Kepposia ja loitsimista

[Milly Melody]

//Tämä peli on varattu Milly Melodylle ja Mila Molinalle//


Milly kuljeskeli käytävillä, ja yritti suunnistaa yönsininen villaviitta käytävän lattiaa viistäen Suureen saliin.
Sieltä kuuluikin jo iloista puheensorinaa, tanssisalista kuului musiikkia ja puhetta sekametelinä ja ruokasalin puolelta leijui ihania tuoksuja, mutta Milly ei halunnut tanssia eikä syödä.
Hän oli menossa Suureen saliin odottamaan juhlien kehittymistä. Liinakin oli luvannut tulla, mutta
pouffsouffletyttö loisti poissaolollaan. Missäköhän Sandra Mandisonkin oli. Milly tuhahti äkäisesti.
Missä Sandrakin luurasi. Mikseivät ystävät olleet tulleet. Olkoon, hän ei jaksanut ruveta nyt
etsimään ketään, hän olisi yksikseen Suuressa salissa. Milly poksautti pienen, kullanvihreän
kipinäryöpyn pimeälle käytävälle niin että leiskahti. Valo vaappui aavemaisesti ennen katoamistaan.
Naps! Sininen kipinäryöppy napsahti tyhjän portaikon suuntaan. Milly hymyili itselleen.
"Hienoa, hienoa", hän ajatteli tyytyväisenä tallustaen eteenpäin.


Suuri sali oli hänen edessään. Ovi oli raollaan.
Milly virnisti, ja räiskäytti räikeänvihreän kipinäryöpyn kattoon pienen räksähdyksen säestyksellä.
Ovi olisi helppo loitsia kolisemaan itsekseen. Milly nosti sauvansa, ja keskittyi tiukasti.
Ponk-ponk-ponk! Milly räpsäytti silmänsä selälleen. Sauva koholla hän näytti varsin naurettavalta
vehnänvaalea tukka pörrössä ja vihreät silmät selällään. Ovi paukkui ja kolisi kuuluvasti loitsun voimasta.
Milly kääntyi nopeasti juostakseen pakoon. Ja jähmettyi niille sijoilleen.
Ihan varmasti soihdun valossa näkyi liikettä. Oliko joku tulossa vai kuvitteliko hän?

[Mila Molina]

// Mihin kellonaikaan tämä peli sijoittuisi? Olisiko esimerkiksi 20:30 tai 23:30? //

Kovaääninen musiikki, ihmisten puheensorina sekä muu melu alkoi tulla rehtori Molinan korvista ulos. Hän piti juhlista tiettyyn pisteeseen asti, mutta nyt tuli se piste, jolloin nainen tarvitsi hieman omaa rauhaa. Hän oli kävellyt Suurten Salin ulkopuolelle, astellut käytävää eteenpäin ja piiloutunut erään paksun pilarin taakse, joka piti koulurakennusta pystyssä. Vaimea musiikki kuului myös sinne, mutta siellä nainen sai hengittää rauhassa ilman, että joku koko ajan seurasi. Hän heti syvää henkeä ja ummisti silmänsä hetkeksi.

Professori ei saanut kauaa nauttia omasta rauhastaan, sillä pian hän kuuli oudon äänen. Ääni kuulosti rätisevältä - aivan kuin joku olisi loitsinut kipinöitä. Nainen avasi silmänsä ja näki kullanvihreän välähdyksen jossain kaukaa. Seuraavaksi hän kuuli samanlaisen äänen, mutta nyt välähdys oli ollut sininen. Nainen hieraisi silmiään ja tuijotti kohti käytävää, josta valo oli tullut. Hänen kasvoilleen levisi epäileväinen ilme. Kyseessä tuskin oli kukaan ensiluokkalainen, sillä kipinät olivat olleet niin vahvoja. Noin vahvoilla kipinöillähän voisi vaikka sytyttää jotain tuleen. Professori jäi kuitenkin vielä nojaamaan betonipilaria päin. Kipinöiden loitsiminenhan ei ollut kielletty koulun käytävillä, jos ne pysyivät maltillisina. Nainen piti kuitenkin silmänsä auki, ihan varmuuden vuoksi vain.

