Toinen haaste, Shanietta Kei

Suunnistustehtävä, jossa tulee käydä mahdollisimman nopeasti kolmella Taikakoulu Châteaun ympäristössä sijaitsevalla rastilla luudalla lentäen tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla. Rastien löytämisen lisäksi osallistujien tulee selvitä myös matkan varrella olevista esteistä, kuten esimerkiksi erilaisista säätiloista sekä taikaolennoista.

Roolipelillisesti haaste sijoittuu lauantaihin 27.2..1. IRL osallistumisaikaa on 29.2. - 30.3.

Toinen haaste, Shanietta Kei

ViestiKirjoittaja Shanietta Kei » 20 Maalis 2016, 16:21

Shanietta Kei - Taikakoulu Château - Serdaigle - 4. luokka

Jo odottaessani, että olisi minun vuoroni aloittaa Turnajaisten toinen haaste, tiesin, etten hyvin todennäköisesti pääsisi siitä läpi. Olin kuitenkin pohtinut Hestian kanssa, että tekisin sen minkä osaisin ja jaksaisin saadakseni harjoitusta – samalla periaatteella siis kuin ensimmäisessä haasteessa. Tämä haaste oli jollakin tapaa minulle haastavampi, sillä suunnistustaitoni olivat olemattomat. Olin suunnistanut viimeksi... mitä, seitsemänvuotiaana? Jos silloinkaan. Tämän päivän aikana olin Hestian kanssa opetellut taian, joka sai sauvan osoittamaan kohti pohjoista. Onnekseni olin oppinut sen, tosin epäilin, pystyisikö sauvan antamaan tietoon luottaa. Siksi olin pitkin päivää hokenut taikasauvalleni ”Suuntaa minut!”, jotta näkisin, osoittiko se varmasti aina pohjoisen olevan siellä missä kuului. Tähän mennessä oli ilmennyt hieman vaihtelua, mutta ei paljoa – sauvani kertoi, missä päin pohjoinen suunnilleen oli. Ja sen oli pakko riittää.

Pohdiskelin toista ongelmaa seuraillessani, miten oppilaat pikkuhiljaa lähetettiin suorittamaan haastetta: keskeinen osa haastetta vaikutti vahvasti olevan lentäminen. Minä en ollut erityisen taitava luudankäyttäjä, enkä ollut juuri lentänyt ykkösluokan pakollisen lento-opetuksen jälkeen – ja siitähän oli se kolme vuotta. Olisi todella noloa mokata luudan kanssa muiden oppilaiden edessä, kun sentään olin jo puolivälissä perustaikaopetustani. Siksi suunnittelin, miten selviytyisin tästä nolaamatta itseäni. Katselin maahan ja pyörittelin taikasauvaani käsissäni, näytin varmasti hajamieliseltä.

Vaatteiden valinnalla en ollut juuri päätäni vaivannut. Koulupuvusta olin kuitenkin suosiolla luopunut, sillä kuka tiesi millaisessa maastossa joutuisin rämpimään...? Ilmassa oli selvästi kevättä ja kaikkialla oli märkää, kun plusasteet sulattivat lumia. Enkä todellakaan uskonut, etteivät haasteen suunnittelijat olleet laittaneet matkan varrelle minkään laisia taikuuteen littyviä esteitä, ja voisin hyvinkin joutua heittäytymään maahan tai muuta vastaavaa – ei olisi ensimmäinen kerta, sillä näin oli tapahtunut jo parikin kertaa pelkästään ensimmäisen haasteen aikana. Olin siis pukenut päälleni mustat lämpimät legginsit, mustan pitkähihaisen paidan ja noiden päälle mustat sateen- ja tuulenkestävät ulkohousut sekä hieman liian ison ja lämpimän tummansinisen hupparin. Kaiken tuon päällä minulla oli koulupukuun kuuluva hupullinen viitta ja jaloissa Hestian vanhat, kuluneet lenkkarit, joihin oli loitsuttu Tarttumatum-loitsu, jonka ansiosta ne pysyivät kuivina tällaisellakin säällä – kiitos Hestialle, totta kai.

Hestia itse oli jättänyt tämän haasteen väliin, sillä hänellä oli kiireitä opiskelun suhteen. Ymmärsin häntä hyvin – hänhän oli viimeistä vuotta koulussa ja S.U.P.E.R.-kokeet lähestyivät uhkaavaa vauhtia! Sitä miettiessäni mahaani kivisti ikävästi, sillä olin saanut huomata, että opetus vaikeutui kovaa vauhtia, ja ties miten vaikeaa se olisi vuoden päästä, kun olisi aika suorittaa V.I.P.-tutkinto...? Se ei tiennyt hyvää – eikä sekään, etten juuri tiennyt, mitä tekisin Châteaun jälkeen.

Pakotin kuitenkin itseni karkottamaan mielestäni opiskeluun liittyvät hätäiset ajatukset ja lausuin jälleen sauvalleni ”Suuntaa minut!”. Siirsin katseeni pohjoisen suuntaan, katselin sinne mietteliäänä. Sitten annoin katseeni kiertää ympäristöä ja vaihdoin vähän asentoa, koetin asennoitua mahdollisimman hyvin. Tyyliin: ”Ei tämä onnistumaan tule, mutta yrittäminen sallitaan ja tästä voi saada kokemusta, joka voisi tulla myöhemmin tarpeeseen.” Tai sitten ei. Joka tapauksessa, olin päättänyt, että yritän suoriutua tehtävästä edes jotenkuten, ja se olisi siinä. En halunnut voittaa näitä Turnajaisia vaan haastaa itseni ja kehittää taitojani. Niinkuin olin itselleni muistuttanut jo monen monta kertaa.

Hetkeä myöhemmin minua lähestyi aikuinen noita, joka alkoi selittää tarkemmin haasteen ohjeistusta. Selvisi, että suunnistushaasteen tavoite oli hakea kolme rastia viidestä, ja ne sai valita itse. Katselin mietteliäänä karttaa, kun noita jatkoi ohjeistustaan. Mietin, miten suurella todennäköisyydellä löytäisin yhtäkään rastia – luultavasti en kovin suurella. Otin tarkemmaksi tavoitteekseni yhdellä rastilla käymisen, enkä välittäisi mistään nopeudesta, ajasta ylipäätään. Lähemmällä tarkkailulla kartta oli minusta pelkkää sekasotkua, joten koetin hahmottaa vain suuria kokonaisuuksia.

Kun haaste minun kohdallani julistettiin alkaneeksi, päätin nopeasti ottaa suunnaksi niistä viidestä rastista metsässä sijaitsevan. Suuntasin taikasauvan, tarkistin metsän sijainnin ilmansuuntien suhteen kartasta ja lähdin harppomaan poispäin lähetyspisteestä, kohti metsää. Pidin taikasauvaani oikeassa kädessäni ja saamaani luutaa vasemmassa. Toivoin, ettei kovin moni seuraillut, mitä tein.

Päästyäni pois muiden näköpiiristä sujautin taikasauvan housunlahkeeseen, sillä siellä uskoin sen pysyvän parhaiten. Tiesin, etten saisi sitä sieltä kovin nopeasti, joten toivoin, ettei nopealle toiminnalle tulisi tarvetta; minua hermostutti. Laskin luudan vierelleni maahan, laitoin käteni ilmaan sen ylle ja komennettuani luutaa (”ylös!”) pari kertaa se nousi käteeni. Nousin luudan päälle varoen, koettaen muistaa, mitä oikeastan lentoasennosta minulle silloin vuosia sitten opetettiin. En tykännyt tunteesta yhtään. Lensin matalalla, harjoittelin kääntymistä, ylös- ja alaspäin menemistä. Kun minulla oli jonkinlainen, hyvin hutera tuntuma luudan käyttöön, laskeuduin vielä alas, otin taikasauvan lahkeesta ja suuntasin sen. Asetuin nenä kohti oikeaa suuntaa, sujautin taikasauvan piilopaikkaansa ja lähdin melko matalalla lentämään siihen suuntaan. Pakotin itseni olemaan katsomatta taakseni, sillä olisin luultavasti tippunut luudanselästä, jos olisin nähnyt jonkun katsovan hataraa etenemistäni. Huokaisin hiljaa, kurtistin keskittyneesti kulmiani ja koetin parhaan taitoni mukaan keskittyä lentämiseen.

Jonkin ajan kuluttuani hahmotin metsää edessäni. Sitä ennen edessä oli kuitenkin vesisadealue, josta olinkin lukenut kartan ohesta. Saavutettuani sadealueen laskeuduin kömpelösti polvilleni tömähtäen maahan, nousin seisomaan, siistin vähän vaatteitani ja otin luudan vasempaan sekä sauvan oikeaan käteen, aivan kuten aiemmin. Suljin viitan, jotta se suojaisi minua, ja samasta syystä sujautin pääni yli sekä hupparin että viitan hupun. Lähdin kohti sadetta.

Eteneminen sateessa oli melko hidasta, mutta muuten melko yksinkertaista. Maasto ei ollut aivan tasainen, mutta kyllä siellä jaloin pääsi kulkemaan. Kastumiselta en säästynyt ja minulla oli kylmä, kun saavutin metsän reunan. Jätin luudan siihen tarkoituksenani hakea se, kun olin yrittänyt ja toivottavasti löytänyt rastin.

Aika pian säikähdin epämääräistä oksankatkeilun ja kulkemisen ääntä. Jähmetyin paikoilleni, siirryin niin, että selkäni oli paksua puunrunkoa vasten. Katselin ympärilleni taikasauva koholla, pelokkaana, valppaana ja jännittyneenä, etsin äänen lähdettä. Lopulta huokaisin helpotuksesta, kun aiheuttaja olikin vain ihan normaali orava, joka hyppeli oksistoissa ylläni. Näin sen vain hetken, sitten se katosi taas kasvustoon. Tervehdin sitä kuiskaten helpottuneena – oli ihanaa huomata, etten ollut ainoa elävä olento täällä. Aika pian tuon jälkeen kohtasin myös jäniksen, jonka kohdalla vakuutin itselleni, että se pelkäsi ja säikähti minua enemmän kuin minä sitä.

Metsä oli paikoin hyvin vaikeakulkuista. Minun oli pakko luopua viitastani, koska se takertui joka paikkaan ja oli lisäksi painava märkänä. Viikkasin sen erään puun juureen ja toivoin löytäväni sen palatessani. Istahdin hetkeksi hengähtämään viitan päälle tarkoituksenani tutkia karttaa. Loitsin sauvani osoittamaan pohjoiseen ja selvitin, mihin suuntaan jatkaa – edes suurinpiirtein. Koetin keskittyä vain pieneen osaan kartasta, siis metsään ja merkintään siitä, missä rasti oli. En edes koettanut arvioida, missä kohtaa olin, mutten kuin suurinpiirtein. Kaikenlaiset merkinnät meinasivat sekoittaa minut. Minulle tuli pian kylmä, joten jatkoin ripeästi matkaa.

Yhdessä vaiheessa kohtasin jotain isompaa ja epätavallisempaa. Näin ne vain vilaukselta hieman aukeuammalla paikalla, sillä seisoin aukean reunalla puiden katveessa. Niitä oli muutama, ja ne liikehtivät rauhallisesti. Kävin läpi taikaolentojen nimiä, ja lopulta löysin oikean sanan: thestrali. Siinä vaiheessa ne olivat jo huomanneet minua ja kadonneet näkyvistä. Olin lumoutunut niin synkistä olennoista. Toki minua ihan aluksi pelottaisi, että ne hyökkäisivät kimppuuni, mutta niiden olemus paljasti, että ne halusivat vain vältellä minua. Minulle ei ollut yllätys, että näin thestralit, sillä olin nähnyt kuoleman, useammankin – enkä tottunut niihin todellakaan. En koskaan pääsisi yli näkemistäni surkeista kohtaloista, mutta minun oli ollut aina pakko vain jatkaa eteenpäin niistä huolimatta.

Kuljettuani vielä jonkin aikaa arvelin, että saattaisin olla lähellä rastia. Laskin hupparin maahan ja kartan sen päälle, ja vielä kiven pitämään sen paikallaan. Sitten aloin kiertää pikkuhiljaa suurenevaa kehää, keskikohtana kartta. En kuitenkaan löytänyt mitään, joten luovutin ja siirryin hieman toiseen paikkaan.

Toistettuani samat toimet pari kertaa ja käännyttyäni takaisin suuntaan, jossa taikasauvani mukaan metsän reuna ja Château olivat, törmäsin lopulta rastiin vahingossa. Hetken vain seisoin paikallani, hytisin ja tuijotin sitä, mutta paransin sitten otettani sauvasta ja kosketin laattaa. Katselin lumoutuneena, miten se hetkeksi vaihtoi väriään vihreäksi. Sitten käännyin taas kartan ja taikasauvan puoleen selvittäen, olinko kulkemassa oikeaan suuntaan päästäkseni pois. Sitten jatkoin taas matkaa.

Kerran kuulin taas joidenkin olentojen ääniä, jolloin pysähdyin ja painauduin jälleen kiinni puuhun, mutta äänet ajautuivat poispäin ja näin vain vilauksia olennoista – en edes sen verran, että olisin ne tunnistanut. Enkä niin, että olisin osannut sanoa, oliko kyse taikamaailman olennosta vai jostakin tavallisemmasta. Selvästi kyseessä oli laji, joka halusi vältellä ihmisiä – kuten oikeastaan kaikki kohtaamani lajit tällä erää.

Törmäsin myös sattumalta toiseen oppilaaseen. Koetin olla liikkumatta ja ääneti, mutta hän näki minut nostaen taikasauvaansa suojaavasti, jolloin loin häneen pelokkaan katseen ja lähdin kävelemään poispäin. Kävelin, kunnes olin varmasti päässyt oppilaasta eroon. Suunnatessani taikasauvani ja tutkiessani karttaa huomasin ajautuneeni oppilaan takia hieman väärään suuntaan, jolloin korjasin käsitykseni oikeasta kulkusuunnasta ja suuntasin sitten sinnepäin.

Kun vihdoin saavutin metsän reunan, olin aika väsynyt ja todellakin varma, etten yrittäisi enää yhtäkään rastia – tässä oli minulle jo tarpeeksi. En ollut löytänyt viittaani, mikä oli minulle aika huomattava ja harmittava takaisku, sillä minun pitäisi hankkia uusi eikä sekään ollut ollut kovin vanha vielä. Kävelin metsäreunan myötäisesti etsien luutaa, ja sen sentään löysin. Lepäsin hetken istuen yhtä puuta vasten, koetin pyyhkiä kasvojani, käsiäni ja vaatteita: olin likainen ja naarmuilla kaiken metsässä rämpimisen jälkeen – ja kylmissäni, edelleen. Katsoin sateeseen tuntien hetken turtumusta, mutta nousin pian, suuntasin taikasauvan ja tutkin karttaa, ja aloitin paluumatkan Châteauhon.

Sade oli onnekseni hieman tyyntynyt, ja eteneminen oli vaivattomampaa. Lopulta päätin lentää osan matkasta, ja jatkoin lentämistä kunnes olin jo lähellä Châteauta. Laskeuduin sen pihamaalle, piiloon, koetin vielä vähän siistiä itseäni ja astelin sitten paikkaan, josta olin lähtenyt. Keskusteltuani hetken erään aikuisen noidan kanssa hän ohjasi minut sairaalasiipeen, jossa kävin lämpimässä suihkussa ja sain pippurijuomaa, joka ehkäisisi vilustumiselta. Lopulta suuntasin Serdaiglen oleskeluhuoneeseen päälläni sairaalasiivestä saamani pyjama ja käsissäni märät vaatteeni. Uuvahtaneena jäin torkkumaan pää sohvalla jotakin oppikirjaa lukevan Hestian olkaa vasten.
Shanietta Kei
Oppilas
 
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Kesä 2014, 11:43
Tupa: Serdaigle

Re: Toinen haaste, Shanietta Kei

ViestiKirjoittaja Vincent Coates » 10 Huhti 2016, 00:03

Shanietta Kei, Taikakoulu Château

Mila Molina, Taikakoulu Château
Pisteet: 6

Toit hyvin esille hahmosi epävarmuuden ja hänen tunteensa haasteen aikana. Hyvä, että hahmosi päätti kuitenkin yrittää haasteen suorittamista, vaikkei saanutkaan sitä suoritetuksi kokonaan. Erinomainen tekstisi kuitenkin paikkasi hahmosi epäonnistumista. Olit sisältänyt tekstiin paljon kuvailua ja se oli sujuvasti kirjoitettu. Mielenkiintoista luettavaa.

Vincent Coates, Tylypahka AM
Pisteet: 6

Teksti oli erittäin hyvää, ja pohjustuksena olleet Shaniettan ajatukset haasteesta ja tulevaisuudestaan toivat hyvin hahmoa esille. Sääli, ettei Shanietta suorittanut kaikkia kolmea rastia - hänen seikkailuaan olisi mielellään lukenut enemmänkin. Toivottavasti hän tulee osallistumaan myös kolmanteen haasteeseen, vaikka joutuikin jättämään tämän kesken!

Aline, Pensieve
Pisteet: 8

Hahmon oma asenne haasteeseen näkyy hyvin tekstissä ja hahmon persoona on selvästi osa hänen toimintaansa. Mukavan rauhallinen alku valmisteli lukijaa hyvin haasteen suorittamiseen. Myöskin lentämällä eteneminen oli otettu hyvin huomioon ja käsitelty haasteena. Yhteen rastiin ja sen etsimiseen oli keskitytty hyvin ja tarkasti.
Teksti on selkeää ja helposti luettavaa. Kappaleet on myös jaettu hyvin.

Yhteensä 20 pistettä!
Vincent Coates
 
Viestit: 14
Liittynyt: 31 Maalis 2016, 01:20

Re: Toinen haaste, Shanietta Kei

ViestiKirjoittaja Shanietta Kei » 10 Huhti 2016, 16:45

Kiitos kaikille palautteesta! :)

Ja Vincent, osallistun ehdottomasti Shaniella viimeiseenkin haasteeseen! :)
Shanietta Kei
Oppilas
 
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Kesä 2014, 11:43
Tupa: Serdaigle


Paluu Toinen haaste

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron