Kahden tytön rumat sanat voivat olla julmia

[Sienna Bloodworth]

//Peli varattu Siennalle ja Melody Woodille. Sienna ei tosiaan inspiroi minua, enkä samaistu tyttöön ollenkaan, joten en osaa kirjoittaa pitkiä viestejä Siennalla.//

Minulla ei oikeasti ollut mitään syytä olla kurpitsajuhlissa. Minulla ei ollut perhettä, sukulaisia, ystäviä tai keitään muitakaan ihmisiä, keitä kiinnostaisi tylsä ja tavallinen elämäni ja ketkä haluaisivat tulla katsomaan minua tänne koululle. Ainoa oikea ystäväni oli kissani Echo. Se ei ikinä ärsyttänyt minua. Päin vastoin se rauhoitti minut ja minä rauhoitin sen.

Juuri nyt seisoin tyhmänä suurten salin ovien vierustalla tietämättä, mitä tekisin. Oli vaikeaa päättää, pamauttaisinko oven seuraavan naamaan, joka tulisi Suurten salista ulos, vaiko lähtisin varjostamaan jotain koulun opettajista ja yrittäisin saada selville jotain hyödyllistä, mikä auttaisi minua esimerkiksi kokeissa.

Toisaalta en nähnyt yhtään opettajaa, enkä tulisi näkemään varmastikaan pitkään aikaan, koska kaikki tuntuivat olevan salissa. Muutamia poikkeuksia tietysti olin ehtinyt nähdä, mutta he menivät suoraan ulos vilvoittelemaan. Olin siis käytävällä yksin ja yritin yrittää keksiä itselleni jotain tekemistä, vaikka se tuntuikin mahdottomalta ajatukselta.

[Melody Wood]

/ Sori :D en oo ennättäny tänne pitkiin aikoihin.

Kävelin käytävällä. Olin paennut juhlahumun keskeltä miettimään asioita. Asioita, jotka vaivasivat mieltäni. Asioita, jota minä voin vain yksin miettiä. Tai ehkä en.

Kylmät väreet tulvivat läpitseni. Kukaan ei halunnut olla käytävillä tähän aikaan. Ei varmaan ketään kiinnostaisi, ja kaikki juhlivat.

Juhlat olivat mahtavia. Ystäviä, musiikkia, tanssimista... rakastan sitä. Mutta ei tänään. Kurpitsajuhla on eri asia. Minulla ei ollut KETÄÄN, jonka kanssa olla kurpitsajuhlissa. Paitsi olemassa on Amanda, mutta haluan olla hetken yksin. Tekee mieli puhua. Ihan sama riidellen vai hymyillen.

Kävelin portaat alas, lähelle suurten salia. Laulun ja juhlahumun äänet kuuluivat herkkiin korviini. Jatkoin käytävän kävelemistä, kunnes huomasin yksinäisen tytön edessäni.

Odota... olen nähnyt tuon jossain. Serpentardin oleskeluhuoneessa kai? Mikä sen nimi oli...

Kävelin tytön luo. "Moi" sanoin reippaasti, mutta en liian pirteästi. En tosiaankaan. Ei edes tehnyt mieli olla pirteä.

[Sienna Bloodworth]

Yhtäkkiä luokseni pelmahti luultavasti joskus täällä Châteaussa näkemäni tyttö. Säpsähdin hirmuisesti ja hypähdin ilmaan niin, että kolautin pääni johonkin kovaan. Kyseessä oli valtava muotokuva, jonka hahmo sähisi minulle: "Senkin hirvitys! Häiritä nyt vanhan rouvan yöunia! Senkin –", mutta hahmon ääni vaikeni pikkuhiljaa, kun hän marssi ulos taulusta aina seuraavaan ja sitä seuraavaan muotokuvaan. Olisi tehnyt mieli sanoa tälle jotain oikein osuvaa, mutten keksinyt mitään.

Haukottelin, kun kuulin luokseni tulleen tytön avaavan suunsa. "Moi", hän sanoi. Räpyttelin silmiäni. "Moi", vastasin ja vääntelin käsiäni nojaten yhä seinään. Katselin tyttöä epäluuloisesti. En muistanut tavanneeni häntä ennen, joten kysyin hieman tarkoitettua nokkavammin: "Kuka olet? Entä mitä asiaa sinulla on?"

Ääneni hiipui sanojeni loppua kohden, koska olin aina hyvin varautuneessa mielentilassa tuntemattomien ihmisten seurassa. Jännitin jokaista olematonta lihastani ja olin aivan jäykkänä siinä nököttäessäni. Pääni joutui tekemään kovasti töitä, kun yritin keksiä itse vastauksia esimerkiksi siihen, että miksi tämä tyttö tuli edes puhumaan minulle.

//Pahoittelen kestoa! On ollut niin paljon kiireitä. Ei kannata pitää kiirettä vastaamisessa.//

//Sienna eroaa Châteausta, joten tätä peliä ei enää jatketa ainakaan mun osalta.//

[Mila Molina]

Sienna Bloodworth: 4 p
Melody Wood: 2 p

Lukitaan keskeneräisenä. Kiitokset!