Professorin ei tarvinnut odottaa pitkään, kun kuului uusi räsähdys. Räsähdyksen jälkeen alkoi kuulua outoa paukkumista ja kolinaa. Melu oli niin suuri, että se peitti osittain alleen musiikinkin. Nainen säpsähti, ja sen enempää ajattelematta lähti astelemaan puolijuoksua kohti Suurten Salia. Kyseessä täytyi olla koulun räyhänhenki M. Triche. Tuo oli juuri sellainen henkilö, joka oli aina väärään aikaan väärässä paikassa ja keksi vaikka minkälaisia typeryyksiä silloin, kuin niitä ei olisi tarvittu. Nainen kiristi tahtiaan ja näki pian edessään Suurten Salin oven. Oven edessä ei kuitenkaan ollut räyhänhenkeä, vaan...

"... Neiti Melody, mitä ihmettä sinä teet?!"

Professori Molina huudahti. Hänen kasvoilleen oli levinnyt pettynyt ja vihainen ilme. Hän katsoi suoraan tuota vehnänvaaleahiuksista, sinimekkoista tyttöä ja odotti vastausta.

[Milly Melody]

//23.30. voisi sopia ajaksi//

"Neiti Melody, mitä ihmettä sinä teet"? Professori Molinan ilme oli pettynyt ja vihainen
kun tuo katseli Millyä vastausta odottaen.
Milly tunsi oudon möykyn vatsassaan.
Halun vastustaa rehtoria. Molinaa, jota ei kannattanut ärsyttää.

Milly otti oiken viattoman ilmeen naamalle ja katsoi toista pelottomasti.
"En se minä ollut, vaan M. Trichie" Milly huijasi kirkkain silmin.
Räyhähenki nauroi ikävästi jossain käytävissä.
No niin. Ensimmäinen pulma. Hän oli valehdellut.
Rehtorille. Professori Molinalle. Milly ei kuunnellut omantunnon kirpaisua.
Gryffondorin tupa saisi totisesti olla ylpeä hänestä.

[Mila Molina]

Professori Molina tuijotti tyttöä tiukalla katseellaan, ja odotti vastausta. Tyttö oli pukeutunut tanssiaisteeman mukaisesti kirkkaansiniseen satiinimekkoon, valkoisiin legginseihin ja kullanvärisiin sukkiin. Tuon kiharat hiukset oli solmittu päälaelle valkoisella ruusukkeella. Professori itse oli painottanut enemmän naamiaisteemaan ja pukenut ylleen vanhanaikaisen juhlamekon, joka on peruja 1700-luvulta. Hänellä on jaloissaan samantyyliset korkokengät, ja hiukset hän on sitonut nutturalle.

"En se minä ollut, vaan M. Triche", neiti Melody vastasi. Tuon kasvoilla oli viaton ilme, mutta professori Molina ei ollut varma, uskoako. Räyhähengen nauru kaikui kaukana käytävällä. Nainen kohotti kulmiaan ja katsoi tyttöä yhä tiiviisti.

"Miksi sinulla on sitten taikasauva kädessäsi?", professori kysyi seuraavan kysymyksen, "Et kai yrittänyt loitsia jotakuta?". Nainen levitti kasvoilleen voitokkaan ilmeen. Hän oli melkein saanut tytön kiinni itse teosta. Hän nimittäin tiesi, että neiti Melody oli temperamenttinen tyttö, joka piti jekkuilusta. Naista kuitenkin harmitti, että kyseessä oli gryffondoroppilas, sillä hän itse oli Gryffondorin tuvanjohtaja. Hänen täytyisi kuitenkin vähentää kyseiseltä tuvalta pisteitä, jos tarve tulisi.

[Milly Melody]

Professori Molinan ankara katse odotti vastauksia.
Tuo kysyi, oliko Milly yrittänyt loitsia jonkun. Millyn päässä alkoi muotoutua lisää valeita.


