Jacquéline Cuir♡
Lähetetty: 14 Tammi 2016, 16:11PERUSTIEDOT
Kokonimi♡ Jacquéline Cuiŕ
Skp♡ nainen
Kansallisuus♡ kolme neljäsosaa intialainen, yksineljäsosaa ranskalainen
Verisääty♡ puhdasverinen
Syntymäpäivä♡ 20.9, kahdeksantoista vuotta
Tupa♡ Cerfeur
♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥
KUVAAVAT TIEDOT
Ulkonäkö♡
Jacquéline on kaunis ja viehättävä nuori intialainen noita, mutta ei ole täysiverinen intialainen, miten jotkut erehtyvät luulemaan. Neiti omaa naisellisia muotoja juuri sopivin määrin ja kurvikkuutta löytyy siellä täällä. Jacquéline on 169 cm pitkä, sekä jonkinlaista hoikan ja vähän tukevamman välimaastoa. Muuten hän omaa intialaisen melko tumman pehmeän ihon, joka ensi vaikutelmalta saattaa näyttää virheettömältä, mutta siellä täällä löytyy pieniä luomia, ne kuitenkin sulautuvat tytön ihon väriin. Jacquéline välittää ulkonäöstään ja on aina huolellisesti laitettu: rypytön koulukaapu, pestyt hampaan, laitettu tukka, sekä valikoidut vaatteet vapaa-ajalla. Tytön ylväs olemuskin kielii hyvin paljon siitä, kuinka hän välittää miltä näyttää.
Hänen äänensä on pehmeä ja jokseenkin matala, kimeyttä löytyy myös. Nauraessa se on hillittyä, sekä heleän pehmeää. Mielipidettä ilmaistessaan hän korottaa ääntään ja elehtii suurehkosti käsillään. Hän rakastaa laulamista, sillä hän kykenee muuttamaan ääntään monen moniin sävelkorkeuksiin ja kaikkea missä hän saa käyttää ääntänsä. Se tuntuu kantavan loputtomiin eikä hiljaisuus ole tämän tytön ongelma.
Hänen hiuksensa ovat mustat ja seasta löytyy ruskeitakin suortuvia. Ne ylittyvät pisimmillään alaselkään saakka, ja pituus vaihteleekin Jacquélinen mielen mukaan. Muuten ne ovat hyväkuntoiset, eikä niistä löydy kaksihaaraisia. Jacquéline ei todennäköisesti tule värjäämään hiuksiaan, sillä hän on mieltynyt niiden mustaan väriin. Hiusten laittoa neiti rakastaa ja väsää mielellään näyttäviä kampauksia, sekä saattaa käyttää Intiassa yleistä hiuskorua.
Myös Jacquélinen silmät ja kulmat ovat tummat luonnostaan. Silmät ovat väriltään ruskeat, hiukan vihertävät. Ne ovat mantelinmuotoiset sekä jossain määrin eloisat. Niitä reunustavat tummat ja tuuheat silmäripset. Normaalisti hänen katseensa on pehmeä, jopa lempeä, mutta myös pistävä ja arvosteleva. Jacquélinen kulmat ovat- niin kuin mainittu tummat, sekä siistit sekä hivenen paksut. Ne ovat muodoltaan jokseenkin kaarevat mutta niissä on pieni kulma.
On vaikea yhtäkkiä sanoa ovatko Jacquélinen kasvot pyöreähköt vaiko soikeat, mutta hänen leukansa on siro ja samoin nenän pää. Neidin poskipäitä voi sanoa korkeiksi, samoin otsaa ja korvatkin ovat jossain mielessä sirot. Huuliinsa Jacquéline saattaa sipaista punaa silloin tällöin, muutenkin hän meikkaa joskus muttei kovin liioitellusti. Juhlat ovat tietenkin poikkeuksellisia. Tytön hampaat ovat valkoiset ja suorat. Jacquélinen otsalla on pieni punainen piste, niin kuin useimmilla intialaisilla.
Jacquéline rakastaa vaatteiden käyttöä. Etenkin räikeän värisiä, sekä intialaisia mekkoja. Kouluun hän ei tietenkään sellaisiin pänttäydy, mutta juhliin hän saattaa laittaa kauniin mekon huiveineen. Muuten hän tykkään löysistä liehuvista puvuista ja asusteiden käyttö on tytön mieleen. Hän käyttää mielellään napatoppeja ja pitkiä hameita, sekä erilaisia koruja. Normaalisti hän ei käytä suuria roikkuvia korvakoruja paitsi silloin tällöin intialaisen mekon kanssa. Jacquéline inhoaa tyttömäisiä vaaleanpunaisia pitsimekkoja ja muuta sellaista tyttöjen sälää. Sellaista ei hänen päällään näekkään, mutta kaikkea muuta kyllä.
Luonne & käyttäytyminen♡
Itserakas ja rasittava. Sellaista ensivaikutelmaa Jacquélinesta ei juuri saa. Hän saattaa sanoa suoraan mitä toisesta ajattelee ja kehua itseään kuin viimeistä päivää. Jacquélinella on myös tapana kritisoida paljon, sekä mikäli hänen mielestään on tarpeen- kehua muita mitä odottamattomista syistä. Kritosointi on kuitenkin yleisempää ja Jacquéline pitää itseään täydellisenä nuorena noitana. Hän ottaa huomioon vain onnistumisensa ja epäonnistumiset hän unohtaa lähes heti. Jos joku kertoo kuinka asioiden laita oikeasti on tyttö laskee sen vaan yleiseksi pilailuksi. Eihän hän ole synnillinen orpolapsi. Ei ihme että jotkut kirjaimellisesti välttelevät tätä.
