupaan, niin tottahan sitä voisi vähän avittaa. Varsin lyhytsanaisesti voisikin sanoa ruusujen jättäneen hyökkäämättä ja tummatukkaisen zombin kellahtaneen ilon täyttämänä sohvalle. Varsin mukava aamiaisyllätys, mutta Alain ei jäänyt sähläämään sen enempää. Jokin peite läheisestä nojatuolista ja tyyny. Sen jälkeen voisi käydä jo pinkaisemassa zombin kaverin luo, joka oli joutunut jäämään portaille. Tupaan kuulumattomilla, kun oli hieman huonommat mahdollisuudet käydä vierailemassa tässä tuvassa.

Alain siirtele hiuksiaan paremmin kävellessään hiukan niitä näitä jutellen uuden tuttavansa kanssa takaisin niihin ’paarteihin’. Olivat kuulemma aika hyvät, vain matka takaisin tupaan oli hieman vaikea. Alain virnisti. Sellaista se oli. Hauskaa, mutta sopivan haastavaa – tämä elämä.

Vastaan sattui aina välillä tulemaan muita hirviöasuisia, mutta muuten linna tuntui aika hiljaiselta. Sopivan rauhalliselta ja tyyneltä. Miksei yöaikaan saanut liikkua linnassa? Siksi, koska jos kerran oli päässyt kosketuksiin tämän autuuden kanssa, ei varmaan selviäisi yhdestä tavallisesta koulupäivästään. Alain pystyi vain arvuuttelemaan, vaikka arvailu ei välttämättä hänen mieltään nyt niin paljoa lämmittänyt kuin ehkä kupponen jotain kuumaa.

Liian väljä vaatetus ei tainnut olla se paras vaihtoehto, mutta heidän saapuessa sinne kaiken keskukseen, juhlien episentriin, oli kylmyyden tunne jo lähtenyt. Ihmiset, puhe, hengitys, yhdessäolo ja tilan rajoittuvuus esti sen sekä tietenkin positiivinen, jolla oikeastikin pystyi pötkimään pitkälle. Äskeinen tuttu oli jo luikkinut muualle sillä aikaa, kun Alain hiuksiaan pörröttäen oli yrittänyt totutella hieman tilaan.

”Aaah Tier!” Alain kuuli huikattavan ja käänsi katseensa kyseiseen suuntaan. Silmiä piti hieman siristää, mutta sitten Alain kyllä tunnisti huikkaajan ehkä siksi samaksi henkilöksi, jolle oli kerran korttipakkansa lainannut. Toinen huitoi hieman käsillään. Pitäisi varmaan liittyä seuraan. Alain virnisti ja katse ehkä hieman liioitellusti lattialle ja jalkoihin suunnattuina lähti puikkelehtimaan paikalle. Henkilön nimi ei ollut vielä ihan juolahtanut mieleen, mutta se ei varmaan kauheasti haittaisi.

”Täällä pelaillaan vai?” Aiheenvaihdos onnistui aika hyvin. Tervehdyksistä nykypäivään tai siis nykyiltaan? Alainin puistaessa parilla itsepintaisella pään nykähdyksillä hiukset asettumaan paremmin oli hän voinut silmäkulmastaan seurata muiden läsnäolijoiden touhua. Joltain seurapeliltä se ainakin vaikutti ja sitä varmasti se olikin. Pouffsouffle nojaili vielä hetken ajan korttipakkaa lainanneen henkilön nojatuolin selkään, kunnes huomasi toisen kädennojan vielä olevan vapaana.

Alain sipaisi kämmenellään nenää, hieroi käsiään vähän yhteen ja sitten vähän pahoittelevasti virnistäen hypähti kädennojalle ottaen toki tukea muusta nojatuolista ensin. Iso, kulmikas tuoli, jonka syvyyksissä makoilee jo yksi henkilö, ei onneksi ole niin kaatuvaista sorttia kuin puoliksi tyhjät lajitoverinsa. Alain kiersi kätensä polviensa ympäri ja yritti silmät tuikkien saada jutun juonesta kiinni.

