Toinen Haaste, Rebecca Hope
Lähetetty: 27 Maalis 2016, 23:00 Rebecca Hope | Taikakoulu Château | Gryffondor | neljäs luokka
Odottelin vuoroani pitelen Puhtolakaisu 11 höllästi kädessäni. Vihdoin tuli minun vuoroni ja nousin luudan selkään. Suhahdin lentoon kohti metsää. olin päättänyt hakea ensimmäiseksi rastin metsästä, sitten jostain muualta. Lensin kohti metsää. Koska matkassa kesti niin kauan päätin kaivaa kartan esille ja ruveta miettimään seuraavia rasteja.
Alkoi sataa. "Tarttumatum", Loitsin karttaan, mutta en itseeni. Miten tyhmä voinkaan olla. Lensin sateessa karttaa katsellen. Vaihtoehtoina oli siis järvi, jästikylä, vuoristo ja niitty. Vuoristolla satoi lunta, järvellä oli sumua, niityllä tuulta...
En ollut katsonut ollenkaan eteeni ja olin törmätä puuhun. Väistin niin viimetipassa että hiuksiini takertui oksia. Lensin syvemmälle metsään ja huomasin oksaryteikön. "Miten ihmeessä minä tuosta pääsen läpi?", kysyin itseltäni. No jaa, eikai se nyt kovin vaikeaa voi olla. Lensin oksaryteikköön. Hetken päästä hoksasin, että olisi ollut paljon parempi idea tehdä oksille jotain.
Lensin metsässä näkemättä yhtään mitään. Oksat raapivat kasvojani ja takertuivat hiuksiini ja vaatteisiini. Missä ihmeessä se rasti on? Lähellä välähti ja kahden sekunnin päästä jyrähti. Yritin lentää nopeammin, mutta olin jo luudan huippunopeudessa. Taas välähti ja jyrähti. Tällä kertaa jyrähdys oli kovempi.
Olin niin huolissani salamoista, että en edes huomannut isoa puuta. Tällä kertaa en ollut niin onnekas. Törmäsin puuhun. Onneksi siinä oli niin paljon oksia jotka pehmensivät törmäystä, mutta olin silti hetken aivan pökkyrässä. Sitten oksa johon olin jäänyt istumaan petti. Putosin alemmas ja huomasin luutani alemmalla oksalla.
Hetken istuttuani oksalla pudottauduin alemmas luutani viereen. Nousin vapisten seisomaan oksalla ja otin luutani oksien välistä. Nousin luudan selkään ja näin jotain oranssia alempana. Lähdin laskeutumaan alaspäin. Kun pääsin maahan huomasin kannon ja sen sisällä rastin. Jesss! Kaivoin taikasauvani taskustani ja kosketin sillä rastia. Rasti muuttui vihreäksi.
Virnistin itsekseni ja katsoin ylös. Hymyni hyytyi heti. Miten ihmeessä täältä pääsee ylös? Nousin luutani selkään ja lähdin lentämään ylöspäin. Kiertelin ja kaartelin kaatosateessa oksien läpi ylöspäin. Hetken päästä näin sen puun oksan mihin olin törmännyt. Ei varmaan enää kauaa.
Kuulin alapuoleltani ääniä. Onneksi olin päässyt pois alhaalta ennen kuin joku otus oli saanut minut kiinni. aloin jo turhautua tähän ylöspäin leijumiseen. Miksen ollut vain kutsunut omaa luutaani. Kaivoin kartan ja aloin taas miettiä seuraavia rasteja.
Katselin karttaa. Jästikylässä näytti olevan Ilkiöitä. En siis mene sinne. Ilkiöt ovat ikäviä. Vuorilla siis on lunta. Sinne voisi mennä seuraavaksi. Tai järvelle. Tosin se rasti olisi varmaan järven pohjassa enkä minä osaa kuplapääloitsua. Voisihan kyllä kutsua kidusruohoa, mutta järvessä voi olla jotain vesiolioita jotka tarttuvat kiinni jaloista ja kiskovat pohjalle. Toivottavasti kenellekkään ei satu siellä järvellä.
Pääsin vihdoin ulos metsästä ja suuntasin luudan kohti vuoria. Pidin yhä karttaa kädessäni ja katselin sitä vähän väliä. Niityllä on siis tuulta. Se voisi olla hyvä paikka etsiä viimeinen rasti. Laitoin kartan takaisin taskuuni ja lähdin lentämään taysiä suoraan vuoristoa päin.