"En professori, Trixie toi suvan minulle", Milly syytti Sandran pöllöä tilanteesta.
Trixie kökötti kaiteella äreän näköisenä. Milly olisi voinut karata ellei professori olisi ilmestynyt pylvään
takaa ja seissyt siinä odottaen vastauksia. Jos Trix oli paikalla, niin silloin myös Sandra Madnison
olisi tuossa tuokiossa täällä. Millyn mielessä pisti katumus. Tunne, joka vain ärsytti nyt.
"Trix, missä Sandra on?" Milly supatti suupielestään. Pöllö iski nokkansa Millyn niskaan, kun tyttö kumartui
sen puoleen.
"Au!" Niskaansa pidellen Milly perääntyi terävän nokan ulottumattomiin.
Takaa kuului kolinaa. Serdaiglen tulosta ei voinut erehtyä. Tulija oli noin 15-vuotias, hoikka,
mustatukkainen ja ruskeasilmäinen tyttö, jolla oli juhlakaapu päällään. Sandra.
"Miten sinä uskallat huijata rehtoria?!" Sandra alkoi papattaa heti, kun näki ystävänsä.
Milly ei tajunnut mistä Trixie oli päässyt sisään, tai miten Sandra oli siinä.
Mutta siinä hän oli. Papatti kuin papupata, ja tarkkaili professori Molinan ilmeitä.
Milly alkoi hiukan hermostua. Ainakaan pahempaa ei voinut tulla. Vai voisiko?

[Mila Molina]

"En professori, Trixie toi sauvan minulle"

Neiti Melody vastasi naisen esittämään kysymykseen. Tuon kasvot näyttivät syyttömiltä, mutta silti naisesta tuntui, että häntä yritettiin petkuttaa jotenkin. Kuka edes oli Trixie? Kun professori kuunteli tarkemmin neiti Melodyn juttelua, selvisi, että Trixie oli pöllö. Tuo pöllö kökötti kaiteella ja tytön kumartuessa sen puoleen, tuo iski nokkansa tytön niskaan. Ilmeisesti tyttö oli valehdellut, eikä pöllö ollut tykännyt siitä.

Ennen kuin professori Molina sai seuraavaa kysymystulvaa ulos suustaan, paikalle saapui hoikka, nuori, mustahiuksinen tyttö. Myöskään tuo ei näyttänyt erityisen iloiselta, vaan suhtautui neiti Melodyyn samalla tavalla kuin pöllökin oli suhtautunut.

"Miten sinä uskallat huijata rehtoria?!"

Tuo huudahti. Tuntui, että tuo tyttö oli lähes yhtä vihainen kuin professori Molina. Ja professori Molinahan oli vihainen - hän oli aina vihainen tällaisissa tilanteissa.

"Neiti Melody, valehtelitko sinä juuri minulle?", professori Molina kysyi ja katsoi tyttöä ankaralla katseellaan. Tyttö olisi pienellä anteeksipyynnöllä selvinnyt luultavasti muutaman pisteen menetyksellä, mutta nyt tuntui, ettei edes jälki-istunto riittänyt. Nainen oli hyvin pettynyt tytön käytökseen - valehtelu oli todella rumaa. "Korjaa tuo ovi!", nainen sanoi käskevästi ja osoitti pomppivaa ja outoa ääntä pitävä Suurten Salin ovea. Se oli vähintä, mitä tyttö voisi nyt tehdä.

[Milly Melody]

Molina käski korjata oven.

Milly ei uskaltanut sanoa mitään, kun Trixie vahti nokkineen. Valehtelua se ei sietänyt. Se oli varma.
Niskassa näkyi pieni naarmu, mutta se ei haitannut. Sandra kääntyi suuttuneen professorin puoleen.

"Päivää, olen Sandra Madnison. Aloitan pian koulun. " hän sanoi selittäen miksi oli paikalla.
"Toivottavasti ei haittaa, jos olen täällä nyt? Trix on ihan kiltti."

