Toinen haaste, Nagi Blackthorn

[Nagi Blackthorn]

Nagi Blackthorn | Korpinkynsi | 5. luokka | Tylypahka AM

Taikakoulu Châteaun pihamaa kuhisi kuin mehiläispesä. Osa toisen turnajaishaasteen lähtijöistä oli jo ponkaissut ilmaan saatuaan lähtömerkin, mutta Nagi odotteli vasta omaa vuoroaan. Hetki sitten Nagin kanssa samalla luokalla oleva Harold oli lähtenyt omalle reitilleen, sillä Benson oli Blackthornia ennen aakkosissa. Nagia harmitti, että hän oli vasta Haroldin jälkeen, koska hän olisi mieluummin mennyt ensin. Olisi ollut valehtelua väittää, ettei Nagia jännittänyt, ja hän paloi halusta päästä reitille niin pian kuin suinkin. Sitä paitsi, nyt hänellä ei ollut enää juttukaveria, joten hänen täytyi tyytyä vain näyttämään hyvältä ja hymyilemään itsevarmasti. Nagi huomasi tyytyväisenä, että monet katsomossa olevat tytöt vastasivat hänen hymyihinsä katsomalla ujosti muualle. Ehkä hän voisi koittaa jutella näille, kun tulisi takaisin suunnistusreitiltä.

Tyttöjen ajatteleminen oli tietoinen yritys harhauttaa mieltä ajattelemaan jotain muuta kuin edessä häämöttävää haastetta. Nagia oli jännittänyt aiemmassakin haasteessa, mutta hän tiesi, että jännitys helpottaisi heti, kun hän pääsisi tekemään jotain. Nytkin Nagin mahanpohjassa lenteli perhosia, joista ei voinut erehtyä – hänen teki mieli kilpailla, olla paras ja nopein ja voittaa kaikki. Ainakin tämänkertainen haaste oli Nagin erikoisalaa, koska siinä sai lentää luudalla.

Kun lähtömerkki koitti, Nagi kävi noutamassa luutansa ja karttansa. Toisin kuin monet muut koulunsa huispaajat, Nagi ei omistanut Tulisalamaa tai edes Nimbusta – hän käytti yleensä huispausotteluissakin koululta lainaamaansa luutaa – joten tällä kertaa hänen oli tyytyminen tarjottuun Puhtolakaisuun. Luudan huippunopeus jätti toivomisen varaa, mutta toisaalta nopeus oli toissijaista, jos ei uskaltanut lentää täyttä vauhtia; Tulisalamastakaan ei ollut paljon hyötyä, jos lentäjä ei uskaltanut ottaa siitä kaikkea irti. Kuljettaessaan kättään pitkin Puhtolakaisun hieman karheapuista kahvaa Nagi oli hiukan harmissaan siitä, että Lucaksella oli Tulisalama, koska hän tahtoi voittaa Rohkelikon etsijän. Lucas varmasti kyllä uskaltaisi ottaa nopeuden irti Tulisalamastaan, ja pojan luudan paremmuus harmitti häntä. No, ei auttanut muuta kuin olla parempi kaikessa muussa ja lentää niin kovaa kuin Puhtolakaisulla pääsi.

Nagi ponkaisi ilmaan katsomatta karttaa, sillä hän lukisi kartan matkalla. Se säästäisi kallisarvoista aikaa. Hän levitti kartan ilmavirtauksesta huolimatta eteensä ja yritti päättää, millä kolmella rastilla kävisi. Järvi kuulosti sopivan haastavalta, joten siitä saisi ehkä lisäpisteitä tuomaristolta. Niitty kuulosti supertylsältä, joten oli ehkä paras lähteä järveltä itään ja käydä metsässä sekä jästikylässä. Nagi virnisti hiukan. Suunnitelma kuulosti hyvältä: järvi, metsä, jästikylä. Poika enemmän sulloi kuin taitteli kartan kaapunsa taskuun ja loihti nelipistetaian varmistaakseen suuntansa. Hän oli pukenut päälleen sinisen huispauskaapunsa, koska se oli lentäessä kaikkein kätevin ja noin tuhat kertaa parempi kuin koulupuvun pitkä kaapu.

Nagilla ei ollut ongelmia suunnistaa, koska hänellä oli hyvä suuntavaisto, ja kaiken kukkuraksi Onnetar rakasti häntä – palavasti ja intohimoisesti, tai niin Nagi ainakin halusi uskotella itselleen. Hän kiihdytti Puhtolakaisun sen sallimaan maksiminopeuteen ja lensi suoraa kurssia yli havupuisten tasankojen, kumpuilevan maaston ja hieman lumisten niittyjen, kohti järveä, joka siinti vuorien lomassa. Kartasta pystyi päättelemään, että rastin saavuttamiseen menisi noin vartti, mutta Nagi nojautui matalammaksi luudallaan vähentääkseen ilmanvastusta ja kiihdytti vielä vauhtiaan. Jos muilla menisi vartti, hän tähtäisi kymmeneen minuuttiin.

Koska Nagilla ei ollut kelloa, hän ei tiennyt kuinka kauan meni, kun hän alkoi saavuttaa järveä. Voitonriemuisena Nagi ylitti taas yhden lumisen kumpareen, kunnes huomasi, että maisema alkoi sumentua ja muuttua kauttaaltaan valkoiseksi. Sumu nousi järveltä, saavutti hänet ja kiertyi hänen ylleen kuin märkä rätti, joka esti näkemästä mihinkään. Vaistomaisesti Nagi hidasti hiukan nopeutta huonon näkyvyyden takia, mutta muisti sitten, että hänen oli oltava nopeampi kuin kenen tahansa muun kilpailijan. Hän loitsi uudestaan nelipistetaian, varmisti suunnan ja kiihdytti vauhtinsa viivasuoraan syöksyyn kohti järveä, jonka pitäisi olla tässä suunnassa. Toivottavasti Onnetar ei ummistaisi silmiään kriittisellä hetkellä, koska Nagi lensi täyttä vauhtia näkemättä mitään muuta kuin valkean sumun ympärillään.

Yhtäkkiä Nagi näki sumussa yksinäisen valonvälähdyksen. Valon näkeminen tarkoitti yleensä hyvää, ja se houkutti häntä suuresti, joten hän korjasi hiukan luudan kurssia sitä kohti. Hän oli korjauksessaan kuitenkin hiukan liian myöhässä, koska hän oli tajuamattaan syöksynyt aivan lähelle järven pintaa ja tajusi sen vasta, kun hänen jalkansa osuivat veteen. Kengät kastuivat litimäriksi viileästä vedestä, ja Nagi unohti saman tien näkemänsä valonpilkahduksen sumussa – ja hyvä niin, koska se oli ilmeisesti Onnettaren tapa suojata suosikkipoikaansa sumussa lymyileviltä hämykeijuilta.

Nagi oli nyt ilmiselvästi saapunut järvelle, ja hän tähyili ympärilleen sumussa, joka osoitti ohenemisen merkkejä. Korpinkynnen huispausjoukkueen etsijä ei havainnut missään merkkiäkään oranssista laatasta, mikä sai hänen kulmansa vetäytymään hiukan kurttuun. Voisiko olla, että.... rasti olisi järvessä eikä järvellä? Ei se mitenkään mahdotontakaan ollut, joten Nagi virnisti. Tästä tulisi mielenkiintoista.

Poika lensi rantaan, jätti luutansa ja karttansa erään rantakiven katveeseen, riisui kaapunsa, märät kenkänsä ja sukkansa sekä housunsa ja paitansa. Hän värähti kylmästä, mutta myös jännityksestä, koska tiedossa olisi sukellus synkkään järveen keskellä Ranskan maaseutua. Nagi loitsi oppimansa kuplapääloitsun ja oli kiitollinen siitä, että hän oli opetellut sen paremmin juuri ennen turnajaisia. Sitten hän kahlasi veteen ja sukelsi sinne ajattelematta pahemmin, että vesi oli viileää ja sen syvyydet tuntemattomia.

Sukeltaessaan pidemmälle Nagi joutui sytyttämään taikasauvaansa valon, koska mitä syvemmälle hän meni, sitä pimeämpi pinnanalainen maailma oli. Hän potki vauhtia voimakkain vedoin ja mietti, olisikohan luudalla voinut lentää veden alla. Hän ei ollut koskaan testannut. Se olisi voinut olla ihan hyväkin idea, jos kyseessä ei olisi ollut suunnistuksen ensimmäinen rasti. Nagi ei halunnut ottaa sitä riskiä, että Puhtolakaisu olisi alkanut kiukutella saadessaan vettä. Luutia oli tärkeää kohdella kuin naisia – silkkihansikkain. Muutoin elämä niiden kanssa kävisi varsin ikäväksi.

Uituaan aikansa Nagi huomasi järven pohjalla suuren kiven, joka kiinnitti hänen huomionsa. Hän ui ripeästi sen luo ja suureksi ilokseen löysi siitä etsimänsä oranssin laatan. Nagi kosketti laattaa taikasauvallaan, ja se muuttui hetkeksi vihreäksi. Ensimmäinen rasti suoritettu – ilman yhtäkään kirskuristajaa tai hämykeijua. Vaikka moni asia vaati taitoa, ei pitänyt aliarvioida onnen merkitystä kilpailussa. Nagilla oli sekä onnea että taitoa, joten hän uskoi pystyvänsä mihin vain. Niinpä Nagi ui pintaan tyytyväisenä onnistumisestaan ja käveli rantaan jättämiensä tavaroiden luo. Hänen virneensä oli leveä, vaikka hampaat kalisivatkin kylmästä. Nopeasti Nagi puki vaatteet päälleen, kuivasi sukkansa ja kenkänsä sekä hiuksensa ja loihti nelipistetaian selvittääkseen, mihin suuntaan hänen pitäisi lähteä päästäkseen metsään. Sitten Nagi hyppäsi luudalleen ja ponkaisi ilmaan.

Lähellä metsää alkoi tihuttaa vettä. Pian parista hassusta piskosta tuli rankempi sade, joka alkoi huolestuttaa Nagia – eikä turhaan: ennen kuin hän ehti kissaa sanoa, satunnaisista vesipisaroista kasvoi kaatosade, joka kohisi hänen ympärillään ja hämärsi jälleen näkyvyyttä. Nagin mieliala laski, koska hän oli juuri tuhlannut aikaa vaatteidensa kuivaamiseen – turhaan. Jos hän olisi tiennyt, että vaatteet kastuisivat pian uudelleen, hän ei olisi nähnyt vaivaa. Mutta ehkä yksien vaatteiden kuivaaminen ei haittaisi hänen lopullisessa ajassaan kovin paljon. Enemmän Nagia haittasi se, että vesisade hämärsi näkyvyyttä. Nagi arveli, että koska hänen kaapunsa oli jo litimärkä, karttakin varmaan lähtisi taskusta lähinnä useina vettä tippuvina riekaleina.

Kun ukkonen jyrähti pilvien lomasta ensimmäisen kerran, Nagi katsoi parhaaksi sukeltaa metsän syvyyksiin. Metsän tiheä oksisto oli vaikea läpäistä, ja Nagi sai oksilta useita naarmuja kasvoihinsa ja käsiinsä. Oksat läimivät häntä vihamielisesti aina latvuksista juureen saakka, ja Nagi tunsi olevansa yltä päältä naarmuilla laskun jäljiltä. Korkeiden puiden suojaan päästyään Nagi laskeutui luudalta ja päätti kuivata karttansa, jotta rastien löytämisestä ei tulisi aivan mahdotonta. Ottaessaan sekä taikasauvaa että karttaa taskustaan Nagi huomasi, että jokin oksa oli riipaissut valtavan reiän hänen huispauskaapuunsa. Komeaan, siniseen Korpinkynnen huispauskaapuun. Nagi irvisti. Jos hän olisi tiennyt, hän olisi uhrannut tylsän koulukaapunsa eikä huispauskaapua.

Ei auttanut itku markkinoilla, joten Nagi otti varovasti kartan esiin ja loihti siihen kuivausloitsun. Samalla Nagi kuivasi kiireesti vaatteensa (jälleen kerran) ja silmäili lopputulostaan. Kartan muste oli päässyt hieman leviämään, mutta rastin sijainnin pystyi silti kutakuinkin päättelemään. Kartan mukaan Nagin täytyisi mennä syvemmälle puiden lomaan. Vaikka puusto oli tiheää ja vaikealentoista, Nagi päätti silti nousta luudalle. Ainakin jos metsässä olisi taikaolentoja, hän pääsisi niiltä nopeammin karkuun. Ja lisäksi Nagi koki olevansa taitava pujottelulennossa, joten hän lähti hyvää vauhtia puikkelehtimaan Puhtolakaisulla puiden välistä. Ainakaan Puhtolakaisun ohjausherkkyydessä ei ollut paljon valitettavaa, vaikka tietysti Nimbus olikin herkempi nopeille käännöksille.

Mutkiteltuaan riittävän kauan puiden seassa Nagi havaitsi viimein vilahduksen oranssia. Laatta oli kiinnitettynä vanhaan tervaskantoon, joka kätkeytyi hyvin tiheän puuston sekaan. Se ei kuitenkaan pysynyt kauaa piilossa etsijän tarkalta silmältä, sillä ainakin laatta oli suurempi kuin kultasieppi, eikä lentänyt karkuun. Nagi pujotteli laatan luo ja kosketti sitä taikasauvallaan. Toinen rasteista suoritettu. Metsä oli typerä paikka etsiä, ja Nagi tunsi, että hän oli käyttänyt siellä aivan liikaa aikaa. Sen vuoksi hän murtautui tiheän latvuston läpi uudelleen avarammalle taivaalle, vaikka sai siitä rutkasti lisää naarmuja. Hänen teki mieli polttaa reikä oksistoon kuten ensimmäisen haasteen labyrintissa, mutta sellainen olisi avomaastossa aiheuttanut metsäpalon.

Oksiston yläpuolella Nagi katsoi uudelleen karttaansa ja loihti nelipistetaian. Seuraavana olisi vuorossa jästikylä, jossa toivottavasti ei olisi tiedossa mitään sääkatastrofia. Nagi painautui matalaksi luudallaan ja lensi vaivoin erotettavana, nopeasti liikkuvana väriläiskänä kohti kylää, jossa ainakin kartan mukaan oli hyvää laskeutumistilaa läheisessä pienessä puistikossa. Pian kartan katsomisen ja henkeä salpaavan kauniiden vuoristomaisemien yli lentämisen jälkeen Nagi erotti horisontissa kylän, jonka talojen piipuista nousi kutsuva savu. Nagi käänsi lentonsa maata kohti hyvissä ajoin ennen kylää, koska hän ei halunnut paljastua, ja ohjasi kurssinsa läheiseen pusikkoon. Olisi ehkä hyvä jättää luuta ja edellisellä rastilla kärsinyt huispauskaapu metsikön suojiin, joten Nagi laskeutui puuston sekaan – pahaa aavistamattomana siitä, että edellisen turnajaishaasteen vaikeudet, tai oikeastaan vain yksi niistä, palaisi kummittelemaan häntä tälläkin kertaa.

Nagi oli päättänyt kätkevänsä luutansa ja kaapunsa erään harvinaisen tiheän pensaan suojiin. Niinpä hän käveli pensaan luo ja siirsi hiukan oksia. Heti tehdessään sen hän näki vilahduksen mustaa siivekästä olentoa, jonka hän tunnistaisi millisekunneissa jopa unissaan. Nagi loikkasi taaksepäin, otti taikasauvansa esiin ja kirosi ääneen, kun pieni parvi hutsuja lensi häntä kohti. Hitto. Ei taas! Edellisessä haasteessa Nagilla oli ollut vaikeuksia hutsujen kanssa, koska hän oli saanut raapaisun yhden hutsun terävistä myrkkyhampaista. Nyt hänellä ei ollut varaa olla huolimaton, joten Nagi loitsi muutaman kangistuskirouksen hutsuja kohti loikkasi luutansa selkään. Hän ei tosiaan jättäisi luutaa ja kaapuansa hutsupensaikkoon, ei ikinä.

Lentäessään vauhdikkaasti hutsuparvea pakoon Nagi mietti mielessään uutta paikkaa, jonne voisi jättää kaapunsa ja luutansa huomaamattomasti. Ei ollut järkevää jättää niitä kylän laidalle. Nagi huokaisi. Hänen täytyisi varmaan testata kykyjään muodonmuutoksissa.

Kun Nagi oli varma, että hän oli karistanut verenhimoiset hutsut kannoiltaan, hän laskeutui pieneen puiden varjostamaan notkelmaan kylän ulkopuolelle ja vilkaisi ympärilleen varmistaakseen, ettei ollut herättänyt huomiota jästeissä. Hän oli onneksi vielä aika kaukana kylästä, joten ei ollut todennäköistä, että kylän asukkaat näkisivät häntä. Nagi huokaisi. Jos hän olisi vain voinut lentää kylään, napauttaa laattaa taikasauvallaan ja häipyä. Poika kaivoi taikasauvansa esiin ja loihti luutaan muodonmuutosloitsun, joka sai sen näyttämään banjolta. Miksi juuri banjolta, sitä hän ei oikein tiennyt, mutta ainakin pitkähkö varsi ja materiaali olivat samoja, joten muodonmuutos onnistui melko hyvin. Sen jälkeen Nagi loitsi yksinkertaisen muodonmuutosloitsun kaapuunsa, jotta sai sen näyttämään enemmän jästimuodin mukaiselta takilta. Kasvojen naarmuille hän ei tekisi mitään, vaikka tiesikin niiden näyttävän ikävältä.

Heitettyään banjonsa kantoremmistä selkään Nagi lähti ripein askelin jästikylään. Kartassa oli näyttänyt siltä, että jästikylän rasti sijaitsi keskellä kylää, eli se oli oletettavasti torilla. Nagi riensi toria kohti ja vastusti halua pyrähtää juoksuun, koska se olisi herättänyt turhaa huomiota. Kyseessä oli hänen viimeinen rastinsa, joka oli aivan lähellä, joten hän ei olisi millään malttanut hidastaa ja teeskennellä normaalia jästipoikaa. Nagi saapui torille, jossa oli käynnissä tavallinen kuhina, ja etsi katseellaan oranssia laattaa. Missä? Hedelmä- ja vihannesmyyjät huutelivat tarjouksiaan, pajukorien punoja jutteli iloisesti lehtimyyjän kanssa ja oli kaikki oli tavallista. Liian tavallista.

Lopulta Nagi kuitenkin näki vilahduksen oranssia erään hedelmäpöydän luona. Poika käveli muina miehinä lähemmäs ja jäi norkoilemaan ilmeisen rennon näköisesti hedelmäpöytään. Hän oli juuri ottamassa esiin taikasauvaansa ja koskettamassa laattaa, kun hän huomasi kauniin ranskalaisen neidon katsovan suoraan häntä kohti – tyttö oli ilmeisesti vastakkaisen hedelmäpöydän myyjä, ja tämä oli tyrmäävän kaunis. Nagi olisi nauranut onneaan tai itkenyt epäonneaan, jos olisi tiennyt, kumman puolelle hän olisi kääntynyt. Hän ei oikein voinut koskea laattaa taikasauvalla, kun tyttö tuijotti häntä, muttei toisaalta pistänyt pahakseenkaan sitä, että sievä ranskalainen hedelmämyyjä oli iskenyt silmänsä häneen.

Nagi vetäytyi kauemmas hedelmäpöydästä, hymyili aurinkoisesti naapuripöydän tytölle ja vilkutti tälle. Tyttö vilkutti takaisin, joten Nagi käveli torikäytävän halki ja meni nyt vuorostaan norkoilemaan toisen hedelmäpöydän ääreen.
”Puhutko englantia?” Nagi kysyi tytöltä, sillä eihän niin kullanarvoista tilannetta voinut jättää käyttämättä.
Tyttö katsoi häntä, nauroi ja pyöritti päätään. Nagin sydän itki verta. Tyttö oli niin suloinen! Ja taatusti iskemisen arvoinen! Mutta.... hänellä oli haaste kesken. Ja hän halusi olla nopeampi kuin Harold, Lucas tai ylipäätään kukaan muu kilpailija. Hän ei voinut jäädä juttelemaan tytölle, muttei varmaankaan kylästä lähdettyään tapaisi tätä koskaan enää. Valinta oli vaikea.

Nagi heilautti olaltaan luudan, jonka oli muuttanut muodonmuutosloitsullaan banjoksi, ja päätti, että hän soittaisi tytölle jotain kaunista. Pienen ongelman muodosti se, ettei hän ollut koskaan ollut musikaalinen, eikä ollut koskaan soittanut banjoa. Niinpä Nagi soitti muutamaa kieltä kokeeksi, rämpytti vähän ja lopetti virnistykseen. Banjo oli varmaankin kamalassa epävireessä, koska soitto kuulosti hirveältä! Tyttö nauroi, ja Nagi kumarsi syvään. Hän lähetti tälle lentosuukon ja hymyili hurmurihymyään. Pian hänen olisi kuitenkin paras jatkaa haastetta, koska aika kului.

Nagi totesi englanniksi hyvästit tytölle ja kääntyi, mutta tunsi pian sirojen sormien otteen ranteessaan. Poika kääntyi ja näki tytön ottaneen häntä kädestä kiinni – ja tarjoavan pussillista omenoita. Nagi osoitti omenoita ja sen jälkeen itseään ja kysyi jälleen englanniksi:
”Minulle?”
Tyttö nyökkäili innokkaasti, sysäsi omenat Nagille ja vilkutti hyvästiksi. Nagi hymyili leveästi, vilkutti takaisin ja sydän itkien verta hiippaili vastapäiselle kojulle ja aiemmin löytämälleen kirotulle oranssille laatalle. Hän tiesi, että tytön katse oli edelleenkin hänen selässään, mutta kaikeksi onneksi joukko äänekkäästi juoruavia ranskalaisia täti-ihmisiä siirtyi hänen ja kauniin hedelmämyyjän väliin, jotta Nagi pystyi viimein koskettamaan laattaa. Laatta muuttui vihreäksi, ja hänen kolmas rastinsa oli suoritettu.

Raskaasti huokaisten Nagi kiiruhti ulos torilta, vilkaisi taakseen jäävään kauniiseen ranskalaiseen hedelmämyyjään ja pyrähti sitten juoksuun kohti kylän laitaa. Päästyään kylän ulkopuolelle ja riittävän kauas jästiasutuksesta Nagi hyppäsi luudalleen ja kiisi kohti Châteaun taikakoulua. Haasteen läpäiseminen oli saanut katkeransuloisen vivahteen, mutta lentäessään hengästyttävän kauniin maiseman yllä pettymys vaihtui riemuksi.
Häntä vastassa olisi varmasti monta kaunista Châteaun taikakoulun nuorta velhotarta, jotka olisivat vaikuttuneita hänen nopeasta ajastaan!

[Vincent Coates]

Nagi Blackthorn, Tylypahka AM

Mila Molina, taikakoulu Château
Pisteet: 8

Nagi suoriutui haasteestaan oikein hyvin. Jokaisen rastin kohdalla haasteet aiheuttivat hankaluuksia pojalle, mutta hän suoriutui niistä oikein hyvin. Muita haasteita hänellä ei matkan varrella juuri ollut lukuun ottamatta ranskalaista neitoa, josta hän pääsi eroon onneksi nopeasti. Tekstisi oli sujuvaa, helppolukuista ja mielenkiintoista luettavaa. Hahmosi keksi mielenkiintoisia ratkaisuja, ja etenkin luudan muuttaminen banjoksi oli hauska.

Vincent Coates, Tylypahka AM
Pisteet: 10

Nagin luonne oli hyvin näkyvillä koko haasteen ajan. Rastien aiheuttamat ongelmat (kuten hämykeijut ja metsän tiheys) oli otettu hyvin huomioon, ja ratkaistu nagimaiseen tapaan. Varsinkin luudan muuttaminen banjoksi, ja banjon hyödyntäminen myöhemmin rastilla, oli hauska idea. Haaste oli muutenkin hyvin kirjoitettu.

Aline, Pensieve
Pisteet: 9

Haastetehtävän luonne oli otettu huomioon ja oli sekä mielenkiintoista että ilahduttavaa nähdä hahmo suorittamassa haastetta hieman heikommalla luudalla. Hyvä, että luudan ominaisuudet oli otettu myös tapahtumissa huomioon. Haasteen lomaan mahtui myös tekstiä rikastuttavia tapahtumia ja erilaisia sattumuksia, etenkin ranskalaisen tytön tapaaminen kylässä toi lisää esille hahmon omaa persoonaa.
Teksti on selkeää ja hyvää luettavaa.

Yhteensä 27 pistettä!