Ensimmäinen haaste, Winifred Harner
Lähetetty: 30 Tammi 2016, 12:53Winifred Harner | Tylypahka AM | Rohkelikko | 4. lk
Winnie osallistui Turnajaisten ensimmäiseen haasteeseen vain sen takia, kun ei jaksanut katsoa enää niitä kamalia ranskalaisia. Ei hän muutenkaan ollut edes vapaaehtoisesti tullut mukaan, mutta joku oli hänet hänen nukkuessaan kantanut paikkaan X. Kun hän sitten vihdoin oli herännyt, oli hän ollut Ranskassa. Se oli aika tyhmää! Winnie ei oikein pitänyt tästä koulusta tai ei hän kyllä pitänyt kauheasti siitä uudesta koulusta Englannissakaan, mutta siellä sentään oli suurimmaksi osaksi englantilaisia eikä mitään ranskalaisia. Miksi heidän edes piti mennä Ranskaan, kun siellä on ulkomaalaisia? Aika tyhmää.
Tyhmää oli myös seisoa ulkona jättimäisen labyrintin ulkopuolella, sillä koulupuku ei suojannut kauhealta tuulelta ja korvat paleli ja nenä oli tukossa ja oli sitten vielä outoja tyyppejä lähettyvillä. Tyttö ei pitänyt siitä yhtään ja hän olisi antanut kaikkensa tai ainakin luopunut yhdestä poikkiksensa kauluspaidasta, jos hän olisi päässyt sen uhrauksen jälkeen takaisin Englantiin. Sitten jossain vaiheessa, kun Winnie oli jo vaipunut pieni muotoiseen horrokseen kaiken kylmyyden ja ikävien asioiden keskeltä, oli hänen vuoronsa astua labyrinttiin.
Hän kyllä oli sitä ennen käskenyt jonkun ulkomaalaisen tytön siivoamaan itsellensä hienon lumettoman paikan maasta, johon hän oli sitten käpertynyt parhaansa mukaan kokoon. Oikeasti ensimmäisenä käskytettävänä ollut poika oli häntä potkaissut polveen ja toinen oli näyttänyt vain kieltä, mutta tuo yksi tyttö osasi tehdä niin yksinkertaisen asian kuin siivota lumet pois. Winnie oli kyllä jo hieman uskonut tämän vain astuvan hänen varpaidensa päälle, sillä tyttö sentään oli myös ollut ulkomaalainen.
Winnie antoi jonkun lähellä olijoista nostaa hänet ylös, sillä kädet ja jalat olivat hieman jähmeät ja pitäisi vielä mennä johonkin labyrinttiin. Tytön suuntavaistossa kun oli vielä paljon parantavaa varaa sekä hän harvoin tiesi mitä kello oli. Winnie sitten puoliksi käveli ja puoliksi antoi toisten raahata hänet haasteen sisäänkäynnin luokse ja Winnie hieman teatraalisesti sitten hoiperteli sisään. Oikeastaan se sopi erittäin hyvin hänen imagonsa jatkeeksi, sillä sitten joku voisi luulla hänen olevan tosi cool. Ei kai hänestä edes päällepäin näkynyt se kylmyyden tunne ja muu, hän oli vain tosi cool. Winnie myös uskoi, että labyrintissa oli paljon parempi olla kuin sen ulkopuolella.
Winnie sitten käveli labyrintin seinää viertä hieman vastahakoisesti ja koski hanskattomilla käsillä muurin koloja. Muuri tuntui aika kivalta, vaikka olikin tiiltä, mutta tiilen kanssa tytöllä olikin jo ollut eniten kokemusta. Tiili oli parempi alusta kuin betoni, vaikka se muistutti jotenkin kaikista kamalista asioista kuten ulkomaalaisista ja lakatuista varpaankynsistä ja vertavuotavasta nokasta ja kaikkea.
Labyrintissäkin oli kylmä, muttei yhtä kylmä kuin sen ulkopuolella metsän lähettyvillä. Winnie sitten ennen pitkään pääsi ensimmäiseen risteykseen ja hän olisi heittänyt jotain kolikkoa, muttei hänellä ollut kolikkoa eikä taikasauvaa eikä oikeastaan mitään muuta kuin ohut tyttöjen koulupuku, mikä oli hänellä ollut päällä Ranskaan saapuessaan. Jos siis se oikeasti oli Ranska se maa, jossa Winnie oli, mutta Winnie oli aika varma siitä nyt, vaikka toisinaan iskikin epävarmuus kaikesta. Hän ei kyllä nyt tiennyt mihin suuntaan menisi vai menisikö minnekään.