// Puhelinviesti, anteeksi töksähtely..

[Mila Molina]

Neiti Melody ei tehnyt elettäkään, että olisi noudattanut professorin antamaa käskyä. Tuo ei edes yrittänyt korjata ovea. Professori suututti ja hävetti kyseisen tytön käytös - olihan kyseessä gryffondor.

Sen sijaan neiti Melodyn vieressä oleva mustahiuksinen tyttö esitteli itsensä Sandra Madnisoniksi. Tuo kertoi aloittavansa koulun pian ja sanoi pöllönsä olevan kiltti. Professori käänsi hetkeksi katseensa kyseisen tytön puoleen. Tyttö vaikutti todella kiltiltä ja mukavalta.

"Tervetuloa, neiti Madnison. Toivottavasti sinä pääset Gryffondorin tupaan."

Nainen sanoi viileästi ja siirsi huomionsa taas neiti Melodyn puoleen. Jos kyseinen tyttö halusi olla yhtään omalle tuvallensa eduksi, tuo tottelisi naista välittömästi. Muuten vuorossa olisi pisteiden menetys sekä monen vuoden jälki-istunto.

"Neiti Melody, muistatko, mitä sanoin sinulle oven korjaamisesta?"

[Milly Melody]

//Mukana taas :)

Milly tajusi vasta nyt, mitä Molina oli sanonut.
Ovi. Hänen piti korjata se. Mutta hän en päänsä oli tyhjä, hän ei muistanut edes muinka kadonneita tavaroita kutsuttiin, saati että olisi osannut taian, jolla ovi korjattaisiin.
Trixie naksutteli hänelle ikävästi nokkaansa. Pöllö oli vimmastunut valheista, kuten Sandrakin.
Hän näkyi juttelevan professorin kanssa. Voi ei, miksei Liina voinut olla täällä. Kiltin ja iloisen pouffsoufflen
kanssa tiilanne olisi ollut kestettävissä. Kaikein viimeksi hän halusi kuulla serdigalen motkotusta.
Ei auttanut. Hänen olisi sanottava ettei osannut, ja kestettävä professorin raivo, tai korjattava ovi.
"Pöhkö, itse sinä itsesi tähän soppaan keitit. Selvitä se!" Milly ajatteli tuimasti, ja kääntyi professori Molinaa päin odottaen raivokohtausta.
"Minä.. En taida osata, professori. Pyydänkö vahtimestaria korjaamaan oven?" Milly ehdotti arasti.

Sandra mulkaisi häneen, mutta pysyi hiljaa ja odotti. Trixkin oli lakannut elämöimästä kaiteella ja odotti.

[Mila Molina]

Tuntui, ettei neiti Melody edelleenkään ottanut naisen kehotusta kuuleviin korviinsa. Tuo oli hetken aivan hiljaa, ja nainen oletti, että kohta edessä olisi lisää hankaluuksia.

"Minä.. En taida osata, professori. Pyydänkö vahtimestaria korjaamaan oven?", neiti Melody sanoi. Tyttö vaikutti huomattavasti nöyremmältä kuin hetki sitten. Tuon ääni oli arka - tyttö oli aivan erilainen kuin vielä äsken oli ollut. Ilmeisesti naisen tiukka luonne oli hieman vaikuttanut tyttöön.

"Neiti Melody, sinä olet jo kolmannella luokalla. Kolmosluokkalaisten pitäisi jo hallita lopeti loitsuimes", professori Molina aloitti, "Ikinä ei saa loitsia loitsuja, jonka vastaloitsuja ei hallitse", nainen jatkoi ripitystään ja katsoi tyttöä tiukasti. Nainen toivoi, että tyttö ymmärtäisi, mitä hän ajoi takaa. Jos esimerkiksi hallitsi tainnutu-loitsun, muttei herpaannu-loitsua, seuraukset voisivat olla kohtalokkaat.

"Neiti Madnison, osaatko sinä lopettaa oven pomppimisen?", professori käänsi huomionsa toisen tytön puoleen.