Peli ei kyllä vaikuttanut enää ihan tavalliselta seurapeliltä, kun sitä ryhtyi seuraamaan kunnolla. Argumentoimista yhteiskunnan tavasta aineellistaa nainen objektiksi? Alain joutui kallistamaan päätään, jottei olisi vielä kulmiaankin kohottanut. Mielenkiintoinen katsantokanta joskin…. osa muista ei tainnut sitä arvostaa. Ei tavallaan mikä ihme. Heitähän oli juuri nyt taidettu hieman piikitellä?

”Mikä on sinun tyyppisi?”
Alain yritti peittää kasvoilleen kohoavan virnistyksen kämmenselällään. Äsken kritisoitiin esineellistämisen puolesta ja nyt.. nyt, kun yleisellä tasolla puhuttiin ’tyypistä’ liitettiin se silti aika vahvasti siihen ehkäpä maskuliinisempaan puoliskoon. Aika mielenkiintoista.

Vastauksen jälkeen toinen kumartui ja Alain pyyhki kämmenensä reittään vasten. Niin kuin hän olisi vettä tai jotain muuta vain pyyhkinyt suupieliltään, ei luvatonta virnettä. Pullon hän huomasi vasta silloin, kun se oli taas pysähtynyt. Tämä taisi olla joku pulloon kytkeytyvä peli?

”Totuus vai tehtävä?” joku lähellä istuvista kysyi. Ai, tällainen peli tämä olikin.
Alain Astier
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 06 Marras 2017, 17:06

//Voinko jo vastaa vai mitä? Onko se veil päätetty keneen se osuu?? JA TÄÄ ON KOLMANNEKS AKRTIIVISIN VIESTIKETJU//
Aurora Smith
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Natrix Goldenrod » 09 Marras 2017, 22:57

Kun lähdin Halloweenjuhlista kohti tupaa tunsin itseni väsyneeksi ja ahdistuneeksi, kenties vähän nolostuneeksikin. Se "hauska" seikkailukuja, johon olin astunut lupaavasti tyttöjen ympäröimänä, olikin ollut paljon rankempi, kuin olin osannut odottaa. Varsinkin se viimeinen osuus. En uskoakseni ollut edes kovin tunteellista tyyppiä, mutta kuolemanpelko... se oli varmaan inhottavin tunne, minkä tiesin. Vatsaa väänsi vieläkin, kun ajattelin sitä veristä hullua murhaajaa, jonka olin nähnyt peilissä. Ja se oli ollut vain jokin mörköpeili kaiketi, ei mitään todellista. Minun olisi pitänyt tajuta juosta heti, eikä jäädä sinne katselemaan sitä. Paitsi tytöt.. En tiennyt oikein itsekään miksi, mutta en ollut pystynyt lähtemään pakoon ilman heitä. En kai ollut halunnut nähdä mitään verisiä ruumiitakaan. Tai tulla syytetyksi siitä, että jätin jonkun kuolemaan jonnekin. Paitsi että se ei ollut todellista. Ei kukaan olisi kuollut. Rehtorikaan ei ollut oikeasti kuollut. Kaikki oli hyvin. Mutta silti minusta ei yhäkään tuntunut kovin hyvältä.

Kun pääsin tupaan suuntasin heti omaan makuuhuoneeseeni, riisuin sen lainaamani kissapuvun lattialle ja pujahdin pelkissä boksereissa peiton alle. Nukkuisin pelon pois ja huomenna olisin taas rentoutunut ja ihan normaali. Paitsi etten voinut nukkua. Makuuhuone oli kohta täynnä tohkeissaan olevia kutosluokkalaisia poikia, jotka puhuivat jostain jatkoista ja juomapeleistä tyttöjen kanssa. En oikeastaan olisi jaksanut kiinnostua, mutta pari kaveria oli sitä mieltä, että minun kannattaisi tulla. Näytin kuulemma kalpealta ja tarvitsin seuraa, hauskanpitoa ja nauramista, se tekisi minulle hyvää. Ja Pouffsoufflet olivat aika mukavaa väkeä, innostivat ennemmin kuin pakottivat. Yksi jopa halasi ja sanoi, että hänellä oli loistava idea miten pukeutuisin jatkoille. Eihän heille voinut sanoa ei. Loistava idea tosin osoittautui yllättävän tavalliseksi, mistä olin vain iloinen sen epämääräisen nahkaisen kissa-asun jälkeen. Kaveri oli ehdottanut, että laittaisin siniset farkut, mustan t-paidan ja valkoisen kauluspaidan, joka sai jäädä auki. Hän kyllä naureskeli vähän oudon tyytyväisenä lopputulokseen, enkä tiennyt lainkaan minkä vuoksi. (tämän xD)