Hetken pohdittuaan ja joku ulkopuolinen olisi ehkä mahdollisesti luullut hänen juurtuneen paikalle kylmyyttään tai miettinyt minne olisi mennyt tai joutunut loitsun kohteeksi, mutta oikeasti hän vain ajatteli kuinka monta ärsyttävää ulkomaalaista tyttöä Tylypahka AM:iin ehkä joskus voisi tulla. Päästyään tulokseen ja ratkaisuun vihreä ja kirjainyhdistelmään F-S-V-B Winnie katseli uudestaan vasemmalle ja sitten oikealle ja sitten siihen suuntaan, josta oli tullut. Maassa oli vielä lunta ja hän potki sitä pois parhaansa mukaan, kastellen samalla kenkänsä ja sukkansa, sillä kenkien kärjessä oli ehkä reikä. Siitä välittämättä tyttö sitten pyörähti pari kertaa ympäri, kunnes alkoi sitten entistä nopeammin ja nopeammin pyöriä. Pyöriminen oli niin kivaa! Ja hyvä vaihtoehto silloin kun ei saanut millään muulla tavalla päänsä sekaisin, niin pyörimällä villisti sai! Kunhan ei vain törmää mitään päin, mutta ei Winnie edes törmännyt päin tiilimuuria, vähän vain hipaisi sitä.
Pyörimisen aikana hän oli kulkeutunut aika paljon oikealle ja yrittäessään ennen pitkään lopettaa pyörimisen, mikä oli todella vaikeaa, jos ensin oli pyörinyt tosi kovaa ja sitten yhtäkkiä haluaa pysähtyä, Winnie yritti ymmärtää missä olikaan ja mitä hänen pitikään tehdä. Edessäpäin näkyi sitten jokin ovi, ja hän käveli sitä kohti hoiperrellen vasemmasta tiilimuurista oikeaan ja oikealta takaisin vasemmalle, keinuvin askelin. Kaikki oli tosi kivaa! Se ei kyllä näkynyt hänestä päällepäin, sillä kylmyyden vuoksi huulet olivat kaartuneet alaspäin vaikka hän näytti muutenkin yleensä aika happamalta.
Winnie sitten koputti oveen, vaikkei oikeasti ikinä ollut niin kohtelias. Ehkä pyöriminen ja kylmyys olivat pehmittäneet hänen päänsä ja aivot sen verran. Kuitenkin kun koputukseen ei kukaan vastannut eikä avannut ovea, hän koitti kaikin voimin saada sen liikkumaan. Veti sitä itseään kohti ja sitten yritti työntyä kaikella voimalla sitä vasten. Hmph! Ovi ei sitten liikahtanutkaan! Winnie perääntyi hieman ja juoksi parhaansa mukaan sivuittain ovea päin, mutta ovea päin hän ei juoksut. Vähän vain askeleet menivät sivummalle ja sivummalle ja lopulta tyttö oli juossut tiilimuuria päin. Viimeistään nyt nenään oli palanut tunto ja Winnie oli hieman ärtynyt oven toisella puolella odottavalle ulkomaalaiselle.
Nenän tukkoisuuden, mahdollisen murtuman tai mahdollisen verenvuodon takia hänen äänensä kuulosti omankin korvaan tosi oudolta, kun hän yritti parhaansa mukaan solvata oven toisella puolen odottavaa tyyppiä, jotta tämä vihdoin tajuaisi avata sen tyhmän ovensa. Tosi tyhmää jos paikalla kerran oli ovi, muttei kukaan tullut ja avannut sitä. Tai olihan se arvattavaa, he olivatkin Ranskassa ja jotkut ulkomaalaiset olivat vain niin tyhmiä, etteivät tajunneet mistään mitään.
Winnie sitten läimäisi vielä laiskasti ovea ennen kuin kääntyi ympäri ja nojasi siihen. Kädet puuskaan pistettyään hän antoi itsensä liukua ovea vasten alas maahan ristien sitten vielä jalkansa. Viimeistään nyt oli hänen koulupukunsa hame kastunut aivan litimäräksi lumen takia, mutta ei se häntä nyt hetkauttanut enää. Winnie päätti jäädä istumaan sinne mielenosoituksellisesti ja erittäin coolisti, kunnes he vihdoin lähtisivät takaisin Englantiin. Seuraavalla kerralla hän oikeasti yrittäisi löytää paremman piilopaikan, jotta voisi lintsata. Eihän hän nyt minnekään ulkomaille enää ikinä menisi!
Winnie osallistui Turnajaisten ensimmäiseen haasteeseen vain sen takia, kun ei jaksanut katsoa enää niitä kamalia ranskalaisia. Ei hän muutenkaan ollut edes vapaaehtoisesti tullut mukaan, mutta joku oli hänet hänen nukkuessaan kantanut paikkaan X. Kun hän sitten vihdoin oli herännyt, oli hän ollut Ranskassa. Se oli aika tyhmää! Winnie ei oikein pitänyt tästä koulusta tai ei hän kyllä pitänyt kauheasti siitä uudesta koulusta Englannissakaan, mutta siellä sentään oli suurimmaksi osaksi englantilaisia eikä mitään ranskalaisia. Miksi heidän edes piti mennä Ranskaan, kun siellä on ulkomaalaisia? Aika tyhmää.
Tyhmää oli myös seisoa ulkona jättimäisen labyrintin ulkopuolella, sillä koulupuku ei suojannut kauhealta tuulelta ja korvat paleli ja nenä oli tukossa ja oli sitten vielä outoja tyyppejä lähettyvillä. Tyttö ei pitänyt siitä yhtään ja hän olisi antanut kaikkensa tai ainakin luopunut yhdestä poikkiksensa kauluspaidasta, jos hän olisi päässyt sen uhrauksen jälkeen takaisin Englantiin. Sitten jossain vaiheessa, kun Winnie oli jo vaipunut pieni muotoiseen horrokseen kaiken kylmyyden ja ikävien asioiden keskeltä, oli hänen vuoronsa astua labyrinttiin.
Hän kyllä oli sitä ennen käskenyt jonkun ulkomaalaisen tytön siivoamaan itsellensä hienon lumettoman paikan maasta, johon hän oli sitten käpertynyt parhaansa mukaan kokoon. Oikeasti ensimmäisenä käskytettävänä ollut poika oli häntä potkaissut polveen ja toinen oli näyttänyt vain kieltä, mutta tuo yksi tyttö osasi tehdä niin yksinkertaisen asian kuin siivota lumet pois. Winnie oli kyllä jo hieman uskonut tämän vain astuvan hänen varpaidensa päälle, sillä tyttö sentään oli myös ollut ulkomaalainen.
Winnie antoi jonkun lähellä olijoista nostaa hänet ylös, sillä kädet ja jalat olivat hieman jähmeät ja pitäisi vielä mennä johonkin labyrinttiin. Tytön suuntavaistossa kun oli vielä paljon parantavaa varaa sekä hän harvoin tiesi mitä kello oli. Winnie sitten puoliksi käveli ja puoliksi antoi toisten raahata hänet haasteen sisäänkäynnin luokse ja Winnie hieman teatraalisesti sitten hoiperteli sisään. Oikeastaan se sopi erittäin hyvin hänen imagonsa jatkeeksi, sillä sitten joku voisi luulla hänen olevan tosi cool. Ei kai hänestä edes päällepäin näkynyt se kylmyyden tunne ja muu, hän oli vain tosi cool. Winnie myös uskoi, että labyrintissa oli paljon parempi olla kuin sen ulkopuolella.
Winnie sitten käveli labyrintin seinää viertä hieman vastahakoisesti ja koski hanskattomilla käsillä muurin koloja. Muuri tuntui aika kivalta, vaikka olikin tiiltä, mutta tiilen kanssa tytöllä olikin jo ollut eniten kokemusta. Tiili oli parempi alusta kuin betoni, vaikka se muistutti jotenkin kaikista kamalista asioista kuten ulkomaalaisista ja lakatuista varpaankynsistä ja vertavuotavasta nokasta ja kaikkea.
Labyrintissäkin oli kylmä, muttei yhtä kylmä kuin sen ulkopuolella metsän lähettyvillä. Winnie sitten ennen pitkään pääsi ensimmäiseen risteykseen ja hän olisi heittänyt jotain kolikkoa, muttei hänellä ollut kolikkoa eikä taikasauvaa eikä oikeastaan mitään muuta kuin ohut tyttöjen koulupuku, mikä oli hänellä ollut päällä Ranskaan saapuessaan. Jos siis se oikeasti oli Ranska se maa, jossa Winnie oli, mutta Winnie oli aika varma siitä nyt, vaikka toisinaan iskikin epävarmuus kaikesta. Hän ei kyllä nyt tiennyt mihin suuntaan menisi vai menisikö minnekään.
Hetken pohdittuaan ja joku ulkopuolinen olisi ehkä mahdollisesti luullut hänen juurtuneen paikalle kylmyyttään tai miettinyt minne olisi mennyt tai joutunut loitsun kohteeksi, mutta oikeasti hän vain ajatteli kuinka monta ärsyttävää ulkomaalaista tyttöä Tylypahka AM:iin ehkä joskus voisi tulla. Päästyään tulokseen ja ratkaisuun vihreä ja kirjainyhdistelmään F-S-V-B Winnie katseli uudestaan vasemmalle ja sitten oikealle ja sitten siihen suuntaan, josta oli tullut. Maassa oli vielä lunta ja hän potki sitä pois parhaansa mukaan, kastellen samalla kenkänsä ja sukkansa, sillä kenkien kärjessä oli ehkä reikä. Siitä välittämättä tyttö sitten pyörähti pari kertaa ympäri, kunnes alkoi sitten entistä nopeammin ja nopeammin pyöriä. Pyöriminen oli niin kivaa! Ja hyvä vaihtoehto silloin kun ei saanut millään muulla tavalla päänsä sekaisin, niin pyörimällä villisti sai! Kunhan ei vain törmää mitään päin, mutta ei Winnie edes törmännyt päin tiilimuuria, vähän vain hipaisi sitä.
Pyörimisen aikana hän oli kulkeutunut aika paljon oikealle ja yrittäessään ennen pitkään lopettaa pyörimisen, mikä oli todella vaikeaa, jos ensin oli pyörinyt tosi kovaa ja sitten yhtäkkiä haluaa pysähtyä, Winnie yritti ymmärtää missä olikaan ja mitä hänen pitikään tehdä. Edessäpäin näkyi sitten jokin ovi, ja hän käveli sitä kohti hoiperrellen vasemmasta tiilimuurista oikeaan ja oikealta takaisin vasemmalle, keinuvin askelin. Kaikki oli tosi kivaa! Se ei kyllä näkynyt hänestä päällepäin, sillä kylmyyden vuoksi huulet olivat kaartuneet alaspäin vaikka hän näytti muutenkin yleensä aika happamalta.
Winnie sitten koputti oveen, vaikkei oikeasti ikinä ollut niin kohtelias. Ehkä pyöriminen ja kylmyys olivat pehmittäneet hänen päänsä ja aivot sen verran. Kuitenkin kun koputukseen ei kukaan vastannut eikä avannut ovea, hän koitti kaikin voimin saada sen liikkumaan. Veti sitä itseään kohti ja sitten yritti työntyä kaikella voimalla sitä vasten. Hmph! Ovi ei sitten liikahtanutkaan! Winnie perääntyi hieman ja juoksi parhaansa mukaan sivuittain ovea päin, mutta ovea päin hän ei juoksut. Vähän vain askeleet menivät sivummalle ja sivummalle ja lopulta tyttö oli juossut tiilimuuria päin. Viimeistään nyt nenään oli palanut tunto ja Winnie oli hieman ärtynyt oven toisella puolella odottavalle ulkomaalaiselle.
Nenän tukkoisuuden, mahdollisen murtuman tai mahdollisen verenvuodon takia hänen äänensä kuulosti omankin korvaan tosi oudolta, kun hän yritti parhaansa mukaan solvata oven toisella puolen odottavaa tyyppiä, jotta tämä vihdoin tajuaisi avata sen tyhmän ovensa. Tosi tyhmää jos paikalla kerran oli ovi, muttei kukaan tullut ja avannut sitä. Tai olihan se arvattavaa, he olivatkin Ranskassa ja jotkut ulkomaalaiset olivat vain niin tyhmiä, etteivät tajunneet mistään mitään.
Winnie sitten läimäisi vielä laiskasti ovea ennen kuin kääntyi ympäri ja nojasi siihen. Kädet puuskaan pistettyään hän antoi itsensä liukua ovea vasten alas maahan ristien sitten vielä jalkansa. Viimeistään nyt oli hänen koulupukunsa hame kastunut aivan litimäräksi lumen takia, mutta ei se häntä nyt hetkauttanut enää. Winnie päätti jäädä istumaan sinne mielenosoituksellisesti ja erittäin coolisti, kunnes he vihdoin lähtisivät takaisin Englantiin. Seuraavalla kerralla hän oikeasti yrittäisi löytää paremman piilopaikan, jotta voisi lintsata. Eihän hän nyt minnekään ulkomaille enää ikinä menisi!