Piiiiiitkän ajan päästä pääsin lumisateen reunalle. Eikun menoksi! Lensin mitään ajattelematta lumisateeseen ja huomasin heti sen, että en nähnyt mitään muuta kuin valkoista. Olihan se odotettavissa, en vain itse ollut sitä ajatellut. Tämä päivä ei todellakaan mennyt maailman parhaiten.
Lensin lumisateessa ja toivoin että edes jotenkin ihmeellisesti törmäisisin rastiin, vaikka sattumalta tai jotain. Ehkä valois-loitsu valaisisi edes vähän. Kaivoin taikasauvani taskusta ja loitsin: "Valois". Sauvani päähän syttyi valo ja näin hiukan paremmin eteeni.
Hetken lenneltyäni näin paalun johon rasti oli sidottu. Lensin paalun luokse, sammutin sauvani valin ja kosketin sillä laattaa. Laatta muutui hetkeksi vihräksi, aivan kuten edellisellä kerralla. Jess! Jo toinen rasti tehty, sitten vaan niitylle päin.
Lähdin lentämään kohti niittyä. Oliko tämän pakko olla näin hidasta, omalla luudallani olisin pääsyt paljon nopeampaa. Hetkonen, miksi en vain kutsunut omaa luutaani? Ei näin Becky, ei näin. Laskeuduin maahan, kaivoin taikasauvan taskustani, tökkäsin Puhtolakaisu 11 maahan ja kutsuin oman luutani. Hetken päästä näin oman luutani lentävän kohti.
Nappasin sen kiinni ja päätin ottaa myös Puhtolakaisu 11 mukaan. Eihän koulun luutia kannattanut tuhlata. Kutsuin vielä narua ja sidoin koulun luudan selkääni. Nousin oman luutani selkään ja lähdin lentämään ylöspäin. Kiisin täysillä kohti niittyä. Omalla luudalla lentäminen oli paljon nopeampaa kuin koulun luudalla.
Saavuin niityn reunalle ja alkoi tuulla. Yritin lentää eteenpäin mutta se oli liian hidasta. Laskeuduin alas ja lähdin juoksemaan. Tuuli painoi yhä vastaan mutta juokseminen oli ainakin helpompaa kuin lentäminen. Huomasin rastin ja jotain otuksia. Hevoskotkia. Vooooi ei. Kutistin itseni lyhyeksi ja jätin luudat maahan. Lähdin varovaisesti kävelemään kohti paalua mihin rasti oli kiinnitetty. Hevoskotkat eivät näyttäneet huomaavan minua. Hyvä.
Kävelin hetken ja sitten huomasin ison hevoskotka paalun edessä. Se katsoi suoraan minuun. Aivoni raksuttivat tuhatta ja sataa kun yritin miettiä miten hevoskotkia käsitellään. Ai niin! Kumarsin hevoskotkalle. Se varmaan näytti tosi typerältä kun olin niin pikkuinen mutta ihansama. Odotin jännittyneenä ja pidensin samalla itseäni pikkuhiljaa.
Hetken päästä hevoskotka kumarsi takaisin. Jesss! Silitin hevoskotkaa nokasta ja sanoin "Oletpa sinä kaunis eläin. Voisinkohan minä lentää sinulla koululle?" hevoskotka, jota aloin kutsua Festukseksi, äänteli jotain ja tulkitsin sen myöntymykseksi. "Ai sopii? Haen vain tämän rastin ja sitten voimme mennä", sanoin, kaivoin taikasauvan taskustani ja kosketin sillä laattaa. Laatta muuttui vihreäksi. Nousin Festuksen selkään ja Festus lähti lentoon.
Ohjasin sen hakemaan luutani. Festus laskeutui ja minä hyppäsin sen selästä. Nappasin luudat maasta ja nousin taas Festuksen selkään. "Tiedätkö missä Château on? Varmasti tiedät. Voitko viedä minut sinne?" juttelin Festukselle ja Festus lähti lentämään kohti Châteauta.
Hevoskotkalla lentäminen oli paljon nopeampaa kuin luudalla mutta myös vähän pelottavaa. Yhtäkkiää minua alkoi väsyttää. En minä voi nukkua nyt. Haaste on vielä kesken. Vaikka yritin pysyä hereillä, nukahdin silti Festuksen selkään.
Heräsin. Nukkumani aika tuntui parilta sekunnilta mutta olin silti jo melkein perillä. Koulu näkyi jo. "Hyvä poika", sanoin ja silitin Festuksen nokkaa. Festus äänteli jotain ja lähti laskeutumaan kohti koulua. Hetken päästä olin maassa ja hyppäsin pois Festuksen selästä. Jo toinen haaste suoritettu.
Odottelin vuoroani pitelen Puhtolakaisu 11 höllästi kädessäni. Vihdoin tuli minun vuoroni ja nousin luudan selkään. Suhahdin lentoon kohti metsää. olin päättänyt hakea ensimmäiseksi rastin metsästä, sitten jostain muualta. Lensin kohti metsää. Koska matkassa kesti niin kauan päätin kaivaa kartan esille ja ruveta miettimään seuraavia rasteja.
Alkoi sataa. "Tarttumatum", Loitsin karttaan, mutta en itseeni. Miten tyhmä voinkaan olla. Lensin sateessa karttaa katsellen. Vaihtoehtoina oli siis järvi, jästikylä, vuoristo ja niitty. Vuoristolla satoi lunta, järvellä oli sumua, niityllä tuulta...
En ollut katsonut ollenkaan eteeni ja olin törmätä puuhun. Väistin niin viimetipassa että hiuksiini takertui oksia. Lensin syvemmälle metsään ja huomasin oksaryteikön. "Miten ihmeessä minä tuosta pääsen läpi?", kysyin itseltäni. No jaa, eikai se nyt kovin vaikeaa voi olla. Lensin oksaryteikköön. Hetken päästä hoksasin, että olisi ollut paljon parempi idea tehdä oksille jotain.
Lensin metsässä näkemättä yhtään mitään. Oksat raapivat kasvojani ja takertuivat hiuksiini ja vaatteisiini. Missä ihmeessä se rasti on? Lähellä välähti ja kahden sekunnin päästä jyrähti. Yritin lentää nopeammin, mutta olin jo luudan huippunopeudessa. Taas välähti ja jyrähti. Tällä kertaa jyrähdys oli kovempi.
Olin niin huolissani salamoista, että en edes huomannut isoa puuta. Tällä kertaa en ollut niin onnekas. Törmäsin puuhun. Onneksi siinä oli niin paljon oksia jotka pehmensivät törmäystä, mutta olin silti hetken aivan pökkyrässä. Sitten oksa johon olin jäänyt istumaan petti. Putosin alemmas ja huomasin luutani alemmalla oksalla.
Hetken istuttuani oksalla pudottauduin alemmas luutani viereen. Nousin vapisten seisomaan oksalla ja otin luutani oksien välistä. Nousin luudan selkään ja näin jotain oranssia alempana. Lähdin laskeutumaan alaspäin. Kun pääsin maahan huomasin kannon ja sen sisällä rastin. Jesss! Kaivoin taikasauvani taskustani ja kosketin sillä rastia. Rasti muuttui vihreäksi.
Virnistin itsekseni ja katsoin ylös. Hymyni hyytyi heti. Miten ihmeessä täältä pääsee ylös? Nousin luutani selkään ja lähdin lentämään ylöspäin. Kiertelin ja kaartelin kaatosateessa oksien läpi ylöspäin. Hetken päästä näin sen puun oksan mihin olin törmännyt. Ei varmaan enää kauaa.
Kuulin alapuoleltani ääniä. Onneksi olin päässyt pois alhaalta ennen kuin joku otus oli saanut minut kiinni. aloin jo turhautua tähän ylöspäin leijumiseen. Miksen ollut vain kutsunut omaa luutaani. Kaivoin kartan ja aloin taas miettiä seuraavia rasteja.
Katselin karttaa. Jästikylässä näytti olevan Ilkiöitä. En siis mene sinne. Ilkiöt ovat ikäviä. Vuorilla siis on lunta. Sinne voisi mennä seuraavaksi. Tai järvelle. Tosin se rasti olisi varmaan järven pohjassa enkä minä osaa kuplapääloitsua. Voisihan kyllä kutsua kidusruohoa, mutta järvessä voi olla jotain vesiolioita jotka tarttuvat kiinni jaloista ja kiskovat pohjalle. Toivottavasti kenellekkään ei satu siellä järvellä.
Pääsin vihdoin ulos metsästä ja suuntasin luudan kohti vuoria. Pidin yhä karttaa kädessäni ja katselin sitä vähän väliä. Niityllä on siis tuulta. Se voisi olla hyvä paikka etsiä viimeinen rasti. Laitoin kartan takaisin taskuuni ja lähdin lentämään taysiä suoraan vuoristoa päin.
Piiiiiitkän ajan päästä pääsin lumisateen reunalle. Eikun menoksi! Lensin mitään ajattelematta lumisateeseen ja huomasin heti sen, että en nähnyt mitään muuta kuin valkoista. Olihan se odotettavissa, en vain itse ollut sitä ajatellut. Tämä päivä ei todellakaan mennyt maailman parhaiten.
Lensin lumisateessa ja toivoin että edes jotenkin ihmeellisesti törmäisisin rastiin, vaikka sattumalta tai jotain. Ehkä valois-loitsu valaisisi edes vähän. Kaivoin taikasauvani taskusta ja loitsin: "Valois". Sauvani päähän syttyi valo ja näin hiukan paremmin eteeni.
Hetken lenneltyäni näin paalun johon rasti oli sidottu. Lensin paalun luokse, sammutin sauvani valin ja kosketin sillä laattaa. Laatta muutui hetkeksi vihräksi, aivan kuten edellisellä kerralla. Jess! Jo toinen rasti tehty, sitten vaan niitylle päin.
Lähdin lentämään kohti niittyä. Oliko tämän pakko olla näin hidasta, omalla luudallani olisin pääsyt paljon nopeampaa. Hetkonen, miksi en vain kutsunut omaa luutaani? Ei näin Becky, ei näin. Laskeuduin maahan, kaivoin taikasauvan taskustani, tökkäsin Puhtolakaisu 11 maahan ja kutsuin oman luutani. Hetken päästä näin oman luutani lentävän kohti.
Nappasin sen kiinni ja päätin ottaa myös Puhtolakaisu 11 mukaan. Eihän koulun luutia kannattanut tuhlata. Kutsuin vielä narua ja sidoin koulun luudan selkääni. Nousin oman luutani selkään ja lähdin lentämään ylöspäin. Kiisin täysillä kohti niittyä. Omalla luudalla lentäminen oli paljon nopeampaa kuin koulun luudalla.
Saavuin niityn reunalle ja alkoi tuulla. Yritin lentää eteenpäin mutta se oli liian hidasta. Laskeuduin alas ja lähdin juoksemaan. Tuuli painoi yhä vastaan mutta juokseminen oli ainakin helpompaa kuin lentäminen. Huomasin rastin ja jotain otuksia. Hevoskotkia. Vooooi ei. Kutistin itseni lyhyeksi ja jätin luudat maahan. Lähdin varovaisesti kävelemään kohti paalua mihin rasti oli kiinnitetty. Hevoskotkat eivät näyttäneet huomaavan minua. Hyvä.
Kävelin hetken ja sitten huomasin ison hevoskotka paalun edessä. Se katsoi suoraan minuun. Aivoni raksuttivat tuhatta ja sataa kun yritin miettiä miten hevoskotkia käsitellään. Ai niin! Kumarsin hevoskotkalle. Se varmaan näytti tosi typerältä kun olin niin pikkuinen mutta ihansama. Odotin jännittyneenä ja pidensin samalla itseäni pikkuhiljaa.
Hetken päästä hevoskotka kumarsi takaisin. Jesss! Silitin hevoskotkaa nokasta ja sanoin "Oletpa sinä kaunis eläin. Voisinkohan minä lentää sinulla koululle?" hevoskotka, jota aloin kutsua Festukseksi, äänteli jotain ja tulkitsin sen myöntymykseksi. "Ai sopii? Haen vain tämän rastin ja sitten voimme mennä", sanoin, kaivoin taikasauvan taskustani ja kosketin sillä laattaa. Laatta muuttui vihreäksi. Nousin Festuksen selkään ja Festus lähti lentoon.
Ohjasin sen hakemaan luutani. Festus laskeutui ja minä hyppäsin sen selästä. Nappasin luudat maasta ja nousin taas Festuksen selkään. "Tiedätkö missä Château on? Varmasti tiedät. Voitko viedä minut sinne?" juttelin Festukselle ja Festus lähti lentämään kohti Châteauta.
Hevoskotkalla lentäminen oli paljon nopeampaa kuin luudalla mutta myös vähän pelottavaa. Yhtäkkiää minua alkoi väsyttää. En minä voi nukkua nyt. Haaste on vielä kesken. Vaikka yritin pysyä hereillä, nukahdin silti Festuksen selkään.
Heräsin. Nukkumani aika tuntui parilta sekunnilta mutta olin silti jo melkein perillä. Koulu näkyi jo. "Hyvä poika", sanoin ja silitin Festuksen nokkaa. Festus äänteli jotain ja lähti laskeutumaan kohti koulua. Hetken päästä olin maassa ja hyppäsin pois Festuksen selästä. Jo toinen haaste suoritettu.