Jatkoille päästyäni olin vähän tavallista hiljaisempi. Hymyilin tietysti kaikille kuten aina, mutta en viitsinyt sen kummemmin jutella kellekään. Nyökkäilin ja hymähtelin toisten puheille, joita unohdin välillä kuunnella. Käteeni oli tyrkätty jotain "omaa sekoitusta" sisältävä muovipullo, josta siemailin laiskasti ihan tyytyväisenä makuun. Neste oli herkullisen punaista ja tuntui jotenkin lohdullisen lämpimältä kurkussa. Tiesin että siinä oli alkoholia, mutten jaksanut välittää. Tai ehkä se oli vain hyvä asia. En ymmärtänyt juomisesta vielä juuri mitään, mutta kuulemma siitä tulisi hyvä olo ja huolet katoaisivat. Ja enkös minä juuri sitä toivonutkin.
Pian joku ehdotti, että pelaisimme totuutta ja tehtävää. Istahdin muiden mukana rinkiin.

Seurasin peliä hiljaa risti-istunnassa pyöritellen käsissä sitä juovuttavaa mehuani. Minulla oli hassun sumuinen olo. Olinko jo humalassa? En kai sentään... Tuo poika, joka pyysi erästä tyttöä suutelemaan itseään, taisi kai olla. Mutta tytön mielestä se tehtävä olikin väärin naisia kohtaan. Jaa, ehkä niin... Ja ei se tosiaan niin helppoa ollut pussailla ketä vain. Minuakin oli taidettu joskus läpsäistä poskelle moisen yrittämisestä, vaikken edes ollut tehnyt sitä millään lailla epäkohteliaasti omasta mielestäni. Tosin en varmaan olisi tuon ruskeatukan pyyntöäkään sellaiseksi itse osannut tulkita, joten mistä sitä tiesi. Hymyilin kuitenkin raukeasti tytön vastaukselle totuuteen. Päiväunet sylikkäin kuulosti tosi mukavalta. Mutta nyt ei ilmeisesti ollut uneksumisen aika, sillä kohta vieressä istuva luokkatoveri tönäisi minut hereille. "Hei, Nate se on sulle!"
"Ai... Hmm.. Tehtävä, vaikka?" Vastasin vähän hajamielisesti vilkaisten pulloa, joka osoitti jalkoihini.
There are two sides to every pancake

Natrix Goldenrod, Cerfeur
+ Rain Savage
Natrix Goldenrod
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 166
Liittynyt: 28 Maalis 2017, 16:16
Tupa: Cerfeur

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 10 Marras 2017, 23:59

//Olisko nyt mun vai Aurin vuoro...? Vai kenties Alainin?
Noah Andersson
 

Re: Pullonpyöräytyksen päässä pimeydestä

ViestiKirjoittaja Natrix Goldenrod » 11 Marras 2017, 00:07

// Musta se menis järkevästi silleen, et seuraavaks Aur sit Noah, sit Alain ja sit minä. thinketitang Ja sen jälkeen vaan sama aina uudestaan. Ellei sitten jollain kestä niin pitkään vastata (esim. yli viikko), et seuraavan kantsii hypätä yli. //
There are two sides to every pancake

Natrix Goldenrod, Cerfeur
+ Rain Savage
Natrix Goldenrod
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 166
Liittynyt: 28 Maalis 2017, 16:16
Tupa: Cerfeur

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2017-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron