Tapaamisia tanssisalissa

[Katrine Isabell Wall]

//Tämä pelialue on varattu Marceau Forestille, Heather Roselle ja Katrine Isabell Wallille. Roolipelissä kello on 21.30. Anteeksi "kekseliäs" nimi, en oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Seisoskelin tanssisalin laidalla vilkuillen tuttuja kasvoja. Olin sopinut Heatherin kanssa, että tapaamme puolen kymmenen aikoihin tanssisalissa. Hymyilin ajatellessani ensimmäistä koulussa saamaani ystävää. Hän on aivan toisenlainen kuin minä, niin sosiaalinen, että ihmettelen kuinka hän vaivautuu uhraamaan aikaansa minulle. Mutta hän on niin mukava, ja saattaa jopa oikeasti pitää minusta.
Huomasin toisella laidalla salia seisoskelevan pojan. Hän näyttää ikäiseltäni, ja hieman yksinäiseltä. Mieleeni kehkeytyy suunnitelma. Ainahan uusi ystävä tietää hyvää, ja voisin yllättää Heatherinkin sosiaalisuudellani. Kerään rohkeuteni, ja kävelen tanssilattian poikki väistellen tanssijoita.
Peter Paniksi pukeutunut poika huomaa minut kun pysähdyn parin metrin päähän hänestä.
"Hei!" Huudahdan kovaa pauhaavan musiikin yli, ja tunnen punastuvani. En osaa aloittaa keskustelua luontevasti.

[Marceau Forest]

// Oho, huomasin tämän pelin vasta nyt! :o //

Kurpitsajuhlat olivat jo kovassa vauhdissa, ja meno tanssisalissa alkoi yltyä. Hitaat perinteiset tanssit olivat muuttuneet menevämmäksi musiikiksi, ja juuri nyt oli alkamassa tanssiaisten rock 'n' roll -osio. Orkesteri huusi, että nyt kaikkien on lupa (ja pakko) tanssia, sillä ensimmäisenä soitettaisiin Elvistä. Koska Marceau oli jästisyntyinen, hän tiesi Elviksen vallan hyvin. Monille puhdasverisille kyseinen artisti saattoi olla hieman vieras. Jos Marceau olisi ollut yhtään enemmän tanssi-ihmisiä, hänenkin tanssijalkaansa olisi alkanut vipattamaan.

Marceau seisoi tanssisalin reunustalla Peter Pan -asuun pukeutuneena. Peter Pan oli pojan yksi suosikkihahmoista, mutta moni oppilas ei näyttänyt sitä tuntevan, sillä velhomaailman tarinoissa seikkailivat aivan muut hahmot. Eräs oppilas oli luullut, että Marceau oli pukeutunut kotitontuksi, ja yksi oli arvellut, että puku esitti menninkäistä. Poika ei ollut ihan varma, mikä menninkäinen oli, mutta päätti ottaa siitä selvää heti huomenna.

Vaikka Marceau näyttikin tällä hetkellä hieman yksinäiseltä, oli hänenkin iltansa tähän mennessä ollut oikein mainio. Hän oli jutellut omien tupakavereidensa kanssa ja maistellut lähes kaikkea tarjoilupöydässä olevaa. Hän oli ensimmäistä kertaa elämässään maistanut jäähiiriä, eikä kokemus ollut kovinkaan mieluisa. Illan kohokohta oli kuitenkin se, että eräs tuntematon tyttö oli pyytänyt Marceauta tanssimaan. Vaikka pojan tanssitaidot eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä, oli hän suostunut. Tällä hetkellä pojalla ei kuitenkaan ollut juuri mitään tekemistä.

"Hei!"

Kuului kovaääninen huudahdus parin metrin päästä. Marceau käänsi katseensa huudahtajaan - se oli tyttö, joka opiskeli samalla vuosikurssilla Marceaun kanssa. Tytöllä oli ruskeat, kiharat hiukset, ruskeat silmät, ja tuo oli Marceaun tapaan melko lyhyt. Tuo oli pukeutunut siniseen keijukaisasuun siipineen ja tiaroineen. Marceaun mielestä tyttö näytti kivalta, ja muistutti kovin jotain jästimaailman hahmoa.

"Oletko sinä pukeutunut Helinä-keijuksi?"

Marceaun suusta pääsee kysymys, ennen kuin hän oli tajunnut edes moikata tyttöä. Koska Marceau oli tytön tapaan myös aika ujo, ei hän osannut keskustella aina oikealla tavalla. Noh, pääasia, että hän oli saanut edes jotain keskustelua aikaiseksi.

// Anteeksi, tuli aika pitkä peliviesti. Mutta kun oli niin kamalasti asiaa... :D //

[Katrine Isabell Wall]

"Oletko sinä pukeutunut Helinä-keijuksi?" Poika kysyy tarkasteltuaan hetken asuani. Tunnen taas punastuvani. Katson asuani uudesta näkökulmasta, en tullut ajatelleeksi tuota. Isä näytti usein minulle Disneyn piirrettyjä kun olin nuorempi, ja asuni muistuttaa kyllä Helinän asua. Naurahdan hieman.

"En tarkoituksella, mutta nyt kun sanot, niin taidanpa olla" sanon. Mitähän seuraavaksi pitäisi tehdä jutellessa uusille ihmisille. Varmaan sanoa jotain hauskaa. "Nyt Helinä ja Peter Pan seikkailevat samassa sadussa", sanon ja kadun puheitani heti. Se ei kuulostanut yhtään luontevalta kuten vitsit muiden keskusteluissa vaan väkisin väännetyltä. Eikä se edes kuulostanut hauskalta. Eikä liittynyt tilanteeseen, emme me mitään 'seikkailleet', olen hädin tuskin sanonut hei. Lisäksi 'satu' tuo ensimmäisenä mieleeni prinsessat ja prinssit. Toivottavasti poika ei luule nyt minun yrittäneen iskeä häntä. Kauhistun ajatustani entistä enemmän. Näytän varmaan todella oudolta.

[Marceau Forest]

Marceau jää tutkiskelemaan tytön asuvalintaa, eikä huomaa tuon punastumista. Tyttö naurahtaa hieman, ja poikakin hymähtää. Joko hänen kysymyksensä oli ollut hauska tai sitten erityisen huono.

"En tarkoituksella, mutta nyt kun sanot, niin taidanpa olla. Nyt Helinä ja Peter Pan seikkailevat samassa sadussa."

Tyttö vastaa, ja Marceau hymyilee leveästi. Vaikuttaa siltä, että tämäkin pitää Peter Panista tarinana. Pojan mielestä tytön kommentti ei ollut lainkaan outo, päinvastoin, se oli ollut hänen mielestään erityisen osuva.

"Missähän on Kapteeni Koukku?"

Poika sanoo jatkaen tarinaa. Hän tähyilee ympärilleen kuin etsien tuota isonenäistä ja lierihattuista miestä, jolla on toisen käden paikalla koukku. Mitään sen kaltaista ei kuitenkaan näy juhlijoiden joukossa, lukuunottamatta pelottavan näköistä gorillaa, joka muistuttaa karvoitukseltaan hieman Kapteeni Koukkua.

"Oliko sinun nimesi muuten Katrine?"

Marceau kysyy seuraavaksi. Hän muistaa olleensa kyseisen tytön kanssa samalla loitsutunnilla, ja jos hän ei aivan väärin muista, aivan kuin professori Crèin olisi sanonut tuota Katrineksi. Yleensä tämä poika on hyvin hajamielinen, mutta jotkut tietyt asiat jäävät hänelle hyvin muistiin.

[Katrine Isabell Wall]

Vilkaisen varovasti poikaa. Hän ei katsokaan minua oudoksuen, vaan hymyilee leveästi ja alkaa tähyillä ympärilleen. "Missähän on Kapteeni Koukku?"

Minua alkaa hymyilyttää. Ehkä ihmisiin tutustuminen ei olekaan niin vaikeaa. Minäkin olen hetken etsivinäni merirosvopäällikköä väkijoukosta.

"Oliko sinun nimesi muuten Katrine?" Poika kysyy, ja käännän katseeni takaisin häneen. Tietääkö poika nimeni? Olen aivan ymmälläni. Sitten huomaan hatun alta karanneen vaalean pitkän hiussuortuvan ja tunnistan pojan. Hän on ykkösluokkalainen Pouffsouffle, en muista hänen nimeään, mutta tuskin se nyt on niin outoa, että hän sattuu muistamaan minun nimeni. Pyyhin hämmästyneen ilmeen kasvoiltani, ja hymyilen varovasti.

"Joo, Katrine Wall", sanon. "Entä sinun?"

[Marceau Forest]

Marceausta alkoi tuntua, että hän oli tytön kanssa hyvin samanlainen. Heistä kumpikaan ei ollut mikään yltiösosiaalinen ja lisäksi he olivat kiinnostuneet samanlaisista asioista. Lisäksi tuntui, että keskustelu eteni tytön kanssa hyvinkin luontevasti.

Marceaun onneksi hän oli muistanut tytön nimen oikein. Tuo esitteli itsensä Katrine Walliksi ja kysyi seuraavaksi pojan nimeä. Marceau ei ihmetellyt sitä, ettei Katrine muistanut hänen nimeään. Eihän kenenkään muistiin voinut jäädä kaikkien nimet ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen. Poikakaan ei todellakaan muistanut kaikkia vuosikurssilaisiaan nimeltä, mutta Katrine oli jäänyt jostain syystä hänen mieleen. Tämä syy jääköön kuitenkin vielä salaisuudeksi.

"Minä olen Marceau Forest", Marceau vastasi ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Poika mietti hetken - mitäköhän hän sanoisi seuraavaksi. Hän keksi kuitenkin sopivan kysymyksen nopeasti.

"Mitä olet tykännyt Kurpitsajuhlista? Oletko maistanu jäähiiriä. Ne oli aika outoja."

// Minun puolestani Heather voi nyt liittyä mukaan! //

[Heather Rose]

"Pieni pikku-noita vain tansseihin on menossa, pieni pikku-noita vain tansseihin on menossa. Siellä herkut bailut odottaa ja huumaan suklaaseen saa... laa laa laaaa!"

Tein piruetteja käytävällä kihara raidoitettu hiuspehko liehuen. Käytävällä oli paljon muutakin väkeä, mutta kaikilla oli sama suunta: kurpitsajuhla. Sen vuoksi kulkijoilla oli mitä omituisempia asuja. Ihmemaan Liisa kuiskutteli Irvikissan kanssa ja itse Joulupukin tonttu flirttaili Tuhkimon kanssa. Väki jatkoi matkaansa vieden minua kohti isoja tammipuuovia, jotka ammottivat auki pyytäen juhlaväkeä peremmälle.
"Tästä se alkaa Nallukka", kuiskasin pehmonallelleni (joka oli muuten käynyt kolmessa erivärisessä maalisangossa). "Räjäytetään kunnon bileet."

Valuin ihmismassan mukana tanssisaliin. Kulkuset kilisivät narriasussani pomppiessani juhlaväen hulinassa. Isot kumiset kengät vinkuivat kivasti niiden tärähtäessä lattiaan!
"Heather; tanssilattian narri", nauroin ja heitin Nallukan ilmaan. Se veti muutaman voltin ja putosi sitten ojennetuille käsivarsilleni.
Sitten alkoi soimaan Wieninvalssi. Tanssin valssin tahtiin Nallukan kanssa pyörien vinhasti ympäri salia.

Siinä pyöriessäni ja tanssiessani ympäri salia aika kului vinhaa vauhtia. Uusia kappaleita tuli ja meni, sekä ehdin liata jo narrimekkoni. Nallukan vasen nappisilmä irtosi paikoiltaan ja nyt siitä pienestä reiästä tursusi vanut ulos.
"Huuuiiiimmmmaaaa", mutisin ja huojuin edestakaisin yrittäen pysyä pystyssä.
Horjuin aina tanssilattian halki ja sitten törmäsin johon kuhun. Mätkähdin polvilleni räpytellen silmiäni. Pian aloin hahmottamaan jo tutut ruskeat silmät ja kasvon pirteet.

"Kate, hei!" sitten käänsin katseeni vihreään hahmoon ystäväni vieressä. "Oih, olet löytänyt lemmenparin Kate!"


//Oho, roolipeli vuorot menivät nyt sikin sokin. Haittaako hirveästi? :O

[Katrine Isabell Wall]

Poika hymyilee leveästi. "Minä olen Marceau Forest"

Niinhän se olikin. Marceau Forest, pitkähiuksinen poika Pouffsoufflesta. En tajua kuittailua pitkistä hiuksista pojilla, sillä olen aina itse pitänyt niitä hauskoina ja omaperäisinä. "Mitä olet tykännyt Kurpitsajuhlista? Oletko maistanut jäähiiriä. Ne oli aika outoja" Jäähiiriä, mietin. Aion juuri kysyä, ovatko jäähiiret niitä jotka saavat hampaat kalisemaan, kun tunnen jonkun osuvan selkääni.

Käännyn ympäri ja huomaasn narrin istuvan polvillaan lattialla. Nallea puristavan narrin. Narri nostaa kasvonsa, ja tunnistan hänet. Heather Rose on juuri törmännyt minuun. Hän räpyttelee hetken silmiään. "Kate, hei!" Heather huudahtaa tunnistettuaan minut. Sitten hän kääntää katseensa Marceauhun. "Oih, olet löytänyt lemmenparin Kate!"

"Lemmen-?" Saan ähkäistyä. Vilkaisen hämmentyneenä Marceauta, ja tunnen punan nousevan kasvoilleni. Miksi Heather sellaista kuvittelee? Mehän olemme vasta yksitoistavuotiaita.

"Heather, mistä sinä...?" Asut. Ehkä hän veti johtopäätöksen luullen meidän pukeutuneen tahallamme saman teemaisesti. "Asut ovat sattuma!" Korjaan. Sitten muistan käytöstavat. "Ai, tässä on Marceau Forest, ja Marceau, tämä on ystäväni Heather Rose"

//Ei haittaa ollenkaan, ei järjestyksellä nyt niinkään ole väliä.

[Marceau Forest]

Marceaun harmiksi Katrine ei kuitenkaan ehtinyt vastaamaan hänen esittämään kysymykseen, sillä jotain hyvin kummallista tapahtui.

Poika kuuli mätkähdyksen ja näki Katrinen vieressä lattialla kasan värikkäitä vaatteita ja hiuksia. Ensin hän luuli, että joku oli heittänyt suurikokoisen nuken heidän luokseen, mutta se alkoikin liikkua. Kyseessä olikin yksi koulun ensiluokkalaisista, joka oli pukeutunut hullunkuriseen narrin asuun, sateenkaarenvärisiin hiuksiin sekä pellemeikkiin.

Marceau ei tunnistanut, kuka puvun alla oli, mutta tuo tuntematon tyttö vaikutti todella hassulta ja leikkisältä. Tuo kutsui Katrinea tuon lempinimellä ja aavisteli, että Marceau olisi tämän lemmenpari. Poika tirskahti. Eihän Marceau voinut mitenkään olla Katrinen lemmenpari, sillä he tunteneet vasta noin minuutin ajan toisensa. Myös Katrine näyttää olevan hieman yllättynyt kommentista, sillä tuo ähkäisee jotain epäselvää, vilkaisee Marceauta ja punastuu.

"Asut ovat sattuma!"

Katrine yrittää korjata väärinkäsityksen, ja Marceau nyökyttää pontevasti vieressä. Jotta keskustelu ei riistäytyisi aivan väärille raiteille, Katrine esittelee Marceaun uudelle tytölle, ja uuden tytön hän nimeää Heather Roseksi. Poika nyökkää pienesti vastaukseksi ja hymyilee pienesti. Hän on vielä niin hämillään tapahtuneesta, ettei kykene sanomaan kuin yhden lyhyen lauseen:

"Kiva puku, Rose"

[Heather Rose]

"Asut ovat sattuma!"
Katrine selittää punastuneena vilkausten hieman Marceauhun. Poika nyökyttää pontevasti.
En voinut käsittää kuinka voi olla sattumaa, että kaksi ihmistä pukevat samassa sadussa esiintyvien hahmojen asut ja seisovat vielä yhdessä salin laidalla.

"Sattumaa?" kysäisin kummastuneena. "Isoäiti sanoo, että tämän isoäiti on sanonut, että "sattumaa" ei ole. On vain kohtalo."
Pyyhkäisin ruskean hiussuortuvan silmiltäni.

"Kiva asu, Rose", Marceau toteaa.
"Äh, sano vain Heather ja kiitos", naurahdin ja jatkoin sitten: "Mitä olette puuhailleet?

//En oikein tiedä miksi en saa tekstiä ulos mutta sain ainakin jotain aikaiseksi.