Jacquéline on periksiantamaton ja vaativa. Tytölle saattaa olla jopa vaikea sanoa ei. Hän pitää huolen että saa tahtonsa läpi tai hän suuttuu ja silloin hän on pitää saillaiset raivarit että ei kuunaan olla nähty. Jacquéline saattaa paiskoa suuttuessaan tavaroita ja ladella sellaisia haukkuja, että tekisi mieli tukkia korvat. Jacquéline suuttuu herkästi, mutta itkemään hän ei yleensä ala. Tyttö mieluummin huutaa ja kiukkuaa kuin hautaa kasvonsa käsiinsä. Aluksi saattaa vaikuttaa että anteeksiantoa ei tule, mutta Jacquélinen tunteet vaihtuvat niin nopeasti että pian hän on jo oma itsensä. Jacquéline ei ole kuitenkaan aivan kylmä itserakas ihminen. Hän osaa olla myös lämminsydäminen eloisa ja ymmärtäväinen. Nähdessään itkevän pikkulapsen Jacquélinen omatunto alkaa kolkuttamaan ja hän lohduttaa surullista niin kuin monet olisivat tehneet. Ystävänä hän on uskollinen, mutta riidoilta ei yleensä vältytä. Jacquélineen on varsin helppo tutustua kunhan vain häntä kohtelee oikein.
Jacquéline rakastaa hauskanpitoa. Hän pitää myös kutsujen järjestelystä ja niihin osallistumisesta, tyttöjen illoista ja kaikesta mahdollisesta. Vapaa-ajalla hän hengailee ystäviensä kanssa tiiraillen hyvän näköisiä poikia, joskus hän pelaa huispausta, mutta laji ei oikein ole tytön mieleen niin kuin ei mikään muukaan urheilu. Jacquéline enimmäkseen tekee pitkiä päivittäisiä kävely retkiä ja siitä onkin kehkeytynyt hänelle harrastus. Jacquéline saattaa viettää pitkiäkin aikoja kävellen ja tutkaillen kauniita maisemia. Kotipuolessa neiti omistaa mopsin, Lazyn, jonka kanssa hän sitten kulkee talonsa lähistöllä. Jacquéline ottaa koiransa myös isovanhempien kesäasunnolle ja siellä Lazy rakastaa peuhata ja mellestää. Jacquéline pitää eläimistä muutenkin. Eläintarhassa vierailu on myös tytölle mieluista huvia. Jacquélinen mielenkiinto kohdistuu erimaiden kulttuureihin ja hän haluaisi nähdä maailmaa mahdollisimman paljon. Intiassa asuessaan hän on omannut jo paikallisista tavoista monia.
Jacquéline ei ole mikään kiltti tyttö, eikä pelkää sääntöjen laiminlyömistä. Hänen vanhempansa eivät saa tyttöön juuri mitään kuria, eivätkä he juuri piittaa tytön tekemisistä. He löysivät tytön milloin mistäkin pinteestä ja koulussakaan Jacquéline ei ole mikään viaton pikkuenkeli. Kujeilu on myös hänen mieleensä, mutta pilan kohteeksi joutuminen on jo liikaa. Omasta mielestään neiti saa tehdä mitä tahansa muille, mutta häntä ei saa kohdella samoin tavoin. Se ei tietenkään ole totta ja joskus Jacquéline saattaa ottaa jekut vain huumori mielessä. Jacquéline ei anna myöskään periksi. Hän pitää päätöksessään kiinni viimeiseen asti. Itsepintaisesti hän esimerkiksi saattaa väittää jotain aivan hölynpölyä ja vielä kauan sen jälkeenkin väitteellä on vielä siivet. Kun Jacquéline päättää oppia jotain hän myös oppii, kun Jacquéline päättää tehdä jotain hän myös sen tekee. Niin se vain menee. Valehtelu on neidin suurin pahe. Hän puhuu ihan puuta heinää ja jää yleensä kiinni valehtelusta, mutta joskus hän saa jopa toisen uskomaan väitteensä todeksi.
Koulusta Jacquéline ei juuri piittannut Beuxbatonsin aikana, mutta sai kokeista kuitenkin vähintään tyydyttävän ja hoiti läksynsä huolellisesti. Hän ei kuitenkaan kuulunut niihin- eikä kuulu vieläkään, jotka viettävät vapaa-aikansakin nenä kiinni kirjassa. Jos Jacquéline kuitenkin lukee jotain ne ovat kauniita rakkausromaaneja. Nykyään jatko-opiskelijana hän kuitenkin yrittää suhtautua kouluun vakavammin, mutta ei vieläkään ole luokan tähtioppilas. Tunneilla Jacquéline suurimmaksi osaksi vain nojaa kyynärpäällä pöytään haukotellen. Joskus hän saattaa viitata, mutta tuntiaktiivisuus ei ole parhaimmasta päästä. Jacquéline haluaa opiskella animaagiksi ja päivittäisellä harjoittelulla hän on jo hieman edistynyt. Purukassa Jacquéline on johtaja. Hänellä on luonnetta ja kun Jacquéline ottaa ohjat käsiinsä hommat sujuvat. Ryhmätyönskentely on hänen vahva puolensa.
Opettajiin tyttö suhtautuu aika lailla kunnioittavasti ja Jacquéline teititteleekin heitä käyttäen valikoituja sanoja. Hän tervehtii heitä aina tullessaan vastaan hymyillen ja katsoen silmiin, niin kuin hyvät tavat opettavat. Itseään vanhempiin oppilaisiin Jacquéline suhtautuu saman lailla kuin itsensä kanssa saman ikäisiin, eli ei turhia teititellen taikka ivaillen. Nuorempiin joskus halveksuvasti, kuten jästisyntisiin ja jästeihinkin. Jacquéline ei käytä nimitystä "kuraverinen", mutta hänen mielestään on vain nöyryyttävää, jos vanhemmilla ei kierrä veressä tippaakaan taikuutta. Neiti ei ymmärrä jästejä muutenkaan. Kuinka ihmeessä voi elää ilman taikuutta? Nuoremmat oppilaat ovat joskus hänestä taas aivan amatöörejä, mutta hän myös solmii heidän kanssaan monesti ystävyyssuhteita.
Seurassa Jacquéline on puhelias ilopilleri. Hän nauraa joka jutulle ja on muutenkin hyvin sosiaalinen. Tämä persoonallisuuden piirre on varmaan lähtenyt siitä, kun Jacquéline on ollu muiden ihmisten kanssa tekemisissä koko ikänsä, eikä ole koskaan ollut sulkeutuneena omaan huoneeseensa tai muutenkaan yksin aikaa viettämässä. Tyttö osaa jutella asiallisesti muiden kanssa ja Jacquélinen jutut voivat olla jopa järkeviä. Hän osaa käyttää sanoja jotka eivät oikein sovi nuoren neidin suuhun, eikä hän pelkää kokeilla uusia asioita. Jacquéline on kuin Titanicin Rose: peloton neitokainen joka ei tyydy tyttömäisiin tapoihin.
Perhe on Jacquélinelle tärkeä, eikä mikään ihmekään, sillä hänen vanhempansa ovat toteuttaneet tämän varakkaaseen elämään ja hemmotelleet tätä syntymästä asti. Hänen sukuunsa kuuluu näillä näkymin vain taikaväkeä ja muutama veela, hänen serkkunsa Sienna ja tämän äiti Noémie muummuassa. Perheensä nähden Jacquéline käyttäytyy hyvien tapojen mukaisesti, mutta joskus hän jää kiinni sopimattomasta keppostelusta. Jacquéline viihtyy kotonaan erityisen hyvin. Hänen elämänsä on idyllistä ja varakasta, hänen vanhempansa saavat kiitettävä tuloja ja isovanhemmat vierailevat usein. Tyttö on matkustanut elämänsä aikana paljon ja ollut vaihto-oppilaana Japanissa. Ken tietää, ehkä hän opintojensa jälkeen lähtee pysyvästi maailmalle.
Olen täydellinen, vai mitä? Tosin rikoin äidin maljakon, mutta se oli puhdas vahinko.
Taustat & perhe♡
Jacquéline syntyi Intiassa rikkaalle pariskunnalle. He asuivat kauniin pensasaidan takana suurehkossa ylellisessä talossa, joka on loitsittu pitämään jästit loitolla. Jos jästi sattuu kulkemaan valkoisesta pihaportista tämä näkee talon tilalla vain omenatarhan. Jacquélinen isovanhemmat olivat myös rikkaita ja omistivat upean kesäasunnon, jota ei ollut loitsuilla suojattu. Isovanhemmat olivat myös noitia ja näillä näkymin koko heidän sukunsa on taikaväkeä. Jacquéline syntyi siis parhaaseen mahdolliseen sukuun, vaikka onkin perheen kuopus ja ainut lapsi. Hän on tottunut elämään varakasta elämää. He järjestivät sukulaistapaamisia ja kävivät teekutsuilla.
Yksivuotiaana Jacquéline osasi kävellä ilman tukea, mutta yhä edelleen tyttö konttasi pitkin lattioita. Hän oli sanonut ensimmäisen sanansakin kun isoäiti luki Jacquélinelle kirjaa nimeltä "Intian auringon alla". Noin kirjan puolivälissä Jacquéline osoitti kuvaa jossa istui pieni tyttö veneessä auringonlaskua katsellen ja osoitti sitä sanoen: "Vene." Neiti oli kuunnellut usein teekutsuilla kuinka juteltiin veneistä ja rantalomista. Jacquéline oppi vähitellen lausumaan lauseita ja parin vuoden vanhana hän osasi jo lausua "Lakas isoäiti", "Isoisällä on viikset" ja "Äitillä on nätti mekko".
Kaksivuotiaana Jacquéline oli myös vähällä hukkua. He olivat rannalla ja tytön äiti irrotti katseensa hetkeksi rantavedessä peuhaavasta tyttärestään. Silloin Jacquéline sattui kuitenkin kompastumaan eikä päässyt enää ylös. Kun tämän äiti taas käänsi katseensa hän oli aivan paniikissa ja uudessa mekossaan lähti kahlaamaan meriveteen. Pian hän löysi Jacquélinen ja raahasi tämän rannalle. Tyttö yski vain vähän vettä ja jatkoi touhujaan. Tuolloin kävi uskomaton tuuri ja Jacquéline olisi jopa voinut saada pahat traumat, mutta vesi on yksi neidin lempi elementeistä.
Tytön kolmevuotis syntymäpäivän kunniaksi järjestettiin suuret juhlat isovanhempien kesäasunnolla. Ruokasaliin katettiin pitkä pöytä täyteen herkkuja ja läheiselle rannalle järjestettiin pienimuotoiset bileet. Samana päivänä Jacquéline tutustui ensikertaa veelaserkkuunsa Siennaan. Sienna oli pukeutunut Jacquélinen tavoin suloiseen mekkoon ja he viettivät juhlan yhdessä rellestäen. Juostessaan kilpaa ympäri asuntoa Jacquéline sattui tönäisemään kumoon isoäidin antiikkiruukun ja huonon omatunnon vaanimina tytöt piiloutuivat katetun pöydän alle. He istuvat siellä siihen asti kun Jacquélinea huudettiin puhaltamaan kynttilät ja innoissaan tyttö hyppäsi pöydän alta samalla tönäiaten sen nurin. Ruokasali oli aivan kakun peitossa ja Sienna sai uuden ystävänsä kanssa kuurata illan lopuksi lattiat.
Jacquéline oli tehnyt perheensä kanssa pieni muotoisia reissuja ympäri maailmaa, mutta kolme ja puolivuotiaana he matkustivat Argentiinaan ja sieltä Turkkiin ja Turkista Italiaan. Matkustellessaan elämänsä aikana tytön mielenkiinto eri maiden kulttuureihin kasvoi ja hän alkoi kyselemään mielellään kysymyksiä siihen liittyen. Jo hyvissä ajoin, kun Jacquéline oli viisivuotias, tämän vanhemmat hakivat hänelle paikkaa kulttuureihin perehtyvään jästikouluun. Neiti sai kuin saikin paikan ja kävi ensimmäiset viisi luokkaa kyseistä koulua, kunnes sai kutsun Beuxbatonsiin. Aiemmalle koululle ilmoitettiin heidän muuttaneen pois ja Jacquéline aloitti opintonsa taikakoulussa.
Jacquéline panosti ensimmäisenä vuonnaan opiskeluun todella ja oli luokanpriimus pitkänkin aikaa. Hän sai huippu numeroita, kirjoitti laadukkaita esitelmiä ja vapaa-ajalla vieraili kirjastossa. Puoli vuotta jälkeen päin Beauxbatonsiin saapui Tylypahkasta sinne siirretty poika, joka ryösti Jacquélinelta paikan tähtioppilaana. Neiti kantoi rillipäiselle pojalle kaunaa pitkään, kunnes jostain syystä heistä kehkeytyi ystävät. Jacquéline ei muista tarkemmin, mutta mahtoiko poika auttaa häntä läksyissä koulun jälkeen ja tehnyt tähän vaikutuksen. Timothy kertoi tytölle äidistään, joka oli animaagi ja sai Jacquélinen kiinnostumaan aiheesta. Hän kuitenkin jätti asian sikseen ja keskittyi jälleen opintoihinsa Timothyn rinnalla.
Alkoi kesäloma ja Jacquéline matkusti takaisin Intiaan. Kesänsä hän vietti Siennan kanssa rannalla hengaillen ja puhuen kuluneesta kouluvuodesta. Sienna oli käynyt ensimmäisen lukukauden Intian taikakoulussa. Hän kertoi mahtavia tarinoita ja Jacquéline tietenkin myös vastakaikuna. He jakoivat kokemuksiaan.
Toisena vuotena Timothy ei enää palannut, eikä Jacquéline enää jäänyt haikailemaan pojan perään. Hän muisti kuitenkin tarinan animaagiäidistä ja perehtyi aiheeseen syvemmin. Tytön arvosanat alkoivat laskea, kun hän keskittyi enemmän animaagiuden opiskeluun, kun koulunkäyntiin. Hän ei edistynyt ollenkaan, mutta kuudentena vuotena Jacquéline sai aikaiseksi korvat, ne olivat leopardin korvat. Silloin hän sai selville animaagi muotonsa.
Ennen sitä oli kuitenkin ehtinyt tapahtua paljonkin: Sienna vaihtoi koulua Jacquélinen iloksi Beauxbatonsiin ja Jacquéline kokosi unelmataulun. Hän leikkeli lehdistä kuvia ja kehysti ne huoneensa seinälle. Neiti haaveili hakevansa kuudentoista vanhana vaihtoon ja hallitsevansa pian animaagiuden. Lisäksi Jacquéline uneksi vielä paljon muuta pientä, mutta suurimmat hän päätti oikeasti toteuttaa.
Viidennen kouluvuoden jälkeen kesällä, Jacquéline lähetti vaihto-oppilashakemuksen pöllöpostina. Muutaman kuukauden kuluttua hänet kutsuttiin haastatteluun, jonne saapui myös monia muita vaihto-oppilaaksi hakevia. Järjestö mitä kautta Jacquéline haki oli nuoren surkkimiehen perustama ja matkaan lähti myös muita oppilaita Beauxbatonsista. Lopullinen maa minne tyttö lähtisi oli siis Japani ja innoissaan hän odotti sen maleksivan puoli vuotta, että pääsisi hormipulverin välityksellä matkustamaan aina Japanin taikakouluun asti. Jacquéline ehti kokea vuotensa aikana paljonkin, ja hän kertoi kaiken kirjeiden välityksellä vanhemmilleen, isovanhemmilleen, sekä Siennalle ja tämän perheelle. Suurin asui kuitenkin tapahtui, kun Jacquéline- niin kuin edellä mainittiinkin, sai selville animaagi muotonsa.
Palatessaan Intiaan hän oli jo kahdeksan toista vuotta vanha ja palavassa halussa oppia hallitsemaan animaagius, hän lähetti hakemuksen Châteuhun, Ranskaan.
♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥
TÄYDENTÄVÄT TIEDOT
~ Taikasauva: ydin lohikäärmeen sydänjuurta, kastanjapuuta, pituus 9 1/2 tuumaa. Sauva sopii parhaiten muodonmuutoksiin ja sen kädensija on koristeellinen.
~ Suojelius, tiikeri
~ Mörkö, kerjäläinen
~ Omistaa mopsin nimeltä Lazy
♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥
Jacquélinenä esiintyy Tamannaah Bhatia
Kokonimi♡ Jacquéline Cuiŕ
Skp♡ nainen
Kansallisuus♡ kolme neljäsosaa intialainen, yksineljäsosaa ranskalainen
Verisääty♡ puhdasverinen
Syntymäpäivä♡ 20.9, kahdeksantoista vuotta
Tupa♡ Cerfeur
♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥
KUVAAVAT TIEDOT
Ulkonäkö♡
Jacquéline on kaunis ja viehättävä nuori intialainen noita, mutta ei ole täysiverinen intialainen, miten jotkut erehtyvät luulemaan. Neiti omaa naisellisia muotoja juuri sopivin määrin ja kurvikkuutta löytyy siellä täällä. Jacquéline on 169 cm pitkä, sekä jonkinlaista hoikan ja vähän tukevamman välimaastoa. Muuten hän omaa intialaisen melko tumman pehmeän ihon, joka ensi vaikutelmalta saattaa näyttää virheettömältä, mutta siellä täällä löytyy pieniä luomia, ne kuitenkin sulautuvat tytön ihon väriin. Jacquéline välittää ulkonäöstään ja on aina huolellisesti laitettu: rypytön koulukaapu, pestyt hampaan, laitettu tukka, sekä valikoidut vaatteet vapaa-ajalla. Tytön ylväs olemuskin kielii hyvin paljon siitä, kuinka hän välittää miltä näyttää.
Hänen äänensä on pehmeä ja jokseenkin matala, kimeyttä löytyy myös. Nauraessa se on hillittyä, sekä heleän pehmeää. Mielipidettä ilmaistessaan hän korottaa ääntään ja elehtii suurehkosti käsillään. Hän rakastaa laulamista, sillä hän kykenee muuttamaan ääntään monen moniin sävelkorkeuksiin ja kaikkea missä hän saa käyttää ääntänsä. Se tuntuu kantavan loputtomiin eikä hiljaisuus ole tämän tytön ongelma.
Hänen hiuksensa ovat mustat ja seasta löytyy ruskeitakin suortuvia. Ne ylittyvät pisimmillään alaselkään saakka, ja pituus vaihteleekin Jacquélinen mielen mukaan. Muuten ne ovat hyväkuntoiset, eikä niistä löydy kaksihaaraisia. Jacquéline ei todennäköisesti tule värjäämään hiuksiaan, sillä hän on mieltynyt niiden mustaan väriin. Hiusten laittoa neiti rakastaa ja väsää mielellään näyttäviä kampauksia, sekä saattaa käyttää Intiassa yleistä hiuskorua.
Myös Jacquélinen silmät ja kulmat ovat tummat luonnostaan. Silmät ovat väriltään ruskeat, hiukan vihertävät. Ne ovat mantelinmuotoiset sekä jossain määrin eloisat. Niitä reunustavat tummat ja tuuheat silmäripset. Normaalisti hänen katseensa on pehmeä, jopa lempeä, mutta myös pistävä ja arvosteleva. Jacquélinen kulmat ovat- niin kuin mainittu tummat, sekä siistit sekä hivenen paksut. Ne ovat muodoltaan jokseenkin kaarevat mutta niissä on pieni kulma.
On vaikea yhtäkkiä sanoa ovatko Jacquélinen kasvot pyöreähköt vaiko soikeat, mutta hänen leukansa on siro ja samoin nenän pää. Neidin poskipäitä voi sanoa korkeiksi, samoin otsaa ja korvatkin ovat jossain mielessä sirot. Huuliinsa Jacquéline saattaa sipaista punaa silloin tällöin, muutenkin hän meikkaa joskus muttei kovin liioitellusti. Juhlat ovat tietenkin poikkeuksellisia. Tytön hampaat ovat valkoiset ja suorat. Jacquélinen otsalla on pieni punainen piste, niin kuin useimmilla intialaisilla.
Jacquéline rakastaa vaatteiden käyttöä. Etenkin räikeän värisiä, sekä intialaisia mekkoja. Kouluun hän ei tietenkään sellaisiin pänttäydy, mutta juhliin hän saattaa laittaa kauniin mekon huiveineen. Muuten hän tykkään löysistä liehuvista puvuista ja asusteiden käyttö on tytön mieleen. Hän käyttää mielellään napatoppeja ja pitkiä hameita, sekä erilaisia koruja. Normaalisti hän ei käytä suuria roikkuvia korvakoruja paitsi silloin tällöin intialaisen mekon kanssa. Jacquéline inhoaa tyttömäisiä vaaleanpunaisia pitsimekkoja ja muuta sellaista tyttöjen sälää. Sellaista ei hänen päällään näekkään, mutta kaikkea muuta kyllä.
Luonne & käyttäytyminen♡
Itserakas ja rasittava. Sellaista ensivaikutelmaa Jacquélinesta ei juuri saa. Hän saattaa sanoa suoraan mitä toisesta ajattelee ja kehua itseään kuin viimeistä päivää. Jacquélinella on myös tapana kritisoida paljon, sekä mikäli hänen mielestään on tarpeen- kehua muita mitä odottamattomista syistä. Kritosointi on kuitenkin yleisempää ja Jacquéline pitää itseään täydellisenä nuorena noitana. Hän ottaa huomioon vain onnistumisensa ja epäonnistumiset hän unohtaa lähes heti. Jos joku kertoo kuinka asioiden laita oikeasti on tyttö laskee sen vaan yleiseksi pilailuksi. Eihän hän ole synnillinen orpolapsi. Ei ihme että jotkut kirjaimellisesti välttelevät tätä.
Jacquéline on periksiantamaton ja vaativa. Tytölle saattaa olla jopa vaikea sanoa ei. Hän pitää huolen että saa tahtonsa läpi tai hän suuttuu ja silloin hän on pitää saillaiset raivarit että ei kuunaan olla nähty. Jacquéline saattaa paiskoa suuttuessaan tavaroita ja ladella sellaisia haukkuja, että tekisi mieli tukkia korvat. Jacquéline suuttuu herkästi, mutta itkemään hän ei yleensä ala. Tyttö mieluummin huutaa ja kiukkuaa kuin hautaa kasvonsa käsiinsä. Aluksi saattaa vaikuttaa että anteeksiantoa ei tule, mutta Jacquélinen tunteet vaihtuvat niin nopeasti että pian hän on jo oma itsensä. Jacquéline ei ole kuitenkaan aivan kylmä itserakas ihminen. Hän osaa olla myös lämminsydäminen eloisa ja ymmärtäväinen. Nähdessään itkevän pikkulapsen Jacquélinen omatunto alkaa kolkuttamaan ja hän lohduttaa surullista niin kuin monet olisivat tehneet. Ystävänä hän on uskollinen, mutta riidoilta ei yleensä vältytä. Jacquélineen on varsin helppo tutustua kunhan vain häntä kohtelee oikein.
Jacquéline rakastaa hauskanpitoa. Hän pitää myös kutsujen järjestelystä ja niihin osallistumisesta, tyttöjen illoista ja kaikesta mahdollisesta. Vapaa-ajalla hän hengailee ystäviensä kanssa tiiraillen hyvän näköisiä poikia, joskus hän pelaa huispausta, mutta laji ei oikein ole tytön mieleen niin kuin ei mikään muukaan urheilu. Jacquéline enimmäkseen tekee pitkiä päivittäisiä kävely retkiä ja siitä onkin kehkeytynyt hänelle harrastus. Jacquéline saattaa viettää pitkiäkin aikoja kävellen ja tutkaillen kauniita maisemia. Kotipuolessa neiti omistaa mopsin, Lazyn, jonka kanssa hän sitten kulkee talonsa lähistöllä. Jacquéline ottaa koiransa myös isovanhempien kesäasunnolle ja siellä Lazy rakastaa peuhata ja mellestää. Jacquéline pitää eläimistä muutenkin. Eläintarhassa vierailu on myös tytölle mieluista huvia. Jacquélinen mielenkiinto kohdistuu erimaiden kulttuureihin ja hän haluaisi nähdä maailmaa mahdollisimman paljon. Intiassa asuessaan hän on omannut jo paikallisista tavoista monia.
Jacquéline ei ole mikään kiltti tyttö, eikä pelkää sääntöjen laiminlyömistä. Hänen vanhempansa eivät saa tyttöön juuri mitään kuria, eivätkä he juuri piittaa tytön tekemisistä. He löysivät tytön milloin mistäkin pinteestä ja koulussakaan Jacquéline ei ole mikään viaton pikkuenkeli. Kujeilu on myös hänen mieleensä, mutta pilan kohteeksi joutuminen on jo liikaa. Omasta mielestään neiti saa tehdä mitä tahansa muille, mutta häntä ei saa kohdella samoin tavoin. Se ei tietenkään ole totta ja joskus Jacquéline saattaa ottaa jekut vain huumori mielessä. Jacquéline ei anna myöskään periksi. Hän pitää päätöksessään kiinni viimeiseen asti. Itsepintaisesti hän esimerkiksi saattaa väittää jotain aivan hölynpölyä ja vielä kauan sen jälkeenkin väitteellä on vielä siivet. Kun Jacquéline päättää oppia jotain hän myös oppii, kun Jacquéline päättää tehdä jotain hän myös sen tekee. Niin se vain menee. Valehtelu on neidin suurin pahe. Hän puhuu ihan puuta heinää ja jää yleensä kiinni valehtelusta, mutta joskus hän saa jopa toisen uskomaan väitteensä todeksi.
Koulusta Jacquéline ei juuri piittannut Beuxbatonsin aikana, mutta sai kokeista kuitenkin vähintään tyydyttävän ja hoiti läksynsä huolellisesti. Hän ei kuitenkaan kuulunut niihin- eikä kuulu vieläkään, jotka viettävät vapaa-aikansakin nenä kiinni kirjassa. Jos Jacquéline kuitenkin lukee jotain ne ovat kauniita rakkausromaaneja. Nykyään jatko-opiskelijana hän kuitenkin yrittää suhtautua kouluun vakavammin, mutta ei vieläkään ole luokan tähtioppilas. Tunneilla Jacquéline suurimmaksi osaksi vain nojaa kyynärpäällä pöytään haukotellen. Joskus hän saattaa viitata, mutta tuntiaktiivisuus ei ole parhaimmasta päästä. Jacquéline haluaa opiskella animaagiksi ja päivittäisellä harjoittelulla hän on jo hieman edistynyt. Purukassa Jacquéline on johtaja. Hänellä on luonnetta ja kun Jacquéline ottaa ohjat käsiinsä hommat sujuvat. Ryhmätyönskentely on hänen vahva puolensa.
Opettajiin tyttö suhtautuu aika lailla kunnioittavasti ja Jacquéline teititteleekin heitä käyttäen valikoituja sanoja. Hän tervehtii heitä aina tullessaan vastaan hymyillen ja katsoen silmiin, niin kuin hyvät tavat opettavat. Itseään vanhempiin oppilaisiin Jacquéline suhtautuu saman lailla kuin itsensä kanssa saman ikäisiin, eli ei turhia teititellen taikka ivaillen. Nuorempiin joskus halveksuvasti, kuten jästisyntisiin ja jästeihinkin. Jacquéline ei käytä nimitystä "kuraverinen", mutta hänen mielestään on vain nöyryyttävää, jos vanhemmilla ei kierrä veressä tippaakaan taikuutta. Neiti ei ymmärrä jästejä muutenkaan. Kuinka ihmeessä voi elää ilman taikuutta? Nuoremmat oppilaat ovat joskus hänestä taas aivan amatöörejä, mutta hän myös solmii heidän kanssaan monesti ystävyyssuhteita.
Seurassa Jacquéline on puhelias ilopilleri. Hän nauraa joka jutulle ja on muutenkin hyvin sosiaalinen. Tämä persoonallisuuden piirre on varmaan lähtenyt siitä, kun Jacquéline on ollu muiden ihmisten kanssa tekemisissä koko ikänsä, eikä ole koskaan ollut sulkeutuneena omaan huoneeseensa tai muutenkaan yksin aikaa viettämässä. Tyttö osaa jutella asiallisesti muiden kanssa ja Jacquélinen jutut voivat olla jopa järkeviä. Hän osaa käyttää sanoja jotka eivät oikein sovi nuoren neidin suuhun, eikä hän pelkää kokeilla uusia asioita. Jacquéline on kuin Titanicin Rose: peloton neitokainen joka ei tyydy tyttömäisiin tapoihin.
Perhe on Jacquélinelle tärkeä, eikä mikään ihmekään, sillä hänen vanhempansa ovat toteuttaneet tämän varakkaaseen elämään ja hemmotelleet tätä syntymästä asti. Hänen sukuunsa kuuluu näillä näkymin vain taikaväkeä ja muutama veela, hänen serkkunsa Sienna ja tämän äiti Noémie muummuassa. Perheensä nähden Jacquéline käyttäytyy hyvien tapojen mukaisesti, mutta joskus hän jää kiinni sopimattomasta keppostelusta. Jacquéline viihtyy kotonaan erityisen hyvin. Hänen elämänsä on idyllistä ja varakasta, hänen vanhempansa saavat kiitettävä tuloja ja isovanhemmat vierailevat usein. Tyttö on matkustanut elämänsä aikana paljon ja ollut vaihto-oppilaana Japanissa. Ken tietää, ehkä hän opintojensa jälkeen lähtee pysyvästi maailmalle.
Olen täydellinen, vai mitä? Tosin rikoin äidin maljakon, mutta se oli puhdas vahinko.
Taustat & perhe♡
Jacquéline syntyi Intiassa rikkaalle pariskunnalle. He asuivat kauniin pensasaidan takana suurehkossa ylellisessä talossa, joka on loitsittu pitämään jästit loitolla. Jos jästi sattuu kulkemaan valkoisesta pihaportista tämä näkee talon tilalla vain omenatarhan. Jacquélinen isovanhemmat olivat myös rikkaita ja omistivat upean kesäasunnon, jota ei ollut loitsuilla suojattu. Isovanhemmat olivat myös noitia ja näillä näkymin koko heidän sukunsa on taikaväkeä. Jacquéline syntyi siis parhaaseen mahdolliseen sukuun, vaikka onkin perheen kuopus ja ainut lapsi. Hän on tottunut elämään varakasta elämää. He järjestivät sukulaistapaamisia ja kävivät teekutsuilla.
Yksivuotiaana Jacquéline osasi kävellä ilman tukea, mutta yhä edelleen tyttö konttasi pitkin lattioita. Hän oli sanonut ensimmäisen sanansakin kun isoäiti luki Jacquélinelle kirjaa nimeltä "Intian auringon alla". Noin kirjan puolivälissä Jacquéline osoitti kuvaa jossa istui pieni tyttö veneessä auringonlaskua katsellen ja osoitti sitä sanoen: "Vene." Neiti oli kuunnellut usein teekutsuilla kuinka juteltiin veneistä ja rantalomista. Jacquéline oppi vähitellen lausumaan lauseita ja parin vuoden vanhana hän osasi jo lausua "Lakas isoäiti", "Isoisällä on viikset" ja "Äitillä on nätti mekko".
Kaksivuotiaana Jacquéline oli myös vähällä hukkua. He olivat rannalla ja tytön äiti irrotti katseensa hetkeksi rantavedessä peuhaavasta tyttärestään. Silloin Jacquéline sattui kuitenkin kompastumaan eikä päässyt enää ylös. Kun tämän äiti taas käänsi katseensa hän oli aivan paniikissa ja uudessa mekossaan lähti kahlaamaan meriveteen. Pian hän löysi Jacquélinen ja raahasi tämän rannalle. Tyttö yski vain vähän vettä ja jatkoi touhujaan. Tuolloin kävi uskomaton tuuri ja Jacquéline olisi jopa voinut saada pahat traumat, mutta vesi on yksi neidin lempi elementeistä.
Tytön kolmevuotis syntymäpäivän kunniaksi järjestettiin suuret juhlat isovanhempien kesäasunnolla. Ruokasaliin katettiin pitkä pöytä täyteen herkkuja ja läheiselle rannalle järjestettiin pienimuotoiset bileet. Samana päivänä Jacquéline tutustui ensikertaa veelaserkkuunsa Siennaan. Sienna oli pukeutunut Jacquélinen tavoin suloiseen mekkoon ja he viettivät juhlan yhdessä rellestäen. Juostessaan kilpaa ympäri asuntoa Jacquéline sattui tönäisemään kumoon isoäidin antiikkiruukun ja huonon omatunnon vaanimina tytöt piiloutuivat katetun pöydän alle. He istuvat siellä siihen asti kun Jacquélinea huudettiin puhaltamaan kynttilät ja innoissaan tyttö hyppäsi pöydän alta samalla tönäiaten sen nurin. Ruokasali oli aivan kakun peitossa ja Sienna sai uuden ystävänsä kanssa kuurata illan lopuksi lattiat.
Jacquéline oli tehnyt perheensä kanssa pieni muotoisia reissuja ympäri maailmaa, mutta kolme ja puolivuotiaana he matkustivat Argentiinaan ja sieltä Turkkiin ja Turkista Italiaan. Matkustellessaan elämänsä aikana tytön mielenkiinto eri maiden kulttuureihin kasvoi ja hän alkoi kyselemään mielellään kysymyksiä siihen liittyen. Jo hyvissä ajoin, kun Jacquéline oli viisivuotias, tämän vanhemmat hakivat hänelle paikkaa kulttuureihin perehtyvään jästikouluun. Neiti sai kuin saikin paikan ja kävi ensimmäiset viisi luokkaa kyseistä koulua, kunnes sai kutsun Beuxbatonsiin. Aiemmalle koululle ilmoitettiin heidän muuttaneen pois ja Jacquéline aloitti opintonsa taikakoulussa.
Jacquéline panosti ensimmäisenä vuonnaan opiskeluun todella ja oli luokanpriimus pitkänkin aikaa. Hän sai huippu numeroita, kirjoitti laadukkaita esitelmiä ja vapaa-ajalla vieraili kirjastossa. Puoli vuotta jälkeen päin Beauxbatonsiin saapui Tylypahkasta sinne siirretty poika, joka ryösti Jacquélinelta paikan tähtioppilaana. Neiti kantoi rillipäiselle pojalle kaunaa pitkään, kunnes jostain syystä heistä kehkeytyi ystävät. Jacquéline ei muista tarkemmin, mutta mahtoiko poika auttaa häntä läksyissä koulun jälkeen ja tehnyt tähän vaikutuksen. Timothy kertoi tytölle äidistään, joka oli animaagi ja sai Jacquélinen kiinnostumaan aiheesta. Hän kuitenkin jätti asian sikseen ja keskittyi jälleen opintoihinsa Timothyn rinnalla.
Alkoi kesäloma ja Jacquéline matkusti takaisin Intiaan. Kesänsä hän vietti Siennan kanssa rannalla hengaillen ja puhuen kuluneesta kouluvuodesta. Sienna oli käynyt ensimmäisen lukukauden Intian taikakoulussa. Hän kertoi mahtavia tarinoita ja Jacquéline tietenkin myös vastakaikuna. He jakoivat kokemuksiaan.
Toisena vuotena Timothy ei enää palannut, eikä Jacquéline enää jäänyt haikailemaan pojan perään. Hän muisti kuitenkin tarinan animaagiäidistä ja perehtyi aiheeseen syvemmin. Tytön arvosanat alkoivat laskea, kun hän keskittyi enemmän animaagiuden opiskeluun, kun koulunkäyntiin. Hän ei edistynyt ollenkaan, mutta kuudentena vuotena Jacquéline sai aikaiseksi korvat, ne olivat leopardin korvat. Silloin hän sai selville animaagi muotonsa.
Ennen sitä oli kuitenkin ehtinyt tapahtua paljonkin: Sienna vaihtoi koulua Jacquélinen iloksi Beauxbatonsiin ja Jacquéline kokosi unelmataulun. Hän leikkeli lehdistä kuvia ja kehysti ne huoneensa seinälle. Neiti haaveili hakevansa kuudentoista vanhana vaihtoon ja hallitsevansa pian animaagiuden. Lisäksi Jacquéline uneksi vielä paljon muuta pientä, mutta suurimmat hän päätti oikeasti toteuttaa.
Viidennen kouluvuoden jälkeen kesällä, Jacquéline lähetti vaihto-oppilashakemuksen pöllöpostina. Muutaman kuukauden kuluttua hänet kutsuttiin haastatteluun, jonne saapui myös monia muita vaihto-oppilaaksi hakevia. Järjestö mitä kautta Jacquéline haki oli nuoren surkkimiehen perustama ja matkaan lähti myös muita oppilaita Beauxbatonsista. Lopullinen maa minne tyttö lähtisi oli siis Japani ja innoissaan hän odotti sen maleksivan puoli vuotta, että pääsisi hormipulverin välityksellä matkustamaan aina Japanin taikakouluun asti. Jacquéline ehti kokea vuotensa aikana paljonkin, ja hän kertoi kaiken kirjeiden välityksellä vanhemmilleen, isovanhemmilleen, sekä Siennalle ja tämän perheelle. Suurin asui kuitenkin tapahtui, kun Jacquéline- niin kuin edellä mainittiinkin, sai selville animaagi muotonsa.
Palatessaan Intiaan hän oli jo kahdeksan toista vuotta vanha ja palavassa halussa oppia hallitsemaan animaagius, hän lähetti hakemuksen Châteuhun, Ranskaan.
♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥
TÄYDENTÄVÄT TIEDOT
~ Taikasauva: ydin lohikäärmeen sydänjuurta, kastanjapuuta, pituus 9 1/2 tuumaa. Sauva sopii parhaiten muodonmuutoksiin ja sen kädensija on koristeellinen.
~ Suojelius, tiikeri
~ Mörkö, kerjäläinen
~ Omistaa mopsin nimeltä Lazy
♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥~♡~♥
Jacquélinenä esiintyy Tamannaah Bhatia